Irti oravanpyörästä

[reznik]

On muuten paras ketju pitkään aikaan. Hyvä, että suuri osa tässä ketjussa kirjoittavista ihmisistä on tajunnu, että elämä ei lopu työsuhteen loppumisen myötä, vaan parhaassa tapauksessa se vasta alkaa siitä.:thumbs:

 

[VelttoV]

Mulla on akateeminen koulutus ja sitä vastaava työ. Sosiaalisesti sitävastoin tuntuu, etten ole mitään nykymaailmassa, kun en osaa ja jaksa sanoa oikeita fraaseja ja puhua tositeeveestä ja ryyppäämisestä tai sitten olen vain muuten luotaantyöntävä. Jos hyppäisin pois oravanpyörästä istuisin varmaan kotona yksin tai sitten olisin vanhempien nurkissa.

Mitenkäs oman metsän hoidolla tulee rahaa? Saattaisin ehkä jossain vaiheessa ostaa oman palstan. Osaatko vielä sanoa, saako metsään lainaa millaisella korolla ja omarahoitusosuudella?

Keksi fraasit ite, niin mäkin teen. :D No joo, ystävät on sellaisia, että ne hyväksyy toisensa sellaisena kun ne on. Jos ei oikein onnistu sosiaalinen elämä, pitää muistaa, että sun pitää myös sallia toiset ihmiset. Mua ei todellakaan siedä läheskään kaikki, mutta kavereita ainakin tuntuu aina tulevan ja menevän. Ystävät sitten ovat jo pidemmältä ajalta.

Metsään varmaankin saa lainaa kohtuu hyvin, koska se on ihan järkevä sijoituskohde. Eli ei menetä mitenkään yllättäen arvoa, vaan se jopa kasvaa sitä oikein hoidettuna. Netistä löytyy varmasti metsän korkotavoitteita. Kannattaisi olla kyllä hyvä pesämuna, koska tulo ei ole tasaista. Itsellä myös polttopuut tulee sieltä, säästää pienen omaisuuden lämmityksessä. Jonkun vuoden välein on hakkuita ja silloin tulee nappulaakin. Välivuosina harvennushakkuut tuo lisätienistejä, jotka kannattaa tehdä, muuten kasvu hidastuu. Tietysti menoeriäkin on. Hyvänä puolena on, että se on pääomatuloa.

 

[TTTP]

Hanki elämä. Harrastuksia, vapaaehtoistyötä, jotain mihin syttyy intohimo. Opettele rakastamaan itseäsi ja olemaan oman itsesi paras kaveri. Älä odota, että joku tulee ja tekee elämän puolestasi. Niin yks kaks huomaat ympärilläsi ystäviä ja ehkä kainalossa sen oikean.

Tämä EI nyt ole suunnattu sinulle, koska en sinua tunne, mutta on aika vaikea rakastaa ja kunnioittaa tyyppiä, jonka elämä pyörii koti-sali-työ nurkilla kaiken aikaa...

Suosittelen muuten tosissaan kokeilemaan siipiään. Kyllä maailma kantaa. Jopa maantierosvoja...;)

Täsmennykseksi sanottakoon, että aika moneen olen mennyt mukaan toivoen parempaa. Olen aikuisiällä liittynyt kahteen urheiluseuraan ja yhteen tanssikerhoon omin päin ilman kavereiden houkuttelua. Olen ollut eräässä Olympialaisissakin mukana olevassa lajissa parhaimmillaan miesten sarjan kymmenes SM-kisoissa. Olen käynyt ihmisoikeusjärjestön kokouksessa, osallistunut puoluetoimintaan ja käynyt taidekursseilla. Olen taloyhtiön puheenjohtaja kiinnostuneiden puutteen vuoksi. Olen käynyt sukelluskurssin ja kuulun Suomen luokiteltujen Goonpelaajien parhaaseen kolmannekseen. Olen osallistunut mm. mielenosoitukseen, erilaisiin kuntotapahtumiin ja Eurosinkkujen pyöräretkelle. Silti suoritukset tuntuvat tyhjiltä ja tavatut ihmiset jäävät etäisiksi. Alkaa väsyttää.

Hyvä ketju joka tapauksessa, vaikken olekaan itse hyppäämässä pois.

 

[TTTP]

Keksi fraasit ite, niin mäkin teen. :D No joo, ystävät on sellaisia, että ne hyväksyy toisensa sellaisena kun ne on. Jos ei oikein onnistu sosiaalinen elämä, pitää muistaa, että sun pitää myös sallia toiset ihmiset. Mua ei todellakaan siedä läheskään kaikki, mutta kavereita ainakin tuntuu aina tulevan ja menevän. Ystävät sitten ovat jo pidemmältä ajalta.

Metsään varmaankin saa lainaa kohtuu hyvin, koska se on ihan järkevä sijoituskohde. Eli ei menetä mitenkään yllättäen arvoa, vaan se jopa kasvaa sitä oikein hoidettuna. Netistä löytyy varmasti metsän korkotavoitteita. Kannattaisi olla kyllä hyvä pesämuna, koska tulo ei ole tasaista. Itsellä myös polttopuut tulee sieltä, säästää pienen omaisuuden lämmityksessä. Jonkun vuoden välein on hakkuita ja silloin tulee nappulaakin. Välivuosina harvennushakkuut tuo lisätienistejä, jotka kannattaa tehdä, muuten kasvu hidastuu. Tietysti menoeriäkin on. Hyvänä puolena on, että se on pääomatuloa.

Minua puolestaan sietävät lähes kaikki, mutta siihenpä saakin sitten hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tyytyä.

Jos ei tule ikäviä yllätyksiä, niin muutaman vuoden päästä voisin alkaa katselemaan sopivaa metsän palasta itselleni. Kiitos metsätiedoista.

 

[Bandiitti]

Silti suoritukset tuntuvat tyhjiltä ja tavatut ihmiset jäävät etäisiksi. Alkaa väsyttää.

Koska ilmeistesti suoritat. Aito intohimo ei kaipaa muita.

 

[TTTP]

Koska ilmeistesti suoritat. Aito intohimo ei kaipaa muita.

Niin se varmaan on. :itku::itku::itku:

 

[Huppe]

On muuten paras ketju pitkään aikaan. Hyvä, että suuri osa tässä ketjussa kirjoittavista ihmisistä on tajunnu, että elämä ei lopu työsuhteen loppumisen myötä, vaan parhaassa tapauksessa se vasta alkaa siitä.:thumbs:

Joo, voihan se olla noinkin, tai sitten ei, tuon kokeilemisen uskaltaminen onkin sitten vaikeampaa, varsinkin velalliselle perheelliselle

parin kk:n päästä 31 mittarissa. tää on joku kriisi vaan jätkät. joo.

Sama juttu

 

[TTTP]

Mitäs ihmiset, jotka ovat pois oravanpyörästä ajallaan tekevät? Onko onnellisempi olo? Aika moni kertoi täällä suunnitelmistaan tai lyhyistä poissaoloista, mutta harvempi pitkistä tai lopullisista vapaajaksoista.

 

[modified]

Mitäs ihmiset, jotka ovat pois oravanpyörästä ajallaan tekevät? Onko onnellisempi olo? Aika moni kertoi täällä suunnitelmistaan tai lyhyistä poissaoloista, mutta harvempi pitkistä tai lopullisista vapaajaksoista.

Ihmiset tekevät samoja asioita mitä silloin kun eivät ole töissä. Suurin hyöty voi olla stressistä irti pääseminen. Sen tilalle voi tulla taloudelliset ongelmat. En toisaalta ymmärrä miksi täytyisi edes miettiä mitä tekisi jos olisi vuosia ilman duunia/eläkkeellä. Eiköhän hommia aina saa jos niitä kaipaa. Onko nyt niin huono asia kaivata töitä.

