Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[D.Yates]

Joo siis näinhän se on. Varsinkaan tekniikan DI piireissä ei ole koskaan kuultu, että keltään olisi kysytty mitään arvosanoihin viittaavaa. Koskaan. Vähän tuota itsekkin aikoinaan jännäilin kun ei tuo keskiarvo mikään hatunnoston arvoinen ollut.

Jaa. Itsekin kyllä pääsin aikoinaan duuniin paskoilla papereilla, mutta se olikin sitä aikaa kun kolmannen vuosikurssin teekkarit oli kaikki töissä. Nykyään voin kuvitella että on hankalampaa.

Meille tulee tyypillisesti pari kesähessua aina ja esim viime vuonna valitsijat kehui että nyt on hyvää matskua tulossa kun sai valikoida vaan yli neljän keskiarvot tjsp. Yksi oli sellainen joka pitää omaa alaan liittyvä blogiaan ja sillä on kotona täysin varustettu labra jossa puuhailee. Muutama vahvistus tuli Harvardista...

 

[aja_tollah]

No siis eihän töissä niin papereita katsota, vaan etsitään hyvää tyyppiä. Siksi kävinkin itse jokin aika sitten plastiikkakirurgin konsultaatiossa :D Vitosen keskiarvon mörrimöykkyä ei palkata. Kyllähän politiikassakin johtotehtäviin Suomessa on edenneet lukion vitosen oppilaat, mm. Katainen. Mutta KAtainen oli komea ja sosiaalinen mies ja on nyt Euroopassa jättipalkalla. Miksi samat säännöt eivät pätisi liike-elämässä?

Itse sanoisin, että ulkonäöstä ja käytöksestä huolehtiminen on paras tapa nostaa työmarkkina-arvoa.

 

[oddis]

Jaa. Itsekin kyllä pääsin aikoinaan duuniin paskoilla papereilla, mutta se olikin sitä aikaa kun kolmannen vuosikurssin teekkarit oli kaikki töissä. Nykyään voin kuvitella että on hankalampaa.

Meille tulee tyypillisesti pari kesähessua aina ja esim viime vuonna valitsijat kehui että nyt on hyvää matskua tulossa kun sai valikoida vaan yli neljän keskiarvot tjsp. Yksi oli sellainen joka pitää omaa alaan liittyvä blogiaan ja sillä on kotona täysin varustettu labra jossa puuhailee. Muutama vahvistus tuli Harvardista...

Riippuu tietty vähän alasta, mutta noin yleensä vitosen oppilaat ei kyllä välttämättä mitään parasta työntekijä-ainesta ole. Nykyisin kun suuri osa töistä tehdään erilaisissa tiimeissä ja ja sosiaaliset taidot ym. vaikuttavat huomattavasi. En ny tsano, että vitosen oppilailla ei näitä taitoja olisi, mutta oman kokemuksen perusteella korkea koulumenestys ei näyttele suurta osaa menestyksessä / pätevyydessä työelämässä.

Tietenkin, jos suoraan koulunpenkiltä pitää rekrytä ja mitään työkokemusta ei ole... Itse olin koko opiskeluajan töissä oman koulutusalan yrityksessä (kesä- ja osa-aikatyössä), eli valmistumisen hetkellä oli jo viiden vuoden työkokemus. Oli vuosi 2000 ja muutenkin varmaan helpompi saada töitä kun 2015. Hain silloin kolmeen firmaan, olisin päässyt mihin vaan ja valitsin omasta mielestä parhaan Ja hyvin on mennyt

 

[Kride]

Riippuu tietty vähän alasta, mutta noin yleensä vitosen oppilaat ei kyllä välttämättä mitään parasta työntekijä-ainesta ole. Nykyisin kun suuri osa töistä tehdään erilaisissa tiimeissä ja ja sosiaaliset taidot ym. vaikuttavat huomattavasi. En ny tsano, että vitosen oppilailla ei näitä taitoja olisi, mutta oman kokemuksen perusteella korkea koulumenestys ei näyttele suurta osaa menestyksessä / pätevyydessä työelämässä.

