Huolissaan laihduttajista

[Timo Kettunen]

Mutta se, että ihminen syö alle koomakulutuksen ja kykenee silti lihomaan, kuulostaa enemmänkin mikä-mikä-maan tarinoilta.

Olen edelleen valmis vaihtamaan näkökantaa, jos päinvastaisia todisteita on. Kuulostaa vaan hullulta, että ihmiset tietää hemmetisti aineenvaihdunnan hidastumisesta, mutta yksikään ei tiedä mistä se otetaan ja paljonko se käytännössä on.

En jaksanut asiaa enempää tutkia, mutta silmiini sattui tutkimus, jossa 3 vuorokauden täyspaaston jälkeen ihmisen aineenvaihdunta oli vielä ihan normaali. Tutkimuksessa ei käytetty yhtään bodaria, joilla aineenvaihdunta-, hiilihydraatti- ja proteiinimetabolia hidastuu jo tunnetusti 3 tunnin syömättömyyden jälkeen. :D

Minulla on ihan omakohtainen kokemus tästä, että 1500 kcal päivässä ja yli 90-kiloinen mies vain vain lihoi. Syynä vuosia jatkunut univelka. Kun univelat nukuttiin pois (kuukauden sairasloma nukkumista varten), niin paino tippui kahdessa kuukaudessa 11 kiloa. Toki oireita oli muitakin, ja suuri osa niistä oli kognitiivisia. Muutaman päivän täyspaasto ei ole mitään verrattua kuukausia tai vuosia kestäneeseen häiriötilaan.

Aina sen lisäyksen ei tarvitse olla positiivinen, että oireet tulevat. Jos kroppa on tottunut vetämään täysillä ja liikuntaa tulee 7 kertaa viikossa, niin liikunnan vähentäminen reilusti voi yhtälailla aiheuttaa ongelmia säätelyjärjestelmälle.

Vaihteeksi mielenkiintoista keskustelua. On tosin hyvä huomata, että nämä hormonaaliset asiat nostavat päätään vasta rasvaprosentin lähestyessä kymmentä (miehillä) ja etenkin vasta mentäessä sen alle. Muistetaan nyt kuitenkin, että säästöliekki = myytti. No, you're not different.

Ei. Ehkä rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavat asiat tulevat esille vasta alle kympin rasvoissa, mutta kyllä niitä hormonihäiriöitä löytyy ihan jokaisesta painoluokasta. Nyt tulee muistaa, että keho on psykofyysinen kokonaisuus, ja pelkkiä hormoneja löytyy satoja. Kun tähän liitetään vielä tuhannet entsyymit, erilaiset hermostolliset säätelyjärjestelmät sekä limbinen järjestelmä, niin ei voida vetää yhtä viivaa ongelmien ja seuraamusten välille.

Tulisikin siis muistaa, että hormonijärjestelmä on niin monimutkainen, että absoluuttista vastausta ei voi antaa. Ihan esimerkkinä, liittyipä tähän aiheeseen tai ei, laitan tähän tutkimuksen kuinka univaje vaikuttaa TNF-α-tasoihin (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1043466611001797). TNF-α on tulehduksen välittäjäaine, jonka toiminta on yhdistetty muun muassa matala-asteiseen tulehdukseen joka on osasyynä esim. lihavuudessa, sekä esim. rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19757404).

Yksi melko vähän aikaa sitten löydetty adipokiini on kemeriini, jolla on vaikutusta muun muassa rasva-aineenvaihduntaan, lihavuuteen ja diabetekseen (http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0034710).

Voisin kirjoitella vaikka jokaisesta hormonista pitkät pätkät, mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa siihen. Ehkä joskus…

Täytyy kompata, itse dieettasin syksyllä parisen kuukautta ja paino laski noin 5kg. Tuli juotua paljon kahvia ja yöunet jäivät koko ajan 4-6 tuntiin opiskelujuttujen ja sosiaalisten suhteiden takia. Kompensoin huonoja yöunia päiväunilla mutta dieetin loputtua huomasin etten enää pystynyt nukkumaan lainkaan päivällä. Unen saaminen iltaisin oli todella vaikeaa ja se johti lopulta siihen että en jaksanut nousta sängystä ylös. Opiskelut jäi tauolle ja siinä vaiheessa myös treenaus jäi, nukuin vain 3-4 tuntia per mutta makasin päivät pitkät sängyssä enkä tehnyt mitään muuta. Lääkäristä määrättiin melatoniinia ja se jonkin verran auttoi, kuin myös salitreenin aloittaminen uudestaan.

Uutena vuotena tuli otettua viinaa pitkästä aikaa ja se olikin paha virhe. Yöunet meni täysin ja viime perjantaina sain lievän paniikki/ahdistuskohtauksen. Siitä lähtien tullut päivittäin kohtauksia ja tällä viikolla useaan otteeseen lääkärissä sydänfilmeissä yms. Pari päivää sitten määrättiin Esipralia päivittäiseen käyttöön ja lisäksi Diapamia kohtauksia varten. Melatoniinia hieman vahvempana versiona ja nyt on yöunet vihdoin hieman paremmat, jopa 7 tuntia nukkusin viime yönä.

Olkaa oikeasti tarkkana että saatte nukuttua tarpeeksi, varsinkin dieetillä tuntuu olevan elintärkeää. Nukkuminen usein tuntuu itsestäänselvyydeltä ja sen tärkeyden unohtaa vaikka täällä pakkiksellakin sitä toitotetaan monesti. Mutta siinä vaiheessa kun ne yöunet menettää niin tulee pahoja ongelmia, sen voin kokemuksella sanoa.

Olisiko sulla Timo Kettunen jotain neuvoa tähän tilanteeseen kun asiasta tunnut tietävän ? 6-7 tunnin yöunilla jo pärjään mutta huikea ero siinä on vielä aikaisempiin 9 tunnin yöuniin.

