Kauppakorkeakouluun 2006

[Raejuusto]

Kannattaa myöskin erottaa esim. Msc.Econ ja MBA. MBA-tutkintohan on ainakin Suomessa sellainen, että työelämässä jo enemmän kokemusta saaneet voivat sen suorittaa, eikä se ole mikään tutkinto siinä mielessä kuin esim. KTM.

Näinpä, ja tästä syystä tuo lIhaan vertaus MBA:n ja KTM:n välillä on aika ontuva, sillä näillä koulutuksilla on jo lähtökohtaisesti eri tavoitteet.

 

[lej]

Mun mielestä on aika vaarallista väittää joitain tieteenaloja noilla perusteilla bullshitiksi. Esimerkiksi työpsykologialla on varmasti paikkansa HR -puolen ihmisten opinnoissa, jos joku sellaiseen haluaa suuntautua. Jos jokin oppiaine on vakiinnuttanut paikkansa tieteenalana, niin melko vaikeaa sitä on väittää täydeksi paskaksi. Ite en opiskele psykaa missään muodossa, enkä siitä pidä, mutta kaippa silläkin paikkansa on.

Jos haluaa suuntautua esim. HR-puolelle, niin tosiaan esim. työpsykologia on ihan fiksu valinta. Periaatteessa se voisi olla ihan hyvä valinta jokaiselle johtamista opiskelevalle, mutta bs:ia siitä tekee esim. se, että aika ja kiinnostus ei voi riittää kaikkeen.

Ja kyllähän se varmaan perinteisten insinööritieteiden kannalta katsottuna turhaa onkin. Insinööreillä, kun on paha tapa käsittää organisaatiot koneina, jotka toimivat ihan itsessään aina optimaalisesti.

Edit: ja tuon ajattelutavan seurauksia on kyllä usein nähty.

 

[Gradientti]

Oma kokemukseni on, että tuta-aineet ovat lähes poikkeuksetta käsien heiluttelua todellisiin insinööritieteisiin verrattuna.

Tutan kursseista selviää opettelemalla kurssimateriaalin ulkoa ja säveltämällä harkkatöihin samaa settiä. Arvostelu tuntuu toisinaan olevan aivan hatusta vedettyä. Koskaan et voi tentissä tietää, onko kirjoittamasi vastaus edes lähellä absoluuttista totuutta, jota ei edes ole olemassa.

Insinööritieteiden kursseilla on oikeasti se vaara, että käsiteltävän asian syvin olemus ei aukeakaan yrityksistä huolimatta.

 

[lej]

Oma kokemukseni on, että tuta-aineet ovat lähes poikkeuksetta käsien heiluttelua todellisiin insinööritieteisiin verrattuna.

Tutan kursseista selviää opettelemalla kurssimateriaalin ulkoa ja säveltämällä harkkatöihin samaa settiä. Arvostelu tuntuu toisinaan olevan aivan hatusta vedettyä. Koskaan et voi tentissä tietää, onko kirjoittamasi vastaus edes lähellä absoluuttista totuutta, jota ei edes ole olemassa.

Insinööritieteiden kursseilla on oikeasti se vaara, että käsiteltävän asian syvin olemus ei aukeakaan yrityksistä huolimatta.

Onko siis perusongelma se, että kaupallisia aineita, itse TUTA:sta en osaa sanoa mitä ne sitten ovat, arvioidaan samoilla kriteereillä kuin teknisiä? Aikaisemmin jo kysyin, että tekeekö esin. se siitä aineesta fiksun, jos sitä voi mitata vain kvantitatiivisin menetelmin?

Useimmissa kauppakorkean kursseissa pääsee myös läpi opettelemalla materiaalin ulkoa, ja usein se kannattaisi, koska kysymykset ovat varsinkin alkupään kursseissa usein sellaisia, että muistamalla listoja saa hyviä arvosanoja. Vasta loppupäässä ja syventävissä kursseissa vastauksia myös luetaan enemmän ajatuksella.

Ekonomin palkatessaan ei tosiaan papereiden perusteella aina tiedäkään, että saako ulkoaopetelleen, vai asioista ymmärtävän ja ajetteluun kykenevän henkilön. Siitä varmaan myös DI:iä huonommat alkupalkat.

Mutta myöhemmän urakehityksen perusteella ei millään voi väittää ekonomikoulutusta turhaksi ja paskaksi. Ellei sitten oikeasti ole sitä mieltä, että firmat vain tuhlaavat rahaa esim. mynnin ja markkinoinnin, henkilöstöhallinnon, muun johtamisen, talouspuolen jne. ihmisiin. Nehän hoitaisi apinakin, kun vain vuoden ensin katselisi vierestä. Eikö niin?

