Koulutuksen suhde palkkaan ja työn mielekkyyteen

[säie]

Varmaan näinkin, mutta myöskään niillä arvosanoilla ja älykkyydellä nyt ei välttämättä kovin selvää yhteyttä ole. Itse olen koulutukseltani DI, ja oma opintorekisteriote näytti lähinnä binäärikoodilta. Tuskin olen keskimääräistä DI:tä älykkäämpi, mutta en välttämättä kovin paljon typerämpikään. Selitys huonoihin arvosanoihin on se, että suoritin todella ison osan kursseista (=aina kun oli mahdollista) pelkällä tentillä osallistumatta yhdellekkään luennolle tai lukematta yhtäkään kirjaa/prujua. Monesti näinkin sai sen tarvittavan ykkösen ja siis ne samat opintoviikot kuin suorittamalla kurssin 'kunnolla'. Olen 100% varma, että olisin halutessani saanut sen <2:n keskiarvoni ongelmitta ainakin sinne 3.5-4.0 haarukkaan, mutta en koskaan nähnyt ylimääräistä panostamista vaivan arvoiseksi.

Työnhaussa kukaan ei koskaan ole vilkaissutkaan mun papereitani, vaikka olen käynyt läpi arviolta +30 työhaastattelua (ja tullut valituksi 8 kertaa, jos oikein muistan)

Jos keskiarvo olis ollu pykälän parempi (esim 3), olisitko myös oppinut teknillisestä yliopistosta enemmän asioita, tai ainakin nuo jo opitut asiat syvällisemmin?

Itsellä kaikkia arvosanoja väliltä 1-5, ja noista nelosen ja vitosen kursseista väitän osaavani asiatkin kohtuu paljon paremmin kun tolpalla läpästyistä. Osalla näistä kursseista tuntuu olevan myös yhteys työelämään ja siellä vaadittuun osaamiseen. Osalla toki ei.

 

[oddis]

Varmaan näinkin, mutta myöskään niillä arvosanoilla ja älykkyydellä nyt ei välttämättä kovin selvää yhteyttä ole. Itse olen koulutukseltani DI, ja oma opintorekisteriote näytti lähinnä binäärikoodilta. Tuskin olen keskimääräistä DI:tä älykkäämpi, mutta en välttämättä kovin paljon typerämpikään. Selitys huonoihin arvosanoihin on se, että suoritin todella ison osan kursseista (=aina kun oli mahdollista) pelkällä tentillä osallistumatta yhdellekkään luennolle tai lukematta yhtäkään kirjaa/prujua. Monesti näinkin sai sen tarvittavan ykkösen ja siis ne samat opintoviikot kuin suorittamalla kurssin 'kunnolla'. Olen 100% varma, että olisin halutessani saanut sen <2:n keskiarvoni ongelmitta ainakin sinne 3.5-4.0 haarukkaan, mutta en koskaan nähnyt ylimääräistä panostamista vaivan arvoiseksi.

Työnhaussa kukaan ei koskaan ole vilkaissutkaan mun papereitani, vaikka olen käynyt läpi arviolta +30 työhaastattelua (ja tullut valituksi 8 kertaa, jos oikein muistan)

Sama.

Oli koko opiskeluajan 3-5 päivää viikossa omaa koulutusalaa vastaavissa töissä ja kävin kaikki mahdolliset kurssit vain tenttimällä. Ykköstä ja kakkostahan sieltä tuli oikein urakalla, varsinkin peruskursseista. Pääaineesta sitten lähinnä kakkosia ja kolmosia ja dippatyöstä nelonen. Koulun sain loppuun neljässä vuodessa ja muistaakseni kahdessa aineessa jouduin koko aikana uusimaan tentin (yhden jopa kahdesti). Itse hain vain papereita koulusta, työkokemus oli mielestäni arvokkaampaa. Ja taisin jo aiemmin mainita, koskaan ei ole kukaan mun arvosanoja kysynyt. Valmistuin v.2000, eli tuskin enää kyselläänkään

Tosin vaikka olin saman firman palveluksessa opiskelujen alusta loppuun asti ja tein dippatyönkin ko. isoon suomalaiseen kansainvaliseen firmaan, niin eipä valmistuminen paljoa palkassa näkynyt. Olin viiden vuoden aikana töissä tällaisen ketjun: Kokoonpano-->työnjohto ("kesäpomo")-->kehitys"inssi"/työjohtajien tuki-->firman ERP/konfiguraattoriprojetkin jäsen -->Dippatyö samaan projektiin liittyen. Sitten mulle tarjottiin valmistumisen jälkeen (v.2000) 12500mk/kuussa ja 12kk määräaikainen :(. No hain kolmeen muuhun firmaan välittömästi ja sain valita mihin meen ja pääsin hyvään vakkariduuniin 16500mk/kk liksalla Jälkikäteen ajatellen uskon, että oli hyvä, että näin kävi. Olen löytänyt omana tonttini mukavasti ja päässyt todella mielenkiintoisiin hommiin ja sivussa saanut hyvän liksan + kansainvälistä kokemusta roppakaupalla.