Olen tässä osaltaan samaa mieltä. Kuitenkin pitää muistaa, että työtehtäviä on kaikenlaisia, ja erilaiset soveltuvat erityyppisille ihmisille. Vitosen oppilaat (jos sosiaaliset taidot ovat huonot ja on oppinut "minä olen aina oikeassa" -asenteen) saattaa hyvinkin soveltua yksilötyöhön. Vaikkapa pipetin kanssa laboratorioon. Tutkimushommassa tuntuu olevan pääsääntöisesti ne älykkäät omissa oloissaan viihtyvät. Sitten tiimihommiin pistetään ne, jotka ovat unohtaneet koulussa opiskella ja ovat keskittyneet sosiaalisiin taitoihin.

Hyvä esimerkki on rakennusalalla, kun tapaamiisiin firma pistää supliikit ja mukavat tyypit, mutta suunnitelmat kun tulevat, niin eivät varmasti ole kokouksissa istuneen tekemiä, vaan korkeintaan kommentoimia

 

[Max131]

En tiedä miten paljon tuo stereotypia fiksujen sosiaalisesta kyvyttömyydestä on enää tätä päivää. Ainakin oman alan tutkimus viittaa vahvasti siihen suuntaan, että vuorovaikutus- ja viestintätaidot on entistä tärkeämpiä työelämässä, vaikka laskentatoimikin on mielletty perinteisesti semmoiseksi tuppisuiden numeroiden tuijotteluksi. Kotimaisessa korkeakouluopetuksessa on ruvettu muutenkin ottamaan laajemmin huomioon edellämainittuja, koska nää mainitut taidot koetaan useimmiten myös puutteelliseksi työelämään siirryttäessä.

Jos täällä on tuotantotaloutta tai jotain vastaavaa lukeneita, niin kiinnostaa miten paljon oma koulutus on sisältänyt ihan konkreettista neuvottelutaitojen ja -strategioiden opettelemista? Onko tällaisia yleensä sisällytetty opintoihin?

 

[naksu]

Mun mielesta Suomessa usein vahatellaan alykkyyden merkitysta. Tama paskat arvosanat -> on varmasti sosiaalisesti lahjakas on sama mantra mita Suomessa on mielestani jauhettu vuosikaudet. Jos sanomalehdessa on joku artikkeli alykkaasta ihmisesta, niin kommenteissa heti kirjoitellaan miten varmasti on puutteelliset sosiaaliset taidot. Eihan se nyt mitenkaan voi kayda painsa, etta ihminen on seka sosiaalinen, etta samalla hyvin alykas. Siihen liittyy mielestani myos firmojen palkkauksessa liian pieni arvosanojen ja vahvan substanssiosaamisen painottaminen. Tyohaastattelut jopa teknisesti vaativiin tehtaviin tuntuvat olevan yleista lopinaa "miksi haluaisitte meille toihin?", kun taas esim. Yhdysvalloissa pistetaan usein whiteboardin eteen ja liukuhihnalla pamautetaan 5 tuntia putkeen haastavia teknisia suunnittelutehtavia, joita taytyy alkaa ratkaista. Diipadaapalla ei ole prosessissa juurikaan merkitysta.

Toinen rasittava piirre suomalaisissa tyohaastatteluissa on usein tyonantajan asenne, etta hakijan on osoitettava innokkuutta. Tyopaikan on oltava hakijalle jokin unelmien tayttymys. Tilanteen pitaisi olla taysin painvastainen. Erittain patevalla tyonhakijalla on tukuttain muita mahdollisuuksia ja tyonantajan pitaisi osata perustella hakijalle miksi hanen pitaisi juuri valita tama paikka. Tama johtaa ihmeelliseen teatteriin, jossa erittain patevan tyonhakijan on osoitettava jotain teennaista yltiokiinnostusta haettavaa tyopaikkaa kohti. Jos ei osaa showta vetaa riittavan hyvin, niin joku epatoivoinen "kiinnostunut" ja sosiaalisesti lahjakas tyyppi menee hyvin edelle.

Ihan omasta kokemuksesta huippuyliopiston tohtoriohjelmasta matematiikassa voin kertoa, etta noin parista kymmenesta opiskelijasta yksi oli sosiaalisesti hyvin rajoittunut (oli autistinen), jokunen muu oli "outo" ja vahintaan puolet olivat taysin normaaleita. Vaikka miten palkkaisi tiimin taynna "sosiaalisesti lahjakkaita", niin jos tiimin jasenet ovat luupaita, niin tuotteista on turha odottaa mitaan kovin mullistavaa. Itse jopa otan mielellani tiimiin mukaan muutaman oudon ja helvetin alykkaan henkilon ihan vain sen takia, etta heilta voi tulla outoja ideoita ihan puskasta. Joskus nama oudot ideat ovat kullan arvoisia, vaikka sita joskus saisikin miettia, etta mita helvettia toi tyyppi selittaa.

