Kysymyksiä Jto:lle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Raven
  • Aloitettu Aloitettu
Saa tähän muutkin vastata, mutta ehkä jto:lla on jotain syvällisempää tietoa niin siksi kysymys tänne. Paras sarjani dipissä lisäpainoilla on 4x50kg (oma paino 76kg). Ykkösmaksimi tuli 75kg:lla, syvyys dipeissä oli sama. Tuo 4x50 oli kuitenkin todella tiukka ja painot laskennallisesti vain 67% maksimista. Mielestäni aika iso hyppäys, kun sarjapainolaskuritkin näyttää alle 60kg ykkösmaksimia. Ojentajissahan on paljon nopeita lihassoluja, löytyisikö selitystä sieltä vai onko tuo hyppäys normaali dipissä?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
miksi haluat nopeusvoimaa? suomalaisessa termistössä nopeusvoima eritellään räjähtäväksi voimaksi ja pikavoimaksi. eka tehdään asyklisesti toisto kerrallaan ja toinen syklisesti toistot putkeen pumppaillen.

Haluan pikavoimaa, koska kilpailulajissani se on melko tärkeää. Nimenomaan pikavoima, puhdasta räjähtävää en tavoittele. Tuohon määritelmään asti olinkin perillä ja tosiaan nuo pikavoimatreeniin soveltuvat liikkeet askarruttavat. Mitä liikkeitä siis olisi järkevä tehdä pikavoimatreeninä? Esim. SJMV, joka on mulle(kin) tärkeä liike, vaikuttaa kyllä melko riskaabelilta tykittää pikavoimatreeninä. Tai musta ainakin tuntui kokeillessa, että suoritustekniikka joutui aika "kinthaalle", ei meinannut pysyä puhdas tekniikka kasassa.
 
risee: sä kyl nostat sitä omaa kroppaa siinä samalla lähes kokonaisuudessaan eli 4*126 ja 1*151. 126 on 83,4% 151:stä. eli suht normaali suhde. sä laskit väärin.

jehu01: no kun on nämä telepaattiset kyvyt hieman heikot, voisitko kuitenkin vihjata hieman, mikä se sun laji on? tässä vaiheessa oletan, ettei se oo mikään voimailulaji? se nopeusvoima tulis treenata pääosin lajisuorituksina, ei puntilla. sillon se siirtovaikutus on selkeesti paras. puntilla hankit voimaa ja lajikoordinaatiotreeneillä sitten opetat sitä kroppaa paremmille tehoille.
 
Pikajouksuun liittyen urheilijoille on hyvin yleistä tehdä korkeita kyykkyjä. Ajatteluhan perustuu juoksun aikana hyvin suurin nivelkulmiin (lähtötelineessä pienin noin 90 astetta)?
Onko pikajuoksijoiden täysin turhaa oikeasti tehdä syviä kyykkyä ja vahvistaa takareidet ja pakarat jotenkin muuten? esim. erillaiset vedot?
 
liikelaajuus toki kasvaa ja sitten siitä rintakehästä saa hieman ponne-efektiä nostaessa. treenatessa kuitenkin voi käytellä monenlaisiakin lähestymistapoja. ääripäinä leijupenkit, missä ei tanko kosketa rintaa lainkaan, mutta tehdään staattinen pito ja sitten toisessa päässä ylidynaamiset nostot.

Mitä sä muuten olet mieltä kosketuksen voimakkuudesta voimanostoa ajatellen? Mietin vaan että mahtaisiko voimanostajan olla parempi treenata penkkiä enimmäkseen sellaisella kevyellä kosketuksella missä tanko vaan hipaiseen rintaa?
 
jehu01: no kun on nämä telepaattiset kyvyt hieman heikot, voisitko kuitenkin vihjata hieman, mikä se sun laji on? tässä vaiheessa oletan, ettei se oo mikään voimailulaji? se nopeusvoima tulis treenata pääosin lajisuorituksina, ei puntilla. sillon se siirtovaikutus on selkeesti paras. puntilla hankit voimaa ja lajikoordinaatiotreeneillä sitten opetat sitä kroppaa paremmille tehoille.