Kuulostaa tutulta. Laitoitkin jo privaa. Vastaan siihen, mutta laitan tähän jotain. Unen tarve tosiaankin kasvaa kun urheillaan ja dietataan. Toki löytyy jotain geneettsiä friikkejä jotka pärjäävät aina muutamalla tunnilla, ja heille voidaankin olla avoimesti kateellisia. Normaali ihminen kuitenkin tarvitsee sen 7-8 tuntia, ja stressin (fyysisen tai psyykkisen) kasvaessa ehkä vähän enemmän. Ja unen pitäisi olla myös laadukasta, sillä määrä ei tässä tapauksessa korvaa laatua. Myös se vaikuttaa mihin aikaan nukkuu, koska unirytmi voi poiketa fysiologisesta (humoraalisesta) rytmistä -> ongelmia kun elimistö yrittää sopeutua.

http://www.webmd.com/diet/features/lose-weight-while-sleeping

Se on tämä nykyaika.

Julkkikset, yritysjohtajat ja urheilijat antavat usein sellaisen kuvan, että he pystyvät tekemään kaiken eivätkä nuku juuri ollenkaan. Media antaa kuvan, että menestynyt ihminen on tehokas eikä käytä aikaansa nukkumiseen. Tämä on paskaa. Kukaan ei pärjää univajeella pitkään. Urheilijat vetävät nappeja, yritysjohtajat ovat viittä vaille sydänsairaita, ja julkkikset valehtelevat.

Toinen asia mikä vaikuttaa ovat ihmiset voimavarat. Meillä jokaisella on erilainen määrä voimavaroja, mutta kaikki pitävät elämää kilpailuna. Aina pitäisi päästä pidemmälle kuin toinen. Se ei ole mikään häpeä myöntää, että itse ei jaksa hoitaa kotia, neljää lasta, kahta duunia ja seitsemää liikuntaharrastusta. Vaikka naapuri jaksaisi. Jokaisen pitäisi mennä omien voimavarojen puitteissa, mutta näin ei tunnu olevan. Tämä pätee elämän jokaiseen osa-alueeseen. Voimavaroja voi ehkä venyttää hieman suuremmaksi erilaisilla vastapainoilla stressille, mutta se on taas ihan oma juttunsa. Pääasia kuitenkin on, että pitkän aikavälin kuluessa kehon täytyy olla enemmän palautumis- kuin kulutustilassa.

 

[tattis]

Missä vaiheessa, i.e miten kovilla miinuskaloreilla tms, keho alkaa käyttämään merkittäviä määriä lihasmassaa energiansaantiin? Mietin vain, että korkealla kulutuksella ja vähäisellä energiansaannillla saadaan silti peilikuva näyttämään enemmänkin lihonneena, vaikkakin elopaino saattaa olla hitaasti, mutta tasaisesti laskussa.

 

[John Galt]

http://www.charlespoliquin.com/Arti...he_(Many)_Negatives_of_Aerobic_Training.aspx
http://www.charlespoliquin.com/Arti..._or_Anaerobic_Training_Best_For_Getting_.aspx
tuolla on hyvää juttua

Hyvää ja huonoa juttua. Tai ei oikeastaan huonoa juttua, vaan enemmänkin yhdestä näkökulmasta kirjoitettua, jolloin tiettyjä asioita jätetään huomioimatta. Lukematta kaikkia artikkelin pohjana olevia tutkimuksia ja tutkimusjärjestelyjä läpi näihin on mahdotonta ottaa kantaa tyhjentävästi. Muutamia silmään pistäneitä kohtia kuitenkin:

• Artikkelissa puhutaan aerobisesta harjoittelusta. Epäselväksi jää, puhutaanko aerobisen kynnyksen alle jäävästä peruskestävyysharjoittelusta (kutsutaan myös aerobinen I alueeksi), jossa käytetyn rasvan osuus on suuri, vaiko sen päälle menevästä vauhtikestävyysalueesta (myös alue II), jossa keho käyttää ensisijaisesti hiilihydraatteja. Toisaalla artikkelissa puhutaan jonkin vertailuryhmän kohdalla 40-50 minuutin pituisista aerobisista harjoituksista, jotka ovat liian lyhyitä peruskestävyysharjoituksiksi. Peruskestävyysharjoitukset voivat olla tuonkin mittaisia, mutta niiden kesto voi vaihdella 30 ja jopa 240 (sic) minuutin välillä. Noita pitkiä harjoituksia käytetään nimenomaisesti rasva-aineenvaihdunnan parantamiseksi.
• Artikkeleissa puhutaan 2-12 viikon tutkimusjaksoista. Nämä ovat aivan liian lyhyitä ajanjaksoja, kun ruvetaan puhumaan rasva-aineenvaihdunnan muuttumisesta. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että intervalliharjoittelulla voi tuossa ajassa saavuttaa merkittäviäkin tuloksia, aivan kuten millä tahansa piikkaamisella. Peruskuntoharjoitteluksi niistä ei kuitenkaan ole.
• Kestävyysharjoittelu lisää kortisolin määrää, joka puolestaan lisää kehon rasvoittumista. Kestävyysharjoittelun kuluttaman rasvan määrä kuitenkin kompensoi tuota muutosta enemmän kuin riittävästi.
• Kun luin luin tässä Poliquinin muitakin artikkeleita, näyttää hänellä olevan käsitys, että aerobinen harjoittelu toteutettaisiin aina tasavauhtisena samalla intensiteetillä tapahtuvana alle tunnin mittaisena harjoituksena. Näinhän asia ei ole ja varmasti mennään metsään jos noin toimitaan. Omaan harjoitteluuni kuuluu esimerkiksi kevään aikana harjoituksia, joiden kesto vaihtelee 20-150 minuutin välillä ja sykkeet 114-190 välillä. Harjoitustyyppeinä ovat palauttavat lenkit, pitkät peruskestävyys 1 alueella tapahtuvat lenkit, peruskestävyys 2 alueella tapahtuvat 10km lenkit, vauhtikestävyysalue 1 tapahtuvat vauhtileikittely, vauhtikestävyysalue 2 loppua kohden kiihtyvät lenkit, sekä vauhtikestävyysalue 2 ja maksimikestävyysalueelle menevät intervallit.
• Poliquinilla esittää väitteen, että maksimikestävyysalueelle menevä intervalliharjoittelu on hauskempaa. No ei varmasti ole. Tämä on tietysti ihan mielipidejuttu ja osittain tottumiskysymys, mutta monelle taas intervalliharjoitukset ovat tuskaisia, kun peruskestävyysalueella ainoa epämukavuustekijä olisi hikoilu. Henkeäkään ei ahdista ja lenkkikaverin kanssa voi jutella niitä näitä helposti. Omalla kohdalla ainoa negatiivinen tuntemus saattaa liittyä siihen hetkeen, kun työpäivän jälkeen saapuu kotiin muka väsyneenä ja pitäisi lähteä ulos. Tunne katoaa heti kun astuu ovesta takaisin ulos, ennen varsinaisen harjoituksen alkamista.