 

[marla]

Kuinka paljon kouluarvosanat merkkaavat haettaessa ensimmäistä vakituista työpaikkaa ei siis kesätöitä? Olen valmistumassa konetekniikan insinööriksi ensi syksynä (opinnäytetyö vain enää tekemättä) ja laskin AMK todistukseni painottoman keskiarvon ja se oli vain 2,9!!! Mietin, että pitäisikö nyt keväällä alkaa nostelemaan arvosanoja tai ainakin yrittää sillä katsoin, että minulla on muutamasta matikan kurssista arvosana 1, niin jos ne nostelisi yli 3 niin keskiarvo nousisi sinne 3.

Vaikuttaako työnhaku tilanteessa kuinka paljon onko se keskiarvo noin 3 vai olisiko sen hyvä olla yli 3 kuin 2,9. Ymmärrän kyllä, että jos todistuksen keskiarvo jää noin 2 niin voi olla vaikeuksia mutta mitenkä nää vähän vajaa 3 pojat :D

Kun kerta noin vähästä on 3 ka kiinni, niin sanoisin, että kannattaa käydä korottamassa. Ei niinkään työnhaun kannalta, vaan siksi jos tulevaisuudessa haluaa DI:n paperit. Taitaa 3 ka olla minimivaatimus vähemmänkin suosittuihin yliopistoihin. Siinä olisi sitten samalla varavaihtoehto, jos ei töitä tunnu löytyvän.

 

[vilho_kanuuna]

Mun mielesta Suomessa usein vahatellaan alykkyyden merkitysta. Tama paskat arvosanat -> on varmasti sosiaalisesti lahjakas on sama mantra mita Suomessa on mielestani jauhettu vuosikaudet. Jos sanomalehdessa on joku artikkeli alykkaasta ihmisesta, niin kommenteissa heti kirjoitellaan miten varmasti on puutteelliset sosiaaliset taidot. Eihan se nyt mitenkaan voi kayda painsa, etta ihminen on seka sosiaalinen, etta samalla hyvin alykas. Siihen liittyy mielestani myos firmojen palkkauksessa liian pieni arvosanojen ja vahvan substanssiosaamisen painottaminen. Tyohaastattelut jopa teknisesti vaativiin tehtaviin tuntuvat olevan yleista lopinaa "miksi haluaisitte meille toihin?", kun taas esim. Yhdysvalloissa pistetaan usein whiteboardin eteen ja liukuhihnalla pamautetaan 5 tuntia putkeen haastavia teknisia suunnittelutehtavia, joita taytyy alkaa ratkaista. Diipadaapalla ei ole prosessissa juurikaan merkitysta.

Toinen rasittava piirre suomalaisissa tyohaastatteluissa on usein tyonantajan asenne, etta hakijan on osoitettava innokkuutta. Tyopaikan on oltava hakijalle jokin unelmien tayttymys. Tilanteen pitaisi olla taysin painvastainen. Erittain patevalla tyonhakijalla on tukuttain muita mahdollisuuksia ja tyonantajan pitaisi osata perustella hakijalle miksi hanen pitaisi juuri valita tama paikka. Tama johtaa ihmeelliseen teatteriin, jossa erittain patevan tyonhakijan on osoitettava jotain teennaista yltiokiinnostusta haettavaa tyopaikkaa kohti. Jos ei osaa showta vetaa riittavan hyvin, niin joku epatoivoinen "kiinnostunut" ja sosiaalisesti lahjakas tyyppi menee hyvin edelle.

Ihan omasta kokemuksesta huippuyliopiston tohtoriohjelmasta matematiikassa voin kertoa, etta noin parista kymmenesta opiskelijasta yksi oli sosiaalisesti hyvin rajoittunut (oli autistinen), jokunen muu oli "outo" ja vahintaan puolet olivat taysin normaaleita. Vaikka miten palkkaisi tiimin taynna "sosiaalisesti lahjakkaita", niin jos tiimin jasenet ovat luupaita, niin tuotteista on turha odottaa mitaan kovin mullistavaa. Itse jopa otan mielellani tiimiin mukaan muutaman oudon ja helvetin alykkaan henkilon ihan vain sen takia, etta heilta voi tulla outoja ideoita ihan puskasta. Joskus nama oudot ideat ovat kullan arvoisia, vaikka sita joskus saisikin miettia, etta mita helvettia toi tyyppi selittaa.