Insinööreillä taitaakin suurin herne mennäkin nenään juuri siitä, että usein liiketaloustieteissä ei tosiaan ole absoluuttista totuutta. Paskankin keinon valinnut voi pärjätä, jos onnistuu toteuttamaan sen paremmin kuin hyvän keinon valinnut. Ei usein edes laskentatoimessa ole yhtä oikeaa vastausta. Olenko oikeassa, että tämä tekijä tekee opinnoista paskanjauhantaa?

Ja jos joku väittää sen, että taloustieteissä asioiden syvin olemus aukenee tosta vaan kaikille, niin mun mielestä se on paskanjauhantaa. Ellet saa riittäviä perustietoja ja kykene ymmärtämään eri asioiden välisiä kytkentöjä ja eri tekijöiden merkityksiä niin on ihan sama mitä teet.

Pakkotoisto on mahtava esimerkki siitä, kuinka itseoppineet "talousnerot" onnistuvat vääntämään esim. kansantaloustieteen perusasioistakin uskomatonta tuubaa tai miten yksinkertaisinkin ansaintalogiikka ei mene päähän, vaikka niin ollaan luettu kirjoja. Ei kenestäkään tule lääkäriäkään kirjoja lukemalla. Ei se koulu itsessään turha ole.

 

[syclone]

Tuleepa jo tiukkaa tekstiä... enpä tiedä kumpi on lapsellisempaa, haukkua muiden koulua/opintoja vai sitten yrittää viimeiseen asti puolustaa omaansa. Aina löytyy joku jästipää joka väittää kokoajan vastaan.

Eli ekonomit ja DI:t on molemmat ihan yhtä hyviä, jooko?

 

[lej]

Tuleepa jo tiukkaa tekstiä... enpä tiedä kumpi on lapsellisempaa, haukkua muiden koulua/opintoja vai sitten yrittää viimeiseen asti puolustaa omaansa. Aina löytyy joku jästipää joka väittää kokoajan vastaan.

Eli ekonomit ja DI:t on molemmat ihan yhtä hyviä, jooko?

Kyllä, molemmat on ihan yhtä hyviä, mutta eivät usein toistensa töissä. En mä ainakaan tuota ole missään välissä kieltänyt.

Jos se on lapsellista, että hakee perusteluja sille, että joku ala on paskanjauhataa niin olkoot sitten.

 

[Kas-vain]

Vaikka lej tuossa ilmaisi ettei MBA:lla ja KTM:llä ole mitään yhteistä niin siltikään en lähtisi esim. Hkkk:n Tarkkalan ammattitaitoa vähättelemään vaikka ei olekkaan kuin MBA, joka sekin tietääkseni on ylempi korkeakoulututkinto.

 

[lej]

Vaikka lej tuossa ilmaisi ettei MBA:lla ja KTM:llä ole mitään yhteistä niin siltikään en lähtisi esim. Hkkk:n Tarkkalan ammattitaitoa vähättelemään vaikka ei olekkaan kuin MBA, joka sekin tietääkseni on ylempi korkeakoulututkinto.

En mä väittänyt, että niillä ei ole mitään yhteistä. Ainoastaan sanoin, että MBA ei ole ainkaan tässä maassa maisterintutkinto, jos sillä nyt on enää vitunkaan merkitystä.

Aika moni KTM on myös MBA, ettei myös tuo Tarkkala, vaikka en miestä tunnekaan, mutta Suomessa se ainakin usein on esim. johtotehtävissä toimineiden jatkokoulutusta. Ja useinmmiten yrityksissä johtotehtävissä toimivilla on Suomessa DI:n tai KTM:n paperit.

Ei kai täällä kukaan mitään ole vähätellyt. Kritiikki suuntautui siihen, että monissa maissa voit rykäistä sen Master-tutkinnon kandin perää ihan eri aineessa.

Mitä yleensäkin tulee tuohon MBA-nimikkeeseen niin se on aika monimutkainen ja sen merkitys ehkä Suomessa hieman eri kuin monessa muussa maassa. Ammattikorkeistahan voi valmistua esim. BBA:ksi. ja sitten myöhemmin hankit MBA:n. Siitä tradenomista ei kuitenkaan tule maisteria Suomessa, vaikka ulkomailla maisterista saattaisi mennäkin. Ei toki pidä nyt luulla, että haukun sitä tradenomia huonoksi. Loppupeleissähän se osaaminen ja tulokset merkkaa.

