Joakim Vigelius:
Verorahoitteinen Suomen Akatemia myönsi eilen 500 000 euron rahoituksen tutkimukselle ''Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat''. Myös tutkimukselle ''Queer-siirtolaisten vastaanottamisen ja kohtaamisen poliittinen maantiede'' myönnettiin 450 000 euron rahoitus. Molemmat hankkeet Tampereen yliopistossa.
On perusteltua kysyä, millaista lisäarvoa tällaiset tutkimukset tuottavat yhteiskunnalle ja ovatko ne puolen miljoonan veroeuron arvoisia. Uskallan väittää, että lisäarvo on vähäinen eikä lainkaan hintansa väärti.
Tieteen ja tutkimuksen rahoituksen kerrotaan usein olevan vaarassa. Että uudet Nokiat jäävät Suomessa syntymättä, kun rahaa ei ole panostaa uuden luomiseen. Mutta liian vähän puhutaan syistä sille, miksei rahaa ole, ja liian vähän korostetaan sitä, että raha on useimmiten priorisointikysymys.
Onko nimittäin todella niin, ettei esimerkiksi maamme teknillisiltä aloilta löytynyt ainuttakaan aidosti hyödyllistä tutkimusaihetta, joka olisi ansainnut 500 000 euron rahoitusta ''queer- ja transmaailmojen luomisen paikkoja'' enemmän? Vai olisiko kyse vain siitä, että rahoituksen prioriteetit ovat pielessä?
Ja ei, en vastusta tiedettä ja tutkimusta. Puolestani kuka hyvänsä voi tutkia mitä tahansa, vaikka kynnenalusiaan, jos tekee sen omilla tai muulla yksityisellä rahalla. Kun tutkimusta tehdään yhteisillä verovaroilla, on tutkimukselta syytä odottaa merkittävää lisäarvoa yhteiskunnalle. Näissä hankeissa syitä lisäarvon odottamiselle tuskin on.
PS. Rahoituksen queer- ja transtutkimukseensa saanut taho sattuu olemaan sama opettaja, joka puolisen vuotta sitten potki opiskelijan kurssiltaan ''miesten kuukautisiin'' liittyneen selkkauksen vuoksi. Maailma pieni paikka on.