Juu. Parempi lähestymistapa on että hyvä tai huono arvosana ei tarkoita mitään. Noita mainitsemiasi tauluhommia kaipailisin enemmän meillekin. Voihan olla nykyään vastaavia testejä järjestetäänkin, mutta itse en ole juuri semmoisista kuullut. Yksi ongelma on sekin että hakija voi olla ainoastaan yhtä älykäs tai tyhmempi kuin esim. se pomo joka töihin hakee ja aika usein haastatteleekin (ikävä kyllä). Jos esität jotain mitä se pomo ei ymmärrä tarkoittaa meikäläisen peruspomon näkökulmasta sitä että olet tyhmä.

 

[Vemar]

Jos täällä on tuotantotaloutta tai jotain vastaavaa lukeneita, niin kiinnostaa miten paljon oma koulutus on sisältänyt ihan konkreettista neuvottelutaitojen ja -strategioiden opettelemista? Onko tällaisia yleensä sisällytetty opintoihin?

Kyllähän niitä oli melko paljon. Opintoihin kuului mm. palaveriharjoituksia/neuvotteluja ja valinnaisena tuli opiskeltua vielä kansainvälistä viestintää.

 

[teri]

Jos täällä on tuotantotaloutta tai jotain vastaavaa lukeneita, niin kiinnostaa miten paljon oma koulutus on sisältänyt ihan konkreettista neuvottelutaitojen ja -strategioiden opettelemista? Onko tällaisia yleensä sisällytetty opintoihin?

Mulla taisi olla yksi pakollinen neuvottelukurssi ja sillä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Luin tutaa jonkun verran, mutta olen KTM.

 

[säie]

Mulla taisi olla yksi pakollinen neuvottelukurssi ja sillä ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Luin tutaa jonkun verran, mutta olen KTM.

TTY:llä teollisuustalouden syventävissä tarjolla 3op puheviestintä ja neuvottelutaito (moni käy), jonka lisäks vielä aiheesta 5op jatkokurssi (harva käy).

 

[Ranger]

Voihan sitä vapaavalintaisia opintoina lukea vaikka kuinka paljon puheviestintää ym.

 

[naksu]

Juu. Parempi lähestymistapa on että hyvä tai huono arvosana ei tarkoita mitään. Noita mainitsemiasi tauluhommia kaipailisin enemmän meillekin. Voihan olla nykyään vastaavia testejä järjestetäänkin, mutta itse en ole juuri semmoisista kuullut. Yksi ongelma on sekin että hakija voi olla ainoastaan yhtä älykäs tai tyhmempi kuin esim. se pomo joka töihin hakee ja aika usein haastatteleekin (ikävä kyllä). Jos esität jotain mitä se pomo ei ymmärrä tarkoittaa meikäläisen peruspomon näkökulmasta sitä että olet tyhmä.

Yhdysvalloissa tyypillisesti tulevat tyokaverit pitavat nama whiteboard sulkeiset. Pomon kanssa ei monissa firmoissa jutella ollenkaan tai vaihtoehtoisesti paivan paatteeksi pomo keraa haastattelijoilta pikaisen palautteen ja jos hakija vaikuttaa lupaavalta paasee pomon kanssa juttelemaan diipadaapaa. Muuten lahetetaan kotiin pomon aikaa haaskaamatta. Tekniset haastattelijat usein testailevat kysymyksiaan kollegoihinsa, jotta saavat mittatikun sille miten hakijan voi odottaa parjaavan. Systeemi tuntuu yleensa toimivan suht hyvin.

Tahan voisi lisata, etta miinuksena tyonhaku vaatii suht paljon aikaa, koska esim. parhaiden firmojen software engineer tehtaviin joutuu kertaamaan hyvin tarkasti vanhat algoritmioppikirjansa ja vahan muutakin. Hiljattain kavin just tuon prosessin lapi, mutta toisaalta sekin on ihan hyvaa treenia, etta pari viikkoa kayttaa iltansa vanhojen IOI ja ACM ICPC finaalien tehtavien ratkomiseen. Siina jopa vahingossa oppii jotain.

