Huolissaan laihduttajista

[Daiina]

Pussi- ja patukkaruokavaliot maksaa niin pirusti, kunhan tekee kevyen ruokarungon perusruoka-aineksista ja lisää syömiselle voluumia kasviksilla niin saa terveelliseen painonpudotukseen johtavan suunnitelman aikaiseksi. Kasviksilla ja erilaisilla lihoilla/prodelähteillä saa vaihtelevuutta ruokavalioon, ettei "kuuri" tyssää siihen, että pää alkaa hajota energian puutteeseen ja yksitoikkoisuuteen. Parempi tehä homma niin, että päivittäin on kivaa ja paino tippuu tasaisesti kuin alkaa jojoilla "kuihdu ja mässää" - tyylillä, kun on vähän aikaa onnistunut laittamaan itsensä tiukille. Monesti kaikki tehdään tosiaanki liian kiireellä. Jos jokaisessa syömiskerrassa olisi ajatusta mukana niin voisi keskittyä siihen hitaasti tulevaan kylläisyyden tunteeseen ja makuihin, eikä kuoleman nälissään hotki kaikkea mitä suuhunsa saa. Liian vähällä energialla kutjottaessa aika piakkoin tulee mukaan makeanhimon esiintyminen, ettei se ainakaan yhtään helpota suurilla miinuksilla olemista. Laihtua voi myös olemalla suht koht kylläisen oloinen koko ajan.

 

[Timo Kettunen]

Mä usein aloitan asiakkaiden kanssa siten, että ekat kaks viikkoa totutellaan vain uusiin ruoka-aineisiin ja aletaan laskea niitä kaloreita vasta myöhemmin. En edes törkeän lihaville (150+ kg) aloita mitään pussikeittoja, vaan pyrin hitaaseen elämäntapamuutoksen ihan perusruoalla. Usein ns. natsiruokavalioon tottuneet asiakkaat ovat huojentuneita, kun joku antaa luvan syödä pari viikkoa ilman punnituksia ja laskemisia

Muun muassa John Berardi käyttää tätä 80/20-sääntöä, eli jos 80 % aterioista on kunnossa, voi 20 % aterioista/välipaloista olla jotain ihan muuta. Itse toteutan tätä monesti siten, että kahden viikon "vapaan syömisen" jälkeen n. kuukausi vedetään 100/0-säännön mukaisesti, seuraavat 3-4 viikkoa 90/10-säännön mukaisesti, ja sitten siitä eteen päin 80/20-säännön mukaisesti elämän loppuun saakka. Tämä on siis fysiologisesti ja psykologisesti järkevä malli, mutta ei tietenkään toimi kisadieeteillä jne. Tarkoitus on totuttaa ihminen syömään siten, että välillä voi herkutella hyvällä omalla tunnolla, mutta niitä herkutteluhetkiä ei saa tulla liikaa. Normijantterilla tuntuu usein olevan ongelmia prosenttilaskun kanssa kun aletaan puljaamaan ruoan kanssa ja laskemaan montako free mealia viikossa saa syödä jos on lupa syödä esim. 10 % mitä haluaa (toki ennalta määrätyistä ruoka-aineista, eli herkutkin ovat järkeviä). Jos ihminen syö 6 ateriaa päivässä, 10 % tekee 42 ateriaa viikossa. Tästä 10 % on n. 4 ateriaa, eli ei läheskään joka päivä. Tässä kohtaa moni menee vikaan, eli luulee että voi vetää esim. joka päivä 1-2 ateriaa mitä haluaa, kunhan muuten syö oikein. Edellä mainittu malli ei ole ainoa eikä sovellu kaikille, mutta on mielestäni yksi esimerkki oikeanlaisesta lähestymistavasta perushermannin ruokavalioon.