 

[Frank Drebin]

Jos keskiarvo olis ollu pykälän parempi (esim 3), olisitko myös oppinut teknillisestä yliopistosta enemmän asioita, tai ainakin nuo jo opitut asiat syvällisemmin?

Itsellä kaikkia arvosanoja väliltä 1-5, ja noista nelosen ja vitosen kursseista väitän osaavani asiatkin kohtuu paljon paremmin kun tolpalla läpästyistä. Osalla näistä kursseista tuntuu olevan myös yhteys työelämään ja siellä vaadittuun osaamiseen. Osalla toki ei.

No varmasti olisin oppinut enemmän. Eihän noista 'pelkällä tentillä ykkönen' -suorituksista mitään tietenkään oppinut, kun ei mitään opiskellutkaan. Ja toki mulla parempiakin arvosanoja on, jopa niitä vitosia, mutta rehellisesti sanottuna näin ~15v valmistumisen jälkeen ei niistäkään opinnoista juuri mitään muistikuvaa ole.

Jos taas katson sitä missä asemassa tänään olen työelämässä, ja mitä etenemisreittejä vaikka nyt täällä nykyisen firman sisällä vielä on, niin on kyllä todella vaikea nähdä teknisen perusosaamisen puutteita mitenkään rajoittavana tekijänä urakehityksessäni. Kyky 'jauhaa paskaa' lienee paljon oleellisempaa.

 

[vilho_kanuuna]

Juuri tätä mieltä. Rimaa heilutellen mentiin koulut. Väitän että ne epämukavuustilanteet, joihin huono valmistautumiseni esim. kokeisiin tmv. minut on ajaneet ovat valmistaneet minua paremmin työelämään (ainakin nykyisessä hommassa) kuin se että olisin päntännyt asiaa ja mennyt mukavuusalueella läpi (ja myös se mitä tein silloin kun olisi pitänyt opiskella / lukea tenttiin valmisti minua työelämään). Prosessi jossa on joutunut pikaisesti luomaan strategian / taktiikan kiipelistä tai esim. kurssista selvitäkseni ovat jossain tapauksissa hyödyllisempiä kuin itse asia. Sanotaanko sitä sitten vaikka paskan jauhamiseksi on sitten eri asia. Nykyajan työelmä on vaan sellaista että ei kerta kaikkiaan ole aikaa tutustua / valmistautua johonkin asiaan niin kuin esim. tenttiin. Ja vaikka itse tekisi hommat kuinka tunnollisesti niin tilanne on se että "Sen jonka taakseen jättää, sen edestään löytää - joku toinen." Tätä aisiaa ja siitä selviytymistä ei kouluissa ikävä kyllä opeteta.

Muistan aina kun esim. yläasteella piti lukea joku kirja (olisko ollut Sieppari ruispellossa) ja laatia siitä sanallinen referaatti opettajalle suullisesti esitettäväksi. En ollut lukenut / saati lainannun koko kirjaa. Onneksi en ollut ensimmäinen esittäjä. Lainasin naapuripulpetin tytöltä kirjan ja luin takakannen. Sen jälkeen kuuntelin tarkasti ne esitykset joita ennen minua oli ja mietin miten opettaja kokee kirjan ja sen sanoman (koostaen ne vähän tiedon jyväset jotka minulla oli). Myös se miten opettaja reagoin muiden esityksiin ja minkälaisia välikysymyksiä esitti vaikutti omaan viritykseen. Minun vuoroni kesti kauiten. Ei sen takia että esitykseni olisi takellellut tmv., vaan sen takia että se herätti kaikisa mehukkaimman keskustelun opettejan kanssa. Sain parhaan arvostelun ko. suullisesta tentistä. Kavereita vitutti. Yksi jopa sanoi opettajalle että en ole edes lukenut koko kirjaa. Ei opettaja uskonut. Onko em. sitten kusetusta? Mielestäni ei. Se että jätin kirjan lukematta johti minut tilanteeseen jossa opin paljon hyödyllisempiä asioita kuin mitä kirjan sisältö olisi tarjonnut (ainakin työelämää ajatellen).