 

[vilho_kanuuna]

Yhdysvalloissa tyypillisesti tulevat tyokaverit pitavat nama whiteboard sulkeiset. Pomon kanssa ei monissa firmoissa jutella ollenkaan tai vaihtoehtoisesti paivan paatteeksi pomo keraa haastattelijoilta pikaisen palautteen ja jos hakija vaikuttaa lupaavalta paasee pomon kanssa juttelemaan diipadaapaa. Muuten lahetetaan kotiin pomon aikaa haaskaamatta. Tekniset haastattelijat usein testailevat kysymyksiaan kollegoihinsa, jotta saavat mittatikun sille miten hakijan voi odottaa parjaavan. Systeemi tuntuu yleensa toimivan suht hyvin.

Tahan voisi lisata, etta miinuksena tyonhaku vaatii suht paljon aikaa, koska esim. parhaiden firmojen software engineer tehtaviin joutuu kertaamaan hyvin tarkasti vanhat algoritmioppikirjansa ja vahan muutakin. Hiljattain kavin just tuon prosessin lapi, mutta toisaalta sekin on ihan hyvaa treenia, etta pari viikkoa kayttaa iltansa vanhojen IOI ja ACM ICPC finaalien tehtavien ratkomiseen. Siina jopa vahingossa oppii jotain.

Parempi varmaan näin. Toisaalta vähän oudoksin että jonkun pumaskan ulkolukeminen olisi edelleen tarpeellista. Tietohan ei itsessään ole enää mikään ongelma, se on periaatteessa kaikkien saatavilla ja vieläpä kohtuu nopeasti. Itse näkisin että kyky soveltaa tietoa kiinnostaisi työnantajaa enemmän. Tämähän on sitten vähän hankalampi toteuttaa, mutta ei varmaankaan mahdoton.

Voi tosin olla että oman työn takia nään asian näin. Teknisellä alalla homma voidaan kokea eri lailla, mutta näissä hommissa vastaan tulevat ongelmat ovat lähinnä filosofisia. Ongelmanratkaisuun tarvitaan tilannetajua ja ihmisten ymmärtämistä. Periaate on lähinnä tyyliin "Plans are worthless, but planning is everything ..."

 

[naksu]

Parempi varmaan näin. Toisaalta vähän oudoksin että jonkun pumaskan ulkolukeminen olisi edelleen tarpeellista. Tietohan ei itsessään ole enää mikään ongelma, se on periaatteessa kaikkien saatavilla ja vieläpä kohtuu nopeasti. Itse näkisin että kyky soveltaa tietoa kiinnostaisi työnantajaa enemmän. Tämähän on sitten vähän hankalampi toteuttaa, mutta ei varmaankaan mahdoton.

Voi tosin olla että oman työn takia nään asian näin. Teknisellä alalla homma voidaan kokea eri lailla, mutta näissä hommissa vastaan tulevat ongelmat ovat lähinnä filosofisia. Ongelmanratkaisuun tarvitaan tilannetajua ja ihmisten ymmärtämistä. Periaate on lähinnä tyyliin "Plans are worthless, but planning is everything ..."

Kylla ne ihan soveltavia kysymyksia kysyy. Esim. miten suunnittelisit jonkun jarjestelman, jonne tulee paivassa teratavuttain lisaa dataa ja hakuja tuhansia per sekunti. Toisin sanoen, kuinka hoidat skaalautuvuuden ja luotettavuuden, vasteajat, datakeskusten valisen synkronisoinnin, virhetilanteet (joita isossa jarjestelmassa on aina jatkuvasti). Algoritmeista ja tietorakenteista on oltava hyva intuitio ja nappituntuma, kun haastattelija saattaa lisailla vaatimuksia kesken kaiken jne.

 

[Tartsan]

Itsekin olen vieroksunut ajatusta asioiden ulkoa opettelusta ja arvostanut puhdasta päättelykykyä enemmän. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pelkkään päättelykykyyn luottaminen on sama asia kuin yrittäisi kulkea joka paikkaan kävellen. Todella tehotonta ja pidemmän päälle käy aika raskaaksi.
Naksun suunnitteluesimerkki on juurikin sellainen, jossa aika tulee armottomasti loppumaan kesken ennen kuin ongelman ratkaisussa on päästy kunnolla edes alkuun, mikäli perustietämys on turhan huteralla pohjalla.

