Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ERE
  • Aloitettu Aloitettu
Asioilla on useampia ulottuvuuksia. Muuttaisitteko mielummin Ruotsiin vai Venäjälle? Asuin edellisen vuoden Ruotsissa... ei asuin Skånessa, se on eri asia ja täytyy myöntää että rakastuin siihen paikkaan. Ruotsissa ihmiset on positiivisempia ja kaupungit kauniimpia. Suomessa en ymmärä miksi ihmiset on sitruunan nielleen näköisiä. Asiakaspalveluhommissa näkee kakkaa syöneitä naamoja päivästä toiseen. Hymy ei maksa paljoa :). Suomessa on myös vallalla tehokkuusajattelu -> kun rakennetaan taloja ne näyttää paskalta mutta on tehokkaita (=halpoja) rakentaa. Kuitenkin ihmiset katselee niitä DDR-taloja seuraavat sata vuotta. Kannattaisi ehkä panostaa rakennusten ulkonäköön enemmän kuin se 0.0001% budjetista. Helsingin rautatieaseman naapurin rankennetaan uusia DDR-taloja Suomen kalleimmalle tonttille :face:. Ynseä ympäristö lisää masennusta. Kauneus luo kauneutta, innostus luo innostusta, menestys luo menestystä.

Naapurissa asuu Venäläinen rouva. Todella asiallinen ja ehdottomasti venakko jos tiedätte mitä tarkoitan. Hyvin käyttäytyvät lapset ja koti tiptop jne. Eli ei mulla itäänpäin mitään antipatioita ole.

Pakkoruotsia en kannata ja eiköhän se katoa samassa kohtaa kun Suomen kansanarmeija eli yleinen asevelvollisuus kuopataan. Eikös ne armeijassakin sano että vihollinen tulee aina idästä.... ei ole vain yhtä syytä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Minä olen kuullut Ruotsissa asuneen suomalaisen tutkijan suusta, että siellä monet yliopistoihmiset - etenkin sosiaalitieteilijät - yhdistävät meidän pakkoruotsimme ja ruotsinkielen hyvän aseman Suomessa "kolonialismiin jäänteisiin". Jos Suomessa tuon kolonialismi-termin uskaltaisi julkisesti mainita, seuraisi varmaankin aikamoinen paskaryöpytys. Kommunikoivat kuitenkin englanniksi yhteisestä päätöksestä, vaikka kuinka oli pakkoruotsi ja virkamiesruotsi läpikäytynä.
Kyllähän mä sen ymmärrän, että valtion viranomaisissa ja tuomioistuimissa on pystyttävä asioimaan ruotsinkielellä. Missä muualla muuten tarvitsee ruotsia? Kyllä kait sen osaamisen ja opetuksenkin voisi priorisoida paremmin sinne missä sitä tarvitaan?
 
Miten jengi täällä näkee kielitaidon merkityksen vaikuttavan työnsaantiin? Onko mielestänne parempi opetella sen englannin lisäksi puhumaan sujuvasti jotain muuta suurista kielistä, vai olisiko parempi opetella perusteet mahdollisimman monesta? Ja josko jätetään nää opettele 8 kieltä natiivitasoiseksi läpät pois, kaikki ei siihen pysty, joten pakko priorisoida.
 
Sujuvasti englannin lisäksi joku muu suuri kieli. Ei perusteiden osaamisesta ole muuta hyötyä kuin voi ilahduttaa jotain random yhteistyökumppania parilla fraasilla. IMO.
 
Sujuvasti englannin lisäksi joku muu suuri kieli. Ei perusteiden osaamisesta ole muuta hyötyä kuin voi ilahduttaa jotain random yhteistyökumppania parilla fraasilla. IMO.

Okei. Tosin tarkennetaan sen verran, että perusteilla tarkoitin kykyä hoitaa perus asiointia kaupoissa, hotelleissa jne. Sit lisäksi kyky ymmärtää oman alan teknistä perussanastoa ja viestintää. Meinaan ainakin itselle olis monessa paikassa ollut hyötyä just tosta perussanaston osaamisesta, kun paikallisten englannin osaaminen on hieman nihkeää.
 
Ei sitä kielten osaamisesta haittaa ole, mutta ainakin itse teen sen tyylisiä hommia että työkielenä on maailmanlaajuisesti englanti. Sen toisen kielen pitäisi olla aika pirun hyvin hanskassa että sitä pystyisi esim palavereissa käyttämään niin että tulee asiat selviksi.

Tietty jos tekee esim jotain asennushommia niin muutamallakin sanalla varmaan tulee toimeen paikallisten kanssa. Eli riippuu aika lailla hommista.
 
Puhun seitsemaa kielta enemman tai vahemman (suomi ja englanti natiivitasoa, ruotsi ja ranska kohtuullinen, italia, saksa, espanja alkeet), mutta ainoa mista on tahan mennessa ollut hyotya on englanti, koska osaan sita niin hyvin. Arsyttaa etten ole pitanyt ylla ranskan kielen taitoa, koska siita olisi ollut hyotya Euroopassa. Varsinkin koska monella lakifirmalla on Pariisissa toimisto, johon paasee helposti toihin.

Jos saisin valita, opettelisin ehdottomasti kiinaa. Kiinan osaaminen on varmasti kielten osalta suurin valtti mika tyonhakijalla voi olla.
 
Nyt kun on taas puhetta että opintotuki pitäisi olla lainapainotteisempi, niin tuli mieleen semmonen ajatus että mitäs jos ainakin osa opintotuesta pistettäisiin työnantajien maksettavaksi porrastetun työnantajamaksujen muodossa? Peruskoulupohjalta minimikustannus ja tohtorisihmiseltä maksimit. Siinä joutuisi työnantajat miettimään kahteen kertaan että mikäs onkaan näihin hommiin se minimikoulutus mikä vaaditaan, samoin nuoriso joutuis vähän kelailemaan että kannattaako sitä kolmikymppiseksi sittenkään opiskella ihan huvikseen.

Motivaatio? Saataisiin niitä opiskeluaikoja lyhennettyä ja kustannuksia alas.
 
Joo jos työtä joutuu tekemään vieraalla kielellä sen on paras olla aika moitteetonta, itse puhun saksaa paremmin kuin englantia ja hyöty siitä on ollut työnsaanti sieltä. Samallahan sitä oppii kun tarpeeksi käyttää.:) voin kyllä sanoa kokemuksesta että perus tavallisen tason koulussa opitulla saattaa tulla äitiä ikävä jos laitetaan saksaan vastailemaan puhelimeen josta tulee juttua teknisistä asioista..

En kyl tiedä, ennemmin kannattaisi panostaa venäjän opetteluun.. Enemmän hyötyä sanoisin. Saksan taidoista enemmän iloa jos muuttaa sinne tai vaikka hakee kavereille autoja..

Voisi opetella puhumaan venäjää seuraavaksi paremmin
 
Kouluarvosanojen merkitys haettaessa ensimmäistä vakituista työpaikkaa?

Kuinka paljon kouluarvosanat merkkaavat haettaessa ensimmäistä vakituista työpaikkaa ei siis kesätöitä? Olen valmistumassa konetekniikan insinööriksi ensi syksynä (opinnäytetyö vain enää tekemättä) ja laskin AMK todistukseni painottoman keskiarvon ja se oli vain 2,9!!! Mietin, että pitäisikö nyt keväällä alkaa nostelemaan arvosanoja tai ainakin yrittää sillä katsoin, että minulla on muutamasta matikan kurssista arvosana 1, niin jos ne nostelisi yli 3 niin keskiarvo nousisi sinne 3.

Vaikuttaako työnhaku tilanteessa kuinka paljon onko se keskiarvo noin 3 vai olisiko sen hyvä olla yli 3 kuin 2,9. Ymmärrän kyllä, että jos todistuksen keskiarvo jää noin 2 niin voi olla vaikeuksia mutta mitenkä nää vähän vajaa 3 pojat :D
 
Kerran on vain työhaastattelussa tullut AMK-arvosanat puheeksi. Silloinkaan niillä ei tuntunut olevan kummempaa merkitystä, vaan enemmänkin se mitä kursseja oli ylipäätään käynyt.

Jos arvosanat on erityisen hyvät, niin ne kannattaa toki ottaa itsekin puheeksi. Mutta minä uskon olevan harvinaista, että huonoilla tai keskinkertaisilla arvosanoilla olisi mitään merkitystä, jos niitä ei omatoimisesti ala mainostamaan kysymättä ensin.
 
Kuinka paljon kouluarvosanat merkkaavat haettaessa ensimmäistä vakituista työpaikkaa ei siis kesätöitä? Olen valmistumassa konetekniikan insinööriksi ensi syksynä (opinnäytetyö vain enää tekemättä) ja laskin AMK todistukseni painottoman keskiarvon ja se oli vain 2,9!!! Mietin, että pitäisikö nyt keväällä alkaa nostelemaan arvosanoja tai ainakin yrittää sillä katsoin, että minulla on muutamasta matikan kurssista arvosana 1, niin jos ne nostelisi yli 3 niin keskiarvo nousisi sinne 3.

Vaikuttaako työnhaku tilanteessa kuinka paljon onko se keskiarvo noin 3 vai olisiko sen hyvä olla yli 3 kuin 2,9. Ymmärrän kyllä, että jos todistuksen keskiarvo jää noin 2 niin voi olla vaikeuksia mutta mitenkä nää vähän vajaa 3 pojat :D

Ei sinne töihin papereita palkata vaan ihmisiä. Kiinnittäisin huomiota enemmän persoonaan kuin arvosanoihin ja niin ne haastattalijat varmaan tekevätkin.
 