Kiitoksia vastauksista! Juu, eli ajan maastopyöräenduroa. Kisa siis kestää kokonaisuudessaan kolmisen tuntia, minkä aikana ajetaan noin 2-3 minuuttisia erikoiskokeita 8-12 kappaletta. Muu aika on käytännössä palautumista. Noilla erikoiskokeilla tehot on 110% koko ajan, eli aina kun kammet pyörii, niin reisistä pitää saada mahdollisimman kovat tehot ulos. Ei "poljeskella". Kyseessä on siis ajotekniikka/kestävyys/spurttivoimalaji. Tuota spurttaamisen tehoa olisi siis tarkoitus nostaa paremmalle tasolle pikavoimaa parantamalla. Mutta sun näkemys olisi se, että mieluummin salilla perusvoimatreeniä ja sitten fillarin selässä lajitehoja ylös?
 
kahvis: puolikyykkyjen käyttö lajinomaisuutta ajatellen on vain myytti, mutu ja perinne. ehdottomasti kannattaa käyttää pääosin syvempiä kyykkyjä, mutta tietnekin siellä seassa myös korkeampia. yhdestä liikkeestä se menestys ei kuitenkaan oo koskaan kiinni. ja hieman harvemmin punttituloksista verrattuna esim. juoksutekniikkaan.

alexus: edelleen sama juttu: vaihtelua noissakin.

jehu01: ehdottomasti. se polkemistiheys on paljon kiinni lajiosaamisesta ja -hallinnasta. pyörällä vetoja paikaltaan, lentävänä, lisäpainoilla, ylämäkeen jne on ne sun pääasialliset tehoharjoitteet lajissa. samalla sulle kehittyy parempi lajivoimataso myös yläkehoon. mulla on parikin ton kaltasta asiakasta nyt ringissä. toki punttia tehdään, mutta se on pohjatreeniä. voimasta ei oo haittaa, mutta sitä pitää osata suunnata oikeeseen suuntaan ja siihen auttaa ehdottomasti se lajikoordinatiivinen harjoittelu.
 
Mitä olet Jto mieltä, kannattaako pikajuoksijan juosta tehovälillä 75-90%? Vanha koulukunta edelleen juoksuttaa paljon tuolla tehovälillä etenkin pk-kaudella, kun taas uusi koulukunta suosittelee, että käytettäisiin ympäri vuoden joko +90% tai sitten hyvin kevyitä, alle 70% tehoja.

Itse ajattelen, että kevet juoksut toimivat pikemminkin lajivoimana ja tekniikkaa taas kehitetään nimenomaan noilla +90% tehoilla. Kumman koulukunnan systeemiä suosittelet, vai jotain siltä väliltä.
 
no mä kyllä käyttäsin koviakin tehoja ympäri vuoden, mutta onhan noi iisimmät tosi hyvää siihen tekniikan hiomiseen. liian kevyt sitten tietenkään ei, kun se suoritus on liian erilaista. kevyet ei voi olla lajivoimaa, jos ne juostaan pienemmillä tehoilla. voimajutuissa tulis olla selkeesti lisättyä vastusta. enempi se 70 tms. on kestopainotteista esim. määräintervalleissa. submax-vedoilla saa paremmin kyl tehtyy pohjaa määrillä kuin jos mentäs täysillä liikaa.
 
Onko sinun mielestä negatiivisilla toistoilla järkevää paikkaa maksimivoimareenissä? Esimerkiksi penkkiä piikatessa:

1 - kolmosia
2 - kakkosia, loppuun 1-2*N*110-120% 1RM
3 - kevyt
4 - kakkosia
5 - ykkösiä, loppuun 1-2*N*110-120% 1RM
6 - kevyt
7 - max

Olisiko tuommoisilla rauhallisilla negatiivisilla mitään funktiota hermoston herättelyssä? Vai olisiko teikäläisellä jotain muunlaista ohjenuoraa miten tuommoisia olisi järkevää kokeilla? Voihan se toki olla ettei ole järkevää tapaa ollenkaan....
 
kyllä niillä paikkansa on ja tollasessa syklissä ennen kevennystä juurikin. enempi se kuitenkin sit on kiinni siitä jumipaikasta, et mitä siihen avuksi käyttäs.
 