 

[naksu]

Itsekin olen vieroksunut ajatusta asioiden ulkoa opettelusta ja arvostanut puhdasta päättelykykyä enemmän. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pelkkään päättelykykyyn luottaminen on sama asia kuin yrittäisi kulkea joka paikkaan kävellen. Todella tehotonta ja pidemmän päälle käy aika raskaaksi.
Naksun suunnitteluesimerkki on juurikin sellainen, jossa aika tulee armottomasti loppumaan kesken ennen kuin ongelman ratkaisussa on päästy kunnolla edes alkuun, mikäli perustietämys on turhan huteralla pohjalla.

Tuohon kun viela lisaa, etta usein ongelmalla saattaa olla todella nerokas ratkaisu, jota ei mitenkaan tule ajatelleeksi ellei omaa etukateen jotain tarvittavaa tietoa. Sita voi yrittaa googlettaa vaikka mita, mutta jos ei osaa muotoilla ongelmaansa johonkin abstraktiin matemaattiseen muotoon ja vahingossa saisi ongelman muotoiltua juuri niilla termein, joilla jossain akateemisessa konferenssissa on satuttu kyseinen abstrakti ongelma ratkaisemaan, niin mahdollisuudet ratkaisun loytamiseksi ovat aika toivottomat.

Tasta syysta pidan tuollaista 60-vuotiaan kaiken tehneen ja nahneen partaveikon parin minuutin konsultaatiota edelleen tehokkaampana kuin omaa viikon googlettamistani.

 

[Kaffemaister]

Itse tulee kyllä työnhakijoiden kurssiarvosanoja katseltua sillä silmällä että minkälainen on yleinen suoritustehokkuus ko. hakijalla, eli siis huomioiden arvosanojen lisäksi myös opintoihin käytetyn ajan. Jos on nelosen pintaan keskiarvo ja kurssit suoritettu suositusaikataulussa tai nopeammin, niin luultavasti kaveri osaa omaksua uutta vielä jatkossakin ja ymmärtää jotain ajankäytön priorisoinnin päälle. Jos taas opinnot on kestäneet kauan, keskiarvo on alle vertailuryhmän, eikä ole oikein mitään selittävää tekijää CV:ssä (esim. samanaikainen työskentely), niin alkaa hälyytyskellot soimaan. Jonkun verran on tullut oltua mukana rekryämässä tyyppejä jotka on olleet haastattelussa (ja muutenkin) ns. "hyviä tyyppejä", mutta paperit on olleet vähän alakanttiin. Myöhemmin on sitten selvinnyt että jotain syitä hommien takkuamiseen on oikeastikkin ollut mentaalipuolella, ja on edelleen. Vähintään olisi hyvä näkyä että aineissa, joihin on löytynyt kiinnostusta, on otettu hyviä arvosanoja. Ainakin jotain kautta olisi hyvä saada indikaatiota siitä että hakija pystyy pistämään asioita tapahtumaan, ja haluaa olla hiton hyvä siinä mitä tekee (esim. hyvä dippatyö/gradu kompensoi myös paljon). Tämä siis lähinnä tutkimuspuolella jatko-opiskelijoita/dippantyöntekijöitä/kesähessuja jne. palkatessa.

 

[vilho_kanuuna]

Tuohon kun viela lisaa, etta usein ongelmalla saattaa olla todella nerokas ratkaisu, jota ei mitenkaan tule ajatelleeksi ellei omaa etukateen jotain tarvittavaa tietoa. Sita voi yrittaa googlettaa vaikka mita, mutta jos ei osaa muotoilla ongelmaansa johonkin abstraktiin matemaattiseen muotoon ja vahingossa saisi ongelman muotoiltua juuri niilla termein, joilla jossain akateemisessa konferenssissa on satuttu kyseinen abstrakti ongelma ratkaisemaan, niin mahdollisuudet ratkaisun loytamiseksi ovat aika toivottomat.

Tasta syysta pidan tuollaista 60-vuotiaan kaiken tehneen ja nahneen partaveikon parin minuutin konsultaatiota edelleen tehokkaampana kuin omaa viikon googlettamistani.

