Kysymyksiä Jto:lle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Raven
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
On yhtä symmetrinen eikä toivoakaan että menis jalat toistensa päältä kumpaankaan suuntaan. Molemmat jalat saan nilkat ristikkäin (peräkkäin) kuten kuvan naisen ylempi jalka. Koitan vielä voimatasoja per koipi kohtapuoliin.
 
samaa liikkuvuutta ku kuvassa ei toki haetakaan, kunhan ois sama per puoli. eipä sitä haittaa tota toki paremmaksi työstääkään. osuu aika ilosesti sinne mediaalipeffaan yms. voimatasot näkisin kuitenki tärkeemmiksi vielä. jos se liike menee kieroon, sekään ei liikkuvuudesta aina oo kiinni. eniten noissa tuppaan sysätä vastuuta ite tekijälle, eli fokus kuntoon sen liikkeen tekemisen suhteen. sillä on korjattu hyvin paljon juttuja buttwinkeistä polvien tvistailuun ja epäsymmetrisiin kyykkyihin jne.
 
Mediaalit on kireet vaikka niitä lähes joka päivä sängyssä venyttelenkin. Nyt saa jo istuessa nostettua nilkan toisen polven päälle.

Nyt on myös voimatasot testattu ja aika identtiset oli. Yhen jalan mave tosin oli aika tasapainoherkkä (alkoi aina kaatumaan) mutta samoilla max raudoilla molemmat vaikka oikee kirraskin hieman. Testasin vielä prässissä ja ihan samat lukemat RM1. Siihen perään vielä testiksi kapeella mave niin napsahti oikee takareisi eikä tuntunu mukavalta. Ihan loppuun koitin vielä sumoa paremmalla formilla eli perse alempana ja selkä pystymmässä ja kyllä mulla on sieltä syvältä tosi heikot voimat, joten pitäskö sitä kautta alkaa rakentamaan tota vetoa?
 
Tää nyt on varmaan vähän typerä kysymys, mutta kysyn silti.

Mulla on jaloissa jonkin verran pituuseroa ja huomaan kyllä maksimikyykyissä, kuinka se liike menee aavistuksen toispuoleiseksi.

Perussarjoissa pystyn keskittymään siihen liikkeen nk. symmetriaan kyllä, eikä tosta pienestä (<2 cm) pituuserosta ole haittaa ollut.

Joskus 20 vuotta sitten fyssari sano, että noin pieni ero ei mitään pohjallista vaadi, mutta kumpikaan meistä ei sillon tienny että alan kyykkäämään maanisesti.

Varsinainen kysymys kuuluukin, että miten toi pituusero kannattaa huomioida esim. jalkakyykkyhommissa, vai riittääkö se symmetriaan keskittyminen?
 
murffipussi: sumon alku on aina ilkee. 99% nostajista se pahin paikka on ekat 10cm. en mä tällai pysty sanoon, mikä siel napsuu. sen pohjalta suosittelisin siihen sumoiluun pikkusen panostamista.

jsjarvn: ellei oo haittoja ei tarvi korjata. vois sinne silti pienen pohjallisen laittaa. tänki ratkasee se onko se lyhyempi pätkä sääri vai reisi.
 
Tää nyt on varmaan vähän typerä kysymys, mutta kysyn silti.

Mulla on jaloissa jonkin verran pituuseroa ja huomaan kyllä maksimikyykyissä, kuinka se liike menee aavistuksen toispuoleiseksi.

Perussarjoissa pystyn keskittymään siihen liikkeen nk. symmetriaan kyllä, eikä tosta pienestä (<2 cm) pituuserosta ole haittaa ollut.

Joskus 20 vuotta sitten fyssari sano, että noin pieni ero ei mitään pohjallista vaadi, mutta kumpikaan meistä ei sillon tienny että alan kyykkäämään maanisesti.

Varsinainen kysymys kuuluukin, että miten toi pituusero kannattaa huomioida esim. jalkakyykkyhommissa, vai riittääkö se symmetriaan keskittyminen?

Ootko näyttänyt alaosastoasi (pun intended) fyssarille 20 vuoden takaisen käynnin jälkeen? Onhan kyseessä varmasti jalkojen pituusero? Tuli vaan mieleen, kun mullakin yksi fysio diagnosoi aluperin jalat eripituisiksi, mutta myöhemmin lonkan toimintaan erikoistunut kaveri huomasi, että kyse olikin lannerangan virheasennosta.
 
Ootko näyttänyt alaosastoasi (pun intended) fyssarille 20 vuoden takaisen käynnin jälkeen? Onhan kyseessä varmasti jalkojen pituusero? Tuli vaan mieleen, kun mullakin yksi fysio diagnosoi aluperin jalat eripituisiksi, mutta myöhemmin lonkan toimintaan erikoistunut kaveri huomasi, että kyse olikin lannerangan virheasennosta.
Kerran oon käynyt aikuisiällä. Fyssarin legitimiteetin kyllä jouduin kyseenalaistamaan, koska ei semmosella hätäsellä koppuloinnilla oikein voi heittää mitään "ei takakyykkyä"-tuomiota, mikä sieltä tuli. Pitäis varmaan ottaa asioikseen käydä uudestaan sillä vaatimuksella, että katotaan nyt kaikki valuviat kerralla.
 