Vuosi sitten ostin slingshotin (luulen ettei tarvitse selittää mikä kapistus) ja ollut siitä lähtien lähes käyttämättömänä. Nyt iski kipinä alkaa tolla välillä tekemään, mutta miten se kannattas toteuttaa jotta siitä olisi normitreenin jotain hyötyäkin? Penkissä ja kapeassa penkissä alotin juuri 3x4 -> 6x6 systeemin, ohjelmana phat 2+4 jakoinen.
 
Voisitko vielä vääntää rautalangasta miksi nopeusominaisuuksilla on niin huono siirtovaikutus?

Jotenkin kun loogisesti miettii, niin kysymyshän on nopeiden motoristen yksiköiden ja lihassolujen rekrytaatiosta.
Ja jos voimallakin on siirtovaikutus, joka on myös rekrytaatio kapasiteettia, niin miksei nopeudella?
 
niccessor: se toimii hieman kuin paita, joten en kyllä kauheesti käyttäis sitä. ojentajapainotteiseen treeniin ok.

kahvis: nopeat ei rekrytoidu pelkästään tai ekana, vaan hitaat alottaa touhun aina, oli kyseessä räjähtävän nopea tai maksimivoimasuoritus. mitä rajumpi vastus sitä suuremman osan ne nopeet hommasta tietenkin tekee, mutta aina myös hitaat on messissä. tää tunnetaan hennemanin periaatteena. minä etunenässä sen haluisin toki kumota, mutta toistaseksi mennään sillai, ettei nopeita voi selektiivisesti kasvatella.

hermostollinen treeni on nimensä mukaisesti hermostollista eli sen takia hyvin liikeratariippuvaista. jonkinlaista siirtovaikutusta on kyllä havaittu ns. yleisen nopeusvoimaharjoittelun ja spesifimmän välillä, mutta usein käsitetty ajatus esim. rinnallevedon räjähtävän suorituskyvyn siirtymisestä esim. juoksuun tuppaa olemaan mutua. se voimakkuus toki siirtyy eli jos vedät rinnalle 50kg enemmän ja sun lajikoordinaatio on kunnossa, voidaan hyvin olettaa, että pingot kovempaa.

voimaa on suppeesti ajatellen kahdenlaista: lihaksen poikkipinta-alasta suoraan riippuvaa ja sitten hermoston työkyvyn kehittymisestä johtuvaa. eka ei oo siis pelkkää rekrytointia, toka on. nopeus on tokaa.

tää on aika hyvä iltasatu: http://crossfitie.typepad.com/Powercleans.pdf siinä käydään suht hyvin läpi toi hermostollinen puoli ja perustelut on mun mielestä nykytietämyksen valossa kestävät. lyhennelmä:
1. Power is composed of strength and speed.
2. Neurological processes coordinate physiological processes.
3. Physiological processes can be enhanced through conventional strength training regimens.
4. Neurological processes are governed by the motor cortex.
5. The motor Cortex employs motor programs to control predetermined explosive movements.
6. Motor Programs are structurally reinforced through learned motor skills.
7. Motor skills are specific to the intended movement and constructed of abilities.
8. Abilities are non-transferable and subject to specific movement patterns for their selected use.
9. Training with non-specific activities will not elicit the same neural responses in another specific activity.
10.When athletes become advanced in specific motor skills there is little transfer with even similar skills.
11.Olympic Lifts do not simulate any sporting movement accurately.
12.Therefore, Olympic Lifts do not enhance general power.
13.Power training must be very specific to the movement involved.
14.Power training must load the athlete sufficiently but minimally effect the actual sporting movement.
 
Joo no lähinnä nyt kapeassa penkissä ajattelin käyttää, jotta saisi ojentajiin ruutia erillaisella ärsykkeellä. Sitä mietin, kun hilaa sillä sarjapainoja ylöspäin nii eikö se korreloi myös raakanostoon positiivisesti?
 
no se vaatii kyl sen raakanoston tarvitsemia apuja nimenomaan sulle. tee pari kuukautta ja näät uppooko.
 
Moro pakkis, moro jto!