Harjoittelun pitäisi olla nousujohteista pitkällä aikavälillä. Ihan kuten vastusharjoittelussakin, homma menee pieleen jos hinkataan aina samoja sarjoja samoilla painoilla (vertaa alle tunnin tasavauhtiset aerobiset). Toisaalta homma menee myös pieleen, jos ainoa harjoittelumuoto on tulosten piikkaaminen ykkösiä tekemällä ilman, että pohjaa on ensin rakennettu kuntoon (vertaa korkealla intensiteetillä tehty intervalliharjoittelu).

Timo Kettuselta hyvä kirjoitus. Muuttujia on niin monta, että kaikkien syy-seurausyhteyksien läpikäyminen on jopa mahdotonta. Varmaa lienee kuitenkin se, että häiriöt yleistyvät, kun keho kohtaa ääriolosuhteita. Näitä ääriolosuhteita ovat äärimmäisen kova harjoittelu, hyvin yksipuolinen harjoittelu, täydellinen fyysinen epäaktiivisuus, ylensyönti, liian nopea tai muutoin liiallinen painonpudotus jne.

 

[Gigi83]

Vielä tuli mieleen klassikkokuva lapsesta Etiopiasta. Niissä lapset eivät ole koskaan laihoja vaan päinvastoin pömppömahaisia. En tiedä kuinka helposti suolisto laajenee, mutta kai joku tuollainen voisi selittää painon pysymisen?

Liikaa safkaa, liian vähän duunia

 

[Eskobastion]

Ja se ihmetyttää, että jos ollaan valmiita syömään vähän ja halutaan diettailla kroppa hyvännäköiseksi, niin miksei niitä ruokia voi punnita että edes tietäis paljonko syö ja mitä syö?

Hyvää asiaa.
Mutta tarvitseeko sitä ruokaa edes punnita?

^joo ei tartte punnita eikä laskea mitään (paitsi kisadieetillä, mutta se ei nyt kuulu topikkiin..). Tiettyjen periaatteiden ja nyrkkisääntöjen noudattaminen ainakin 80- prosenttisesti riittää.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että diettailuprojektin alussa kannattaa muutaman viikon/kuukauden aikana punnita tai muulla tavalla mitata kaikki mitä suuhunsa laittaa, jotta oikeasti oppii minkälaista osaa mikäkin ruoka/juoma näyttelee päivittäisessä energiankulutuksessa. Kun tämä on opittu, niin syöminen ja suhtautuminen ruokaan on todennäköisesti muuttunut sellaiseksi, että Mopsi80:n esittämä "tiettyjen periaatteiden ja nyrkkisääntöjen noudattaminen ainakin 80- prosenttisesti" riittää. Näin se ainakin mulla toimi.

 

[jorimantysalo]

Johtuu aliravitsemuksesta ja proteiinien puutteesta. Kvasiorkor on pömppövatsaisuuden tila nimeltään. Kyllä kai turvotusta syntyy kehoon jos ei oo tarpeeksi energiaa elintoiminnoille.

Onko tämä elimistön virhetoiminta vai periaatteessa aivan hyödyllinen reaktio jolla varmistetaan että joka ainoa aminohappomolekyyli saadaan talteen?

Satunnaisvaihteluhan tietysti on painossa iso. Itselläni tuntuu kuntosali pitävän painoa ehkä kilon ylempänä, ja olen olettanut elimistön tekevän jotain lihaskasvuun liittyvää mikä vaatii veden pitämistä kudoksissa. (Ehkä virheellisesti, kun ei sitä lihaskasvua näy...)

 

[Mopsy80]

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että diettailuprojektin alussa kannattaa muutaman viikon/kuukauden aikana punnita tai muulla tavalla mitata kaikki mitä suuhunsa laittaa, jotta oikeasti oppii minkälaista osaa mikäkin ruoka/juoma näyttelee päivittäisessä energiankulutuksessa. Kun tämä on opittu, niin syöminen ja suhtautuminen ruokaan on todennäköisesti muuttunut sellaiseksi, että Mopsi80:n esittämä "tiettyjen periaatteiden ja nyrkkisääntöjen noudattaminen ainakin 80- prosenttisesti" riittää. Näin se ainakin mulla toimi.

Joo. Olen itsekin aikanaan perehtynyt ensin kaloreiden laskemiseen, sittemmin makrojen. Jätin laskemisen, kun siitä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli stressiä. Ja mulla stressi lisää ylensyönnin riskiä. Siinä samalla laadin juurikin ne "tietyt periaatteet", jotka takaavat optimaalisen ravitsemuksen - ilman kuormittavaa stressiä.

 

[Eskobastion]

. . .

Amen! Veli nium todistaa vahvasti!