Esimerkki on surkea ja kaukaa haettu, mutta toivottavasti selvensi mitä tarkoitan.

 

[Kultakenkä]

Muistan aina kun esim. yläasteella piti lukea joku kirja (olisko ollut Sieppari ruispellossa) ja laatia siitä sanallinen referaatti opettajalle suullisesti esitettäväksi. En ollut lukenut / saati lainannun koko kirjaa. Onneksi en ollut ensimmäinen esittäjä. Lainasin naapuripulpetin tytöltä kirjan ja luin takakannen. Sen jälkeen kuuntelin tarkasti ne esitykset joita ennen minua oli ja mietin miten opettaja kokee kirjan ja sen sanoman (koostaen ne vähän tiedon jyväset jotka minulla oli). Myös se miten opettaja reagoin muiden esityksiin ja minkälaisia välikysymyksiä esitti vaikutti omaan viritykseen. Minun vuoroni kesti kauiten. Ei sen takia että esitykseni olisi takellellut tmv., vaan sen takia että se herätti kaikisa mehukkaimman keskustelun opettejan kanssa. Sain parhaan arvostelun ko. suullisesta tentistä. Kavereita vitutti. Yksi jopa sanoi opettajalle että en ole edes lukenut koko kirjaa. Ei opettaja uskonut. Onko em. sitten kusetusta? Mielestäni ei. Se että jätin kirjan lukematta johti minut tilanteeseen jossa opin paljon hyödyllisempiä asioita kuin mitä kirjan sisältö olisi tarjonnut (ainakin työelämää ajatellen).

Tuo on kyllä etevä taktiikka. Tosin akilleen kantapäänä opettajan spesifin, mutta oleellisen asian tiedustelu. Terveisin kokemusta on.

Kerran pidin (ainakin omasta mielestäni) loistavaa puhetta kirjasta, jossa kaksi rakastavaista eli täydellistä elämää, kunnes toinen sairastui ja lopulta kuoli. Kaikki meni loistavasti, kunnes opettaja tiedusteli sairauden lajia! Harmittaa vähän vieläkin!

 

[kaseiini]

Juuri tätä mieltä. Rimaa heilutellen mentiin koulut. Väitän että ne epämukavuustilanteet, joihin huono valmistautumiseni esim. kokeisiin tmv. minut on ajaneet ovat valmistaneet minua paremmin työelämään (ainakin nykyisessä hommassa) kuin se että olisin päntännyt asiaa ja mennyt mukavuusalueella läpi (ja myös se mitä tein silloin kun olisi pitänyt opiskella / lukea tenttiin valmisti minua työelämään). Prosessi jossa on joutunut pikaisesti luomaan strategian / taktiikan kiipelistä tai esim. kurssista selvitäkseni ovat jossain tapauksissa hyödyllisempiä kuin itse asia. Sanotaanko sitä sitten vaikka paskan jauhamiseksi on sitten eri asia. Nykyajan työelmä on vaan sellaista että ei kerta kaikkiaan ole aikaa tutustua / valmistautua johonkin asiaan niin kuin esim. tenttiin. Ja vaikka itse tekisi hommat kuinka tunnollisesti niin tilanne on se että "Sen jonka taakseen jättää, sen edestään löytää - joku toinen." Tätä aisiaa ja siitä selviytymistä ei kouluissa ikävä kyllä opeteta.

Muistan aina kun esim. yläasteella piti lukea joku kirja (olisko ollut Sieppari ruispellossa) ja laatia siitä sanallinen referaatti opettajalle suullisesti esitettäväksi. En ollut lukenut / saati lainannun koko kirjaa. Onneksi en ollut ensimmäinen esittäjä. Lainasin naapuripulpetin tytöltä kirjan ja luin takakannen. Sen jälkeen kuuntelin tarkasti ne esitykset joita ennen minua oli ja mietin miten opettaja kokee kirjan ja sen sanoman (koostaen ne vähän tiedon jyväset jotka minulla oli). Myös se miten opettaja reagoin muiden esityksiin ja minkälaisia välikysymyksiä esitti vaikutti omaan viritykseen. Minun vuoroni kesti kauiten. Ei sen takia että esitykseni olisi takellellut tmv., vaan sen takia että se herätti kaikisa mehukkaimman keskustelun opettejan kanssa. Sain parhaan arvostelun ko. suullisesta tentistä. Kavereita vitutti. Yksi jopa sanoi opettajalle että en ole edes lukenut koko kirjaa. Ei opettaja uskonut. Onko em. sitten kusetusta? Mielestäni ei. Se että jätin kirjan lukematta johti minut tilanteeseen jossa opin paljon hyödyllisempiä asioita kuin mitä kirjan sisältö olisi tarjonnut (ainakin työelämää ajatellen).