Aivan varmasti näin. Se on tämä meikäläisen "toimiala" joka vaikuttaa vahvasti omaan näkemykseen. Ehkä puhutaan jopa vähän eri asiasta. Itse tarkoitan enemmän taktiikkaa kuin ratkaisua. Taktiikkaa saada joku tärkeä asia eteenepän esim. päätöksenteossa. Kertoa asia niin yksinkertaisesti ja selkeästi että asiasta päättävä, muttei ymmärtävä viskaali uskaltaa tehdä päätöksen. Jonkun idean tuominen esille niin että politiikka, erilaiset ihmiset ja heidän tapansa ajatella huomiodaan. Jossain tapausissa esim. pomo pitää saada "keksimään" asia itse.

- - - Updated - - -

Itse tulee kyllä työnhakijoiden kurssiarvosanoja katseltua sillä silmällä että minkälainen on yleinen suoritustehokkuus ko. hakijalla, eli siis huomioiden arvosanojen lisäksi myös opintoihin käytetyn ajan. Jos on nelosen pintaan keskiarvo ja kurssit suoritettu suositusaikataulussa tai nopeammin, niin luultavasti kaveri osaa omaksua uutta vielä jatkossakin ja ymmärtää jotain ajankäytön priorisoinnin päälle. Jos taas opinnot on kestäneet kauan, keskiarvo on alle vertailuryhmän, eikä ole oikein mitään selittävää tekijää CV:ssä (esim. samanaikainen työskentely), niin alkaa hälyytyskellot soimaan. Jonkun verran on tullut oltua mukana rekryämässä tyyppejä jotka on olleet haastattelussa (ja muutenkin) ns. "hyviä tyyppejä", mutta paperit on olleet vähän alakanttiin. Myöhemmin on sitten selvinnyt että jotain syitä hommien takkuamiseen on oikeastikkin ollut mentaalipuolella, ja on edelleen. Vähintään olisi hyvä näkyä että aineissa, joihin on löytynyt kiinnostusta, on otettu hyviä arvosanoja. Ainakin jotain kautta olisi hyvä saada indikaatiota siitä että hakija pystyy pistämään asioita tapahtumaan, ja haluaa olla hiton hyvä siinä mitä tekee (esim. hyvä dippatyö/gradu kompensoi myös paljon). Tämä siis lähinnä tutkimuspuolella jatko-opiskelijoita/dippantyöntekijöitä/kesähessuja jne. palkatessa.

Ihan hyvä ajatus mutta ei siitä CV:stä näe kaikkia tehokkuuteen vaikuttavia asioita. Esim. itse arvostaisin kaveria joka nappaa kokeesta nelosen tekemättä mitään luentojen lisäksi enemmän kuin sitä joka nappaa vitosen hinkkaamalla asiaa yötä päivää.

 

[Frank Drebin]

Mun mielesta Suomessa usein vahatellaan alykkyyden merkitysta. Tama paskat arvosanat -> on varmasti sosiaalisesti lahjakas on sama mantra mita Suomessa on mielestani jauhettu vuosikaudet.

Varmaan näinkin, mutta myöskään niillä arvosanoilla ja älykkyydellä nyt ei välttämättä kovin selvää yhteyttä ole. Itse olen koulutukseltani DI, ja oma opintorekisteriote näytti lähinnä binäärikoodilta. Tuskin olen keskimääräistä DI:tä älykkäämpi, mutta en välttämättä kovin paljon typerämpikään. Selitys huonoihin arvosanoihin on se, että suoritin todella ison osan kursseista (=aina kun oli mahdollista) pelkällä tentillä osallistumatta yhdellekkään luennolle tai lukematta yhtäkään kirjaa/prujua. Monesti näinkin sai sen tarvittavan ykkösen ja siis ne samat opintoviikot kuin suorittamalla kurssin 'kunnolla'. Olen 100% varma, että olisin halutessani saanut sen <2:n keskiarvoni ongelmitta ainakin sinne 3.5-4.0 haarukkaan, mutta en koskaan nähnyt ylimääräistä panostamista vaivan arvoiseksi.

Työnhaussa kukaan ei koskaan ole vilkaissutkaan mun papereitani, vaikka olen käynyt läpi arviolta +30 työhaastattelua (ja tullut valituksi 8 kertaa, jos oikein muistan)