 

[T79]

[*]Artikkelissa puhutaan aerobisesta harjoittelusta. Epäselväksi jää, puhutaanko aerobisen kynnyksen alle jäävästä peruskestävyysharjoittelusta (kutsutaan myös aerobinen I alueeksi), jossa käytetyn rasvan osuus on suuri, vaiko sen päälle menevästä vauhtikestävyysalueesta (myös alue II), jossa keho käyttää ensisijaisesti hiilihydraatteja. Toisaalla artikkelissa puhutaan jonkin vertailuryhmän kohdalla 40-50 minuutin pituisista aerobisista harjoituksista, jotka ovat liian lyhyitä peruskestävyysharjoituksiksi. Peruskestävyysharjoitukset voivat olla tuonkin mittaisia, mutta niiden kesto voi vaihdella 30 ja jopa 240 (sic) minuutin välillä. Noita pitkiä harjoituksia käytetään nimenomaisesti rasva-aineenvaihdunnan parantamiseksi....

Timo Kettuselta hyvä kirjoitus. Muuttujia on niin monta, että kaikkien syy-seurausyhteyksien läpikäyminen on jopa mahdotonta. Varmaa lienee kuitenkin se, että häiriöt yleistyvät, kun keho kohtaa ääriolosuhteita. Näitä ääriolosuhteita ovat äärimmäisen kova harjoittelu, hyvin yksipuolinen harjoittelu, täydellinen fyysinen epäaktiivisuus, ylensyönti, liian nopea tai muutoin liiallinen painonpudotus jne.

Timolta ja John Galtilta hyviä mielipiteitä. Täytyy sanoa, että kerrankin asiallisen asiapitoista keskustelua. Kuten on monien toimesta täällä jo loistavasti esitetty, elimistön kokonaistilanteeseen vaikuttavat niin ympäristön (elämäntilanne, liikuntatottumukset, talous, parisuhde, kuun asema marsiin yms. selittämättömät tekijät joita ei voida tieteellisesti mitata ) sekä sisäiset lähinnä perinnölliset tekijät (metabolian taso, lihassolujakauma, ylipäätään geneettinen perimä). Näiden kahden kategorian yhteisvaikutus on siis merkitsevässä asemassa varsinkin mitattaessa urheilullista suorituskykyä tai - kapasiteettia. Varsinkin naisilla, kuten kaikki varmasti ovat huomanneet, hormonaalinen säätelyjärjestelmä on monimutkaisempi ja myös alttiimpi muutoksille, jotka tulevat ympäristöstä ja/tai välillisesti perimästä.

Stressi, joka käsitteenä tarkoittaa tässä ihan mitä tahansa kuormitusta elimistölle, kuten unettomuus, liika treenaaminen, hormonaaliset häiriöt, happiradikaalit ravinnosta jne. vaikuttavat elimistöön kokonaisvaltaisesti ja ovat kaikki useimmiten kytköksissä toisiinsa. Kaikkea stressiä ei voida välttää, osaa pystyy hallitsemaan tahdonalaisesti, osaa ei. Stressi treenikuormituksena, kun minimoidaan mahdolliset muut stressitekijät vahvistaa kehoa parantaen sen valmiuksia käsitellä uutta samansuuruista stressitilannetta. Tätä voidaan tahdonalaisesti kontrolloida ja kun palautumisprosessi optimoidaan, saadaan paras mahdollinen vaste elimistössä. Tähänhän jokainen pakkislainen pyrkii Kuulostaa yksinkertaiselta, tietyt tekijät kuten oikea ravinto, lepo ja kuormitus voidaan säätää tahdonalaisesti. Henkiseen puoleen (työstressi, taloustilanne, parisuhde jne.) ovatkin sitten vaikeampia asioita hallita tahdonalaisesti. Kun nämä asiat lyödään kuormaan yhtäaikaa, tulokset ovat minkä tahansa elämäntavan ylläpitämisessä ja kehittämisessä surkeita.

Henkinen valmennus ja ylimääräisen kuorman hallinta ovatkin mielestäni monelle tavan tallaajalle, joka myös mahdollisesti hakee parempaa kuntoa ja laihduttamista, yksi asia jossa osaavien ammattilaisten apua tarvitaan. Summa summarun: kokonaisuus on enempi kuin osiensa summa.

 

[arni]

Pitkästä aikaa rautaista keskustelua myös kliinikkoina toimivien osalta.

Muistellaanpas mistä viitekehyksestä säästöliekistä kirjoitettiin vuonna 2003:
http://keho.net/artikkelit/naytaartikkeli/Mika-ihmeen-saastoliekki-441

Hyvä dokumenttisarja (etenkin 2. jakso), jossa sivutaan tämän keskustelun teemoja. Vilpitön suositus.
http://areena.yle.fi/tv/1761992

 

[Ringo Deathstarr]

Lienee sanomattakin selvää, että pitkäaikaista (ehkä lopullista) vahinkoa tuona aikana hänen aineenvaidunnalleen tapahtui. Kehon hormonitoiminta meni ihan päin helvettiä, vaikka oli aikaisemmin toiminut normaalisti. Hiilihydraatteja häntä ei voinut laittaa syömään alkuun ollenkaan, koska entsyymejä mitkä sitä kehossa käsittelisivät ei enää ollut (nämä asiat siis lääkärin toimesta todettu, ei minun). Todettakoon vielä että ennen tuota tuohoisaa kisadieettiään (joka jäi kesken) hän oli pystynyt syömään normaaleja määriä normaalia ruokaa.

Mitä hiilihydraattien syöminen sai aikaan silloin kun aineenvaihdunta oli vielä ihan sekaisin? Ja mitä muita oireita tuo aineenvaihdunnan sekoittuminen aiheutti?

 

[tommmi]

hyvä artikkeli, ja totta melkeenpä joka sana.

 

[jermus]

Stressi aiheuttaa lukuisia oireita, esim. lihasten supistumista. Aamulla on hankalampi nousta sängystä, kun lihakset ovat aina jumissa. Syy on liian pitkälle edennyt stressi, mutta oikea ratkaisu ei välttämättä ole se minkä ihminen luontaisesti tekee: lisää liikuntaa venyttelyn tai liikkuvuusharjoittelun muodossa.

Ihan ensiksi, mikä olisi oikea tapa? Olen itse koittanut tällä tavalla ratkaista ongelmaa mutta tuloksetta. Saliharjoittelu jätetty kokonaan ja ainostaan venyttely ja jotakin joogan tapaista 3 krt viikossa, venyttelyä tai putkirullausta joka päivä jossakin määrin.

Sitten yleisesti aiheeseen. Itse uskon kuuluvani näihin henkilöihin, jotka ovat saaneet aineenvaiduntansa jumiin, tämä ei ole tapahtunut nopeasti vaan n. 10 vuoden aikana. Olen harrastanut salia aika pitkään, mutta ruokailu ja nukkuminen ovat itselleni olleet ne hankalimmat toteuttaa oikein. Olen huonouninen ja jos en punnitse kaikkea mitä syön, niin syön liian vähän. Joskus kehonrakennusta harrastava kaverini kehoitti, että alat laskemaan mitä syöt ja pyrit vähintään 3000kcal päivässä. Illalla oltiin kuitenkin monesti siinä tilanteessa että kaloreita oli 2400-2600 ja kaikki ateriat oli syöty. Sitten ei auttanut kun mutustella pähkinöitä ja päästiin tavoitteeseen. Ruoka ei yksinkertaisesti uponnut alas. Painoa oli kuitenkin 105-110kg ja salilla tuli käytyä 4 kertaa viikossa ja päälle intervalliharjoittelua, työ oli samaa kuin nytkin eli istumista silloin vain koulussa. Kun pakotin itseni syömään tuon reilu 3000kcal niin silläkin oli hurjasti energiaa treenata verrattuna entiseen mutta tottumiseen meni n. 2kk. Samaan aikaan paino tippui 5kg ja treeni kulki paremmin.

Sittemmin taas lakkasin laskemasta ruuan määrää ja olen taantunut tuonne 2500 luokkaan kaloreissa.
Koska olen syönyt jo vuosia lähes samalla tapaa (puuroa, rahkaa, marjoja, banaani, öljyt, riisit, kanat, lihat) niin tiedän aika tarkalleen miten ravintoainejakauma menee
30% prot, 40% hiilarit ja 30% rasvat.

Tänään ihan mielenkiinnosta aloin taas punnitsemaan ruokaa:

Tulos aamupala 670kcal ja söin hieman normaalia enemmän puuroa.
Lounas 1082 kcal ja siinäkin otin pihviä 60-70g enemmän (yhteensä 160g), mitä olisin ottanut, jos en olisi punninut ruokaa.

Jäljellä on päivällinen ja iltapala ja koska yritän päivällisella syödä samanlailla kuin lounaalla ja iltapala on n. 300kcal niin pääsen tänään tuonne reiluun 3000kcal, mutta jos en olisi punninut niin jäisin vajaaksi jonkin verran.

Kun on vuosia syönyt samalla tapaa ja harjoittellut samalla tapaa, niin silloin kun paino pomppaa nopeasti 10kg vaikka mitään muutoksia ravinnossa tai treenissä ei ole, niin jotakin mystistä on tapahtunut kropassa. Itsellä näin kävi, kun selkäkivuista ja unettomuudesta riippumatta jatkoin vaan treenamista ja yritin tehdä nousujohteista treeniä ja kun paino kuitenkin nousi, niin sitä vain ihmetteli. Aluksi ajattelin, että pitää lisätä intervalliharjoittelua ja kevyttä kävelyä tai pyöräilyä, mutta paino vain jatkoi nousemistaan ja olo tuntui sairaammalta. Ainoa vaihtoehto oli lopettaa koko treenaminen.

Nyt kun sali on ollut mm. yllämainittujen asioiden takia pois jo pidempään niin painoa on hitaasti mutta vakaasti laskenut jonkin verran (toki nesteitä lähtee), mutta jos alkaisin nyt käymään salilla tuolla ja pitäisi ruokavalion (määrät) samana niin painoni lähtisi nousuun ja hetken päästä olisi 10kg lisää vaikka järjen mukaan kulutuksen pitäisi kasvaa ja painon tippua. Jos taas nostan nopeasti kalorit samaan tapaan kuin tuolloin 10 vuotta sitten, niin tapahtuu sama eli maha vain kasvaa, jos tiputan tuosta määrästä, niin treeni-iloa kestää 1-2 viikkoa ja sitten ollaankin sairaana eli oravanpyörä on valmis.

 

[masm]

Minusta pitäisi keskittyä siihen, että dieetti on optimoitu kohdehenkilölle. Pari joulukiloa hankkinut normaalipainoinen henkilö tai kisakaudelle kiristelevä fitness-ihmelapsi on varsin eri tilanteessa kuin huomattavan ylipainoinen. Huomattavan ylipainoisilla elimistö on niin sekaisin, että nopeasta kitudieetistä voi olla merkittävää hyötyä, kun järkyttävä määrä läskiä häviää erityisesti sisäelinten ympäriltä.

Lopullisena tavoitteena täytyy tottakai olla kestävät terveelliset elintavat, mutta niiden saavuttaminen voi erilaisilla ihmisillä onnistua eri metodeilla. Jos turhautuu helposti siihen, että "mitään hyvää ei saa syödä", on jatkuva nälkä ja paino putoaa hitaasti, voi esimerkiksi tiukka velocity-dieetti toimia hyvin -- kilojen karistessa pikavauhtia motivaatio lisääntyy ja mm. liikkumisen helpotuttua on helpompi siirtyä pysyvästi terveisiin elintapoihin. Velocityn ja muiden "pussikeittodieettien" hyvänä puolena on myös helppous -- jos pää kestää ilman kiinteää ruokaa, on huomattavan helppoa kun tietää joka aterialla tarkkaan, mitä syödä. Jos itsekurin kanssa on muutenkin ongelmia, niin ei se jatkuva ruokien punnitus ja mikrojen ja makrojen laskeskelu ainakaan helpota asiaa!

Samoin jos tavoitteena on vain painonpudotus, voi olla järkevää raskaan treenin sijaan tehdä esimerkiksi päivittäin lyhyt, 15 minuutin kahvakuulatreeni HIIT-menetelmällä, jolloin aineenvaihdunta käynnistyy ja jatkuu treenin jälkeen monta tuntia vilkkaana rasvaa polttaen.

 

[Timo Kettunen]

Ihan ensiksi, mikä olisi oikea tapa? Olen itse koittanut tällä tavalla ratkaista ongelmaa mutta tuloksetta. Saliharjoittelu jätetty kokonaan ja ainostaan venyttely ja jotakin joogan tapaista 3 krt viikossa, venyttelyä tai putkirullausta joka päivä jossakin määrin.

Sitten yleisesti aiheeseen. Itse uskon kuuluvani näihin henkilöihin, jotka ovat saaneet aineenvaiduntansa jumiin, tämä ei ole tapahtunut nopeasti vaan n. 10 vuoden aikana. Olen harrastanut salia aika pitkään, mutta ruokailu ja nukkuminen ovat itselleni olleet ne hankalimmat toteuttaa oikein. Olen huonouninen ja jos en punnitse kaikkea mitä syön, niin syön liian vähän. Joskus kehonrakennusta harrastava kaverini kehoitti, että alat laskemaan mitä syöt ja pyrit vähintään 3000kcal päivässä. Illalla oltiin kuitenkin monesti siinä tilanteessa että kaloreita oli 2400-2600 ja kaikki ateriat oli syöty. Sitten ei auttanut kun mutustella pähkinöitä ja päästiin tavoitteeseen. Ruoka ei yksinkertaisesti uponnut alas. Painoa oli kuitenkin 105-110kg ja salilla tuli käytyä 4 kertaa viikossa ja päälle intervalliharjoittelua, työ oli samaa kuin nytkin eli istumista silloin vain koulussa. Kun pakotin itseni syömään tuon reilu 3000kcal niin silläkin oli hurjasti energiaa treenata verrattuna entiseen mutta tottumiseen meni n. 2kk. Samaan aikaan paino tippui 5kg ja treeni kulki paremmin.

Sittemmin taas lakkasin laskemasta ruuan määrää ja olen taantunut tuonne 2500 luokkaan kaloreissa.
Koska olen syönyt jo vuosia lähes samalla tapaa (puuroa, rahkaa, marjoja, banaani, öljyt, riisit, kanat, lihat) niin tiedän aika tarkalleen miten ravintoainejakauma menee
30% prot, 40% hiilarit ja 30% rasvat.

Tänään ihan mielenkiinnosta aloin taas punnitsemaan ruokaa:

Tulos aamupala 670kcal ja söin hieman normaalia enemmän puuroa.
Lounas 1082 kcal ja siinäkin otin pihviä 60-70g enemmän (yhteensä 160g), mitä olisin ottanut, jos en olisi punninut ruokaa.

Jäljellä on päivällinen ja iltapala ja koska yritän päivällisella syödä samanlailla kuin lounaalla ja iltapala on n. 300kcal niin pääsen tänään tuonne reiluun 3000kcal, mutta jos en olisi punninut niin jäisin vajaaksi jonkin verran.

Kun on vuosia syönyt samalla tapaa ja harjoittellut samalla tapaa, niin silloin kun paino pomppaa nopeasti 10kg vaikka mitään muutoksia ravinnossa tai treenissä ei ole, niin jotakin mystistä on tapahtunut kropassa. Itsellä näin kävi, kun selkäkivuista ja unettomuudesta riippumatta jatkoin vaan treenamista ja yritin tehdä nousujohteista treeniä ja kun paino kuitenkin nousi, niin sitä vain ihmetteli. Aluksi ajattelin, että pitää lisätä intervalliharjoittelua ja kevyttä kävelyä tai pyöräilyä, mutta paino vain jatkoi nousemistaan ja olo tuntui sairaammalta. Ainoa vaihtoehto oli lopettaa koko treenaminen.

Nyt kun sali on ollut mm. yllämainittujen asioiden takia pois jo pidempään niin painoa on hitaasti mutta vakaasti laskenut jonkin verran (toki nesteitä lähtee), mutta jos alkaisin nyt käymään salilla tuolla ja pitäisi ruokavalion (määrät) samana niin painoni lähtisi nousuun ja hetken päästä olisi 10kg lisää vaikka järjen mukaan kulutuksen pitäisi kasvaa ja painon tippua. Jos taas nostan nopeasti kalorit samaan tapaan kuin tuolloin 10 vuotta sitten, niin tapahtuu sama eli maha vain kasvaa, jos tiputan tuosta määrästä, niin treeni-iloa kestää 1-2 viikkoa ja sitten ollaankin sairaana eli oravanpyörä on valmis.

Vastaan lyhyesti, kun on vähän kiirus.

Oikea tapa olisi vähentää stressitekijöitä ja nostaa laadukkaan unen/lveon määrää. Stressin määrää karsitaan joko lisäämällä asioita jotka palauttavat stressistä, tai poistamalla seikkoja jotka lisäävät stressiä (vääränlainen treeni/ruoka, työ, opiskelu...). Stressitekijöitä on paljon ja ne ovat jokaisen kohdalla erilaisia. Stressi ei välttämättä ole päälle päin negatiivinen asia, mutta se on joka tapauksessa jonkinlainen fyysinen tai psyykkinen muutos. Elimistö ei voi käsitellä näitä muutoksia kovin montaa kerrallaan tai pitkään, ilman että oireita ilmenee.

