Kielioppi on kivaa!

[Hippa]

Olen myös sitä mieltä, että viihdekirjoittamisessa (sisältää runot, lyriikat, romaanit yms.) voi kirjoittaa kieliopillisesti väärin.

 

[DogToffee]

Kun täällä nyt kerrankin saa aiheesta avautua, niin sanon minäkin jotain.

1. "Elikkä" ei ole mikään oikea sana!
2. Sinä-passiivi ei kuulu suomen kieleen.

 

[reinhardt]

Olen myös sitä mieltä, että viihdekirjoittamisessa (sisältää runot, lyriikat, romaanit yms.) voi kirjoittaa kieliopillisesti väärin.

Aika moni runo olisi jäänyt kirjoittamatta, ellei niissä voisi oikoa kielioppisääntöjä.

Romaaneista taas olen eri mieltä. Repliikit toki voi kirjoittaa miten lystää, mutta on paljon miellyttävämpää lukea hyvin kirjoitettua romaania. SUOMENTAJAT HUOMIO! Teidänkin olisi hyvä osata suomea, ettei tule sellaisia "pikku" mokia, kuin David Eddingsin "Tamulin tarussa", jossa puhutaan toistuvasti "keisarittarista". Keisarinnoista olen kyllä kuullut, kuten myös tsaarittarista, mutta keisarittaria tuskin on olemassakaan.

 

[reino]

Aika moni runo olisi jäänyt kirjoittamatta, ellei niissä voisi oikoa kielioppisääntöjä. Romaaneista taas olen eri mieltä.

Monesti on romaaneissakin oiottu kielioppisääntöjä ja kielen rakennetta ja luotu uudissanoja. Välillä ihan onnistuneestikin.

Huonosti onnistuneista kokeiluista esimerkkejä ovat Hans Selon klassikko Diiva (todennäköisesti maailman huonoin kirja) ja mikäsetamperelainenkirjallisuudenopiskelijapimu nyt taas olikaan?

...kuin David Eddingsin "Tamulin tarussa", jossa puhutaan toistuvasti "keisarittarista". Keisarinnoista olen kyllä kuullut, kuten myös tsaarittarista, mutta keisarittaria tuskin on olemassakaan.

Onhan niitä keisarittariakin, Tamulissa (vai oliko se paikannimi? ;) ) ainakin on yksi, kun kerran suomentaja on sinne sellaisen laittanut.

Nykysuomen sanakirja tuntee molemmat muodot mutta pitää keisaritarta harvinaisempana.

 

[Hippa]

Aika moni runo olisi jäänyt kirjoittamatta, ellei niissä voisi oikoa kielioppisääntöjä.

Romaaneista taas olen eri mieltä. Repliikit toki voi kirjoittaa miten lystää, mutta on paljon miellyttävämpää lukea hyvin kirjoitettua romaania.

En nyt tähän hätään muista yhtään romaania, jossa kielioppivirheet olisivat kauniisti edustettuna (en muista sellaistakaan, jossa rumasti edustettuna).

Luulen, että me puhumme vähän eri tyyppisistä kirjoitusvirheitä

 

[Huonojalkainen]

Onko kukaan muu laittanut merkille Vilkkumaan biisiä Satumaa tango? Voin myös olla kuullut väärin, mutta eikös siinä kertosäkeessä sanota:
... mä panen stereoita kovempaa..
Mä melkein laitoin kappaleen mustalle listalle sen takia! Tai sitten se tarkoitti mitä sanoi. ;)

...ja joskus tuntuu kuin joku huutais apua merellä päin
mä panen stereot lujempaa
Mulla on valtaa mä koulutan muita...

http://www.letssingit.com/?http://www.letssingit.com/maija-vilkkumaa-1x59c.html

 

[reinhardt]

En nyt tähän hätään muista yhtään romaania, jossa kielioppivirheet olisivat kauniisti edustettuna (en muista sellaistakaan, jossa rumasti edustettuna).

Luulen, että me puhumme vähän eri tyyppisistä kirjoitusvirheitä

Voi olla. Tässä romaanikysymyksessä minä taisin ajatella enemmänkin huonoa kieltä, ja ikävä kyllä tuomitsen hyvin helposti tekstin "huonoksi kieleksi". Kömpelöitä lauserakenteita, suppea sanavarasto, enkä jaksa kirjaa lukea. Varoituksen sana kaikille aloitteleville bibliofiileille: Miettikää toisenkin kerran, ennen kuin alatte lukea Waltaria, venäläisiä klassikoita sun muuta 11-vuotiaana. Sen jälkeen nimittäin monelle juonellisesti hyvällekin kirjalle alkaa nyrpistellä nenäänsä.

Anteeksi

 

[Ursula]

Homman nimi on se, että on monikon genetiivistä on olemassa ns. 1. ja 2. genetiivi.

Monikon 1. genetiivi liittyy sanan monikkovartaloon (lapsi/en, sieni/en, toisi/en). Monikon 1. genetiivin tunnuksia ovat -en, -den ~ -tten (esim. rajoj/en, mai/den~mai/tten)

Monikon 2. genetiivi taas liittyy yksikkövartaloon. Konsonanttivartaloissa tunnus on -ten (sien/ten, las/ten, tois/ten), vokaalivartaloissa -en (lasi/en) tai -in (poika/in).

Monikkomuotojen hajonta juontaa juurensa kielihistoriaan. Murteissa 1. genetiivi on pääasiassa itäinen, 2. genetiivi läntinen muoto, ja koska suomen kirjakieli alunperin pohjautui länsimurteille, oli vanhassa kirjasuomessa mon. 1. genetiivi yleisempi aina 1800-luvulle saakka. Sitten myös itämurteet alkoivat vaikuttaa kirjakieleen. Nykysuomessa joillakin monikkomuodoilla on selvästi vanhahtava tai arkaistinen tyylisävy, esim. poikain, maitten.

Entä tämä:

omenoiden/omenoitten/omenien/omenojen/omenain

Ovatko kaikki kelvollisia muotoja?

Yleinen virhe, jonka itsekin tein ennen kuin äidinkielen lehtori siitä mainitsi oli 'huomioida' -verbin käyttäminen merkityksessä 'ottaa huomioon'. Näin ei kuulemma saa tehdä, sillä 'huomioida' tarkoittaa havainnointia. Nykyään se sitten särähtääkin korvaan, voi minua poloista.

 

[repeh]

Työelämässä törmää monenlaiseen kielenkäyttöön. En itsekään ole täydellinen, pilkkusäännöt esimerkiksi on aika hämäriä. Yksi eniten ärsyttävistä piirteistä on tieteellisten tekstien tai oppikirjojen kirjoittajien taipumus sanoa asiat joko sivistyssanoilla tai keksiä kokonaan uusia sanoja, kun asian voisi sanoa suomeksi niinkuin se on ennekin sanottu. Tavoitteena on kai saada kaikki muut tuntemaan itsensä tyhmiksi, että itse vaikuttaisi fiksummalta?

Viimeisin keksintö, joka saa minut näkemään punaista, on sana "piiloinen", jolla tarkoitetaan näkymättömissä olevaa asiaa tai ilmiötä. Esim. piiloinen muutosvastarinta. Miks helvetissä ei voi sanoa piilossa oleva tai näkymätön?

Huolestuttavaa on myös nuorison piirissä yleistyvä välinpitämättömyys äidinkieltämme kohtaan. Jos pöydälleni tulee työpaikkahakemus jota on niinku täynnä yhdys sana virheitä ym. soopaa niin se lentää suoraan roskikseen. Minkälainen organisaatio haluaa töihin henkilö, joka ei pysty asialliseen ja yksiselitteiseen viestintään? Sellainenko, joka ei ole koskaan missään yhteydessä yhteenkään vakavasti otettavaan asiakkaaseen tai yhteistyökumppaniin?

Kyllä ärsyttää!

 

[Konna]

Eikös meillä ollut jo yksi mahdottoman pitkä tredi suomen kielen hassuista sanoista? Mutta anyway, minusta on äärettömän ärsyttävää kun aletaan puhua passiivissa:

"Ottaa nyt vaan"
"Lähtee nyt jo siitä sitten"
"Istuu nyt vaan"
"Ottaa nyt kahvia vaan ja istuu nyt vaan"

Siis WTF? Siinä vaiheessa kun ihmisistä aletaan puhua passiivissa minä poistan aseesta varmistimen!

Passiivissa puhuminen on loukkaavaa. Sinutelkaa ja teititelkää, hyvät ihmiset. Tai kutsukaa ihan nimeltä, eiks niin?

Mulla on ongelmana, että kun puhuu jonkun vanhemman ja vähän vieraan ihmisen kanssa, niin aina kunnollisen tapakasvatuksen johdosta kokee, että sinuttelu on äärimmäisen epäkohteliasta. Kuitenkin nykyisin jotkut vanhemmat ihmiset, jotka ovat nuorten insinörttien kanssa tottuneet asioimaan, kokevat piston sydämessään, kun heitä alkaa teititellä.

Ainoa ongelma on, että koko tähän impulssi/analysointi/päätöksenteko-kiertoilmauksen löytö -ketjuun tuhraantuu aikaa melko lailla, ja se tekee keskustelusta varsinkin väsyneenä ERITTÄIN hidasta... Mutta minkäs ihminen tavoilleen voi...

 

[SannaK]

Entä tämä:

omenoiden/omenoitten/omenien/omenojen/omenain

Ovatko kaikki kelvollisia muotoja?

Omena-sanan ainoa yksikkövartalo on omena-, mistä saadaan mon. 2. genetiivi omena/in. Useilla kolmitavuisilla a- ja ä-vartaloilla on kahdenlainen monikkovartalo, tässä tapauksessa omenoi- ja omeni-. Näin ollen monikon 1. genetiivi voidaan muodostaa joko omeni/en tai omenoi/den ~ tten. Omenojen sen sijaan vaikuttaisi edellisten pohjalta syntyneeltä kontaminaatiomuodolta, eli se olisi näistä se "kelvoton" muoto.

Yleinen virhe, jonka itsekin tein ennen kuin äidinkielen lehtori siitä mainitsi oli 'huomioida' -verbin käyttäminen merkityksessä 'ottaa huomioon'. Näin ei kuulemma saa tehdä, sillä 'huomioida' tarkoittaa havainnointia. Nykyään se sitten särähtääkin korvaan, voi minua poloista.

Kyllä ainakin Itkosen Kieliopas antaa huomioida-verbille myös merkityksen 'ottaa huomioon'.

 

[Huonojalkainen]

Yksi eniten ärsyttävistä piirteistä on tieteellisten tekstien tai oppikirjojen kirjoittajien taipumus sanoa asiat joko sivistyssanoilla tai keksiä kokonaan uusia sanoja, kun asian voisi sanoa suomeksi niinkuin se on ennekin sanottu. Tavoitteena on kai saada kaikki muut tuntemaan itsensä tyhmiksi, että itse vaikuttaisi fiksummalta?

Oppikirjatekstissä voisi olla tavoitteena esittää käsite sivistyssanalla (ja ehkä englanniksi) ja sitten selittää sen sisältö "suomeksi". Siinä voisi jopa oppia ja sivistysanakikkailu puolustaisi paikkaansa.

 

[Gillyanne]

Viimeisin keksintö, joka saa minut näkemään punaista, on sana "piiloinen", jolla tarkoitetaan näkymättömissä olevaa asiaa tai ilmiötä. Esim. piiloinen muutosvastarinta. Miks helvetissä ei voi sanoa piilossa oleva tai näkymätön?

Tai "piilevä"?

Enpäs ole vielä ikinä törmännyt tuohon "piiloinen"-sanaan, täytyykin pitää korvat auki täst'edes...

 

[Ruutiukko]

Mitä mitä...eikö vielä ole mainittu yhtä klassikkoa, en ainakaan huomannut. Enään.
Itse en voi sietää tuota jo mainittua edukas-sanaa, aivan saatanan ärsyttävä.