 

[JS88]

Hyvää asiaa.
Mutta tarvitseeko sitä ruokaa edes punnita?
Toki tavalla tai toisella pitää miettiä että syö suunnilleen järkevästi proteiiniä, hiilareita ja rasvaa, mutta sen suhteen voi säätää punnitsemattakin. (Toki tuo punnitseminen on yksi ihan toimiva keino sekin, en sitä siis yritä vastustaa)
Kun ruokavalio on ensin tervellinen niin sitten voi pudottaa painoa säätämällä vielä ruuan määrää.

Ei varmasti tarvi, mutta voi siitä monelle olla apua joka syö liian vähän tai paljon. Saa käsityksen paljonko voi syödä ja sitten senkin voi lopettaa. Itselle tuo puntarointi on helpoin keino, koska ei jää arvailujen varaan että toimiiko dietti vai ei. Kaikillehan tuo tapa ei tosiaankaan sovi, kunhan vaan on käsitys oikeasta määrästä ja siitä että millaisilla ruuilla saa makrot haluamalleen tasolle noin suunnilleen niin dietti toimii

Yksi (pieni) syy voi olla myös se että tätäkin foorumia lukiessa voi (helposti?) mennä kisadieetti sekaisin tervellisen elämän kanssa, ihan samalla tavalla kuin jo aikaisemmin mainittujen lehtien ihmeellisten juttujen kanssa.

Totta tuokin, pitäisi pystyä suodattamaan sitä tietoa omien tarpeiden mukaan, normaali terveellinen elämä ei tosiaan ole kisadietillä olemista.

 

[John Galt]

https://www.youtube.com/watch?v=QHHzie6XRGk&list=UUqMBA83S0TnfTlTeE5j1mgQ&index=4

En tunne tämän videoblogaajan taustoja enkä myöskään ole varma hänen lajitaustastaan, mutta suositteleeko hän peruskuntoharjoittelun välttämistä kohdassa 12:30? Videosta ei ota oikein selkoa, kun matalasykkeisestä harjoittelusta puhuttaessa puhutaan television katselusta ja 3 mailin tuntivauhdista, mikä voi olla harjoitusvauhti korkeintaan hyvin huonokuntoiselle ja ylipainoiselle henkilölle alussa. Oleellista kun olisi, että laihduttajat eivät laihduttaisi kuurinomaisesti, vaan omaksuisivat terveelliset liikuntatottumukset, jolloin kuntoharjoittelusta 80% tulisi kuitenkin olla peruskuntoharjoittelua verrattain matalilla sykkeillä.

Kestävyysharjoittelusta henkilö ei tunnu ainakaan tietävän mitään, eikä sen edellyttämästä energiamäärästä.

 

[beginner]

En tunne tämän videoblogaajan taustoja enkä myöskään ole varma hänen lajitaustastaan, mutta suositteleeko hän peruskuntoharjoittelun välttämistä kohdassa 12:30? Videosta ei ota oikein selkoa, kun matalasykkeisestä harjoittelusta puhuttaessa puhutaan television katselusta ja 3 mailin tuntivauhdista, mikä voi olla harjoitusvauhti korkeintaan hyvin huonokuntoiselle ja ylipainoiselle henkilölle alussa. Oleellista kun olisi, että laihduttajat eivät laihduttaisi kuurinomaisesti, vaan omaksuisivat terveelliset liikuntatottumukset, jolloin kuntoharjoittelusta 80% tulisi kuitenkin olla peruskuntoharjoittelua verrattain matalilla sykkeillä.

Kestävyysharjoittelusta henkilö ei tunnu ainakaan tietävän mitään, eikä sen edellyttämästä energiamäärästä.

"Don't do A TON of low intensity cardio." Luulen, että tuossa puhutaan ihan perus tasasykkeisestä kävely-/crossariaerobisesta, joita moni tykkää dieetillä harrastaa aamuin illoin. Norton puhuu lähinnä fitnessharrastajien lähtökohdista, ei reipasta ylipainoa ensimmäistä kertaa pudottavien kannalta.

 

[John Galt]

Fitness-harrastajille tuo voikin olla järkevä lähtökohta, kun lihasmassa säilyttäminen taitaa olla keskeisessä osassa. Sen sijaan aerobista suorituskykyään parantaville tai painoaan pudottamaan pyrkiville kuntoilijoille neuvo on huono. Kestävyysurheilijoiden harjoittelussa pitkät lenkit ovat keskeisessä osassa juuri sen takia, että rasva-aineenvaihdunta saadaan kohdalleen.

 

[B-Ice]

Tällaisesta asiasta luulisi siis olevan jotain kovempaakin näyttöä, kuin asiantuntijoiden ja "asijantuntioiden" mielipiteitä?

Mitenkä tällainen "aineenvaihdunnan lukittuminen" tapahtuu, siis fyysisesti, mitä tapahtuu elintoiminnoille? Käsittääkseni koomapotilaan aineenvaihdunta koostuu lähinnä solujen uusiutumisesta, sydämensykkeestä, hengittämisestä ja lämmön tuotosta. Kuinka paljon noista voidaan tinkiä normaalisti, ennen kuin ihmiselle tapahtuu jotain fataalia? Mitä siis tapahtuu fyysisesti koomapotilaalle, jonka "aineenvaihdunta on lukossa"? Ja kuinka paljon vähemmän tällainen koomapotilas kuluttaa käytännössä kaloreita kuin toinen, jonka aineenvaihdunta ei ole "lukossa"?

Entä liikkuva ihminen? Kuluttaako "lukittunueen aineenvaihdunnan" omaavan ihmisen lihakset tilavuusvakioituna jotenkin vähemmän energiaa samassa rasituksessa?

Kyllä kuulostaa taas niin urbaanilta bodauslegendalta koko "aineenvaihdunnan lukittuminen", että maailmanlopun ennustuksetkin jää toiseksi.

Sen tiedän, että Mengele tuota aikoinaan testaili keskitysleirivangeilla ja havaitsi, että pitkään todella vähillä kaloreilla olleilla vangeilla ja havaitsi, että käytännössä jo nääntymistilassa olevilla vangeilla tapahtui aineenvaihdunnan hidastumista. Mutta Mengele oli kuitenkin lääkäri ja havainnointivälineitä oli vähintään riittävästi. Mutta, että joku bodari tekee tällaisia päätelmiä, niin kuulostaa siltä, että omaan kompetenssiin nähden tehdään pikkasen liian järeitä päätelmiä.

-Olen valmis muuttamaan kantaani, jos tällaisesta tapahtumasta todella on jotain kirjattua tietoa. (Ei mitään asiantuntijalausuntoja tai youtube videoita.)

 

[jorimantysalo]

Samaa piti minunkin ihmetellä kuin B-ice. Jos bodari pistetään tyrmään vedelle ja leivälle kuukaudeksi, niin hänkö ei sitten kisalavalle nouse enää ikinä? Tai tavallinen kuolevainen ei tuon kuukauden jälkeen saa lihaksia kerättyä. Varsinkin kun ihmisen reaktio nälkiintymiseen näyttäisi viittaavaan siihen, että nälkää on evoluution kuluessa nähty.

Tämä ei tietysti tarkoita, että ihmepikadieetti olisi reaalitodellisuudessa hyvä juttu.

 

[T79]

Fitness-harrastajille tuo voikin olla järkevä lähtökohta, kun lihasmassa säilyttäminen taitaa olla keskeisessä osassa. Sen sijaan aerobista suorituskykyään parantaville tai painoaan pudottamaan pyrkiville kuntoilijoille neuvo on huono. Kestävyysurheilijoiden harjoittelussa pitkät lenkit ovat keskeisessä osassa juuri sen takia, että rasva-aineenvaihdunta saadaan kohdalleen.

Selvää kaikille varmasti on, että järkevä tapa päästä terveellisesti ja pysyvästi eroon ylipainosta on kokonaisvaltainen elämäntapamuutos, jossa yhdistyvät oikea ruokavalio ja riittävä määrä liikuntaa - unohtamatta sitä arkiliikuntaa - joiden tavoitteet ja rakenne muokataan kulloisenkin tilanteen mukaan siten, että saavutuksista pystytään pitämään kiinni ja edistymään aina eteenpäin.

