Itse astuin osittain pois oravanpyörästä tämän syksyn ajaksi. Teen 4kk ajan 4 päiväistä työviikkoa, eli perjantait aina vapaalla. Reilu kuukausi olis vielä tota jäljellä. Suosittelen... ;) Ensi vuoden alusta taas paluu 5pv työviikkoon.
Irti oravanpyörästä
- Keskustelun aloittaja modified
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 12.11.2003
- Viestejä
- 2 321
Ite oon päässyt irtautumaan hieman oravanpyörästä muutettuani Thaimaaseen toukokuussa. Töitä teen siis täällä, mutta aina ei siltä kyllä tunnu. Aamuisin heräilen vasta ennen yhdeksää ja olo on suurimmalta osin vallan mainio. Samanlaista olotilaa en ole saavuttanut Suomessa työskennellessäni. Muutenkin meno on paljon rennompaa eikä samanlaista vitutusta, mitä juuri Suomessa olen kokenut ole ollenkaan.
user10293
Banned
- Liittynyt
- 28.9.2005
- Viestejä
- 428
Erittäin hyvä ketju mielenkiintoisesta asiasta.
Itse olen tässä astumassa työelämään opiskeluiden jälkeen. Taloudellinen tilanteeni on erittäin turvattu, kiitos sen, että olen ns. syntynyt kultalusikka suussa, elikkä velaton asunto löytyy, vähintään kiva auto autotallista jne.
Minulle vapaa-aika on todella tärkeää ja työnteko on aina ollut sellainen hieman välttämätön paha. Työtä teen juuri sen verran että toimeen tulee ja saa katettua perusmenot. Nykyisen vuokratyöfirman kautta solmitun työsuhteen loputtua (4kk, puolivälissä) aion taas pitää fiiliksistä riippuen 1- 3kk vapaata.
Mun mielestä on sinänsä tärkeää että on jonkinlainen rutiini ja rytmitys elämässä, olkoot se sitten opiskelu/työnteko. Siltikin meikäläisen mielestä jo 40/h työviikot ovat aivan liian pitkiä, ainakin pidemmän päälle.
Jonkinlainen kompromissi olisi hyvä löytää tässä asiassa..
Faijan yrittäjätouhua seuratessa on tullut jonkinlainen inhoreaktio työnarkomaaniutta kohtaan..
Itse olen tässä astumassa työelämään opiskeluiden jälkeen. Taloudellinen tilanteeni on erittäin turvattu, kiitos sen, että olen ns. syntynyt kultalusikka suussa, elikkä velaton asunto löytyy, vähintään kiva auto autotallista jne.
Minulle vapaa-aika on todella tärkeää ja työnteko on aina ollut sellainen hieman välttämätön paha. Työtä teen juuri sen verran että toimeen tulee ja saa katettua perusmenot. Nykyisen vuokratyöfirman kautta solmitun työsuhteen loputtua (4kk, puolivälissä) aion taas pitää fiiliksistä riippuen 1- 3kk vapaata.
Mun mielestä on sinänsä tärkeää että on jonkinlainen rutiini ja rytmitys elämässä, olkoot se sitten opiskelu/työnteko. Siltikin meikäläisen mielestä jo 40/h työviikot ovat aivan liian pitkiä, ainakin pidemmän päälle.
Jonkinlainen kompromissi olisi hyvä löytää tässä asiassa..
Faijan yrittäjätouhua seuratessa on tullut jonkinlainen inhoreaktio työnarkomaaniutta kohtaan..
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Toisaalta kun ajattelee että kun aina odottaa lomaa ja vihaa työntekoa että jos sen loman alottaisi täyspäiväisenä niin olisiko se sitten niin kivaa, ei olisi mitä odotella? Eihän paskakaan maistu paskalta jos ei paremmasta tiedä...
- Liittynyt
- 21.10.2005
- Viestejä
- 10 950
Onko loma kivaa, koska on lomaa vai koska ei tarvitse tehdä töitä?
Lapsillakin on sentään 3kk kesäloma ja kuukauden talviloma.