Mulla kans jalat eri mittaiset, mutta aina pienellä käsittelyllä osteopaatti/jäsenkorjaaja/mikälie saa ne oikenemaan samalle tasolle, eli ongelma lähtee lantiosta. Harmi vaan, että poistuttuani hoitajan ovesta jalat on taas eri mittaiset eli lantio vetää takaisin kieroon. Mulla on koko oikea puoli niskasta nilkkoihin asti kireä.
 
Kalan pituus voi säätyä kohilleen ihan omatoimisestikin kun selällään maaten vetää lyhyemmän jalan koukkuun ja laskee polven sivulle ja siitä RENTONA potkasee sen suoraksi tyylillä että potku vie seinään saakka eli ei lihaksilla jarruta. Jäsenkorjaajat saa lantiota painemalla jalkoja ohan eri mittoihin joten kannattaa vielä panostaa siihen virheasennon palauttamiseen. Hyvin harvoin jalat on noin paljon eri pitkät mitta kaikki on mahdollista.
 
Miten jalat voi olla eripituiset ja korjaantua ilman kirurgin apua? Muutenhan se pituus koostuu lähinnä sääri- ja reisiluun pituudesta.

Murffipussin esimerkissä jalat eivät eripituiset todellisuudessa vaan lantion/lonkan virheasennosta johtuen vaikuttavat eripituisilta..
 
Murffipussin esimerkissä jalat eivät eripituiset todellisuudessa vaan lantion/lonkan virheasennosta johtuen vaikuttavat eripituisilta..
Mutta eikö tuo vaikutelma katoa, kun vaan menee tasaiselle seisomaan niin sitten lonkatkin ovat taas samalla korkeudella? Jos seistessä se lantio olisi jotenkin ylä/alasuunnassa vinossa niin silloinhan toinen jalka nousisi ilmaan. En vaan oikein ymmärrä tuota juttua. Jos taas sääri- ja/tai reisiluissa on pituuseroa, niin vääntäähän se tietty lantion vinoon.
 
jalat voi vaikuttaa ja tuntua eri mittaisilta riipuen eri syistä. joko asentovirhe lantion seudulla tai sitten oikeesti eri mittaiset luut. eka pitää tietää, mistä on kyse ja sen mukaan sitten korjataan, jos tarvetta. jos sääriluu on se eri mittainen, se on helppo pienellä korokkeella korjata. reisiluun tapauksessa näin ei tietenkään ihan mene esim kyykkyä ajatellen, koska se vääristäis vipuja. joskus nää on vain henkilökohtaisia ominaisuuksia ja eivät aiheuta sen kummemmin vaivoja edes tai ne pysyy jumpilla poissa.
 
Onko ihan yleistäkin että esim. 3x5 maksimi intensiteetin seteillä ei tartu voima läheskään niin hyvin kuin vaikka 1x5 max työsarjalla johon järkevät nousut. Mavessa huomasin jo aiemmin että itselle toimii 1 kova työsarja tosi hyvin, palautuu ja kehittyy ja nyt kun wendlerin ohjelmalla samaa soveltaa muillekin liikkeille tuntuu että treenaaminen on 10x mielekkäämpää. Koitin tehdä mavessa 3x6-8 puolen vuoden ajan "pohjaa luomaan" ja tulokset vain jumitti ja vähän jopa laski.

Eli onko ihmisiä joille useampi kova sarja toimii paremmin kuin yksi
 
eli siis vaihtoehtoina 3x vitosmaksimi vs. yks vitosmaksimi huippusarjana? yleensäkin se jatkuva loppuun asti tekeminen tuppaa heikentään palautumista, joten mitä enemmän sarjoja tekee sitä yleisemmin niihin kannattaa jättää varaa.

tosi isoja eroja näissä on yksilötasolla ja samallakin nostajalla sen määrän vaihtelu on varsin fiksua. silti aina joku sietää paljon paljon enemmän ku joku toinen. lisäksi paljon riippuu siitä, miten noita rytmitetään. kyllä se 3x5 voi vallan hyvin sullekin toimia, jos treenejä ei oo liian usein jne.

semmosen 28v oon tehnyt voimavalmennusta eri lajeille ja jos yleistän, pääsääntösesti paras keino kehittyä on tehdä 3-6 työsarjaa, joissa varaa jätetään pari toistoa. käytän kuitenki toistomaksimeja testi- ja ärsykevaihtelumielessä varsin säännöllisesti lähes kaikille.
 
Koipikeskusteluun vielä:

Mulla on muistaakseni ihan selkeästi erimittaiset luut (sääri, ei reisi), eikä varsinaisesti asentovirhettä lantiossa. Kuriositeettina mainittakoon että jalkapöydän luustokin on ihan eri paria toisen jalan kanssa, näkee siis selkeästi silmällä.
 
no mittaa huvikses onko vai meneekö muistin mukaan jatkossaki. toisaalta ellei oo vaivoja...
Huomenna voisin ottaa ihan asiakseni mitata. Vaivoja tästä ei varsinaisesti ole koskaan ollut pl. lyhyemmän jalan lonkan kipeytyminen jos pitkiä aikoja seisoskelee paikallaan. Onneks se ei oo pakollista.
 
Back
Ylös Bottom