Monille laihduttajille saattaa edelleen tulla yllätyksenä se, että laihduttamisen jälkeen ei voida lipsua edes vähää siihen entiseen, eli huonoon ruokaan ja liikunnan välttelyyn. Koko projekti koetaan jonkinlaisena lyhytkestoisena kärsimyksenä, jonka läpikäymisestä koetaan olevan oikeutettu palaamaan vanhoihin kujeisiin. Ja kuten tässäkin ketjussa on jo mainittu, moni ei käsitä miten haasteellista liikunnalla on kuluttaa kaloreita ja miten helppoa on pilata kulutus syömällä tilalle se suklaapatukka. Moni siis "palkitsee" itsensä herkuilla liikuntasuorituksesta, jolloin mennään metsään jo heti kättelyssä.

Ruokavalion siistiminen on se suurin asia, yhdistettynä liikuntaan saadaan lisättyä aineenvaihduntaa ja energiavajetta ja parennetaan omaa oloa fysiologisessakin mielessä. Nyt nämä esillä olevat ohjelmat jotenkin ruokkivat sitä mielikuvaa, että laihduttaakseen liikunnan pitää olla tuskaa, kuntosalia, verta, hikeä ja kyyneleitä. Varsinkin hirvittää katsoa näitä jenkkiversioita, joissa sairaan ylipainoiset ihmiset pistetään kylmiltään hyppimään, loikkimaan ja tekemään korkeasykkeistä liikuntaa. Näillä saadaan kyllä buustattua aineenvaihduntaa, mutta vammariskit ovat suuret ja korkea kuorimitustaso noin heikkokuntoiselle ihmiselle on kaikkea muuta kuin terveellistä. Asennetta sillä saadaan kyllä kohdilleen niillä joilla sisua riittää, mutta liikunnan iloa siitä on vaikea löytää.

Jos puhutaan liikunnasta painonhallinnassa noin ylipäätään, nyt on annettu kuva siitä, että HC harjoittelu salilla PT:n tappotreeneissä on se ainut oikea tapa liikkua. Jos tarkastellaan rasvanpolttoa fysiologisesti, matalasykkeinen aerobinen pitkäkestoinen (väh. 45 min) yhtämittainen suoritus on paras tapa kehittää rasva-aineenvaihduntaa ja polttaa vararavintoa. Kuntosali/lihasvoimaharjoittelulla saadaan myös näitä ominaisuuksia kehitettyä pitkillä sarjoilla ja riittävällä intensiteetillä, kuntosaliharjoittelun myötä kasvaa tottakai myös lihasmassa , insuliiniherkkyys ja aineenvaihduntataso. Mutta varsinaiseen rasvanpolttoon kävely, juoksu, hiihto, pyöräily ja se arkiliikunta ovat aloittelijalle parasta ihan jo se faktan takia, että se kuluttaa kaloreita normaalia kuntosalitreeniä enemmän. Yhdistettynä arkiliikuntaan (kotityöt, kävely portaita hissin sijaan yms. legendaariset esimerkit) kannustavat ylipäätään aktiivisempaan elämäntapaan ja kuluttavat kaloreita huomaamatta. Eikä pidä unohtaa aerobisen harjoittelun merkitystä lihaskuntoharjoittelunkaan taustatekijänä. Ilman riittävää yleiskuntoa ei salitreenitkään ole tehokkaita, eikä palautuminen tai lihaksen ravinteiden saanti kehity ilman riittävää mikroverenkiertoa, jota saadaan kasvatettua juurikin aerobisella harjoittelulla.