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Jaa-a, itse kun käy muistelemaan että milloin viimeksi oli 3kk rehellistä LOMAA niin se taisi olla vuosi -93, tuolloinkin sitä oli vain kesäloman mitta peruskoulusta, eli alle 3kk.
Käytännössä tuo buukattu 3kk loma on ensimmäinen elämäni aikana, aion nauttia siitä täysin siemauksin! :kippis1:
- Liittynyt
- 8.11.2005
- Viestejä
- 500
Ainakin vanhemmat tuntuvat viihtyvän hyvin eläkkeellä, vaikka äiti piti työstäkin. Isä tuntui suorastaan nuortuvan, kun pääsi pois työelämästä. Molemmat ovat vielä aika hyvässä kunnossa, eivätkä valita tekemisen puutetta.
- Liittynyt
- 4.7.2005
- Viestejä
- 896
Elä tänään!
Syy siihen, että elämämme tulee niin köyhäksi ja puutteelliseksi ja niin täyteen pettymyksiä, on siinä, että me emme todella elä nykyajassa. Me emme keskitä voimiamme, huomiokykyämme, pyrkimyksiämme ja innostustamme siihen päivään, jota parhaillaan elämme.
Päätä olla iloinen tänään. Älä anna huomispäivän synkkien varjojen äläkä minkään pelokkaiden aavistustesi riistää itseltäsi sitä, mitä sinä omistat tänään, nimittäin eittämätöntä oikeuttasi olla onnellinen tänään, elää koko päivä aamusta iltaan eikä ainoastaan olla olemassa.
Sano itsellesi: "Mitä tapahtuneekin, minä en anna minkään harmin, joka osalleni tulee tänään, riistää itseltäni sieluni rauhaa. Minä en tahdo tulla onnettomaksi tänään, minä tahdon nauttia päivän kokonaan, elää sen eheästi. Kaikki mikä on vaivannut ja painanut minua, ajetaan pois täksi päiväksi. Mikään menneen ajan ikävä tai vastenmielinen muisto ei saa tänään majailla sielussani. Ja kun ilta tulee, voin sanoa: Olen elänyt tänään."
Jos näin aloittaa joka aamun, rupeaa vähitellen katsomaan elämää toiselta kannalta ja saa sanomattomasti voimia lisää.
By hippi-Bandiitti:D (Muokattu O.S.Marden tekstistä)
Syy siihen, että elämämme tulee niin köyhäksi ja puutteelliseksi ja niin täyteen pettymyksiä, on siinä, että me emme todella elä nykyajassa. Me emme keskitä voimiamme, huomiokykyämme, pyrkimyksiämme ja innostustamme siihen päivään, jota parhaillaan elämme.
Päätä olla iloinen tänään. Älä anna huomispäivän synkkien varjojen äläkä minkään pelokkaiden aavistustesi riistää itseltäsi sitä, mitä sinä omistat tänään, nimittäin eittämätöntä oikeuttasi olla onnellinen tänään, elää koko päivä aamusta iltaan eikä ainoastaan olla olemassa.
Sano itsellesi: "Mitä tapahtuneekin, minä en anna minkään harmin, joka osalleni tulee tänään, riistää itseltäni sieluni rauhaa. Minä en tahdo tulla onnettomaksi tänään, minä tahdon nauttia päivän kokonaan, elää sen eheästi. Kaikki mikä on vaivannut ja painanut minua, ajetaan pois täksi päiväksi. Mikään menneen ajan ikävä tai vastenmielinen muisto ei saa tänään majailla sielussani. Ja kun ilta tulee, voin sanoa: Olen elänyt tänään."
Jos näin aloittaa joka aamun, rupeaa vähitellen katsomaan elämää toiselta kannalta ja saa sanomattomasti voimia lisää.
By hippi-Bandiitti:D (Muokattu O.S.Marden tekstistä)
- Liittynyt
- 30.9.2002
- Viestejä
- 864
- Ikä
- 48
Itse hyppäsin pois "oravanpyörästä" 28 vuotiaana. Olisin just valmistunut töiden ohella opiskeluistani ja saanut mahdollisuuden päästä koulutusta vastaavaan työhön. Asia ei houkutellut ,koska ala ei ollut koskaan minulle mikään tavoiteltavan tuntuinen. Tähän muutokseen antoi oman sykäyksensä sinkuksi päätyminen. Aloitin täysin uudella koulutusalalla ja enkä ole katunut päivääkään valintaani. Rahaa ei ole ja pää hajoilee tottumattomuudesta normaaliin koulurytmiin, mutta teen ainakin jotain sellaista minkä koen omakseni.
- Liittynyt
- 21.8.2004
- Viestejä
- 2 970
Oma loma on paras loma.
Kun on vastuussa käytännössä vain siitä, että tuloksia syntyy määräaikaan mennessä, saa melkein täysin määrätä itse milloin on töissä (kokoukset, vastaanottoajat yms. poislukien) ja työ kiinnostaa ihan helvetisti, niin eipä tässä missään oravanpyörässä tunne olevansa vaikka viikot venyvätkin 50 tuntisiksi ja viikonlopuille.
Kun on vastuussa käytännössä vain siitä, että tuloksia syntyy määräaikaan mennessä, saa melkein täysin määrätä itse milloin on töissä (kokoukset, vastaanottoajat yms. poislukien) ja työ kiinnostaa ihan helvetisti, niin eipä tässä missään oravanpyörässä tunne olevansa vaikka viikot venyvätkin 50 tuntisiksi ja viikonlopuille.
- Liittynyt
- 4.3.2004
- Viestejä
- 3 246
Mä olen ollut työttömänä pari kuukautta 18 vuotiaana, kun pidin lomaa ennen inttiä. Kunnollisia kesälomia en pitänyt yhtään 19-29 vuoden väleissä. Pisin loma oli 2 viikon työreissu ja pari viikon lomamatkaa.
Nyt kun päästin itseni irti kärrynpyörästä, niin pahinta on ollut se, että ihmiset kysyy mitä mä nyt teen? Mua ei kiinnosta enää ne kommentit. Pidin yhden vuoden varsin rentoa aikaa. Nyt elän aivan yksinkertaisella kaavalla. Mulla on erikoisviljelyä, joka maksaa lainoja pois. Vuokraan säilytystilaa. Käyn välillä oman toiminimen laskuun tekemässä työkeikkoja, jos ehdin. Talvisin huolehdin omasta investoinnista, eli metsästä. Tulot riippuu ihan paljonko jaksan tehdä. en saa palkkaa luppoajasta, mutta on määräysvalta itseen. En ole siis juuri mitään nykymaailmassa, mutta henkiset arvot ovat tärkeämpiä nykyisin. On paljon ystäviä jne.
Nyt kun päästin itseni irti kärrynpyörästä, niin pahinta on ollut se, että ihmiset kysyy mitä mä nyt teen? Mua ei kiinnosta enää ne kommentit. Pidin yhden vuoden varsin rentoa aikaa. Nyt elän aivan yksinkertaisella kaavalla. Mulla on erikoisviljelyä, joka maksaa lainoja pois. Vuokraan säilytystilaa. Käyn välillä oman toiminimen laskuun tekemässä työkeikkoja, jos ehdin. Talvisin huolehdin omasta investoinnista, eli metsästä. Tulot riippuu ihan paljonko jaksan tehdä. en saa palkkaa luppoajasta, mutta on määräysvalta itseen. En ole siis juuri mitään nykymaailmassa, mutta henkiset arvot ovat tärkeämpiä nykyisin. On paljon ystäviä jne.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Mun oravanpyörästä irtoaminen tapahtui aikoinaan seuraavasti:
Ensin normaalia sairaslomaa vitutukseen, tekosyyllä siis ja n. 3-5vrk saikkuja. Sitten kun ne ei riittänyt eikä kehdannut ottaa enempää niin pidin palkatonta vapaata pari viikkoa, sitten sen jälkeen ahdisti vitusti, sinnittelin paskaduunissa 8-16 ma-pe helvetissä vielä pari kk ajan kunnes sain jonkinlaisen burnoutin ja ratkesin pillittämään töissä. Siitä työterveyslekurille, 2vko saikkua, lepäilin himassa ja mietin tulevaisuutta. Menin takas duuniin 2 viikoksi ja totesin että ennemmin olen köyhä ja onnellinen, plus täysissä järjissä, kuin alistun monien muiden tavisten tapaan raatamaan niska limassa töissä ja siinä aikataulussa jossa en viihdy, heräten joka aamu ensimmäisenä ajatuksena: 'Ei vittu taas se vitun sama paska alkaa uudelleen...!!!'
