Kielioppi on kivaa!

[Doomeri]

Kyllä, tuo on oikein.
Tämmöisen löysin:

MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0

t i i 18 urh.

1. golfissa: puu- t. muovinasta, jonka varasta pallo lyödään
tiiauspaikalta peliin.
2. = tiiauspaikka.

yks. nom. tii
yks. gen. tiin
yks. part. tiitä
yks. ill. tiihin
mon. nom. tiit
mon. gen. tiiden, tiitten
mon. part. tiitä
mon. ill. tiihin.

 

[XairaX]

Kiitos!

 

[Hippa]

Syntaktisesti kirja on subjekti ja häntä objekti. Sinua varmaankin hämää se, että yleensä lauseissa subjekti on semanttisesti tekijä ja objekti puolestaan tekemisen kohde (vrt. Hän ei ole kiinnostunut kirjasta), kun taas tässä esittämässäsi tapauksessa semanttiset roolit menevät päinvastoin, eli subjekti on tekemisen kohde ja objekti tekijä.

Ei pysty ymmärtämään, että kuka keksii alakoulun tehtäväkirjaan tämmöisen lauseen. Jos opettajankin on vaikea tuota sisäistää, miten ihmeessä ne oppilaatkaan tajuaisivat. Varsinkin, kun koulussa opetetaan nimenomaan niin, että subjekti on tekijä ja objekti tekemisen kohde. Puuh. Pitää ruveta opiskelemaan lisää, kun tuntuu, ettei kieli ole riittävän paljon hallussa.

 

[T-mies]

En tiedä onko tämä jo ollut täällä esillä, mutta pakko hieman avautua.
Eli mistä johtuu tämä lisääntynyt kiertoilmaisujen käyttö. Nykyään esim. mikään ei enää ole vaikeaa, vaan kaikki vaikea on muuttunut haastavaksi.
Jenkeissä ei ilmeisesti saa enää sanoa sokeaa sokeaksi vaan pitää käyttää termiä visually challenged. Huh huh, siinä onkin sokealle haastetta kerrakseen saada näkö takaisin. Kyllä mun mielestä sokea on sokea.

 

[func]

Ei pysty ymmärtämään, että kuka keksii alakoulun tehtäväkirjaan tämmöisen lauseen. Jos opettajankin on vaikea tuota sisäistää, miten ihmeessä ne oppilaatkaan tajuaisivat. Varsinkin, kun koulussa opetetaan nimenomaan niin, että subjekti on tekijä ja objekti tekemisen kohde. Puuh. Pitää ruveta opiskelemaan lisää, kun tuntuu, ettei kieli ole riittävän paljon hallussa.

Ei siinä syntaktisesti ole mitään epäselvää, mutta juurikin tällaisten "subjekti on (aina) tekijä" muistisääntöjen takia ihmisillä on sellainen mielikuva, että subjektin pitäisi olla jokin konkreettinen, elävä tekijä.

Eikös joku perussääntö ole että ekana etsitään predikaatti, sitten objekti, subjekti ja muut lauseenjäsenet. Noin kun toimii niin se semanttinen puoli ei sotke niin paljoa.

 

[beginner]

Sanat oheinen, ohessa jne. ovat varsin yleisiä, mutta mikä on kantasana? Ohi vai ohe?

 

[Hillitö]

Sanat oheinen, ohessa jne. ovat varsin yleisiä, mutta mikä on kantasana? Ohi vai ohe?

Vähän kuten sanalla hulvaton, kaikilla sanoilla (etenkin partikkeleilla ja konjunktioilla) ei yleensä ole ns. kantasanaa. Esim. sana hulvaton voitaisiin ilmaista muodossa ilman hulvaa tai abessiivimuodossa hulvatta, jos sen kantasana olisi hulva....vaan kun ei ole

 

[func]

Löytyykö toista verbiparia joilla on sama infinitiivi mutta eriävä taivutus eri merkityksille?
Tavata, tapaan, tavaan. :D

Ikivanha posti ja vielä oma, mutta pokasin/pokkasin menee tähän kategoriaan. Ihme juttuja meidän kielestä löytyykin.

 

[Spelimies]

Ylen uutisotsikko: "Isoa-Britanniaa arvostellaan voimakkaasti sananvapauden kaventamisesta".

Miksi se aa pitää tunkea sinne väliin? "Iso-Britanniaa" näyttää ja kuulostaa ainakin mun mielestä paremmalta. Nykyään joka yhdyssanassa väännetään sitä ensimmäistäkin sanaa. Uudessakaupungissa, Isollekadulle ja niin edelleen. Vammasta! Missä menee raja?

Itse olen niin puritaani että sanon Uusi Suomi-nettilehteenkin liittyen että "se oli Uusi Suomessa" tai "luin Uusi Suomesta". Mistä lähtien erillisnimiä on saanut väännellä miten sattuu?

 

[hatesmiles]

Englannin kielisten sanojen laittaminen paikkoihin joihin ne eivät kuulu. Esimerkkinä "hang clean and press", se on rinnalleveto riipusta ja pystypunnerrus. Ottaa aivoon!