 

[lIhaa]

Kuten sanoit, ei voida suoraan verrata toisiinsa. Miksi siis vielä lisäksi vertaat USA:ta ja Suomea toisiinsa.

Toin USA:n mukaan siksi, että kyseinen maa on oikeasti kapitalistinen ja on ollut sitä jo pitkään. Silti kaupallisen alan MBA-koulutus, joka lähtee juuri yritysten tarpeista, ei tuota yritysten kaipaamaa osaamista. Miksi Suomessa asia olisi paremmin ottaen huomioon, ettei kaupallisen alan opetusta ole annettu yhtä pitkään ja yhteiskunta on mitä on?

Jos asiaa katsotaan siltä kannalta, että Suomessa kuitenkin ekonomien työttömyys on yhä todella alhainen ja vsatavalmistuneetkin löytyävät työpaikan suhteellisen nopeasti eikä palkkaus juuri jää jälkeen DI:stä, niin voiko se koulutus nyt niin huono olla?

Eikö se jo riitä, että koulutus on parempaa kuin muilla hakijoilla ja että työnantaja arvostaa KTM- tai DI-tutkintoa AMK-tutkintoa enemmän?

Vai palkkaavatko yritykset Suomessa turhaa porukkaa, ja myöhemmin laittavat niitä tj:ksi asti? Pakko sen koulutuksen on jotain eväitä tarjota.

Eivät palkkaa turhaa porukkaa, vaan porukkaa, jolla osaamista ei kovin paljoa ole valmistuessaan. Ja kyllä, kaupallisen alan koulutus tarjoaa eväitä työelämään. Sinun mielestäsi ilmeisesti paljon, omasta mielestäni vähemmän.

Mutta mä haluaisin edelleen kuulla, että mikä on sitä bullshittiä. Muutama konkreettinen esimerkki. Älkää nyt ruvetko kuljetusaloiksi, kun samat tyypit kykenivät kuitenkin noissa pressajutuissa perustelemaan kantansa.

Konkreettisia omakohtaisia esimerkkejä voin antaa vain tutasta, jossa olen lukenut pääaineena yritysstrategiaa. Strategian peruskurssin jälkeen en voi sanoa oppineeni muilla pääaineen kursseilla juuri mitään, josta olisi ollut hyötyä töitä tehdessä. Peruskurssilla sentään oppi termien merkitykset, jotta puhuu töissä suunnilleen samoista asioista kuin muut.

Mä myönsin jo aikaisemmin, että turhaa tietoa löytyy, mm talousosiologiaa tai alkupään kursseissa esim. johtamisessa, jos valitsee väärin. Hyödyllisyydesta ei varmaan ole kiistaa esim. kansantaloustieteen tai laskentatoimen osalta. (Vai pidatko sinäkin laskentapuolta veronkierron opiskeluna?)

Omasta mielestäni höpönlöpöä on vain liikaa ainakin tutalla ja kaverien mukaan tilanne ei ole oleellisesti parempi kauppiksessa. Rahoitusta ja laskentatoimea kannustaisin nuoria toivoja opiskelemaan.

 

[RidAH]

Vaikka lej tuossa ilmaisi ettei MBA:lla ja KTM:llä ole mitään yhteistä niin siltikään en lähtisi esim. Hkkk:n Tarkkalan ammattitaitoa vähättelemään vaikka ei olekkaan kuin MBA, joka sekin tietääkseni on ylempi korkeakoulututkinto.

Ai Tarkkala on MBA? Enpäs tiennyt...

Anyway, MBA:han ei ole Suomessa tutkinto. Piste. Kyseistä titteliä tarjoavia laitoksia on pilvin pimein, eikä ulkopuolista valvontaa juuri ollenkaan. Sisäinen valvonta onkin ainoa, mistä voi jotain referenssiä hakea. Esim. AMBA:n (http://www.mbaworld.com) jäsenet eivät ole huuhaata. Suomessa taitaa HKKK (nyk. HSE ) olla ainoa AMBA:an hyväksytty oppilaitos.

 

[lej]

Toin USA:n mukaan siksi, että kyseinen maa on oikeasti kapitalistinen ja on ollut sitä jo pitkään. Silti kaupallisen alan MBA-koulutus, joka lähtee juuri yritysten tarpeista, ei tuota yritysten kaipaamaa osaamista. Miksi Suomessa asia olisi paremmin ottaen huomioon, ettei kaupallisen alan opetusta ole annettu yhtä pitkään ja yhteiskunta on mitä on?