Tuosta meni 2vko työttömänä ja löysin ihan uudet kuviot missä tullut palloiltua viimeiset 4-5v onnellisesti.
Ensin normaalia sairaslomaa vitutukseen, tekosyyllä siis ja n. 3-5vrk saikkuja. Sitten kun ne ei riittänyt eikä kehdannut ottaa enempää niin pidin palkatonta vapaata pari viikkoa, sitten sen jälkeen ahdisti vitusti, sinnittelin paskaduunissa 8-16 ma-pe helvetissä vielä pari kk ajan kunnes sain jonkinlaisen burnoutin ja ratkesin pillittämään töissä. Siitä työterveyslekurille, 2vko saikkua, lepäilin himassa ja mietin tulevaisuutta. Menin takas duuniin 2 viikoksi ja totesin että ennemmin olen köyhä ja onnellinen, plus täysissä järjissä, kuin alistun monien muiden tavisten tapaan raatamaan niska limassa töissä ja siinä aikataulussa jossa en viihdy, heräten joka aamu ensimmäisenä ajatuksena: 'Ei vittu taas se vitun sama paska alkaa uudelleen...!!!'
Tuosta meni 2vko työttömänä ja löysin ihan uudet kuviot missä tullut palloiltua viimeiset 4-5v onnellisesti.
- Liittynyt
- 8.11.2005
- Viestejä
- 500
Mulla on akateeminen koulutus ja sitä vastaava työ. Sosiaalisesti sitävastoin tuntuu, etten ole mitään nykymaailmassa, kun en osaa ja jaksa sanoa oikeita fraaseja ja puhua tositeeveestä ja ryyppäämisestä tai sitten olen vain muuten luotaantyöntävä. Jos hyppäisin pois oravanpyörästä istuisin varmaan kotona yksin tai sitten olisin vanhempien nurkissa.
Mitenkäs oman metsän hoidolla tulee rahaa? Saattaisin ehkä jossain vaiheessa ostaa oman palstan. Osaatko vielä sanoa, saako metsään lainaa millaisella korolla ja omarahoitusosuudella?
- Liittynyt
- 8.7.2004
- Viestejä
- 386
Minä olen kai tavallaan siinä puolessa välissä. Koko kesä meni hullun myllyksi töissä ja syyskuusta lähtien olen ollut sairaslomalla (työuupumus, masennus jne). Eli tavallaan olen päässyt pois siitä oravanpyörästä mutta paremmastakaan ei ole tietoa. Pitäis päättää lähteekö oikealle vai vasemmalle ja sekin tuntuu niin perin vaikealta.
- Liittynyt
- 4.7.2005
- Viestejä
- 896
Hanki elämä. Harrastuksia, vapaaehtoistyötä, jotain mihin syttyy intohimo. Opettele rakastamaan itseäsi ja olemaan oman itsesi paras kaveri. Älä odota, että joku tulee ja tekee elämän puolestasi. Niin yks kaks huomaat ympärilläsi ystäviä ja ehkä kainalossa sen oikean.
Tämä EI nyt ole suunnattu sinulle, koska en sinua tunne, mutta on aika vaikea rakastaa ja kunnioittaa tyyppiä, jonka elämä pyörii koti-sali-työ nurkilla kaiken aikaa...