Myös turkulaisten puheiden kuuntelu alkaa olla pikkuhiljaa hieman tuskaista. Ketä ja konditionaalin käyttö aaarghs. Esim. "Sit mä kysyisi, ketä sen teki..."

Ihmetystä aiheuttaa vielä sana tunnettuus. Nykyään esiintyy vielä joka paikassa. Eihän tunnettuus ole mikään sana...?

 

[Ursula]

Omena-sanan ainoa yksikkövartalo on omena-, mistä saadaan mon. 2. genetiivi omena/in. Useilla kolmitavuisilla a- ja ä-vartaloilla on kahdenlainen monikkovartalo, tässä tapauksessa omenoi- ja omeni-. Näin ollen monikon 1. genetiivi voidaan muodostaa joko omeni/en tai omenoi/den ~ tten. Omenojen sen sijaan vaikuttaisi edellisten pohjalta syntyneeltä kontaminaatiomuodolta, eli se olisi näistä se "kelvoton" muoto.



Kyllä ainakin Itkosen Kieliopas antaa huomioida-verbille myös merkityksen 'ottaa huomioon'.

Ok, äidinkielen lehtoritkin ovat siis erehtyväisiä, mikä ilolla huomioidaan.

 

[Finnico more]

Kyllä ainakin Itkosen Kieliopas antaa huomioida-verbille myös merkityksen 'ottaa huomioon'.

Sitähän minäkin.

Ps. Itkosen Kielioppaalle...

Tuo uusi Iso suomen kielioppi (2004) näyttää sen sijaan pelottavalta jo senkin takia, että jos se joskus sattuu varpaille putoamaan, niin jää jalkatreenit vähäksi aikaa. :D

 

[Goatsilla]

Kannattaa muistaa, että kieli muuttuu, se virallinenkin. Ei tarvitse kuin lueskella jotain 1800-luvun, tai 1900-luvun alkupuolen kirjoituksia, niin saa naureskella urakalla. Niin että sen tautta noilla kielioppailla voi pyyhkiä perseensä.

 

[Shammer]

Nämä ärsyttävät:

Nuita, nuin-> Noita, noin

Monasti-> Monesti

Enään-> Enää

Myös rektiovirheet on tympäseviä:

Alkaa sensuroimaan -> Alkaa sensuroida

Että tämmösiä tällä kertaa...

 

[MerZi]

Täällähän näyttää olevan ihan oikeasti kielineroja.. :thumbs:
Joku voisi kertoa, miten käytetään kieliopillisesti oikein sanaa FITNESS.

Lainaan mieleen tulevaa esimerkkiä tuolta mimmien puolelta.
Jos joku kertoo olevansa menossa body fitness-kisoihin ja niissä yleiseen luokkaan. Onko oikein käyttää muotoa fitneKSEN?
Siis "Menen kisaamaan body fitneKSEN yleiseen luokkaan." vai
"Menen kisaamaan body fitness'in (heittopilkulla tai ilman, tai jotenkin muuten) yleiseen luokkaan."

Jos harrastaa fitness-urheilua, harrastaako silloin fitnessiä vai fitnestä?

On tämä hanlakaa.. Jotenkin omaan korvaan kalskahtaa oudolta tuo kirjoitusasu FITNEKSEN, samoin kuin FITNESTÄ. Itse käytän siis juuri noita toisia muotoja, olivat sitten väärin tai ei.. Kuitenkin juuri nuo kaksi minulle outoa muotoa ovat täälläkin yleisessä käytössä. Valaiskaa tietämätöntä!

"Fitness" on lainasana ja niiden taivutteluunhan taitaa olla omia, erityisiä sääntöjäkin...

 

[Gillyanne]

Tuosta fitnessistä vielä... Ai että se sitten sattuu silmään, kun välillä näkee ko. sanan kirjoitettuna FITTNESS tai jopa FITTNES. Ei voi olla niin vaikeaa kirjoittaa F-I-T-N-E-S-S!!! :curs: