Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Mulla on akateeminen koulutus ja sitä vastaava työ. Sosiaalisesti sitävastoin tuntuu, etten ole mitään nykymaailmassa, kun en osaa ja jaksa sanoa oikeita fraaseja ja puhua tositeeveestä ja ryyppäämisestä tai sitten olen vain muuten luotaantyöntävä. Jos hyppäisin pois oravanpyörästä istuisin varmaan kotona yksin tai sitten olisin vanhempien nurkissa.
Mitenkäs oman metsän hoidolla tulee rahaa? Saattaisin ehkä jossain vaiheessa ostaa oman palstan. Osaatko vielä sanoa, saako metsään lainaa millaisella korolla ja omarahoitusosuudella?
Täsmennykseksi sanottakoon, että aika moneen olen mennyt mukaan toivoen parempaa. Olen aikuisiällä liittynyt kahteen urheiluseuraan ja yhteen tanssikerhoon omin päin ilman kavereiden houkuttelua. Olen ollut eräässä Olympialaisissakin mukana olevassa lajissa parhaimmillaan miesten sarjan kymmenes SM-kisoissa. Olen käynyt ihmisoikeusjärjestön kokouksessa, osallistunut puoluetoimintaan ja käynyt taidekursseilla. Olen taloyhtiön puheenjohtaja kiinnostuneiden puutteen vuoksi. Olen käynyt sukelluskurssin ja kuulun Suomen luokiteltujen Goonpelaajien parhaaseen kolmannekseen. Olen osallistunut mm. mielenosoitukseen, erilaisiin kuntotapahtumiin ja Eurosinkkujen pyöräretkelle. Silti suoritukset tuntuvat tyhjiltä ja tavatut ihmiset jäävät etäisiksi. Alkaa väsyttää.Hanki elämä. Harrastuksia, vapaaehtoistyötä, jotain mihin syttyy intohimo. Opettele rakastamaan itseäsi ja olemaan oman itsesi paras kaveri. Älä odota, että joku tulee ja tekee elämän puolestasi. Niin yks kaks huomaat ympärilläsi ystäviä ja ehkä kainalossa sen oikean.
Tämä EI nyt ole suunnattu sinulle, koska en sinua tunne, mutta on aika vaikea rakastaa ja kunnioittaa tyyppiä, jonka elämä pyörii koti-sali-työ nurkilla kaiken aikaa...
Suosittelen muuten tosissaan kokeilemaan siipiään. Kyllä maailma kantaa. Jopa maantierosvoja...;)
Minua puolestaan sietävät lähes kaikki, mutta siihenpä saakin sitten hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tyytyä.Keksi fraasit ite, niin mäkin teen. :D No joo, ystävät on sellaisia, että ne hyväksyy toisensa sellaisena kun ne on. Jos ei oikein onnistu sosiaalinen elämä, pitää muistaa, että sun pitää myös sallia toiset ihmiset. Mua ei todellakaan siedä läheskään kaikki, mutta kavereita ainakin tuntuu aina tulevan ja menevän. Ystävät sitten ovat jo pidemmältä ajalta.
Metsään varmaankin saa lainaa kohtuu hyvin, koska se on ihan järkevä sijoituskohde. Eli ei menetä mitenkään yllättäen arvoa, vaan se jopa kasvaa sitä oikein hoidettuna. Netistä löytyy varmasti metsän korkotavoitteita. Kannattaisi olla kyllä hyvä pesämuna, koska tulo ei ole tasaista. Itsellä myös polttopuut tulee sieltä, säästää pienen omaisuuden lämmityksessä. Jonkun vuoden välein on hakkuita ja silloin tulee nappulaakin. Välivuosina harvennushakkuut tuo lisätienistejä, jotka kannattaa tehdä, muuten kasvu hidastuu. Tietysti menoeriäkin on. Hyvänä puolena on, että se on pääomatuloa.
Silti suoritukset tuntuvat tyhjiltä ja tavatut ihmiset jäävät etäisiksi. Alkaa väsyttää.
Niin se varmaan on. :itku::itku::itku:Koska ilmeistesti suoritat. Aito intohimo ei kaipaa muita.
On muuten paras ketju pitkään aikaan. Hyvä, että suuri osa tässä ketjussa kirjoittavista ihmisistä on tajunnu, että elämä ei lopu työsuhteen loppumisen myötä, vaan parhaassa tapauksessa se vasta alkaa siitä.:thumbs:
Sama juttuparin kk:n päästä 31 mittarissa. tää on joku kriisi vaan jätkät. joo.
Mitäs ihmiset, jotka ovat pois oravanpyörästä ajallaan tekevät? Onko onnellisempi olo? Aika moni kertoi täällä suunnitelmistaan tai lyhyistä poissaoloista, mutta harvempi pitkistä tai lopullisista vapaajaksoista.
Mitäs ihmiset, jotka ovat pois oravanpyörästä ajallaan tekevät? Onko onnellisempi olo? Aika moni kertoi täällä suunnitelmistaan tai lyhyistä poissaoloista, mutta harvempi pitkistä tai lopullisista vapaajaksoista.
Huolestuttavaa. Ehkä pitäisi jo ensi kesälle ottaa pari ylimääräistä viikkoa lomaa normaalin kesäloman päälle.Omasta suvusta löytyy esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos liian pitkään sinittelee oravanpyörässä vaikka ei jaksaisi.
...
Mulla ei tunnu juuri enää löytyvän ammatillista kunnianhimoa. Mitä opiskeluun tulee, niin minusta on mielenkiintoista kerätä tietoa milloin mistäkin, niin kauan kuin se on vapaaehtoista. Viimeisen vuoden aikana on tullut luettua melkoinen kasa kirjoja voimaharjoittelusta, sijoittamisesta, ekologiasta ja antropologiasta. Aikanaan minulla oli kunnianhimoa eräässä urheilulajissa, mutta alkoi tuntua liian rasittavalta pyrkiä huipulle, kun piti suunnitella aikataulut treenien ja palautumisen ehdoilla. Kun valmennusryhmä sitten hajosi ja joutui treenaamaan jatkuvasti yksin, hiipui treenausintokin.Onko kellekkään teille työ ja opiskelut lähinnä tapa toteuttaa omaa kyltymätöntä kunnianhimoa? mä en voi kuvitella lopettavani kokonaan opintoja, ja haluan ehdottomasti tehdä osa-aikaduunia siihin päälle, kun suomeen palaan, ainoa on että en kauheasti haluaisi palata, ja katsotaan nyt, mutta kyllä haluaisin järjestää itselleni jatkoaikaa alankomaissa. tai muualla maailmalla, mutta täällä on toi kielenoppimisprosessi päässyt vauhtiin, on saanut jo tutustuttua ihmisiin ja tietää vähän mitä meininki on. Sitäpaitsi mä en halua jäädä makaamaan ei-yliopisto-tasolle vaan seuraava haaste tulee akateemisesta maailmasta yhdistettynä työhön. ihan vaan että saisin tyydytettyä kunnianhimoa.. en voisi kuvitellakkaan pitäväni välivuotta. jos mä en saa tehdä mitään mua alkaa vaan siviilielämä ahdistamaan.. jos sitä seurustelisi niin ehkä oilisi erilaista, mutta en kyllä välivuosia, tai mitään harkitsisikaan..
Ei tullut halauksia, kun sijoituin 28.neksi valtakunnallisessa matikkakisassa tai olin koulun paras parissa muussa kisassa.
Hyviä pointteja. Itse en ainakaan tee ylimääräisiä tunteja....meillä on työaikalainsäädännöt jne. sitten tukena. ...
en voisi kuvitellakkaan pitäväni välivuotta. jos mä en saa tehdä mitään mua alkaa vaan siviilielämä ahdistamaan.. jos sitä seurustelisi niin ehkä oilisi erilaista, mutta en kyllä välivuosia, tai mitään harkitsisikaan..
Hyviä pointteja. Itse en ainakaan tee ylimääräisiä tunteja.
"Mutta saako näitä kaavoja piirtelemällä naisia? No ei saa." :DKunnianhimosta tulee vielä mieleen, että saavutettu kunnia on niin suhteellista. Erästä luokkakaveria kävivät tytöt onnittelemassa halauksen kanssa, kun hän sai kokeessa ysin. Ei tullut halauksia, kun sijoituin 28.neksi valtakunnallisessa matikkakisassa tai olin koulun paras parissa muussa kisassa.
Tämä menee jo ilkeilyn puolelle, mutta menköön. Miten luulet saavasi koskaan naista, parisuhteen tai häivähdyksen onnellisuutta elämääsi edes hetkeksi, jos vikiset ja voihkit enemmän kuin pelimiehen viikonloppupano? Sama itkuvirsi jokaisessa aihetta sivuavassa tredissä.Koittakaa olla hajoamatta valitukseeni. Pimeys kai painaa.