Suosittelen muuten tosissaan kokeilemaan siipiään. Kyllä maailma kantaa. Jopa maantierosvoja...;)
- Liittynyt
- 4.7.2005
- Viestejä
- 896
Tiedän tunteen. Ihan ensin täytyy päästä ajatuksesta että on jotakin vain jos tekee jotakin. Sitten kun onnistuu hyväksymään ja arvostamaan itseään ihan vain koska hengittää vielä, voi alkaa rakentaa jotakin pysyvää.
Ja sitten toiseksi havaita se, ettei oikean tai vasemman valitseminen ole niin ratkaisevaa. Aina löytyy se seuraavakin tienhaara...:thumbs:
- Liittynyt
- 26.12.2005
- Viestejä
- 79
Tuo uupumus on kyllä raastavaa. Kun saiskin sen innostuneisuuden takaisin, mistä oli vielä pari kolme vuotta sitten jäljellä edes rippeet.
Nykyään se on tätä: herätys aamulla klo kuus. ensimmäinen asia päässä on hirveä vitutus. sitten töihin laskemaan tunteja. kohta pääsee kotiin, jee. kotona ei tapahdu mitään. harrastuksia on vaikka kuinka, mutta ei tule mitään.
kulutin voimavarani töissä silkkaan vitutuksen sietämiseen.
niin onhan aina SE vaihtoehto. mutta en tosiaan jaksa innostua edes siitä. ei nappaa.
parin kk:n päästä 31 mittarissa. tää on joku kriisi vaan jätkät. joo.
on se vaan ihme juttu, miten sitä SILTI jaksaa töissä teeskennellä, että menee hyvin.
olen henkisesti paljon heikompi kuin fyysisesti. Joskus se oli toisinpäin. Vai oliko sittenkään?
lyhyesti, kaikki tuntuu täysin turhalta, vaikka tietää ettei näin ole. Täytyy jatkaa itsensä vakuuttelua.
ps. kauheeta selitystä. nyt alko jo naurattaa oma lässytys. :D
Nykyään se on tätä: herätys aamulla klo kuus. ensimmäinen asia päässä on hirveä vitutus. sitten töihin laskemaan tunteja. kohta pääsee kotiin, jee. kotona ei tapahdu mitään. harrastuksia on vaikka kuinka, mutta ei tule mitään.
kulutin voimavarani töissä silkkaan vitutuksen sietämiseen.
niin onhan aina SE vaihtoehto. mutta en tosiaan jaksa innostua edes siitä. ei nappaa.
parin kk:n päästä 31 mittarissa. tää on joku kriisi vaan jätkät. joo.
on se vaan ihme juttu, miten sitä SILTI jaksaa töissä teeskennellä, että menee hyvin.
olen henkisesti paljon heikompi kuin fyysisesti. Joskus se oli toisinpäin. Vai oliko sittenkään?
lyhyesti, kaikki tuntuu täysin turhalta, vaikka tietää ettei näin ole. Täytyy jatkaa itsensä vakuuttelua.
ps. kauheeta selitystä. nyt alko jo naurattaa oma lässytys. :D
Deleted member 5830
Hyvä ketju! Mä olin 1,5 vuotta töissä ilman et sain päivääkään lomaa ja osan ajasta mulla oli kaks hommaa pällekkäin. Uupumuksen ja epätoivonkin oireita alkoi ilmaantua loppuvaiheessa. Aamuisin töihin lähtiessä toivoin et ajais auto mun yli tai tippuis meteoriitti päähän. Pelotti irrottautua oravanpyörästä ja arvelutti irtisanoutua kun oli onnistunu työkeskeisessä yhteiskunnassa kaikkien työttömien keskellä etuoikeutetusti töitä saamaan. Loppujen lopuksi sainkin sitten potkut. (Kuten pari muutakin työkaveria.)