Esimerkki on surkea ja kaukaa haettu, mutta toivottavasti selvensi mitä tarkoitan.

Samanlainen kokemus eräästä esitelmästä minkä pidin yhdessä koulutuksessa, keplottelin itseni viimeiseksi puhujaksi. Esitelmän aiheena oli yritysesittely, ja mitä esitelmän pitäjä tekee siellä. Helppo katsoa ensin mistä edellisiä kehutaan ja moititaan ja toimia itse sen mukaan. Supliikkimieheksi on työkaverit joskus sanoneet.

 

[Dopey]

Kurssiarvosanat kertovat ainakin softapuolella jotain vastavalmistuneesta. Ellei algoritmeistä, käyttöjärjestelmistä ja ohjelmointikielistä/kääntäjistä ole vitosia todistuksessa, niin en palkkaisi ilman selkeää guruilu-uraa koulun jälkeen. Jos oikeasti osaa ohjelmoida, niin noista kursseista saa sen vitosen käytännössä lukematta tenttiin, koska on jo harrastuneisuudesta tutustunut sen verran syvällisesti aiheeseen. Keskinkertaista ohjelmoijaa taas ei kannata palkata vaativiin hommiin ikinä muutenkaan. Pakkopullakurssien arvosanoilla tai keskiarvolla ei sitten ole niin väliä.

 

[vilho_kanuuna]

Samanlainen kokemus eräästä esitelmästä minkä pidin yhdessä koulutuksessa, keplottelin itseni viimeiseksi puhujaksi. Esitelmän aiheena oli yritysesittely, ja mitä esitelmän pitäjä tekee siellä. Helppo katsoa ensin mistä edellisiä kehutaan ja moititaan ja toimia itse sen mukaan. Supliikkimieheksi on työkaverit joskus sanoneet.

Juuja pokeria pitää olla.

 

[Mupa]

Veikkaan, että nää ketkä ei ole tehnyt mitään opiskeluaikoina ja pelkillä tolpilla tenteistä mennyt läpi ovat tutaa tai jotain vastaavaa lukeneet. Jotain mitä voi tehdä työkseen edes jotenkin "maalaisjärjellä". Eri asia tietenkin jos on ollut oman alan hommissa koko opiskelun ajan.

Voisi vähän kylmää hikeä puskea, kun pitäisi alkaa esim. Dopeyn mainitsemissa softahommissa tai vaikka lujuuslaskentaa tekemään jos ei koulusta ole mitään jäänyt käteen.

 

[kaseiini]

Veikkaan, että nää ketkä ei ole tehnyt mitään opiskeluaikoina ja pelkillä tolpilla tenteistä mennyt läpi ovat tutaa tai jotain vastaavaa lukeneet. Jotain mitä voi tehdä työkseen edes jotenkin "maalaisjärjellä". Eri asia tietenkin jos on ollut oman alan hommissa koko opiskelun ajan.

Voisi vähän kylmää hikeä puskea, kun pitäisi alkaa esim. Dopeyn mainitsemissa softahommissa tai vaikka lujuuslaskentaa tekemään jos ei koulusta ole mitään jäänyt käteen.

Varmaan joo. Kaveri joka on dippainssi ja rakennesuunnittelija näytti läppäriltä miten solidworks laskee lujuudet ihan ite. Sanoi vielä että nää on tällaisia insinöörilujuuksia, ei mitää takeita että oikeasti kestää mitä luvataan hehe.

 

[Kaffemaister]

Ihan hyvä ajatus mutta ei siitä CV:stä näe kaikkia tehokkuuteen vaikuttavia asioita. Esim. itse arvostaisin kaveria joka nappaa kokeesta nelosen tekemättä mitään luentojen lisäksi enemmän kuin sitä joka nappaa vitosen hinkkaamalla asiaa yötä päivää.

Juu siksi mainitsinkin tuon aikatauluaspektin ja ajankäytön priorisoinnin. Tietyistä koulutusohjelmista ei kukaan tule läpi hyvin arvosanoin ja määräajassa jos on taipumusta jäädä hinkkaamaan tai on ongelmia tiedon omaksumisessa. Kuka tahansa taas pystyy ottamaan hyviä arvosanoja lähes mistä tahansa kurssista jos annetaan tarpeeksi aikaa ja motivaatiota (vrt. jotkut 7-vuoden valmistumisajat ilman samanaikaista työssäkäyntiä tai urheilu-uraa yms). Perfektionistit myös hyytyy matkalla, jos ei satu olemaan myös tuota lahjakkuutta roppakaupalla.

Edit: täsmennetään nyt vielä että tarkoitus ei ole missään nimessä väittää että pelkkien arvosanojen perusteella kannattaa tehdä rekrypäätöksiä, mutta kyllä niillä yleensä indikaatioarvoa on jos ne suhteutetaan muuhun käytössä olevaan tietoon (haastikset, CV, suosituskirjeet, mahd. tuttujen opettajien näkemykset jne.), ja erityisesti hakijan omaan kertomukseen omasta opiskeluprosessistaan ja motivaatiostaan.

 

[säie]

Varmaan joo. Kaveri joka on dippainssi ja rakennesuunnittelija näytti läppäriltä miten solidworks laskee lujuudet ihan ite. Sanoi vielä että nää on tällaisia insinöörilujuuksia, ei mitää takeita että oikeasti kestää mitä luvataan hehe.

Joo noi riittää johonkin käsinojien mitotuksiin, mutta oikeessa koneenrakennuksessa oikeeta lujuuslaskentaa tehdään vähä toisin

 

[oddis]

Koneelta oon valmistunut ja valmistustekniikka/tuotantotalous oli pää-/sivuaineet.
Mulla ei vaan ollut ajatuksena hakea dippainssin papruja, jotta pääsisin jotain lujuuslaskelmia tekemään työkseni ;)

Vähän suurempia kokonaisuuksia kuuluu toimenkuvaan. Nykyisessä työssäni olen valinnut, implementoinut ja nyt vastaan keskisuuren firman tehtaiden ohjausjärjestelmästä (MES) globaalisti (useita tehtaita eri mantereilla). Tämän lisäksi mulla on vastuulla myös tuotannon globaali BI-järjestelmä (=Business Intelligence) eli raportointijärjestelmä.

Tässä edellytetään vahvaa tehtaan prosessien ymmärrystä, järjestelmäosaamista ja ympäröivien järjestelmien tuntemusta.
Kielitaito, virtuaalisten tiimien kanssa työskentely (eri kulttuuritaustoaisten ihmisten kanssa), päätöksentekokyky, IT -osaaminen, neuvottelutaidot, jne. ovat myös suuressa osassa. Aika vähän mikään, mitä koulussa opiskeltiin auttaa. Toki jotain pohjaa koulustakin on tullut. Pääosin kuitenkin koko kesätöistä valmistumiseen kestänyt työ valmistavan yrityksen palveluksessa toimi hyvänä pohjana kaikelle mitä sen jälkeen olen tehnyt. Kokemuksen ja työssäoppimisen avulla olen päässyt nykyiseen asemaani. Dippainssin tutkinto on vaan ollut uralla monessa positiossa tavallaan "pakollinen".

 

[vilho_kanuuna]

...
Edit: täsmennetään nyt vielä että tarkoitus ei ole missään nimessä väittää että pelkkien arvosanojen perusteella kannattaa tehdä rekrypäätöksiä, mutta kyllä niillä yleensä indikaatioarvoa on jos ne suhteutetaan muuhun käytössä olevaan tietoon (haastikset, CV, suosituskirjeet, mahd. tuttujen opettajien näkemykset jne.), ja erityisesti hakijan omaan kertomukseen omasta opiskeluprosessistaan ja motivaatiostaan.

Varmaan näinkin. Itse vaan olen huomannut mm. sellaista että opettajat ovat juuri kaikista huonoimpia ymmärtämään aikaisemmin mainitsemaa lähestymistapaa. Opettajien näkemys johtuu tottakai siitä että heidän täytyy jo työnsä puolesta uskoa hyviin arvosanoihin ja nyhtyriin opiskeluun. Olen muuten nähnyt muutamaan otteeseen miten ns. kympin oppilas vetää itsensä hyvin loppuun tämäntyyppisissä hommissa. Samalla periaatteella millä pärjää koulussa, ei pärjääkkään aina työelämässä. Joskus on vaan pakko hoitaa asiat intuitiolla ja tilanneälyllä (elikkä ns. pelisilmällä). Näitäkin asioita voisi tuoda koulussa esille. Olisi varmaan vähemmän väsähtäneitä.

