Kokkausketju, reseptit

Ei kai tässä ole kyse mistään muusta kuin sanojen määritelmistä?

Jos hernekeitto määritellään niin, että siinä on vain herneitä, läskiä ja vettä niin silloin jo tuo perunan lisääminen aiheuttaa sen, että se ei ole hernekeittoa. Jos taas mikä tahansa keitto, jossa on herneitä, on hernekeittoa, niin silloin tuo sinun keittosi on hernekeittoa. Yksinkertaista. Mun mielestä tässä ei ole mitään mistä tarvitsisi kenenkään ottaa itseensä.

Se on sitten taas toinen asia, että tarvitseeko näitä määritelmiä johonkin. Kommunikaatio nyt ainakin on helpompaa kun ihmiset tietävät mistä puhutaan. Väittely esim. siitä, että onko joku naania vai ei, tulee tosin mahdottomaksi mikäli käsitteet määritellään.

Niin, Panang-curryyn kun laitat perunan, siitä tulee massaman curryn. Ja kanarisottoon kun laittaa kanan ja riisin tilalle rapuja ja makaroonia, siitä tulee rapu-makaroonia. Ei se ole kanarisottoa. Eikä hernekeittoa. Ei joulukinkkukaan ole hernekeittoa jos kinkkuvati on koristeltu herneillä. Eihän meillä olisi mitään muita leipiäkään kuin LEIPÄÄ, jos eri ainesosat ja muodot eivät aiheuttaisi niille nimenmuutosta.

Ei tää voi oikeesti olla näin vaikeeta?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Huppe olet loistava kokki varmaankin, mutta aika hukassa olet tässä kommentissasi.

Perusteena esim. kalaa kokkailet varmaankin perkaamalla kalan ja poistamalla kidukset, suolet yms. alkutoimena, jolloin herkullinen aines jää jäljelle. Thaimaassa on erilainen tyyli ja se safka saattaa sinunmielestäsi olla huonoa siksi. Muutenkin sana thaimättö on nyt vähän helvetin laaja käsite.

Tuo kasvojenmenetys on vähän niin ja näin, arvioisin että esim. isaanilainen landepaukku ei pitäisi kokkaamaasi "thaimättöä" parempana ruokana ja hyvinkin voisi olla vaikka koskematta ruokaan, jos näin ei halua tai arvaisi, että olet herkullisimmat osat heittänyt kissalle...

Pakkiksella en ole edes Thaimaa-ketjua juuri lukenut saatikka kommentoinut ja tässä kokkaus-ketjussa tämä nyt vaan pisti jotenkin kommentoimaan.

Siis kyllä isaanissakin saa esim. samat thaiksi tilatut ruoat aina hieman erilaatuisina eri ravintoloissa. Ihan kuten suomessakin makaronilaatikko on erilaista eri paikoissa. Jos tilaa esim. Gaeng Phed Gain (punaisen kookoskanacurryn) useassa ravintolassa useita kertoja, voi sanoa muodostaneensa jonkinlaisen käsityksen siitä mimmoista se on ja se on jossain paikassa huonoakin. Enkä nyt tarkoita sitä että isaanissa siellä on seassa kanan jalat, kynnet ja nahkat, vaan ihan sitä ruoan perusmakua. Joskus ja aika usein, se vain on pahaa. Toki käytettyjen raaka-aineiden suhteet, määrät ja tuoreus näyttelevät suurta osaa tuossakin. Aivan kuten suomalaisessa ruoassa. Esim. jos currya on jatkettu vedellä ja maku on muutenkin heikko niin se on pahaa, piste.

Itse en ihmeemmin pidä isaanilaisista ruoista, vaikkakin esim. Muu Larb on suurta herkkuani ja hyvät kalat. Esim. Isaanissa Khon Kaenissa olen saanut parhaan Plaa Lad Prikin. Itse tilaan kalat aina ilman sisälmyksiä. Thaimaassa sekä ruoan taso että ruokalajit vaihtelevat hurjasti. Esim. Chiang Main curryjä ei voi edes verrata curryihin mitä saa Koh Samuilla ei-pohjoisthaimaalaisesta ravintolasta. Thaimaassa hyvän ravintolan löytäminen onkin todella haastavaa mutta kun sen löytää niin siellä kannattaa käydä eikä liiemmin muita edes kokeilla kun tietty taso saavutetaan.

Nimimerkillä "muutama" Lonely Planetin oppaan ravintola on testattu (ne ovat pääsääntöisesti huonolaatuisia), Bangkokissakin ehkä noin 200-300 ravintolaa koiteltu. Vähän vaikea edes arvioida.
 
Liika jäykkyys oikeoppisuuspätemisen kanssa rajoittaa suoraan kokeilunhalua ja on minusta paradoksaalisesti vain haittana ruonalaitossa jos haluaa parhaan lopputuloksen. Viittaan siihen että "ei se ole aitoa tai oikeaa sitä ja sitä" kun se on tehty niin ja noin. Jos omaksuu tuon ajatusmallin aloittelevana tai harrastekokkina niin ei uskalla kokeilla mitään uutta tai modata ohjetta. Siksi tartuin aiheeseen. Itse pidän tekemääni Crème Ninon:a hernekeittona ja ehdottomasti parhaimpana mitä olen tehnyt tai maistanut. Lisäksi keitto on helppo tehdä.

edit: itsekin "pelkäsin" ruoanlaittoa kun tuntui ettei lopputulos koskaan oikein onnistunut reseptin perusteella, tai ainakaan tyydyttänyt omaa makua. Nyt tuntuu että parhaimmat ruoat onnistuu silloin kun tekee vähän sinne päin ja ei noudata liian orjallisesti reseptiä/ohjetta ja kokeilee muutella reseptiä. Joskus menee pieleen, joskus taas onnistuu.
 
Ei kai ruoanlaitto eroa muistakaan opeteltavista asioista siinä suhteessa, että ensin joutuu vähän katsomaan mallia ja myöhemmin voi jo vähän soveltaakin.

Samaa mieltä Mansikkakeiton kanssa siitä, että keskustelu on typerää, jos osapuolille on epäselvää mistä puhutaan.

---

Jotain asiaakin, niin pitäisi aloittaa kokeilu leipien kanssa. Pizzapohja alkaa olemaan semmoinen niin kuin pitääkin yrityksen, erehdyksen ja lopulta pienen konsultoinnin kautta.
 
Liika jäykkyys oikeoppisuuspätemisen kanssa rajoittaa suoraan kokeilunhalua ja on minusta paradoksaalisesti vain haittana ruonalaitossa jos haluaa parhaan lopputuloksen. Viittaan siihen että "ei se ole aitoa tai oikeaa sitä ja sitä" kun se on tehty niin ja noin. Jos omaksuu tuon ajatusmallin aloittelevana tai harrastekokkina niin ei uskalla kokeilla mitään uutta tai modata ohjetta. Siksi tartuin aiheeseen. Itse pidän tekemääni Crème Ninon:a hernekeittona ja ehdottomasti parhaimpana mitä olen tehnyt tai maistanut. Lisäksi keitto on helppo tehdä.

edit: itsekin "pelkäsin" ruoanlaittoa kun tuntui ettei lopputulos koskaan oikein onnistunut reseptin perusteella, tai ainakaan tyydyttänyt omaa makua. Nyt tuntuu että parhaimmat ruoat onnistuu silloin kun tekee vähän sinne päin ja ei noudata liian orjallisesti reseptiä/ohjetta ja kokeilee muutella reseptiä. Joskus menee pieleen, joskus taas onnistuu.

Mä kun teen jotain uutta, niin yleensä silloin teen sen ohjeen mukaan. Seuraavan kerran kun teen niin tiedän sitten miten sitä fiksata niin että siitä tulee parempi (näähän on makuasioita, ei yksi ohje voi olla täydellinen kaikkien suuhun).
Toki jotain pikku juttuja voi fiksailla tai vaihdella (ei mitään liian olennaisia) jo ekallakin kerralla. Tullut kokattua sen verran paljon jo että on itseluottamus omaan tekemiseen jo ihan hyvällä mallilla, ei ole ikinä tainnut mikään mennä ihmeemmin pieleen vaikka kaikenlaista on tullut jo kokeiltua.

Tein muuten tuota Naan- leipää pitsakivellä. Uskomattoman hyvää. Päälle hirvee kasa kaikkea ja alla se ihana pohja :kuola:
 
Meinasin koittaa kasslerin savustaa kaasugrillissä. Mieto savu vaan pintaan, eli onnistuisiko kypsentää osa ajasta sisällä sähköuunissa. Ja kumminko päin; ensin savustaa ja sitten mureuttaa sähköuunissa, vai ensin sähköllä ja lopuksia savua. hmm.
 
Ei tehdä nyt kärpäsestä härkästä. Anteeksi kun moitin tuota naanleipää. Mimmoinen rakenne tuossa on? Onko se repäistessä sellainen sitkeä ja hieman venyvä? Pinnalta rapea ja sisältä jopa "vetelä". Eli hyvällä sitkolla? Vai mureniko kuten pitaleipä?

Ihan oikeasti tahtoisin osata tehdä tuollaista mutta muutamaa reseptiä olen koitellut ja niistä tulee aina murenevia ja paksuja pitaleipiä eivätkä ne kestä esim. sitä että niillä "lusikoitaisiin" curryt suuhun. Sehän sen naan-leivän tarkoitus on, toimia ruokailuvälineenä. Minun käsitykseni mukaan.

Tuo oli kyllä juurikin kuvailemaasi repäistessä sitkeää ja venyvää. Pinta tosin jäi hitusen epärapsakaksi, liekkö syynä se että paiston jälkeen voitelin voilla ohjeen mukaan vai siitä etten paistanut aivan mustaksi asti. Ja ei sitä currya jälkikäteen millään lusikoilla vedetty, vaan tuolla leivällä. :)

Ts. suosittelen näin kokeilleena tuota ohjetta, ja kannattanee pitää mielessä että voipi ihan huoletta vetää tosi ohkaisiksi ennen paistoa, ja voita ehkä voipi säästellä tai jättää kokonaan laittamatta jos haluaa oikeasti rapsakkaa.
 
Tuo oli kyllä juurikin kuvailemaasi repäistessä sitkeää ja venyvää. Pinta tosin jäi hitusen epärapsakaksi, liekkö syynä se että paiston jälkeen voitelin voilla ohjeen mukaan vai siitä etten paistanut aivan mustaksi asti. Ja ei sitä currya jälkikäteen millään lusikoilla vedetty, vaan tuolla leivällä. :)

Ts. suosittelen näin kokeilleena tuota ohjetta, ja kannattanee pitää mielessä että voipi ihan huoletta vetää tosi ohkaisiksi ennen paistoa, ja voita ehkä voipi säästellä tai jättää kokonaan laittamatta jos haluaa oikeasti rapsakkaa.

Tänks. Menee kokeiluun. Tulen sitten tänne pyytelemään anteeksi tai haukun sut pataluhaks. ;)
 
Hupelle sellaiset terveiset, että voisitko raahata savustuspönttösi ja muut vermeesi Helsinkiin seuraavaan ravintolapäivään?

Jotain yritystä oli bbq:n saralla, mutta ei nyt ainakaan minua ihan täysin vakuuttanut.
 
Hupelle sellaiset terveiset, että voisitko raahata savustuspönttösi ja muut vermeesi Helsinkiin seuraavaan ravintolapäivään?

Jotain yritystä oli bbq:n saralla, mutta ei nyt ainakaan minua ihan täysin vakuuttanut.

Hah. Oli tarkoitus Vuosaareen pistää tänään mutta saunaprojektin vuoksi jäi tulematta. Samoin työkiireet estivät :(
 
Tällä mentiin paitsi mausteista oli vaan garam masalaa ja laakerinlehti:

http://www.vegrecipesofindia.com/palak-paneer/

Tällaista tuli:

5u3e3epy.jpg


Ja AITOA naanleipää :D

u2u7asud.jpg
 
Meinasin koittaa kasslerin savustaa kaasugrillissä. Mieto savu vaan pintaan, eli onnistuisiko kypsentää osa ajasta sisällä sähköuunissa. Ja kumminko päin; ensin savustaa ja sitten mureuttaa sähköuunissa, vai ensin sähköllä ja lopuksia savua. hmm.

Vituix män, en saanut kaasugrillissä oikein savua aikaiseksi. Pistin folioon sokerin ja leppälastua, siihen reikiä ja polttimen yläpuolelle. Kassleri grillin toiseen reunaan ja lämpöä vajaa 150 astetta. Mitenhän tuota prosessia saisi säädettyä, jos laittaa poltinta isommalle niin menee liian kuumaksi. Pitäisi varmaan virittää lastunyytti rautalangalla alemmas, ihan siihen polttimen äärelle.
 
Iso alumiinikipollinen vettä sinne ritilän alle flavorizer barien päälle jonka päälle kassleri sitten sulaa. En tiedä onko sun grillissä FB:a, käytän vain Weberiä itse, siinä on. Mitä isompi kippo, sitä tasaisempi lämpö.
 
Valellaanko noissa tuntikausien grilli/bbq/savustussessioissa kastiketta läskin pintaan koko ajan ja säännöllisesti? Jossain luki, että tämä tapahtuisi vasta vähän ennen tarjoilua, ettei soosi pala kiinni. Tätäkö ei tapahdu 110-120 lämmöissä?
 
Tekaisin ruiskattilaleivän.

Ohje:
No-knead-bread, kattilaleipä - Leivonnaiset - Ruokaohjeet, reseptit - Keskisuomalainen

1/3 ruisjauhoa, muuten sama homma, mutta paistoaika kattilassa 1h ja ilman kantta 20min päälle.

Täydellinen! 100-0 parempaa kuin yksikään kaupan ruisleipä, vaikkei varsinaisesti ruisleipää olekaan vaan 1/3 ruisleipää.

Pitkältä kuulostaa tuo tunnin paistoaika, mutta pitää varmaan kokeilla. Mä oon tätä samaa tehnyt joitan kymmeniä kertoja eri jauhoilla (mm. kauraleipää tein useampia kertoja, siitäkin ihan syötävää tulee).

Paras puoli tässä on minusta se, että ihan täydellistä epäonnistumista tuolla perusohjeella on vaikea saada aikaan. Huonoimillaankin nuo kokeilut on olleet aika hyviä.
 
Back
Ylös Bottom