Mä katkaisin määräaikaisten työsuhteiden putken EVVK-alalla lähtemällä opiskelemaan yliopistolle alaa mikä mua on aina kiinnostanu, ja loputkin palaset lohkes nyt paikoilleen kun onnistuin löytämään kiinnostavan osa-aikaisen työpaikan, sellasta hommaa mikä on mahollista opintojen ohella. Aamuisin kun herään niin olen onnellinen. Ahdistuksen keskellä tuli aina pohdittua sitä miten hukkaan elämä menee, kun tekee päivästä toiseen hommaa mikä ahdistaa ja unohtaa unelmansa/luopuu niistä, ja elämä onkin vaan päivästä toiseen selviytymistä. Ja kuitenkin on nuori ihminen jolla on paljon työvuosia eessä. Mä en ole katunu alanvaihdospäätöstäni päivääkään. Haaveilen taas kaiken maailman huuhaasta ja huomaan pienetkin asiat mitkä tekee iloseksi.
Mä katkaisin määräaikaisten työsuhteiden putken EVVK-alalla lähtemällä opiskelemaan yliopistolle alaa mikä mua on aina kiinnostanu, ja loputkin palaset lohkes nyt paikoilleen kun onnistuin löytämään kiinnostavan osa-aikaisen työpaikan, sellasta hommaa mikä on mahollista opintojen ohella. Aamuisin kun herään niin olen onnellinen. Ahdistuksen keskellä tuli aina pohdittua sitä miten hukkaan elämä menee, kun tekee päivästä toiseen hommaa mikä ahdistaa ja unohtaa unelmansa/luopuu niistä, ja elämä onkin vaan päivästä toiseen selviytymistä. Ja kuitenkin on nuori ihminen jolla on paljon työvuosia eessä. Mä en ole katunu alanvaihdospäätöstäni päivääkään. Haaveilen taas kaiken maailman huuhaasta ja huomaan pienetkin asiat mitkä tekee iloseksi.
- Liittynyt
- 25.8.2005
- Viestejä
- 214
- Ikä
- 43
Työskentelin noin 2,5 vuotta tehtaalla määräaikaisessa työsuhteessa.
Toissa keväänä ihmettelin kun lomalistoissa ei näkyny määräaikaisten nimiä, joten menin kysymään asiaa pomolta. Pomo katto mua hetken jotakuinkin näin
ja kysyi sitten: Mitä onko sulle kertyny jo kesälomapäiviä. Sillon oli jo aika lähellä etten kävelly portista ulos. (En viittiny ku palkka oli niin hyvä)
No vähän aikaa sitte hommat meikäläisen osalta sitten loppu. Kaikesta huolimatta tuntuivat ihmettelevän kovasti kun meikäläisen työmotivaatio oli vähän heikko.
Toissa keväänä ihmettelin kun lomalistoissa ei näkyny määräaikaisten nimiä, joten menin kysymään asiaa pomolta. Pomo katto mua hetken jotakuinkin näin
ja kysyi sitten: Mitä onko sulle kertyny jo kesälomapäiviä. Sillon oli jo aika lähellä etten kävelly portista ulos. (En viittiny ku palkka oli niin hyvä)No vähän aikaa sitte hommat meikäläisen osalta sitten loppu. Kaikesta huolimatta tuntuivat ihmettelevän kovasti kun meikäläisen työmotivaatio oli vähän heikko.
- Liittynyt
- 3.4.2003
- Viestejä
- 3 997
Aika samankaltaista juttua täällä kaikilla. Duuni on yleensä perseestä. Jos voittais miljoonia lotossa niin moniko muka oikeesti jatkais samassa duunissa ihan vaan huvikseen? Mä oon ainakin vaan orja joka tekee vaan rahasta töitä kun on pakko. Ei sitä fyrkkaa paljoa muuten tule, jos näinkään kovinkaan paljoa. Duuni on rasittavaa paskaa, päivääkään en tekis jos ei olis pakko. Olen vaan joku vitun kone. Olisko työelämässä jotain pahasti vialla kun kovin moni ei tahdo jaksaa nykypäivänä? Ite kyllä meinaan vaan jatkaa niin kauan kun pystyy.