Toisaalta itse ainakin nautin tilanteesta jossa ongelmiin ei ole edes ns. oikeita vastauksia. Ei guugelissa eikä maolin taulukossa. On vaan toimittava sen mukaan mikä sen hetkisen tiedon perusteella tuntuu oikealta.

 

[carcayu]

Nähdäkseni koulutuksen merkitykseen työelämässä ei ole yksiselitteistä vastausta. Se riippuu ihan tehtävänkuvasta, joka heijastuu tässäkin triidissä. Osa porukasta "laittaa asioita tapahtumaan". Tämä porukka etenee hyvin hierarkioissa. Siinä pelissä röyhkeys, persoona ja paskanjauhanta merkkaa paljon. Koulumenestys taas indikoi kilttiä suorittajaa, joka menestyy teknisten pulmien kanssa näpertelyssä, kunhan ei tarvitse kohdata maailman pahuutta kuution ulkopuolella. Osa jengiä on siitä välimaastosta. Toisinsanoen organisaatiot tarvitsee monenlaisia tyyppejä. Tunnen muutamia yrittäjiä ja kukaan näistä ei vetänyt arvosanoja koulussa. Tämän takia huvittaa, kun koulutusta tarjotaan talouskasvun lääkkeenä. Jos ihminen suorittaa ~20 vuotta ohjattua tomintaa mahdollisimman hyvillä arvosanoilla niin miten se tämän jälkeen alkaisi yllättäen innovoimaan ja ottamaan riskejä keski-iän kynnyksellä? Toisaalta jos mennään vaikka lääkärin ammattiin niin toivoisin, että minua tutkiva lääkäri on pärjännyt koulussa ja lukenut läksynsä.

Itse vedin koulun läpi aikalailla binäärikoodilla, koska oli paljon muutakin tekemistä. Toisaalta en vissiin ole myöskään matikassa lahjakas, kuten lukiossa luulin. Peruskursseista en siis oikeastikaan tajunnut juuri mitään. Silloin pääsi softahommiin, kun oli suorittanut yhden kurssin ohjelmointia. Tajusin vasta korkeakoulussa, että suuri osa porukasta osasi itseasiassa koodata jo sinne tullessaan. Minä en ollut ikinä koodannut riviäkään. Ensimmäistä harkkatyötä aloitellessa piti kysyä neuvoa, että mikäs ohjelma niinku ekana pitää käynnistää? Jaa Emacsi vai? Onpa prkl kryptinen tekele... Tämä kuvaa hyvin koko myöhempää uraa. En ollut huippu missään, mutta tein kaiken naama pokerilla. Mut pysty lähettämään läppäri selässä mihin vaan ja hoidin homman tavalla tai toisella. Melko pian älysin, että konsultin roolissa tärkeintä on se, että asiakkaat pitävät minusta. Teknisen osaamisen ehti aina omaksua projektin aikana, koska kellään ei ole mitään käsitystä kauanko hommien pitäisi kestää? Niinpä keskityin enimmäkseen heittämään hyvää läppää kahvipöydässä ja esittämään missihymyä, vaikka minkälaista kuraa tuupattas naamalle. Joskus suorastaan harmitti lähteä, kun tunsi saavuttaneensa osaamista, jota kukaan asiakkaalla ei omannut ja jota ilman todennäköisesti ovat jossain vaiheessa kusessa. Toisaalta oli usein helpotus lähteä, kun näki väläyksen siitä millaisessa kusessa itse luultavasti olisi pitkässä juoksussa jos jäisi. :D

 

[D.Yates]

Nähdäkseni koulutuksen merkitykseen työelämässä ei ole yksiselitteistä vastausta. Se riippuu ihan tehtävänkuvasta, joka heijastuu tässäkin triidissä.

Pitää kovasti paikkansa. Teen tällä hetkellä hommaa jota periaatteessa käsiteltiin yhdellä kurssilla. Eihän niin vanhoja muista joten käytännössä sain oppini kahden päivän koulutuksessa jonka sutaisin firman piikkiin Hollannissa kovan kaljanjuonnin lomassa. Mutta toisaalta alkaa olla takana 15 vuotta koko lailla kaikenlaista hommaa alalta ja koko ajan on tarttunut nuppiin jotain knoppitietoa sieltä täältä ja mikä tärkeintä on jonkinmoinen iso kuva aika hyvin mielessä. Niinhän se melkein on että koulutaustan tärkein merkitys on toimia oven aukaisijana ekaan työpaikkaan ja siitä eteenpäin hommat on suhailua.

