Liitytäänpäs pätkäpaastoajien iloiseen joukkoon. Hieman taustaa. Meikäläisen osalta tavoitteellisempi voimatreeni on taputeltu tuki- ja liikuntaelinvammojen vuoksi. Selkä operoitu vuosia sitten, ja nyt edessä (tuntemattoman ajan päästä) lonkan tekonivelleikkaus. Tätäkin ajatellen kehon massasta pitäisi siis luopua, ammattia joudun vaihtamaan. Treenin puolesta erityisesti kyykkäämistä ja kunnon jalkatreeniä on tullut ikävä. Mutta näin on asiat, eikä niille sen enempää ole tehtävissä. Joten on treenattava, miten pystyy. Kaksijakoisella mennään, ja jalat treenaan 3-4 päivän välein riippuen säryistä ja kolotuksista. Hyvä puoli on se, että yläkropan treeniin pystyn panostamaan kunnolla, sillä vammoja tms. ei yläkropassa ole.
Maaliskuusta olen tiputellut n. 10-12kg, lähtöpaino 112kg. Siis keskimäärin noin puolisen kiloa viikossa. Aloitin kuukauden pätkällä VLCD-dieettiä, jossa söin pienen, proteiinipainotteisen aterian 3h välein. Hiilareita tuli kuitenkin sen verran, että elimistö pysyi ketoosista poissa. Rasvaa paloi aika reilu määrä, mutta nälkä vaivasi. Tiheästi syöminen tuntui pahentavan nälkää, mikä tietysti on jälkiviisaana yllättävän loogista, mutta siinä vaiheessa pistin sen puhtaasti kalorivajeen piikkiin.
Siirryin 1. kk:n jälkeen kuukauden ajaksi ketoosidieettiin ja nostin hieman kaloreita. Tällä oli se vaikutus, että rasva paloi edelleen varsin mallikkaasti, mutta olo oli varsin passiivinen. Apaattinen, jopa. Kroppa jaksoi sinänsä treenata, mutta mikään ei huvittanut tai innostanut - ei esim. pleikalla pelaaminenkaan. Lisäksi yöunet kärsivät hiilarien puutteesta ja luultavasti siihen liittyvästä kusella ravaamisesta (ei hiilareita, ei nestettä sitovaa vaikutusta). Oli taas keksittävä jotakin muuta.
Siirryin pätkäpaastoon luettuani muutaman kirjan aiheesta, ja kokeilin erilaisia variaatioita kuukauden pätkissä. Lopputuloksena, parhaiten itselleni on toiminut 17:7 malli, jossa syön kolme ateriaa: pieni ateria klo 14, suurempi ateria treenin jälkeen (klo 17-18) ja iltapala klo 21. Tämä sopii hyvin sekä omaan, että perheen rytmiin, ja on optimaalinen nälänhallinnan kannalta. Ruoan laatuun on tietysti ollut järkevää panostaa. Yleinen fiilis on ollut hyvä, vaikka kaloreita tuleekin maltillisesti. Mukaan mahtuu joitakin päiviä, jolloin on tullut syötyä enemmän, olen kuitenkin pyrkinyt pitämään aikaikkunasta kiinni. Liikkumavarana aikaikkunassa olen pitänyt paria tuntia suuntaan tai toiseen, mutta lähinnä illasta. Kroppa tuntuu oppivan hyvin nopeasti sen, kuinka aikaisin saa sapuskaa sisään. Illan aikataulun muutoksista se ei juuri piittaa.
Kokeilin joitakin kertoja myös pidempiä paastoja, joista pisin oli 48h. En havainnut niistä selkeää hyötyä, toisaalta en suurempia negatiivisiakaan puolia. Toki tuollaiset jaksot auttavat rasvanpoltossa, mutta ne myös aiheuttavat elimistölle jonkin verran stressiä. Koska pudotettavaa on vielä ainakin 20-25kg, pidän omalla kohdallani järkevämpänä pyrkiä pitkäaikaiseen strategiaan. Veriarvot ovat minulla olleet aina hyvät, joten vaikutusta niihin en osaa sen tarkemmin kuvata. Sukurasitusta on kylläkin diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin suvun molemmilta puolilta, joten vaikutus lienee oletettavasti positiivinen lähdekirjallisuuden pohjalta.
Pätkäpaaston plussat omalla kohdalla muihin tapoihin verrattuna:
- yksinkertaisuus
- parempi nälänhallinta vrt. tiheästi syöminen
- yöunien parempi laatu ja aktiivisempi yleinen fiilis vs. ketoosi (tämä on varmaan hyvin yksilöllistä)
- ruoansulatuksen parempi toiminta (eritoten turvotus on hävinnyt, kun syö harvemmin, vaikka söisi isonkin aterian)
- aamupäivän pysyy hyvinkin skarppina (juon aamukahvin), väsyttävää lounaspiikkiä ei tule
Täytyy varmaan päivitellä loppuvuodesta, kuinka pätkäpaastoilu on sujunut. Tsemppiä kaikille pätkäpaastoilijoille!