Sanoisin, että keskiarvo ei kiinnosta tippaakaan. Eihän se taida edes papereissa suoraan lukea? Sen sijaan yksittäisten aineiden arvosanat voi vaikuttaa (paska matikka tai globaalissa firmassa esim. kielet) mutta aikasemmat kesätyöt ja harjoittelut painavat eniten. Näiden lisäksi toki tärkeimmäksi muodostuu se "hyvä tyyppi"-imago.
 
Kuinka paljon kouluarvosanat merkkaavat haettaessa ensimmäistä vakituista työpaikkaa ei siis kesätöitä? Olen valmistumassa konetekniikan insinööriksi ensi syksynä (opinnäytetyö vain enää tekemättä) ja laskin AMK todistukseni painottoman keskiarvon ja se oli vain 2,9!!! Mietin, että pitäisikö nyt keväällä alkaa nostelemaan arvosanoja tai ainakin yrittää sillä katsoin, että minulla on muutamasta matikan kurssista arvosana 1, niin jos ne nostelisi yli 3 niin keskiarvo nousisi sinne 3.

Vaikuttaako työnhaku tilanteessa kuinka paljon onko se keskiarvo noin 3 vai olisiko sen hyvä olla yli 3 kuin 2,9. Ymmärrän kyllä, että jos todistuksen keskiarvo jää noin 2 niin voi olla vaikeuksia mutta mitenkä nää vähän vajaa 3 pojat :D

Noita arvosanoja enemmän taitaa vaikuttaa se, että oot valmistumassa semmosesta koulusta, joka ei ilmota sun keskiarvoos automaattisesti siinä opintorekisterissä. :D
 
Papereilla karsinta. Haastattelussa homma himaan.

Noin lyhykäisyydessään :)

No jaa. Itse valmistuin 15 vuotta sitte DI:ksi ja ei multa ole kukaan koskaan mitään koulupapruja kysynyt. CV:ssä tietenkin on koulutus ja haastatteluissa on ollut paprut mukana. Koskaan ei vaan oo tarttenut niitä näyttää.

T: keskiarvo 2.2 :)
 
No jaa. Itse valmistuin 15 vuotta sitte DI:ksi ja ei multa ole kukaan koskaan mitään koulupapruja kysynyt. CV:ssä tietenkin on koulutus ja haastatteluissa on ollut paprut mukana. Koskaan ei vaan oo tarttenut niitä näyttää.

T: keskiarvo 2.2 :)

Joo siis näinhän se on. Varsinkaan tekniikan DI piireissä ei ole koskaan kuultu, että keltään olisi kysytty mitään arvosanoihin viittaavaa. Koskaan. Vähän tuota itsekkin aikoinaan jännäilin kun ei tuo keskiarvo mikään hatunnoston arvoinen ollut.
 
Nää on varmaan vähän ala- ja tapauskohtaisia juttuja. Mitä vähemmän jollain on työkokemusta tai jotain konkreettista osaamista, jota markkinoida, niin sitä tärkeämmäksi koulupaperit käy. Eihän tilanne toki kovin häävi ole, jos pelkillä papereilla pitäs koittaa ittensä jonnekin saada tuputettua.
 
Papereita on kyselty juurikin käytyjen kurssien takia, eikä numerot ole vaikuttanut työllistymiseen. Keskiarvo samaa luokkaa kuin alkuperäisellä kysyjällä.

Ja tämä kuva sopii hyvin tähän:
book-covers-a-student.jpg
 
Komppailen edellisiä: CV:llä (koulutus ja työkokemus) karsitaan haastatteluihin, ja haastatteluissa papereita ei yleensä tarvitse, vaan rekryäjä katsoo millainen henkilö on. Olen aina kantanut mukana tärkeimmät paperit, joskus jopa lukion päättötodistuksen, eikä niitä ole ikinä kysytty. Olen silti onnistunut jokaisesta haastattelustani saamaan paikan. Rekryn jälkeen minulle on tosin avoimesti myönnetty, että CV:llä sen haastattelun sain, koska minulla on siinä mielessä onnekas tilanne, että siellä on hyvää työkokemusta.

Toisaalta tuo on ala- ja työpaikkakohtaista. Kaverit sähkötekniikassa taivastelivat, kun tutkijan uran alkuun tarvitsee yli 4 keskiarvon. Haastatteluun pääsemiseksi tarvitaan tietty minimikeskiarvo, ja seuraavana haastattelussa ihmetellään kursseja ja niiden arvosanoja. Puoli vuotta ennen tuota keskustelua olin aloittanut toisella laitoksella tutkijan hommissa 2,8 keskiarvolla, eikä haastattelussa kysytty mitään papereista, vaan juteltiin ihan kaikesta muusta paitsi töistä. Olisiko ollut urheilusta tai kalastuksesta.
 
Back
Ylös Bottom