Ja ihan metsästä tuli myös mentyä kouluun aikanaan, ei nää hommat niin lujaa edes kiinnosta että kauheasti viitsisi vapaa-ajalla harrastaa. Hirvittää tuollainen Dopeyn kuvailema toiminta, hyi. Samoja hommia samalla palkalla ne tuntuu tekevän jotka oli kaikenoppineita jo kouluun tullessa.

On muuten hemmetin vaarallinen tyyppi väärässä paikassa ollessaan semmoinen röyhkeä organisaatiojyrä joka mitään mistään ymmärtämättä runnoo asioita läpi. Jostain syystä niitä ei ihan hirveästi näy tai ainakaan kovin kauaa

 

[carcayu]

Ja ihan metsästä tuli myös mentyä kouluun aikanaan, ei nää hommat niin lujaa edes kiinnosta että kauheasti viitsisi vapaa-ajalla harrastaa. Hirvittää tuollainen Dopeyn kuvailema toiminta, hyi. Samoja hommia samalla palkalla ne tuntuu tekevän jotka oli kaikenoppineita jo kouluun tullessa.

Omasta näkövinkkelistäni alalla on kahdenkerroksen väkeä. Osa on tuota Dopeyn kuvaamaa sakkia ja osa meikäläisiä. Kyllä siinä on myös jonkinlaista urakehitystä ollut nähtävissä viimeistään siinä vaiheessa, kun iso I tuli Meegon haaskalle. Sinne lähti mielestäni nuo kovat harrastajat. Vetävät nyt kovaa kk-palkkaa, mutta aika hillittömillä tuntimäärillä tosin. Suurin ilo kovanluokan osaamisesta on kuitenkin siinä, että duunia riittää aina eikä tartte itkeä suhdanteita. Siinävaiheessa kun leipäkoodaajaa murehtii miten maksella asuntolainaa niin elämäntapanörtti miettii, että muuttaako Kanadaan, kun LinkedInistä pukkaa 10 k$ tarjousta. Mullakin vissiin osuvia akronyymejä profiilissa, kun aina välillä joku headhunter soittelee. Oon tehny esim. Googlen ja Amazonin whiteboard etätestit, mutta ilman koodausharrastusta ei mitään jakoa päästä läpi. Ei palkkatöissä semmonen koodausnerous oikein kehity, kun enimmäkseen selvitellään kaikenlaisia sotkuja. Sinällään siis uskon, että mahdollisuuksia olisi elämässä enemmän jos osaisi hommansa hyvin.
Jos muuten haluaisin edistää uraani ja verrytellä aivojani niin käyttäisin tunnin joka työpäivästä noiden testitehtävien treenaamiseen. Se olisi huomattavasti hyödyllisempää, kuin töiden tekminen.

 

[naksu]

Kun tuo "Cracking the Coding Interview" -kirja on tassa mainittu, niin paljon parempi kirja on mielestani seuraava (jos siis vain tehtavia haluaa):

Elements of Programming Interviews

jos siis haluaa noihin jenkkien haastatteluihin valmistautua. Tein tuosta kirjasta pari vuotta sitten lahes kaikki tehtavat ja nyt talla kertaa ne jotka jai viimeksi tekematta viela. Ainakin tuolla pohjalla sain tyotarjoukset kaikilta firmoilta joissa kavin haastatteluissa asti.

 

[vilho_kanuuna]

Nähdäkseni koulutuksen merkitykseen työelämässä ei ole yksiselitteistä vastausta. Se riippuu ihan tehtävänkuvasta, joka heijastuu tässäkin triidissä. Osa porukasta "laittaa asioita tapahtumaan". Tämä porukka etenee hyvin hierarkioissa. Siinä pelissä röyhkeys, persoona ja paskanjauhanta merkkaa paljon. Koulumenestys taas indikoi kilttiä suorittajaa, joka menestyy teknisten pulmien kanssa näpertelyssä, kunhan ei tarvitse kohdata maailman pahuutta kuution ulkopuolella. Osa jengiä on siitä välimaastosta. Toisinsanoen organisaatiot tarvitsee monenlaisia tyyppejä. Tunnen muutamia yrittäjiä ja kukaan näistä ei vetänyt arvosanoja koulussa. Tämän takia huvittaa, kun koulutusta tarjotaan talouskasvun lääkkeenä. Jos ihminen suorittaa ~20 vuotta ohjattua tomintaa mahdollisimman hyvillä arvosanoilla niin miten se tämän jälkeen alkaisi yllättäen innovoimaan ja ottamaan riskejä keski-iän kynnyksellä? Toisaalta jos mennään vaikka lääkärin ammattiin niin toivoisin, että minua tutkiva lääkäri on pärjännyt koulussa ja lukenut läksynsä.

Itse vedin koulun läpi aikalailla binäärikoodilla, koska oli paljon muutakin tekemistä. Toisaalta en vissiin ole myöskään matikassa lahjakas, kuten lukiossa luulin. Peruskursseista en siis oikeastikaan tajunnut juuri mitään. Silloin pääsi softahommiin, kun oli suorittanut yhden kurssin ohjelmointia. Tajusin vasta korkeakoulussa, että suuri osa porukasta osasi itseasiassa koodata jo sinne tullessaan. Minä en ollut ikinä koodannut riviäkään. Ensimmäistä harkkatyötä aloitellessa piti kysyä neuvoa, että mikäs ohjelma niinku ekana pitää käynnistää? Jaa Emacsi vai? Onpa prkl kryptinen tekele... Tämä kuvaa hyvin koko myöhempää uraa. En ollut huippu missään, mutta tein kaiken naama pokerilla. Mut pysty lähettämään läppäri selässä mihin vaan ja hoidin homman tavalla tai toisella. Melko pian älysin, että konsultin roolissa tärkeintä on se, että asiakkaat pitävät minusta. Teknisen osaamisen ehti aina omaksua projektin aikana, koska kellään ei ole mitään käsitystä kauanko hommien pitäisi kestää? Niinpä keskityin enimmäkseen heittämään hyvää läppää kahvipöydässä ja esittämään missihymyä, vaikka minkälaista kuraa tuupattas naamalle. Joskus suorastaan harmitti lähteä, kun tunsi saavuttaneensa osaamista, jota kukaan asiakkaalla ei omannut ja jota ilman todennäköisesti ovat jossain vaiheessa kusessa. Toisaalta oli usein helpotus lähteä, kun näki väläyksen siitä millaisessa kusessa itse luultavasti olisi pitkässä juoksussa jos jäisi. :D

Hyvin kirjoitettu, jälleen kerra. Koulu- ja työtarina sopii meikäläiseen lähes täysin, oikein nauratti lukea.

Koskahan kouluissa tajuavat että oppiminen keksittyy pelkästään jälkimmäiseen työelämätarpeeseen. Ensimmäisenä mainittu porukka masentuu koulussa ja jälkimmäinen töissä.

 

[Dopey]

Ja ihan metsästä tuli myös mentyä kouluun aikanaan, ei nää hommat niin lujaa edes kiinnosta että kauheasti viitsisi vapaa-ajalla harrastaa. Hirvittää tuollainen Dopeyn kuvailema toiminta, hyi. Samoja hommia samalla palkalla ne tuntuu tekevän jotka oli kaikenoppineita jo kouluun tullessa.

Itsellä oli ihan sama homma, ei ollut kiinnostusta tietokoneen sisäiseen elämään vaikka jotain ohjelmointia olinkin harrastellut ennen korkeakoulua. Vaikka huippukoodareita olen viime aikoina palkkausmielessä jahdannutkin, niin en ikinä ollut sellainen itse. Tein koodausuran jälkeen tuotehallintaa ja etenin sitä kautta johtamishommiin. Oma markkinarako löytyi osaamisesta yhdistellä softaa, liiketoimintaa ja asiakkaan/kuluttajan ymmärrystä.

Tästä huolimatta olisin kyllä hyvin varovainen palkkaamaan ketään binääritodistuksen omaavaa. Ellei koulussa ole oikeasti opetettu mitään oikeasti kiinnostavaa, on selkeästi väärällä alalla. Jotain vahvuuksia pitää kandidaattina olla, jotka pystyy tuomaan rekrytointitilanteessa esille. Nää supliikkikaverit on menneet ihan sekaisin, kun niille on antanut paperin ja kynän ja pyytänyt implementoimaan millä tahansa ohjelmointikielellä jonkun yksinkertaisen algoritmin tai tietorakenteen. Alkaen siitä ettei oo just nyt tullut minkään kielen syntaksia mieleen.