Mä en silti ole juuri tuollaista kritiikkiä Suomessa havainnut. Siitä tosin tulee kritiikkiä, että valmistuvilla ei ole kokemusta tarpeeksi. Mutta itse sisältöihin menevää kritiikkiä en itse ole niin paljon havainnut.

Eikö se jo riitä, että koulutus on parempaa kuin muilla hakijoilla ja että työnantaja arvostaa KTM- tai DI-tutkintoa AMK-tutkintoa enemmän?

Onhan tuokin hyvä selitys. Olisikohan tässäkin silti jokin kultainen keskitie? Että koulutus on ihan hyvää sen lisäksi, että on parempaa kuin mm. tradenomikoulutus.

Eivät palkkaa turhaa porukkaa, vaan porukkaa, jolla osaamista ei kovin paljoa ole valmistuessaan. Ja kyllä, kaupallisen alan koulutus tarjoaa eväitä työelämään. Sinun mielestäsi ilmeisesti paljon, omasta mielestäni vähemmän.

Eihän se mikään salaisuus ole koskaan ollut, että valmistuvalla ekonomilla ei ole usein riittävästi käytännön osaamista. Mun mielestä sitten se koulutus silti varmaan tosiaan tarjoaa enemmän, koska mä ajattelen sitä pidemmällä aika välillä. Kyllä toki varmasti hyvin paljon oppii työelämässä niitä asioita, mutta en hyväksy sitä väitettä, että jo koulussa opitulla tiedolla ei olisi merkitystä myöhemmin. Ehkä se jopa saattaa auttaa oppimaan työssä todella paljon enemmän, kuin sellaisen kohdalla, jolla ei ole sitä peruskoulutusta. Tätä mä olen ajanut takaa.

Konkreettisia omakohtaisia esimerkkejä voin antaa vain tutasta, jossa olen lukenut pääaineena yritysstrategiaa. Strategian peruskurssin jälkeen en voi sanoa oppineeni muilla pääaineen kursseilla juuri mitään, josta olisi ollut hyötyä töitä tehdessä. Peruskurssilla sentään oppi termien merkitykset, jotta puhuu töissä suunnilleen samoista asioista kuin muut.

Enhän minä ole sanonutkaan, että niissä töissä, joihin valmistuneet pääsevät sillä hankitulla tiedolla vielä oliskaan mitään tekoa. EDIT: Katsoin aluksi ikäsi väärin. Mutta teetkö sellaista työtä joka siis liittyy yritystrategioihin. Olen hieman yllättynyt, jos teet ja katsot oppimasi asiat turhiksi. Toki myönnän sen, että ainakin KTM-tutkinto on joskus yleismiesjantunen-tutkinto ja esim. markkinointijohtajana voi olla laskentaekonomi. (Se on eri asia onko se aina fiksua)

Mä erikoistuin johtamisessa ja organisoinnissa strategiseen johtamiseen enkä osaa antaa esimerkkejä muista kouluista. Siksi en voi väittää, että esim. Tutalla on samanlaista. On totta, että en todellakaan pitkään aikaan tule hyötymään läheskään kaikista niistä oppimistani asioista. On hyvin mahdollista, että pitää työskennellä ihmisten kanssa, jotka eivät edes tiedä mikä on strategia. Mutta en todellakaan tähtää siihen, että se olisi koko loppuelämän sellaista.

Silti mä yhä pidän oppimiani asioita sellaisina, että niistä on paljonkin hyötyä myöhemmin elämässä. Vai väitätkö, että monet ekat työpaikat eivät myös olisi sellaisia, että niissä paljolti katsotaan kykeneekö se ihminen mihinkään, konsulttiyrityksissä tämä on raadoillisimmillaan. Jos mä juutun johonkin HR-osastolle niin se on sitten elämä muutenkin pilalla ja sen on sitten myös ansainnut mikäli kyvyt ei muuhun riitä.

Omasta mielestäni höpönlöpöä on vain liikaa ainakin tutalla ja kaverien mukaan tilanne ei ole oleellisesti parempi kauppiksessa. Rahoitusta ja laskentatoimea kannustaisin nuoria toivoja opiskelemaan.

Höpönlöpöä löytyy, kuten olen myöntänyt jo kauan sitten. Sen voi silti sivuuttaa ja keskittyä olennaiseen. Idiootti istuu jokaisella tunnilla ja pänttää aina sen BCG:n matriisin, joka tulee joka aineen peruskurssilla.