Jos syöt/treenaat vuosia samalla tavalla, niin se on jo itsessään stressin aihe - jos ei muuten niin henkisesti. Vaikka et sitä itse tiedostaisikaan. Elimistö tottuu samanlaiseen ruokavalioon ja muutoksia alkaa tapahtua entsyymitasolla. Ruokaa pilkkovat entsyymit saturoituvat ja alkavat pikku hiljaa käydä toimimattomiksi. Vaihtelu on tärkeää, mutta nopeat ja radikaalit muutokset ovat usein pahasta jos stressitilanne on jo päällä. Vaikuttaa siltä, että stressin määrä on kumuloitunut sen verran, että sitä ei poisteta vain muuttamalla elintapoja. Sinun täytyy elää ensin hieman varastoon ja nollata tilanne, ja alkaa vasta sitten ottamaan uutta suuntaa. Et kerro paljoa muista elämääsi vaikuttavista asioista kuin treenistä ja ruoasta, joten hankala sanoa äkkiseltään mitään absoluuttista neuvoa. Syö jäätelöä, katso leffoja, käy pitsalla. Lepää. Elä ja nauti.

 

[proileri]

Joo. Olen itsekin aikanaan perehtynyt ensin kaloreiden laskemiseen, sittemmin makrojen. Jätin laskemisen, kun siitä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli stressiä. Ja mulla stressi lisää ylensyönnin riskiä. Siinä samalla laadin juurikin ne "tietyt periaatteet", jotka takaavat optimaalisen ravitsemuksen - ilman kuormittavaa stressiä.

Mun mielestä tuo menee toisinpäin. Kun käyttää kaiken puntarilla, ni tietää hyvin mitä menee kehon sisään ja voi tehdä päätelmiä sen perusteella ja epävarmuus asioista jää pois. Tarkoitus ei välttämättä ole saada laskennallisesti millilleen joku tietty makrojakauma toteutumaan, mutta kun kaikki on päiväkirjassa ylhäällä ni o helppo sitten seurata meneekö syöminen about oikein pidemmällä aikavälillä.

 

[jermus]

Vastaan lyhyesti, kun on vähän kiirus.

Oikea tapa olisi vähentää stressitekijöitä ja nostaa laadukkaan unen/lveon määrää. Stressin määrää karsitaan joko lisäämällä asioita jotka palauttavat stressistä, tai poistamalla seikkoja jotka lisäävät stressiä (vääränlainen treeni/ruoka, työ, opiskelu...). Stressitekijöitä on paljon ja ne ovat jokaisen kohdalla erilaisia. Stressi ei välttämättä ole päälle päin negatiivinen asia, mutta se on joka tapauksessa jonkinlainen fyysinen tai psyykkinen muutos. Elimistö ei voi käsitellä näitä muutoksia kovin montaa kerrallaan tai pitkään, ilman että oireita ilmenee.

Jos syöt/treenaat vuosia samalla tavalla, niin se on jo itsessään stressin aihe - jos ei muuten niin henkisesti. Vaikka et sitä itse tiedostaisikaan. Elimistö tottuu samanlaiseen ruokavalioon ja muutoksia alkaa tapahtua entsyymitasolla. Ruokaa pilkkovat entsyymit saturoituvat ja alkavat pikku hiljaa käydä toimimattomiksi. Vaihtelu on tärkeää, mutta nopeat ja radikaalit muutokset ovat usein pahasta jos stressitilanne on jo päällä. Vaikuttaa siltä, että stressin määrä on kumuloitunut sen verran, että sitä ei poisteta vain muuttamalla elintapoja. Sinun täytyy elää ensin hieman varastoon ja nollata tilanne, ja alkaa vasta sitten ottamaan uutta suuntaa. Et kerro paljoa muista elämääsi vaikuttavista asioista kuin treenistä ja ruoasta, joten hankala sanoa äkkiseltään mitään absoluuttista neuvoa. Syö jäätelöä, katso leffoja, käy pitsalla. Lepää. Elä ja nauti.

No treenivaihtelua on tullut jonkin verran 1 jakoisista monijakoisiin. Elämä yrittäjänä on kyllä stressaavaa sitä ei käy kieltäminen ja perheelle on monesti liian vähän aikaa. Tunnistan myös itseni tuosta, että en osaa kauhean rennosti ottaa, vaan elän melko tarkasti kalenterin ja kellon mukaan. Mutta ei siitä enempää, ehkä tämä on väärä otsikko alkaa pohtimaan omia ongelmia, mutta noin yleisesti väittäisin, että kyllä aineenvaihdunnan saa jumiin, mutta kyseessä on laajempi ongelma kuin vain aineenvaihdunta ja itselleni se on tullut todella pitkällä aikavälillä ei nopeasti. Koskaan en ole esim. tarkoituksella ollut dietillä. Isoin ongelma on tosiaan löytää ulos tästä.

..

 

[m0nski]

Ihmisillä on kumman vähän tietoa terveellisestä painonpudotuksesta, tai sitten vaihtoehtoisesti ei vaan kiinnosta onko tapa terveellinen vai ei, kunhan paino putoaa ja äkkiä. Tänään eräs kaverini tuli kysymään, miten olen saanut painoni pudotettua, että ilmeisesti liikun paljon. Kerroin, että käyn salilla 4 x vko, teen yhden aamulenkin ja yhden intervallilenkin viikossa, sekä syön terveellisesti (tällä hetkellä kesäkunto dieetillä, mutta muutenkin). Tähän hän tokaisi, että hänen pitäisi varmaan lisätä sitten liikuntaa, kun hän ei oikeastaan liiku, mutta syö vain kerran päivässä.

Muutenkin kun puhuu nuorten naisten kanssa keskustelu syömisestä menee usein "kuka söi vähiten tänään" -kilpailuksi. Sitten juostaan päälle hirveitä lenkkejä ja tuijotetaan hysteerisesti vaakaa, jonka numeron pitäisi aina olla pienempi kuin edellisellä kerralla. Unohdetaan kokonaan katsoa peilistä, että joko oltaisiin tyytyväisiä. Tämä johtaa siihen (ainakin muutamalla tutullani), että kun on laihdutettu epäterveellisesti on tuloksena laiha, mutta löysä vartalo ja sitten luullaan, että pitäisi laihduttaa vielä lisää niin se löysä katoaisi. Lihasta ei haluta / uskalleta hankkia, koska sehän painaa enemmän kuin läski. Ja on toki niitäkin yksilöitä, jotka ei ymmärrä että se kiinteys tulee niistä lihaksista..

Melko usein ihmiset joiden kanssa olen keskustellut on lukeneet jostain lehdestä miten joku muu syö / treenaa ja koittaa kopioida sitä. Ihmisillä kun vaan on eri lähtökohdat ja tavoitteet ja toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Itsekään en tiedä (vielä) kovin paljoa näistä ruoka jutuista, mutta olenkin heti alusta asti pyytänyt enemmän tietäviltä apua, koska halusin mm. välttää jojoilun ja oppia heti elämän tavat joilla saavutan ja pysyn tavoitteessani. Ja onneksi olenkin melkeinpä heti löytänyt itselleni sopivan kokonaisuuden, olen energinen, nukun hyvin, treeni kulkee ja aineenvaihdunta pelittää. Saa nähdä miten keho reagoi kun kiristetään vähän kesää kohti.

 

[Molly]

Kaloreihin sokeutuu, kun aikansa laihduttaa. Alku voi sujua jees, kaloritaso on ok ja paino putoaa. Syöminen on säännöllistä ja terveellistäkin. Jossain vaiheessa tulee aina se stoppi, jotkut lisää liikuntaa, mutta toiset nipistää kaloreista. Tarpeeksi pitkään tätä kaavaa sahatessaan sitä helposti sokeutuu "kalorimatikalle". Ei enää luota lukuihin, vaan nipistää vielä vähän syömisistä. "Olen varmasti syönyt enemmän..." vaikka laskuri näyttäää mitä. Sama pätee liikuntaan, ei välttämättä usko vaikka olisi sykemittari että paljonko sitä kaloria liikunnassa kuluu. Nämä nälkäkurkilaihduttajat ovat saattaneet helposti lähteä hommaan ihan hyvin tiedoin, homma vaan lipsunut lapasesta. Itse sain tehdä paljon hommia että sain pääni kasaan tuosta suosta. Kyllähän sitä tiesi että miten homma toimii, jotenkin sitä vain matkan varrella hukkasi uskon että kyllä, se sama kaava pätee myös itseen.

 

[Timo Kettunen]

No treenivaihtelua on tullut jonkin verran 1 jakoisista monijakoisiin. Elämä yrittäjänä on kyllä stressaavaa sitä ei käy kieltäminen ja perheelle on monesti liian vähän aikaa. Tunnistan myös itseni tuosta, että en osaa kauhean rennosti ottaa, vaan elän melko tarkasti kalenterin ja kellon mukaan. Mutta ei siitä enempää, ehkä tämä on väärä otsikko alkaa pohtimaan omia ongelmia, mutta noin yleisesti väittäisin, että kyllä aineenvaihdunnan saa jumiin, mutta kyseessä on laajempi ongelma kuin vain aineenvaihdunta ja itselleni se on tullut todella pitkällä aikavälillä ei nopeasti. Koskaan en ole esim. tarkoituksella ollut dietillä. Isoin ongelma on tosiaan löytää ulos tästä.

No tuskin se niin väärin on, vaikka tässä ketjussa vastaan tohon ulospääsyongelmaan. Kyseessähän on puhtaasti ajanhallinnallinen kysymys. Se että ei osaa ottaa rennosti/perheelle jää liian vähän aikaa alkaa kalvaa ihmistä ja sitä syyllistää helposti itseään. Ja tämä aiheuttaa lisää stressiä (jota tämäkin ketju kyllä sivuaa) ja tämä edes auttaa aineenvaihdunnan jumiin saamista. Asialle kuitenkaan harvoin tehdään mitään. Miksi? Perhe on paljon tärkeämpi yksikkö kuin koulu ja duuni, mutta silti ihmiset panostavat enemmän kahteen jälkimmäiseen: käydään opintomatkoilla, luetaan uusimpia artikkeleita... pitää opiskella illalla, töitä tuodaan kotiin... koska on puhtaasti se perheen aika? Ajanhallintaan on olemassa paljon työkaluja ja niistä voinee keskustella jossain toisessa ketjussa lisää.

Mutta tuosta aineenvaihdunnasta, laihduttamisesta hyvinvoinninsta ja oikein elämisestä vielä sen verran, että jokainen voisi kokeilla tehdä itselleen stressi-indeksitaulukon exceliin (ei ole oma idea, mutta en muista kuku guru tämän aloitti). Kirjoittakaa taulukkoon kaikki päivittäin stressiä aiheuttavat ja lievittävät asiat. Taulukosta tulee jokaisella erilainen, mutta siitä on helppo ottaa vaikka viikoittain/kuukausittain käppyrä josta näkee ollaanko plussan vai miinuksen puolella. Taulukossa voisi olla esim. tunneittain jaoteltuina negatiiviset asiat (työ/opiskelu...) ja positiiviset asiat (lepo/nukkuminen/ulkonaolo/lasten kanssa leikkiminen/konsolipeli/kahvihetki kaverin kanssa...). Lliikunta ja ruoka voivat olla sellaisia asioita jotka voivat olla sekä positiivisessa että negatiivisessa taulukossa. Eri asioille voi antaa erilaisia kertoimia, koska 1 h rankkaa duunia ei vastaa 1 h ulkonaoloa jne.