 

[Bandiitti]

Mitäs ihmiset, jotka ovat pois oravanpyörästä ajallaan tekevät? Onko onnellisempi olo? Aika moni kertoi täällä suunnitelmistaan tai lyhyistä poissaoloista, mutta harvempi pitkistä tai lopullisista vapaajaksoista.

No en tiedä onko vuosi pitkä aika, mutta...

Yhden kirjan ajattelin kirjoittaa valmiiksi, joka on kaivellut jo pitkään. Julkaisukin on jo sovittu kustantajan kanssa. Matkustelen. Sovittuja on: NY, Venezuela ja Brittein saaret sekä tietysti kotimaan matkailua. Käyn tapaamassa ystäviä ympäri Suomen, joita ei ole pitkään aikaan kunnolla nähnyt. Muutama festari tulee kesällä kierreltyä :D .

Sitten treeniin tulee suunnitelman mukaan paljon aikaa kulutettua. Jos vaikka ensi syksynä lavalle uskaltautuisi... Kävelemiseen pitkin kotikontuja, paikoissa, joihin muka ei aiemmin ole ehtinyt tutustua. Muutenkin ajan viettämistä kavereiden kanssa. Kaikki kotipaikan museot pitäisi kiertää läpi.

Ja tärkeimpänä kaikesta, suunnitella tulevaisuuden tuulia. Koettaa rakentaa tätä parisuhdetta ja jos se rakentuu, niin sitten olisi jälkikasvu toiveissa...

Semmosta, pientä puuhastelua löytyy listalta...:D

Raportoin sitten vuoden päästä miten onnistui. Ja olinko onnellisempi.

 

[Zener]

Omasta suvusta löytyy esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos liian pitkään sinittelee oravanpyörässä vaikka ei jaksaisi. Ensin hän ei kehdannut jäädä sairaslomalle, vaikka olisi pitänyt. Liian ahkera ja vastuuntuntoinen työntekijä. Töihin pitää mennä vaikka pää kainalossa. Tästä seurasi lopullinen romahdus (burnout), ja nyt ei tarvitse enää mennä koskaan töihin.

Jos burnout iskee pahasti, niin voi olla, ettei koskaan enää pysty työntekoon. Ei vaikka haluaisi. Stressinsietokyky on täysi nolla.

No kieltämättä nyt jälkeenpäin tuntuu, että kyseinen henkilö on onnellisempi nykyään. Eläke juoksee, ja paistattelee päivää tälläkin hetkellä etelän auringon alla.

 

[TTTP]

Omasta suvusta löytyy esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos liian pitkään sinittelee oravanpyörässä vaikka ei jaksaisi.
...

Huolestuttavaa. Ehkä pitäisi jo ensi kesälle ottaa pari ylimääräistä viikkoa lomaa normaalin kesäloman päälle.

 

[Indica]

Onko kellekkään teille työ ja opiskelut lähinnä tapa toteuttaa omaa kyltymätöntä kunnianhimoa? mä en voi kuvitella lopettavani kokonaan opintoja, ja haluan ehdottomasti tehdä osa-aikaduunia siihin päälle, kun suomeen palaan, ainoa on että en kauheasti haluaisi palata, ja katsotaan nyt, mutta kyllä haluaisin järjestää itselleni jatkoaikaa alankomaissa. tai muualla maailmalla, mutta täällä on toi kielenoppimisprosessi päässyt vauhtiin, on saanut jo tutustuttua ihmisiin ja tietää vähän mitä meininki on. Sitäpaitsi mä en halua jäädä makaamaan ei-yliopisto-tasolle vaan seuraava haaste tulee akateemisesta maailmasta yhdistettynä työhön. ihan vaan että saisin tyydytettyä kunnianhimoa.. en voisi kuvitellakkaan pitäväni välivuotta. jos mä en saa tehdä mitään mua alkaa vaan siviilielämä ahdistamaan.. jos sitä seurustelisi niin ehkä oilisi erilaista, mutta en kyllä välivuosia, tai mitään harkitsisikaan..

 

[TTTP]

Onko kellekkään teille työ ja opiskelut lähinnä tapa toteuttaa omaa kyltymätöntä kunnianhimoa? mä en voi kuvitella lopettavani kokonaan opintoja, ja haluan ehdottomasti tehdä osa-aikaduunia siihin päälle, kun suomeen palaan, ainoa on että en kauheasti haluaisi palata, ja katsotaan nyt, mutta kyllä haluaisin järjestää itselleni jatkoaikaa alankomaissa. tai muualla maailmalla, mutta täällä on toi kielenoppimisprosessi päässyt vauhtiin, on saanut jo tutustuttua ihmisiin ja tietää vähän mitä meininki on. Sitäpaitsi mä en halua jäädä makaamaan ei-yliopisto-tasolle vaan seuraava haaste tulee akateemisesta maailmasta yhdistettynä työhön. ihan vaan että saisin tyydytettyä kunnianhimoa.. en voisi kuvitellakkaan pitäväni välivuotta. jos mä en saa tehdä mitään mua alkaa vaan siviilielämä ahdistamaan.. jos sitä seurustelisi niin ehkä oilisi erilaista, mutta en kyllä välivuosia, tai mitään harkitsisikaan..

Mulla ei tunnu juuri enää löytyvän ammatillista kunnianhimoa. Mitä opiskeluun tulee, niin minusta on mielenkiintoista kerätä tietoa milloin mistäkin, niin kauan kuin se on vapaaehtoista. Viimeisen vuoden aikana on tullut luettua melkoinen kasa kirjoja voimaharjoittelusta, sijoittamisesta, ekologiasta ja antropologiasta. Aikanaan minulla oli kunnianhimoa eräässä urheilulajissa, mutta alkoi tuntua liian rasittavalta pyrkiä huipulle, kun piti suunnitella aikataulut treenien ja palautumisen ehdoilla. Kun valmennusryhmä sitten hajosi ja joutui treenaamaan jatkuvasti yksin, hiipui treenausintokin.

Tällä hetkellä löytyy hitunen kunnianhimoa siihen, että oppisin piirtämään julkaisukelpoisia sarjakuvia, mutta saa nähdä kuinka pitkään riittää intoa.

Kunnianhimosta tulee vielä mieleen, että saavutettu kunnia on niin suhteellista. Erästä luokkakaveria kävivät tytöt onnittelemassa halauksen kanssa, kun hän sai kokeessa ysin. Ei tullut halauksia, kun sijoituin 28.neksi valtakunnallisessa matikkakisassa tai olin koulun paras parissa muussa kisassa.

Koittakaa olla hajoamatta valitukseeni. Pimeys kai painaa.

 

[vässy74]

Itse tuli oltua totaalisessa työnarkomaanikierteessä (eli duunia minimi 60 h/vko, eipä juuri harrastuksia, työasiat koko ajan mielessä jne.) noin 5 vuotta. Oma duunini ei ollut/ole kovin vittumaista, sitä tuli vaan tehtyä yksinkertaisesti liikaa. Pari vuotta sitten rupesin pikkuhiljaa laittamaan asioita ojennukseen eli lopetin liian työnteon vaikka jatkoin samassa duunissa, kaivoin vanhat harrastukset naftasta, siistin ruokavalion, rupesin kokeilemaan uusia juttuja. Onhan noita työhommia satunnaisesti paljon edelleen, mutta vakaa päätös olla laiminlyömättä muuta elämää on pitänyt ja esim. kertaakaan en ole ollut salilta tai sosiaalisista menoista pois työjuttuihin vedoten.

Pointtina tässä se että jos työtä on vain määrällisesti liikaa ja työ/ala itsessään ei ole ihan perseestä siitä oravanpyörästä voi päästä eroon ihan omalla päätöksellä; meillä on työaikalainsäädännöt jne. sitten tukena. Vaikka kertarytinällä esim. alaa vaihtamalla saattaa saada nopeammin tuloksia aikaan en olisi ensimmäiseksi heittämässä vaivalla hukkaan hankittua koulutusta jos nyt ei tunnu joutuneensa täysin väärälle alalle. Firman/tehtävien vaihtoa samalla alalla kannattaa myös harkita, pääsee ainakin puhtaalta pöydältä rakentamaan duuniaan.

 

[Bandiitti]

Ei tullut halauksia, kun sijoituin 28.neksi valtakunnallisessa matikkakisassa tai olin koulun paras parissa muussa kisassa.

Kyllä kuulostaa siltä, että ongelmasi on juuri siinä, etteivät asiat ja merkitykset tule sisältä ulospäin, vaan odotat aina ulkoa sisälle kulkevaa liikennettä.

Jos sisimpäsi olisi riemuinnut aidosti saavutuksestasi, et olisi edes huomannut halasiko joku vai ei. Sillä ei yksinkertaisesti olisi ollut merkitystä.

 

[TTTP]

...meillä on työaikalainsäädännöt jne. sitten tukena. ...

Hyviä pointteja. Itse en ainakaan tee ylimääräisiä tunteja.

 

[Jakob]

en voisi kuvitellakkaan pitäväni välivuotta. jos mä en saa tehdä mitään mua alkaa vaan siviilielämä ahdistamaan.. jos sitä seurustelisi niin ehkä oilisi erilaista, mutta en kyllä välivuosia, tai mitään harkitsisikaan..

Vaikka varmaan kuulostaa vähän hurskastelulta niiin ei tuossa iässä nyt varmaan mitään välivuosia halua tai tarvitse pitää. Osalla tässä kolmekympin molemmin puolin olevalla alkaa olla tuota työhistoriaa jo sen verran takana, että väkisin tulee mieleen "tässäkö tämä oli".

E: juu en helposti ylimääräistä tee. parempaakin tekemistä vapaa-ajalle kuin töissä istua. kuten istua vaikka kotona :D.

 

[Huppe]

Hyviä pointteja. Itse en ainakaan tee ylimääräisiä tunteja.

Kyllä se on vain sillä tavalla että jos työsopimuksessa lukee viikkotuntimääräksi 37.5h niin silloin ei voi potkuja saada jos pistää hanskat naulaan kun työpäivä virallisesti päättyy. Ehkä ei loista pomon silmissä tällöin "kuuliaisena työntekijänä" kuitenkaan ja mahdolliset palkankorotukset voi unohtaa, vaikka joskus joustaisikin vaikkapa vkl-hommiin. Ai mistäkö tiedän, no vittu 6v kokemuksesta! 0 kertaa palkankorotuksia vaikka pyydetty ja osin luvattukin on.

Itse pidän kuitenkin rahaa tärkeämpänä sitä että saan olla perheeni parissa ja vapaa-aikakin on muutenkin arvokasta, ehkä sitten unohdan ne liksankorotukset ja olen "paska työntekijä" mutta edes hieman parempi perheen-isä.

Noh, 3kk palkallinen loma myönnetty kuitenkin tästäkin firmasta että pisteet sille, ehkä se on jotain "balanssia" sitten... Kuitenkin noista lomapäivistä on jokainen omalla työllä ansaittu, niiden pitämisestä putkeen voidaan olla montaakin eri mieltä :D

 

[lIhaa]

Kunnianhimosta tulee vielä mieleen, että saavutettu kunnia on niin suhteellista. Erästä luokkakaveria kävivät tytöt onnittelemassa halauksen kanssa, kun hän sai kokeessa ysin. Ei tullut halauksia, kun sijoituin 28.neksi valtakunnallisessa matikkakisassa tai olin koulun paras parissa muussa kisassa.

"Mutta saako näitä kaavoja piirtelemällä naisia? No ei saa." :D

Koittakaa olla hajoamatta valitukseeni. Pimeys kai painaa.

Tämä menee jo ilkeilyn puolelle, mutta menköön. Miten luulet saavasi koskaan naista, parisuhteen tai häivähdyksen onnellisuutta elämääsi edes hetkeksi, jos vikiset ja voihkit enemmän kuin pelimiehen viikonloppupano? Sama itkuvirsi jokaisessa aihetta sivuavassa tredissä.