Mä taas kannatan opiskelemaan rahoitusta ja laskentatoimea vain, jos se todella kiinnostaa. Työnsaanti ja palkka on toki parempaa, mutta nuo ovat huonoja perusteluita valita pääaine. Ainakin kauppakorkeassa, tutasta en tiedä.

Edit: Fikusuinta kannattaisi varmaan olla enää jatkamatta koko keskustelua. Kummatkin varmaan pohjimmiltaan ajattelee talousasioista yhtenevällä tavalla ja äänesti Niinistöä. Eiköhän se riitä. Myönnän myös sen, että vanhempana varmaan tiedät myös paremmin joitan asioita. Silti pidätän oikeuden omiin mielipiteisiini.

 

[Gradientti]

Onko siis perusongelma se, että kaupallisia aineita, itse TUTA:sta en osaa sanoa mitä ne sitten ovat, arvioidaan samoilla kriteereillä kuin teknisiä? Aikaisemmin jo kysyin, että tekeekö esin. se siitä aineesta fiksun, jos sitä voi mitata vain kvantitatiivisin menetelmin?
...
Insinööreillä taitaakin suurin herne mennäkin nenään juuri siitä, että usein liiketaloustieteissä ei tosiaan ole absoluuttista totuutta. Paskankin keinon valinnut voi pärjätä, jos onnistuu toteuttamaan sen paremmin kuin hyvän keinon valinnut. Ei usein edes laskentatoimessa ole yhtä oikeaa vastausta. Olenko oikeassa, että tämä tekijä tekee opinnoista paskanjauhantaa?

Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Minä arvostan tekemisessäni sitä, että ratkaisuun päädyttyäni ei jää sijaa jossittelulle.

Oletetaanpa esimerkinomaisesti tilanne, jossa suunnittelemani härpäke kaikesta huolimatta hajoaa. Olen siis tehnyt virheen ja henkilökohtaisesti vastuussa mahdollisesti syntyneistä vahingoista.

Vastaavasti oletamme tilanteen, jossa taloustieteilijä valitsee työssään menetelmän epäsuotuisin seurauksin. Vastuu tuskin putoaa kaikessa ankaruudessaan taloustieteilijän harteille. Hän vain sattui arpomaan ratkaisunsa väärän takin hihasta.

Ja jos joku väittää sen, että taloustieteissä asioiden syvin olemus aukenee tosta vaan kaikille, niin mun mielestä se on paskanjauhantaa. Ellet saa riittäviä perustietoja ja kykene ymmärtämään eri asioiden välisiä kytkentöjä ja eri tekijöiden merkityksiä niin on ihan sama mitä teet.

Niinpä. Riittävät perustiedot kunniaan. Onkohan kuitenkin niin, että tuta-aineissa perustiedot riippuvuussuhteineen ovat suhteessa helpommin havaittavissa ja omaksuttavissa?

En kiellä ettei alaan perehtyneille olisi käyttöä työelämässä. Jonkunhan niitäkin asioita on pohdittava. Itse pitäydyn hieman eksaktimmissa aiheissa.

 

[Delmonte]

Tässä ollaan nyt asian ytimessä. Minä arvostan tekemisessäni sitä, että ratkaisuun päädyttyäni ei jää sijaa jossittelulle.

Jos sä haluat alan jossa ratkaisujen jälkeen ei jää sijaa jossittelulle, niin suosittelen kouluttautumista jonkin uskonlahkon johtajaksi, vain siellä on olemassa absoluuttisia totuuksia, jotka eivät jätä varaa jossittelulle.

Tosielämän insinööritieteissä tulee jatkuvasti vastaan ongelmia, joiden ratkaisuja ei todellakaan voi sanoa ainoiksi oikeiksi. Syitä on heti tulee mieleen vaikka seuraavat seikat, jotka koulussa tulee aika harvoin esiin: systeemit ja laitteet on ihan oikeasti monimutkaisia, laskemalla et voi laskea täysin oikeaa arvoa (niinkuin koulutehtävässä), taloudelliset realiteetit, aikataulut. Näiden välissä tehtävänä on löytää paras mahdollinen kompromissi, mutta se kompromissi jättää aina tilaa jossittelulle.

Oletetaanpa esimerkinomaisesti tilanne, jossa suunnittelemani härpäke
kaikesta huolimatta hajoaa. Olen siis tehnyt virheen ja henkilökohtaisesti vastuussa mahdollisesti syntyneistä vahingoista.

So not, leipuri laittaaa sokerin sijaan suolaa kakkuun, ekonomin suunnitelma markkinoiden valloituksesta ei onnistu, insinöörin suunnittelema kone hajoaa. Kaikkien kolmen suunnitelmat ja teot on perustuneet tekohetkellä parhaaseen mahdolliseen tietoon ja niiden tietojen pohjalta on tehty paras mahdollinen päätös. Se että, suolapurkki olikin väärässä paikassa, kilpailijafirmalla oli parempi strategia, valittu komponentti ei lähtötiedoista huolimatta ollutkaan oikea valinta, on ihan jokapäiväistä. Toki jos teet virheen tarkoituksellisesti niin aivan varmasti saat penalttia, jos olet tehnyt tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun, niin mistä sua voidaan rangaista?

Onkohan kuitenkin niin, että tuta-aineissa perustiedot riippuvuussuhteineen ovat suhteessa helpommin havaittavissa ja omaksuttavissa?

Hetkinen, eikös tämä mene ihan toisinpäin. Esimerkki valoittanee asiaa. Ohmin laki U=RI on jokaisen sähköinsinöörin perusase, riippuvuussuhteet on kauniin yksinkertaisesti ilmaistu ja jokaisen ymmärrettävissä.
Sitten muistoja työpsykan kurssilta. Maslown motivaatioteoria:

Motivaatioteoria. Abraham Maslown kuuluisaksi tehnyt teoria ihmisen toiminnan vaikuttimista. Hänen mukaansa motiivit muodostavat hierarkian, jossa ensin pyritään tyydyttämään alemman tason 'ruumiillisia' tarpeita(perusturvallisuus, lämpö, ravinnontarve) ja seuraavaksi ylemmän tason 'henkisiä' tarpeita (hyväksytyksi tuleminen, itsensä toteuttaminen, itsensä ylittäminen).

Kumpi näistä on helpompi ymmärtää ja kummassa riippuvuussuhteet ovat selkeämpiä?

huomautuksena Delmontesta tulee isona DI ei KTM...

 

[Pacem]

Omasta mielestä DI:lle ja ekonomille löytyy molemmille omat paikkansa. Kuitenkin, esimerkki siitä, kun tuotantosuuntautneesti koulutettu DI on väärässä paikassa: yrityksen viestintäjohtajana (kyllä, aivan mahdollista, esim. meidän firmassa :D). Mikäli kyseinen henkilö päättää myös siitä, millaista on yrityksen ulkoinen ja sisäinen viestintä, niin saa varautua todelliseen kapulakieleen sekä kylmäkiskoiseen asennoitumiseen joka tuntuu etäiseltä eikä varmasti lisää niin asiakkaiden määrää kuin työntekijöiden sitoutumista yritykseen (vetää mm. linjaukset siihen, mitä kerrotaan yhtiöstä ulos ja miten asioista tiedotetaan sisäisesti).

Tällaiseen hommaan taas sopii parhaiten viestintää tai tiedotusta opiskellut henkilö (opetetaan yleensä valtio- tai yhteiskuntatieteellisissä, eli "pehmeiden tieteiden kehdoissa" )

 

[lej]

Jos olisin kyennyt ilmaisemaan itseäni yhtä selkeästi kuin Delmonte ja Setä-Samuli niin olisi tarvittu pari sivua vähemmän vääntämistä.

 

[Gradientti]

Jos sä haluat alan jossa ratkaisujen jälkeen ei jää sijaa jossittelulle, niin suosittelen kouluttautumista jonkin uskonlahkon johtajaksi, vain siellä on olemassa absoluuttisia totuuksia, jotka eivät jätä varaa jossittelulle.

Tosielämän insinööritieteissä tulee jatkuvasti vastaan ongelmia, joiden ratkaisuja ei todellakaan voi sanoa ainoiksi oikeiksi. Syitä on heti tulee mieleen vaikka seuraavat seikat, jotka koulussa tulee aika harvoin esiin: systeemit ja laitteet on ihan oikeasti monimutkaisia, laskemalla et voi laskea täysin oikeaa arvoa (niinkuin koulutehtävässä), taloudelliset realiteetit, aikataulut. Näiden välissä tehtävänä on löytää paras mahdollinen kompromissi, mutta se kompromissi jättää aina tilaa jossittelulle.

Olen syvästi tietoinen tosielämän ongelmien kompleksisesta luonteesta. Analyyttisen ratkaisun löytäminen ei ole mikään itseisarvo. Usein numeerisilla menetelmillä päästään laskentatarkkuuden rajoissa riittävän tarkkaan lopputulokseen. Systemaattinen optimointi takaa sen, että loppuratkaisu todella on paras mahdollinen eikä arvonnan tulos.

So not, leipuri laittaaa sokerin sijaan suolaa kakkuun, ekonomin suunnitelma markkinoiden valloituksesta ei onnistu, insinöörin suunnittelema kone hajoaa. Kaikkien kolmen suunnitelmat ja teot on perustuneet tekohetkellä parhaaseen mahdolliseen tietoon ja niiden tietojen pohjalta on tehty paras mahdollinen päätös. Se että, suolapurkki olikin väärässä paikassa, kilpailijafirmalla oli parempi strategia, valittu komponentti ei lähtötiedoista huolimatta ollutkaan oikea valinta, on ihan jokapäiväistä. Toki jos teet virheen tarkoituksellisesti niin aivan varmasti saat penalttia, jos olet tehnyt tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun, niin mistä sua voidaan rangaista?

Varmasti jokainen tekee ratkaisunsa parhaansa mukaan käytettävissä olevien tietojen perusteella. Insinööriongelmien luonne on kuitenkin sellainen, että parhaansa tekeminen ei aina riitä. 99 %:n onnistumistodennäköisyys markkinointisuunnitelmalle on huikea. Sama luku kuitenkin pudottaisi joka sadannen lentokoneen.

Hetkinen, eikös tämä mene ihan toisinpäin. Esimerkki valoittanee asiaa. Ohmin laki U=RI on jokaisen sähköinsinöörin perusase, riippuvuussuhteet on kauniin yksinkertaisesti ilmaistu ja jokaisen ymmärrettävissä.
Sitten muistoja työpsykan kurssilta. Maslown motivaatioteoria:

Kumpi näistä on helpompi ymmärtää ja kummassa riippuvuussuhteet ovat selkeämpiä?

huomautuksena Delmontesta tulee isona DI ei KTM...

Niin, esimerkkisi ei välttämättä tee kunniaa aikaisempaa väitettäni. Olisit voinut katsoa muualtakin kuin yläasteen fysiikan kirjasta. :lol2:

Toisaalta minun ei tarvitse käydä työpsykologian kurssia ymmärtääkseni, että nälkäisenä tekee harvoin mieli toteuttaa itseään.

 

[lIhaa]

Mä taas kannatan opiskelemaan rahoitusta ja laskentatoimea vain, jos se todella kiinnostaa. Työnsaanti ja palkka on toki parempaa, mutta nuo ovat huonoja perusteluita valita pääaine.

Joo, tottakai omien mieltymysten mukaan pitää mennä. Muuten käy kuten itselleni ja katkeroituu jo nuorena.

Edit: Fiksuinta kannattaisi varmaan olla enää jatkamatta koko keskustelua. Kummatkin varmaan pohjimmiltaan ajattelee talousasioista yhtenevällä tavalla ja äänesti Niinistöä. Eiköhän se riitä. Myönnän myös sen, että vanhempana varmaan tiedät myös paremmin joitan asioita. Silti pidätän oikeuden omiin mielipiteisiini.

Lopetetaan tosiaan tämän asian käsitteleminen. Miten niin vanhempana? Pidetään molemmat mielipiteemme ja väännetään uudestaan koulutuksesta kymmenen vuoden kuluttua, jos nykyiset kauppikseen hakevat eivät ole jo syöneet dinosauruksia.

 

[Delmonte]

Olen syvästi tietoinen tosielämän ongelmien kompleksisesta luonteesta. Analyyttisen ratkaisun löytäminen ei ole mikään itseisarvo. Usein numeerisilla menetelmillä päästään laskentatarkkuuden rajoissa riittävän tarkkaan lopputulokseen. Systemaattinen optimointi takaa sen, että loppuratkaisu todella on paras mahdollinen eikä arvonnan tulos.

Sopivat optimointiparametrit määrittämällä päästään aina haluttuun "parhaaseen" lopputulokseen. Lisäksi mikä edes on paras mahdollinen ratkaisu? Teknisesti paras(insinöörit), taloudellisesti paras(ekonomit), joku yhdistelmä teknisestä ja taloudellisesti optimista, ratkaisu jolla firma saa mainetta ja mammonaa vai jokin ihan muu.

Varmasti jokainen tekee ratkaisunsa parhaansa mukaan käytettävissä olevien tietojen perusteella. Insinööriongelmien luonne on kuitenkin sellainen, että parhaansa tekeminen ei aina riitä. 99 %:n onnistumistodennäköisyys markkinointisuunnitelmalle on huikea. Sama luku kuitenkin pudottaisi joka sadannen lentokoneen.

Onko konesuunnittelu sitten jotenkin olennaisesti vaikeampaa kuin mainoskampanjan suunnitteleminen? Toki virtausdynaamiikka tai luotettavuus ovat teknisesti vaikeita asioita, mutta olettaisin ettei ihmisten käyttäytymisen ennustaminen ole yhtään sen helpompaa. Varsinkaan kun ihmisten käyttäytysmistä ei voi edes mallintaa niin hyvin kuin lentokonetta.

Niin, esimerkkisi ei välttämättä tee kunniaa aikaisempaa väitettäni. Olisit voinut katsoa muualtakin kuin yläasteen fysiikan kirjasta. :lol2:

Toisaalta minun ei tarvitse käydä työpsykologian kurssia ymmärtääkseni, että nälkäisenä tekee harvoin mieli toteuttaa itseään.

Ohmin laki (vaikka sitten yleisemmässä muodossaanU=ZI) ja maslown motivaatioteorio tulevat molemmat ilmi lukion kursseissa, se ei kuitenkaan poista sitä asiaa että molemmat ovat niitä kaipaamiasi omien alojensa perustietoja. Voit toki halutessasi esittää vastaesimerkin, jolla näppärästi kumoat väittämäni.

Tokihan monta psykologian teoriaa on helppo opetella ulkoa, kirjoittaa korulauseet peruskurssin tenttiin ja saada helpolla hyvät pisteet, sen sijaan että joutuisi laskemaan ja miettimään pitkän kaavan mukaan jotain fysiikan kaavaa. Kumpi asia sitten kuitenkin on oikeasti omaksuttu ja kumman riippuvuussuhteet oli niitä helppoja ?

 

[Gradientti]

Sopivat optimointiparametrit määrittämällä päästään aina haluttuun "parhaaseen" lopputulokseen. Lisäksi mikä edes on paras mahdollinen ratkaisu? Teknisesti paras(insinöörit), taloudellisesti paras(ekonomit), joku yhdistelmä teknisestä ja taloudellisesti optimista, ratkaisu jolla firma saa mainetta ja mammonaa vai jokin ihan muu.

Paras ratkaisu on luonnollisesti teknisten ja taloudellisten reunaehtojen yhteisesti sanelema.

Onko konesuunnittelu sitten jotenkin olennaisesti vaikeampaa kuin mainoskampanjan suunnitteleminen? Toki virtausdynaamiikka tai luotettavuus ovat teknisesti vaikeita asioita, mutta olettaisin ettei ihmisten käyttäytymisen ennustaminen ole yhtään sen helpompaa. Varsinkaan kun ihmisten käyttäytysmistä ei voi edes mallintaa niin hyvin kuin lentokonetta.

Ei ole kysymys vaikeudesta. Alkuperäiseen ajatukseeni palaten korostan, että arvostukseni perinteisiä insinööritieteitä kohtaan perustuu niiden kykyyn kuvata todellisuutemme olemusta matemaattisella täsmällisyydellä, ilman jossittelua. Ihmisen käyttäytymistä koskevat teoriat kykenevät parhaimmillaankin antamaan vain onnekkaita arvauksia.

Ohmin laki (vaikka sitten yleisemmässä muodossaanU=ZI) ja maslown motivaatioteorio tulevat molemmat ilmi lukion kursseissa, se ei kuitenkaan poista sitä asiaa että molemmat ovat niitä kaipaamiasi omien alojensa perustietoja. Voit toki halutessasi esittää vastaesimerkin, jolla näppärästi kumoat väittämäni.

Tokihan monta psykologian teoriaa on helppo opetella ulkoa, kirjoittaa korulauseet peruskurssin tenttiin ja saada helpolla hyvät pisteet, sen sijaan että joutuisi laskemaan ja miettimään pitkän kaavan mukaan jotain fysiikan kaavaa. Kumpi asia sitten kuitenkin on oikeasti omaksuttu ja kumman riippuvuussuhteet oli niitä helppoja ?

Pitäydyn antamassasi esimerkissä ja esitän kysymyksen. Tiesitkö sinä mitä suureet virta, resistanssi sekä jännite mittaavat ja mikä on niiden keskinäinen riippuvuus ennen kuin asia kävi ilmi koulumaailmassa? Minä en.

Sen sijaan Maslow'n tarvehierarkian kantavan ajatuksen väitän sisäistäneeni jo ennen kuin minun annettiin ymmärtää herra Maslow'n keränneen kunnian kyseisestä teoriasta.

 

[lej]

Miten niin vanhempana?

Luin näköjään kahteen kertaan ikäsi väärin. Sitä se lukihäiriö teettää.