Pitkään oon lurkkinu pakkotoistolla, mutta nyt tuli eteen sellainen ongelma, että piti ihan rekisteröityä. Kaverin kanssa tulee välillä väittelyitä ja aina vastaus on löytynyt etsimisellä. Nyt ei. Joten ajattelin kääntyä asiantuntijan puoleen.

Kysymys koskee aihetta: myofibril hypertrophy vs sarkoplasm hypertrophy. Otetaan 2 eri vaihtoehtoa: Mulle on jostain tullut sellainen kuva, että jos ihminen panostaa myofibril hypertrophyyn eli voimapainotteiseen treeniin ja tällaisella treenauksella treenaa itselleen, sanotaan nyt vaikka 35 cm hauiksen. Niin tämä hauis tulee tuntumaan erilaiselta ja ehkä jopa näyttämäänkin erilaiselta. Kuin jos hän olisi hankkinut sen saman 35 cm hauiksen sarkoplasm hypetrophy voittoisella bodaustreenillä. Lopputulos olisi päällisin puolin sama. samankokoinen pala. samat rasvat jne. Voimaa tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa on ainakin käsittääkseni enemmän ja tämän ympärysmitan saavuttaminen kestää pitempään ensimmäisellä tyylillä.

Mutta miten tämä toinen puoli? Onko ensimmäisen vaihtohdon pala kovaa graniittia ja toisen vaihtoehdon pala tennispallo, kun kokeilee. Ja näyttääkö lihas ensimmäisessä vaihtoehdossa paksummalta tai muulla tavoin erilaiselta kuin jälkimmäisessä?
 
kyllä se bodailu on ihan myös tota myofibrillaarista settiä myös. ei se pelkkä plasman lisääntyminen oo vastuussa siitä koosta. eli ei voida olettaa että bodareiden lihakset ois vaan täynnä nestettä ja ei vahvat. kyllä se lihaksen poikkipinta-ala on suht suorassa suhteessa myös sen voimaan.

lainaan qvistusta, joka jossain sanoi ton riittävän tyhjentävästi:
On pari erilaista lihaskasvumekanismia: myofibrillaarinen hypertrofia ja sarkoplasminen hypertrofia. Myofibrillaarinen hypertrofia tarkoittaa lihassupistuksen aiheuttavien proteiinisäikeiden (aktiini ja myosiini) lukumäärän kasvamista. Sitä saadaan aikaan suurilla painoilla ja näinollen lyhillä sarjoilla. Sen vaikutus massan kasvuun on pienempi kuin sarkoplasmisen hypertrofian joka liittyy lihassolujen energiakapasiteetin kasvuun. Sarkoplasmisessa hypertrofiassa solun tilavuus kasvaa ja se pystyy varastoimaan enemmän glykogeeniä ja kreatiinia . Tämän takia kehonrakennustreenissä suositaan korkeaa volyymiä, pitempiä sarjoja, lyhyempiä palautumisaikoja, pakkotoistoja yms. tapoja, joilla lihaksen aineenvaihduntaa rääkätään. Optimaalisin lihaskasvu saadaan ohjelmalla, jossa otetaan huomioon sekä myofibrillaarinen, että sarkoplasminen hypertrofia ja voimanhankinta. Toisinsanoen jotain vaihelua lyhyiden ja pitkien sarjojen välillä ja kehityksen päämittarina tulee olla voimien kasvu. Jos kuormitus kasvaa, lihaksen on pakko kasvaa mukana. Lihaskasvu on ihmisen selviytymisstrategia ääritilanteita varten ja aseenteenkin on oltava sellainen, että on joko kasvettava tai kuoltava.

mutta enempi vastauksena sulle: ne näyttää samalta, pitäs myös tuntua samalta, koska on aika vaikee oikeesti erottaa noita toisistaan. maksimivoimatreenejä paljon tekevän lihas tuntuu kyllä samalta kuin bodarinkin, jos sen kunnolla jännittää. mä en oikeestaan nää tossa mitään eroa, enkä oikeestaan kyllä myöskään tarvetta eritellä noita lihaskasvun tapoja. kummatkin kuuluu voimaurheilijan treeniin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom