- Liittynyt
- 8.11.2005
- Viestejä
- 500
Mitä, nytkö mulle vasta paljastetaan, että loppuelämä menee pilalle, jos poikkeaa keskustelupalstalla normaalien ihmisten hyväksymästä naminamipositiivisesta linjasta?
Irti oravanpyörästä
- Keskustelun aloittaja modified
- Aloitettu
- Liittynyt
- 8.7.2004
- Viestejä
- 386
Ei se ole niin yksinkertaista. Ei se onni tule pakottamalla. Ei voi vaan päättää että nyt mä olen onnellinen. Kun on paha olla, niin on paha olla. Tarpeeksi kauan kun polkee pohjamudissa niin sieltä tosi rankka tie takaisin. Kaikkein pahinta on kun joku sanoo, että otat vaan itseäsi niskasta kiinni. Vähän sama kun että nosta tosta penkistä 200kg, kyllähän sä tiedät miten se tehdään. Vaan kun voimat ei riitä.
Itsellä alkoi tänään 13. sairaslomaviikko työuupumuksen, masennuksen, ahdistuksen jne takia, eikä tämä aika mitään onnellista lomaa ole ollut. Edelleen joka ainoa päivä ahdistaa työasiat. Ja välillä muutkin. Kertaakaan en ole käynyt moottoripyörällä ajamassa, salilla ehkä kolme kertaa. Sosiaalinen elämä rajoittuu siihen, että kaupan kassa sanoo ole hyvä. Ja sekin ahdistaa. Lääkäri antaa lääkettä mutta ei ne tepsi. Nukahtamislääkkeet alkaa olla jo aika tujuja ja silti mä olen öisin silmät pyöreinä ihmettelemässä maailman menoa.
Onko oma vika vai ei. Mistä sen tietää. Olinko mä vaan liian ahkera ja tunnollinen työntekijä vai oliko mulla vittumainen pomo. Kumpi meistä on idiootti. Vai molemmat vai ei kumpikaan. Onko sillä mitään väliä. Miten tästä eteenpäin. Elämä on pelkkää kysymysmerkkiä ilman ainoatakaan vastausta. Kuten mielenterveyskeskuksen sairaanhoitaja sanoi, on vaan luotettava siihen että olo paranee. Siihen voi mennä aikaa, mutta kyllä se joskus helpottaa. Ja kun se helpottaa, on vahvempi kuin ennen. Nyt just ei tunnu yhtään vahvalta.
Pointtina kuitenkin, että ei pidä syyllistää sitä jolla on jo paha olla. Se vaan pahentaa asiaa.
- Liittynyt
- 13.7.2002
- Viestejä
- 640
- Ikä
- 49
En osaa heittää muuta kuin tsemppiä. Kun ja sanon kun pääset yli, niin uskon, että jatkossa duunit helpompia hoitaa. Vahvuudesta vaikea sanoa. Se kun on aina suhteellista näissä asioissa.
Oma kohtaista kokemusta nykyisestä duunista, jossa 2 vuoden aikana henkilöstön kierto 3 kertaa täyslaidallinen. Useampi lopettanut vuodessa burnikseen. Itsellä taustalla tosiaan työkyvyttömyyseläke, joten nyt ei tule otettua itseensä duuniasioita (ei voisikaan). Sen takia kai ei enää pala pohjaan, vaikka tosiaan stressinsieto=0. Ei vaan voi ressaantua enää. Toisaalta tällä taustalla saa helpossti 2 viikkoa offia ja sekin helpottaa, kun ei ole kynnystä soittaa lekurille tai puhua asioista ääneen.
Mutta pyri unohtamaan kiire, mikä sulla on päästä yli tuosta kokemuksesta.
- Liittynyt
- 25.5.2006
- Viestejä
- 5 857
Sama juttu mulla, opettajat viran puolesta onnitteli kun mä voitin 16tuhannen osallistujan tietokisan.. kukaan *kaveri* ei koskaa ottanu asiaa esille ei mitää.. mut ne suositut ihmiset onkin eri asia, ja mä oonki lähinnä vaa haluamassa tulemaan paremmaksi kuin muut.. että pääsen taas todisteleen
- Liittynyt
- 8.11.2005
- Viestejä
- 500
:thumbs: 
;)- Liittynyt
- 13.7.2002
- Viestejä
- 640
- Ikä
- 49
Onhan opiskelu. Lukisin toisen tutkinnon mielellään. En papereiden takia, vaan koska asiat kiinnostaa. Jatko-opintoja väsäilin, mutta sitten kuviot muuttuivat, nyt ehkä taas vihreää valoa siinä suunnassa. Mutta ei ne paprut vaan mielenkiinto. Lottovoitto ois toivottu, jotta pysyisi todella lukemaan. Eikä tarttis huolia pilkunpaikasta gradussa tai kenelle antaa proppseja lisurissa :D
- Liittynyt
- 13.7.2004
- Viestejä
- 853
Jutuistasi olen vain saanut sen kuvan, että keskityt samanlaiseen itsesäälin täyttämään marinaan myös keskustelupalstan ulkopuolella. "Vaikka olen mukava, viksu, SM-tason urheilija, kolmijalkainen ja kaikkeni yrittänyt, en silti saa naista." Tuosta menee loppuelämä pilalle. Hyvä vaan, jos olen saanut väärän kuvan.Mitä, nytkö mulle vasta paljastetaan, että loppuelämä menee pilalle, jos poikkeaa keskustelupalstalla normaalien ihmisten hyväksymästä naminamipositiivisesta linjasta?
- Liittynyt
- 18.7.2006
- Viestejä
- 1 493
Oli kyllä, kun olin sinun ikäisesi, mutta 30:n korvilla ajatukset muuttuivat aika radikaalisti. Ei se työssä päteminen ja iso liksa onnelliseksi tee, joten lopetin pätemisen/stressamisen mutta pidin liksan :D Tuota varsinaista kunnianhimoakaan ei enää hirveästi ole, mutta pikkuhiljaa kiinnostaa on alkanut mielessä pyöriä ajatus palata osa-aikaisesti koulun penkille opiskelemaan lakia tai psykologiaa/käyttäytymistieteitä. Ihan vaan huvin ja itsensä sivistämisen vuoksi.
- Liittynyt
- 8.11.2005
- Viestejä
- 500
Kiinnostaisi tietää, onko ilkeilysi syy se, että aiheutin sinulle epämukavuutta sanomalla ääneen asioita, joiden sanominen on vastoin sosiaalisia normeja vai onko sinusta vain mukavaa tuoda esiin omaa ylemmyyttäsi toisten kustannuksella? Vai onko käytökseesi jokin muu syy?
- Liittynyt
- 13.7.2004
- Viestejä
- 853
Kunhan auoin päätäni työpäivän ratoksi. Unohda kaikki, mitä sanoin. Jatka samaan malliin vaan, näyttää toimivan niin hyvin sinulle. :haart:
- Liittynyt
- 1.11.2004
- Viestejä
- 3 127
Erittäin ansiokas ketju!
Täytyy olla tyytyväinen, että itse tein "alanvaihdon" jo varhain, eli jätin taloudellisilta näkymiltään hyvän mutta itseäni epäilyttäneen opiskelupaikan jo varhaisessa vaiheessa ja hyppäsin hetkeksi tyhjän päälle miettimään. Nykyään viihdyn hyvin heikosti palkatussa ja ajoittain todella stressaavassa opetustyössäni ja aikaa jää hyvin myös perheelle ja harrasteille.
Itselläni jaksamisen edellytyksenä ovat ne opettajan pitkät lomat (omia ei onneksi tarvitse ottaa ;)) ja toimiva työyhteisö (=aikuissuhteet). Paskaa tulee aivan tarpeeksi niskaan oppilailta ja vanhemmilta. Toisaalta ne hankalimmat tapaukset tuovat myös mukanaan ne suurimmat valonpilkahdukset harmaaseen arkeen.
Nyt kolmikymppisenä perheellisenä ja asuntovelat niskassa ei alanvaihto olisi läheskään niin kivuton juttu kuin kymmenen vuotta sitten.
Törpölle ja muille työuupuneille jaksamista! :thumbs:
Täytyy olla tyytyväinen, että itse tein "alanvaihdon" jo varhain, eli jätin taloudellisilta näkymiltään hyvän mutta itseäni epäilyttäneen opiskelupaikan jo varhaisessa vaiheessa ja hyppäsin hetkeksi tyhjän päälle miettimään. Nykyään viihdyn hyvin heikosti palkatussa ja ajoittain todella stressaavassa opetustyössäni ja aikaa jää hyvin myös perheelle ja harrasteille.
Itselläni jaksamisen edellytyksenä ovat ne opettajan pitkät lomat (omia ei onneksi tarvitse ottaa ;)) ja toimiva työyhteisö (=aikuissuhteet). Paskaa tulee aivan tarpeeksi niskaan oppilailta ja vanhemmilta. Toisaalta ne hankalimmat tapaukset tuovat myös mukanaan ne suurimmat valonpilkahdukset harmaaseen arkeen.
Nyt kolmikymppisenä perheellisenä ja asuntovelat niskassa ei alanvaihto olisi läheskään niin kivuton juttu kuin kymmenen vuotta sitten.
Törpölle ja muille työuupuneille jaksamista! :thumbs:
- Liittynyt
- 18.11.2004
- Viestejä
- 5 038
Kertokaa mulle mikä tarkoitatte tuolla oravanpyörällä?
edit: mä en ymmärrä mikä tuossa on nyt ongelma. Jos työpaikka haittaa muuta elämää niin työpaikan vaihto, alan vaihto tai opiskelemaan uutta alaa. Jos se on rahasta kiinni niin omaistuutta myyntiin vaan tai menoja pienemmäksi.
Saigoni, lomailu tai vuorotteluvapaa ei auta kuin hetkellisesti jos duunipaikka ja ala on pyllystä.
edit: mä en ymmärrä mikä tuossa on nyt ongelma. Jos työpaikka haittaa muuta elämää niin työpaikan vaihto, alan vaihto tai opiskelemaan uutta alaa. Jos se on rahasta kiinni niin omaistuutta myyntiin vaan tai menoja pienemmäksi.
Saigoni, lomailu tai vuorotteluvapaa ei auta kuin hetkellisesti jos duunipaikka ja ala on pyllystä.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Mulle oravanpyörä on joutumista siihen helvettiin missä mennään töihin aina ma-pe 8-16 [tai jotain sinnepäin]. Herätään joka aamu ja se sama alkaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Loppua ei näy, ainoat vapaat on pakolliset pyhäpäivät ja muut määrätyt lomat, muutoin se on aina se la+su eli vain 2 vapaapäivää viikossa eikä koskaan vapaita viikolla ellei tee helvetinmoisia järjestelyjä sen eteen ja korvaa työtuntejaan jne. Se että vapaata ei ole kuin töiden jälkeen iltaisin muutamia tunteja, siihen pitäisi sovittaa ystävien tapaamiset, harrastukset, oma rentoutuminen, parisuhteen hoitaminen ja tietty esim kaupoilla asiointi ym, ja usein tietyt asiat vaikeutuvat jos aina pääsee duunista vaikka 16-17, osa puljuista menee noihin aikoihin jo kiinni.
Mun tapauksessa siis oravanpyörällä käsitän semmoisen helvetin joka menee about noilla ehdoilla, ja jossa työt häiritsee vapaa-aikaa, ja määrittelee mitä milloinkin voin tehdä. Itse ahdistuin siitä että vapaa-aika piti suunnitella töiden ehdoilla, nykyään se menee just toisinpäin: töitä tehdään silloin kun minulle ja muille menoilleni sopii. Tietty kaikilla ei ole noin onnekasta, mutta elämä on valintoja täynnä, itsekin lähdin tyhjän päälle siitä omasta oravanpyörästäni, otin riskin, ja löysin vapaamman duunin sattuman tai kohtalon johdattamana.
Mun tapauksessa siis oravanpyörällä käsitän semmoisen helvetin joka menee about noilla ehdoilla, ja jossa työt häiritsee vapaa-aikaa, ja määrittelee mitä milloinkin voin tehdä. Itse ahdistuin siitä että vapaa-aika piti suunnitella töiden ehdoilla, nykyään se menee just toisinpäin: töitä tehdään silloin kun minulle ja muille menoilleni sopii. Tietty kaikilla ei ole noin onnekasta, mutta elämä on valintoja täynnä, itsekin lähdin tyhjän päälle siitä omasta oravanpyörästäni, otin riskin, ja löysin vapaamman duunin sattuman tai kohtalon johdattamana.
- Liittynyt
- 18.11.2004
- Viestejä
- 5 038
Aa, siis tuo 5 x viikossa 8-16 tarkoittaa jo oravanpyörää. Tuohan olisi luxusta nykyiseen elämään verrattuna kun käy koulussa ja duunissa samaan aikaan :D
Ei kai nyt tuosta voi millään uupumusta tai burn outtia sentään hankkia että pitäisi sitä varten saigonia hakea.
Ei kai nyt tuosta voi millään uupumusta tai burn outtia sentään hankkia että pitäisi sitä varten saigonia hakea.
- Liittynyt
- 21.10.2005
- Viestejä
- 10 950
On parempiakin vaihtoehtoja kuin kuluttaa elämänsä parhaat vuodet tehden duunia 5vko vuosilomalla. Tietoisuus siitä, että voisi tehdä muutakin aiheuttaa varmaan sen suurimman vitutuksen.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
No mun mielestä tollanen 5 x samaa paskarutiinia viikossa työ on helvetillistä oravanpyörää. Tuossa just heräs siihen että ei vittu, tätäkö mun koko elämä tulee olemaan? 5 päivää viikossa töitä ei ole liikaa, ei se aina ole se työpäivien määrä, se voi olla ihan siitäkin kiinni missä tahdissa duunia tekee, kuinka pitkiä päiviä, voiko niitä tauottaa, mihin aikaan vuorokaudesta työskentelee ja toki isona osana on sekin että onko se itse työnkuva miellyttävä.
Itse tein tuollaista shittiä 2 vuotta ja kyllä siinä hajos täysin henkisesti. Johtui juurikin kaikkien mainitsemieni asioiden yhteissummasta: Ei pitänyt tarpeeksi itse työstä, se oli rutiinimaista, aina samat päivät ja samat ajat, ei tarpeeksi taukoja [keskittyminen herpaantui] ja se että se häiritsi vapaa-aikaa.
Yksilöllistähän tämä on, toisille esim kolmivuorotyö on painajaista, monelle se taas on avain vapaampaan elämään: vuorot vaihtelee eikä niistä muodostu rutiinia, päivien pituudet ja työvuorojen sisällöt ovat erilaisia, vapaita on muulloinkin kuin viikonloppuna ja jopa useita päiviä peräkkäin + töitä pystyy sumplimaan omaan elämäänsä sopivaksi toivomalla tietynlaisia vuoroja jne.
Itse en tee kylläkään kolmivuoroa, mutta olen tehnyt ja se oli aika miellyttävää. Parasta on kyllä tämänhetkinen työni: Silloin kun minulle itselleni sopii, 24/7 ja siitä vain valitsemaan [kakkostyössä tosin käyn pari krt viikossa normaaliin virka-aikaan, vaihtelu virkistää!]
- Liittynyt
- 3.4.2003
- Viestejä
- 3 997
Tajusin juuri olevani oravanpyörässä. Ennen olin helvetissä, duunia ja opiskelua aamusta myöhään iltaan tai yöhön. Helvettiin kuului sittemmin ylitöitä illat ja monasti myös viikonloput. Vapaa, mielenkiintonen, itsenäinen, oravanpyörä vai helvetillinen duuni. Ihan miten kukin ton nyt sitten ottaa. Ihanne olisi tietty kun duunia voisi tehdä vaan silloin kun huvittaa.
- Liittynyt
- 4.3.2004
- Viestejä
- 3 246
Ei kannata myöskään päästää irti sellaisessa paikkaa, jolloin lentää iloisessa kaaressa ja mätkähtää maahan. Ja pian olet lastaussillan alla lämmittelemässä ilmastointilaitteen tuuletuksessa...
Oravavanpyörä ei sovi kaikille. Pahinta on ehkä se uskallus ottaa se oma rauha väkisin. Ja se mitä ihmiset sinulta odottaa. Ihan varmasti monet avioerot johtuu tästä kierteestä. Ei eletä sitten lopujenlopuksi niin miten halutaan, vaan aina on saatava lisää mammonaa, lisää töitä. Mitä sillä rahalla tekee, jos ei siitä nauti? Elämiseen voi riittää pienempikin ja niillä bemareilla ei sitten olekkaan niin väliä. Ainoastaan väliä on itsellä ja muilla ihmisillä. Joillekkin sopii yrittäminen, toiset taas nauttii työnteosta duunarina, jotkut tekee omalaatuisempia juttuja.
Ihminen saa nauttia mistä nauttii, mutta aina pitää kysyä yksi kysymys:
Miksi?
Oravavanpyörä ei sovi kaikille. Pahinta on ehkä se uskallus ottaa se oma rauha väkisin. Ja se mitä ihmiset sinulta odottaa. Ihan varmasti monet avioerot johtuu tästä kierteestä. Ei eletä sitten lopujenlopuksi niin miten halutaan, vaan aina on saatava lisää mammonaa, lisää töitä. Mitä sillä rahalla tekee, jos ei siitä nauti? Elämiseen voi riittää pienempikin ja niillä bemareilla ei sitten olekkaan niin väliä. Ainoastaan väliä on itsellä ja muilla ihmisillä. Joillekkin sopii yrittäminen, toiset taas nauttii työnteosta duunarina, jotkut tekee omalaatuisempia juttuja.
Ihminen saa nauttia mistä nauttii, mutta aina pitää kysyä yksi kysymys:
Miksi?