Pointtini on se, että kuntosalin tappotreenit ja puhtaasti lihasmassan kasvuun tähtäävillä happoharjoitteluilla ei saada parasta tulosta aikaan, toki lihaskuntoharjoittelua tuleekin tehdä, mutta nyt on jotenkin jäänyt käsitys että salitreenit ovat se ainut tapa laihduttaa liikunnalla. Lajivalikoimaa on tarjolla muitakin, tärkeintä on se, että liikutaan ylipäätään ja liikutaan sillä taktiikalla mistä itse pitää. Hyvä aerobinen kunto on kuitenkin normaalin aktiivisen ihmisen elämässä eniten hyödyttävä elämänhallintaa ja -iloa tarjoava ominaisuus, ei se paljonko nostaa penkistä salilla. Se, että hallitsee elämäänsä liikunnan ja ruokavalion avulla, ei tarkoita sitä että pitää olla fitness tai bodyurheilija, vaikka se nyt trendiksi onkin nostettu.

 

[hkuja]

Mä olen aika vakuuttunut että jos syö todella puhdasta ruokaa akselilla, puuro, riisi, jauheliha 7-10%, broileri, kala, vihanneksia, raejuusto,rahka, marjoja sekä juomana vesi, saa syödä aivan järjettömän paljon (2000 kcal ei riitä alkuunkaan) ennenkuin alkaa "lihoa". Ja varsinkin miten nopeasti moisella alkaa laihtua jos on eletty valmisruuilla ynnä muilla mitä todennäköisesti "lihavaksi" määriteltävä on tehnyt jo pitkän aikaa.

Riittää että siistii ruokavalion niin tapahtuu jo vaikka mitä.

 

[Markku Tikka]

Tällaisesta asiasta luulisi siis olevan jotain kovempaakin näyttöä, kuin asiantuntijoiden ja "asijantuntioiden" mielipiteitä?

Mitenkä tällainen "aineenvaihdunnan lukittuminen" tapahtuu, siis fyysisesti, mitä tapahtuu elintoiminnoille? Käsittääkseni koomapotilaan aineenvaihdunta koostuu lähinnä solujen uusiutumisesta, sydämensykkeestä, hengittämisestä ja lämmön tuotosta. Kuinka paljon noista voidaan tinkiä normaalisti, ennen kuin ihmiselle tapahtuu jotain fataalia? Mitä siis tapahtuu fyysisesti koomapotilaalle, jonka "aineenvaihdunta on lukossa"? Ja kuinka paljon vähemmän tällainen koomapotilas kuluttaa käytännössä kaloreita kuin toinen, jonka aineenvaihdunta ei ole "lukossa"?

Entä liikkuva ihminen? Kuluttaako "lukittunueen aineenvaihdunnan" omaavan ihmisen lihakset tilavuusvakioituna jotenkin vähemmän energiaa samassa rasituksessa?

Kyllä kuulostaa taas niin urbaanilta bodauslegendalta koko "aineenvaihdunnan lukittuminen", että maailmanlopun ennustuksetkin jää toiseksi.

Sehän tästä "aineenvaihdunnan lukkiutumisesta" - kuten asian ilmaisit - keskustelusta tekee vaikean, että mitään tieteellistä näyttöä ei asiasta taida olla. Ainoastaan lukuisia tosielämän esimerkkejä. Samaa taitaa videollaan Layne Norttoni sanoa. Joten on aina lähinnä ajan kysymys, että milloin tullaan paskan puhujaksi leimaamaan niiden toimesta, jotka aina vaativat tieteellistä todistelua asiasta kuin asiasta. Jos sitä ei ole esittää, niin koko asiaa ei ole olemassa.

Joka tapauksessa aineenvaihdunnan tuhoamisella tarkoitan sitä, että kun syö liian vähän (ja liikkuu paljon) niin paino ei siitä huolimatta putoa. Jos vähentää ruokaa entisestään, niin paino ei edelleenkään putoa. Jos lisää liikuntaa, niin paino ei edelleenkään putoa. Silloin aineenvaihdunta on leikannut kiinni. Ja ainoa tapa saada se taas käytiin on alkaa hiljalleen ruokamäärää lisäämään (ja rasvanpolttotavoitteen siltä erää lopettaminen). Periaatteessa on aineenvaihdunnan kannalta aivan sama, että lisääkö sitä hitaasti vai nopeasti. Erona vain se että kun sen tekee hitaasti niin läskiä ei kerry (niin paljoa ainakaan) kuin jos ruokamäärää nostaa nopeammin.

Minulla ei sen enempää ole vastauksia olemassa, että mistä kyseinen efekti johtuu tai mitä siinä solutasolla tapahtuu. Voin kertoa asiasta vain omien kokemuksien kautta. Ja joku vuosi sellaisia tulee muutama kpl vastaan. Osa on kilpailijoita osa tavallisia perustreenaajia.

Viimeisin omalle kohdalleni osunut esimerkki on eräs entinen fitnesskilpailija, jonka kisadieetin aikainen idioottivalmentajansa oli laittanut ruokavaliolle joka sisälsi 100g heraa päivässä. Ja siinä kaikki. Jonkin aikaa mukana oli myös muutama rkl öljyä, mutta se piti jättää pois. Tämä tietty siitä syystä, että kun mimmin paino ei tuntunut muuten putoavan. Eikä muuten pudonnut sittenkään. Pari kuukautta hän tuota "ruokavaliota" noudatti ja sinä aikana paino putosi yhden kilon. Samaan aikaan tietty 4-5 salitreeniä ja 1-2h aerobista päivässä.

Mitä hänen aineenvaihdunnalleen solutasolla tapahtui? Eikö lihastyö kuluttanut enää energiaa? Söikö keho itseään? En minä tiedä. En tiedä mistä sydän tai kehon lämmöntuotto ottivat energiansa.

Lienee sanomattakin selvää, että pitkäaikaista (ehkä lopullista) vahinkoa tuona aikana hänen aineenvaidunnalleen tapahtui. Kehon hormonitoiminta meni ihan päin helvettiä, vaikka oli aikaisemmin toiminut normaalisti. Hiilihydraatteja häntä ei voinut laittaa syömään alkuun ollenkaan, koska entsyymejä mitkä sitä kehossa käsittelisivät ei enää ollut (nämä asiat siis lääkärin toimesta todettu, ei minun). Todettakoon vielä että ennen tuota tuohoisaa kisadieettiään (joka jäi kesken) hän oli pystynyt syömään normaaleja määriä normaalia ruokaa.

Lopputulosta en tiedä, koska hän ei enää valmennuksessani ole. Oli muutaman kuukauden ja sinä aikana asian hoidossa eteenpäin pienin askelin päästiin, mutta kun aineenvaihdunta menee niin pahaksi kuin hänelle menee koko projektiin vuosi tai vuosia. Tosin hänen tilannettaan ei pelkällä treenillä ja ravinnolla pystynyt enää korjaamaan, joten valmennuksen ohella tietty oli lääkärissä/sairaalassa käyntiä sekä lääkitystä.

Tämä nyt tosin oli äärimmäisin esimerkki mitä on eteen tullut ja voin ihan suoraan myöntää, että kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi niin ensisijainen taho mihin pitää ottaa yhteyttä on lääkäri. Jos ravinto/treeni/liikunta ei riitä asian hoitamiseen, niin minulla ainakin loppuu osaaminen kesken.

Ja ennen kuin kukaan kommentoi, että minkälainen idiootti suostuu syömään vain 100g heraa päivässä, niin haluan sanoa, että ymmärrän oikein hyvin, että kun ihminen jahtaa unelmaansa, niin sen eteen tekee melkein mitä vaan. Ja jos on jonkun "asiantuntijan" palkannut itseään auttamaan, niin kyllähän sitä haluaa uskoa. Samaan hengenvetoon pitää tosin vielä sanoa, että tietty yksilön vastuu kannattaa silti säilyttää ja olla sen verran perilla itsekin asioista, että tunnistaa homman täysin järjettömäksi siinä kohtaa, jos "valmentajan" ohjeistus alkaa tuntua siltä, että voiko tällä enää edes hengissä selvitä.

Mutta kuten alussa totesin niin mitään tieteellistä evedenssiä ei ole esittää, mutta pystyisin kyllä nimeltä nimeämään useita henkilöitä, joilla aineenvaihdunnan lukkiutuminen on tapahtunut. Lievät sellaiset hoituu ihan vaan treenistä/liikunnasta palauttelulla ja ruokamäärää hiljalleen nostamalla ja vakavemmissa tarvitaan lääketieteellistä apua.

 

[gobbe]

Mitenkä tällainen "aineenvaihdunnan lukittuminen" tapahtuu, siis fyysisesti, mitä tapahtuu elintoiminnoille? Käsittääkseni koomapotilaan aineenvaihdunta koostuu lähinnä solujen uusiutumisesta, sydämensykkeestä, hengittämisestä ja lämmön tuotosta. Kuinka paljon noista voidaan tinkiä normaalisti, ennen kuin ihmiselle tapahtuu jotain fataalia? Mitä siis tapahtuu fyysisesti koomapotilaalle, jonka "aineenvaihdunta on lukossa"? Ja kuinka paljon vähemmän tällainen koomapotilas kuluttaa käytännössä kaloreita kuin toinen, jonka aineenvaihdunta ei ole "lukossa"?

Yksi tätä aiheuttava asia on kun mennään liian alhaisilla kaloreilla muttuu kilpirauhasen erittämä T4 hormonituotsnto sellaiseksi ettei siitä enää tehdä T3:sta vaan rT3:sta eli käänteistä T3-hormonia joka hidastaa elimistön aineenvaihduntaa ja tätä kautta luonnollisesti painolnputoaminen pysähtyyja pienikin ruuan lisäys aiheuttaa lihoamista.

 

[Mopsy80]

Punttimimmien puolella on aktiivisena aiheeseen liittyvä "Kun elimistö sekosi" -keskustelu. Semmonen pointti tuli mieleen, että jokaisen ruokavaliota tekevän PT:n tulisi olla tietoinen noista kilpirauhas- jne. vaivoista (jotka koskettavat vissiin useimmin naisia kuin miehiä). Kun jotenkin tuntuu vielä karummalta, että joku sairastuu asiantuntijan tekemän ruokavalion takia vrt. ominpäin kitudieettaamalla.

 

[Daiina]

Hormonaaliset asiat vaikuttanee jonkin verran ihmisen kehonkoostukseen, kuten hormonitieteisiin uskovat tietävät kertoa. Nälkiintymisessä stressihormonitasot nousee ja se nostaa verensokeria, jolloin enemmän käytetään energiaksi glukoosia kuin rasvaa. Jolloin näennäisesti vaikuttaa, että rasva ei pala. Joillakin lihavilla voi insuliini- ja leptiinitasot olla päin helvettiä, jolloin ensin tarvitsee siistiä ruokavaliota, jotta saadaan hormonitasoja parempaan suuntaan ja rasvanpolttoa edistävään suuntaukseen. Insuliini osaa kyllä tehokkaasti varastoida energiaa rasvakudokseen ja sen aikana ei varastoja pureta. Nopeat hiilarit aiheuttaa piikkiä verensokeritasoissa jolloin rasvanpoltto vaikeutuu. Myös vääränlaisella ruokavaliolla (ravinteiden puute, epäsäännölliset ruokailuajat) saadaan kilpirauhasen optimaallinen toiminta tukahdettua, kun se ei saa tarpeeksi toimintaansa tarvitsemia energiaa ja ravintoaineita tasaisesti. Sehän on ihmisen tärkein aineenvaihduntaa säätelevä taho. Lisäksi tärkeiden rasvahappojen puute hidastaa rasva-aineenvaihduntaa. Puhtaammalla ruokavaliolla voidaan saada kehoa heräteltyä.

 

[gobbe]

Punttimimmien puolella on aktiivisena aiheeseen liittyvä "Kun elimistö sekosi" -keskustelu. Semmonen pointti tuli mieleen, että jokaisen ruokavaliota tekevän PT:n tulisi olla tietoinen noista kilpirauhas- jne. vaivoista (jotka koskettavat vissiin useimmin naisia kuin miehiä). Kun jotenkin tuntuu vielä karummalta, että joku sairastuu asiantuntijan tekemän ruokavalion takia vrt. ominpäin kitudieettaamalla.

Valitettavasti aika iso osa PT:stä ei tiedä mitään ravitsemuksesta. Usein ruoka-ohjeeton pelkkää copypastea eikä ole mitään kykyjä hahmottaa asiakkaan nykyisen ruokavalion kohdalta korjauksia ilman että pakotetaan asiakas syömään juuri tietyn muotin mukaisesti.

Suomessa on arviolta saman verran kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä kuin on kakkostyypin diabeetikkoja, eli about 500000. Näistä iso osa ei tiedä kärsivänsä asiasta kun oireetuppoavat muiden sairauksien syiksi kutren masennus, ylipaino, stressi jjne. Näistä siis yli puolet on naisia. En nytnopeasti löytänyt tuota tutkimusta mutta muistelin että luokkaa yli 60%. Ja naiset useimmiten turvautuvat hömppälehtien rääkkidietteihin jne. Ei hyvä.

 

[Sviippi85]

Joka tapauksessa aineenvaihdunnan tuhoamisella tarkoitan sitä, että kun syö liian vähän (ja liikkuu paljon) niin paino ei siitä huolimatta putoa. Jos vähentää ruokaa entisestään, niin paino ei edelleenkään putoa. Jos lisää liikuntaa, niin paino ei edelleenkään putoa. Silloin aineenvaihdunta on leikannut kiinni.

Hyvää tekstiä kaikkinensa, itse olen huomannut tasan samoja asioita mistä kirjoitit. Kuvitellaan että mitä vähemmän syödään ja mitä enemmän liikutaan niin sitä nopeammin pääsee huipputuloksiin, vaan eihän se näin mene.
Pala palalta sitä omaa huippukuntoa pitää lähtä hiomaan ja viemään eteenpäin, tästä on myöskin omakohtaista kokemusta eräältä dieetiltä millä olin, paino ei enää tippunut eikä rasva palanut 4kk:n dieettaamisen jälkeen vaikka kuinka lisäsi aerobista liikuntaa, kovensi sali treenejä ja sitten se pahin virhe mikä tuli tehtyä oli se että tiputin kalorit jo todella alas liikuntamäärään nähden. Noh, yöunet kärsivät tästä pahoin mikä taas pikemminkin edesauttoi rasvanpolton hiipumista ja vähäisten yöunien seurauksena oli 3kk:n pakkolepo sali hommista koska liiallisen liikunnan, alhaisten kaloreiden ja vähien yöunien takia alkoi tulemaan rytmihäiriöitä ja levollahan niistä ainoastaan selvittiin. Joten muistakaa ihmiset syödä laadukasta ruokaa ja reenata kovaa mutta fiksusti

 

[Timo Kettunen]

Tähän voisi oikeastaan lisätä vielä sen levon ja yöunien merkityksen. Pelkkää persiillään olevaa ruokavaliota tai liiallista treenin määrää ei voi syyttää, jos ihminen tai hänen valmentajansa ei huolehdi siitä, että yöuni on riittävää. Elimistön hormonitoiminta toimii kuitenkin myös vuorokausirytmin mukaan, ja se on melko tarkka. Kun yöunet alkavat häiriintyä esim. huonon treenitavan/ruoan seurauksena, se pahentaa hormonaalisia ongelmia. Kohta ei tiedä mikä on seuraus ja mikä syy, mutta sitä aletaan helposti purkamaan väärästä päästä: ei nukuta -> lisää liikuntaa että uni maittaisi. Jollekin hiilarien vähentäminen vaikuttaa yöuniin, mikä taas vaikuttaa aineenvaihduntaan. Huonosti nukutun yön jälkeen nesteet kertyvät kudoksiin ja aamulla ihmetellään miksi paino on noussut. Apua, olen läski -> kaloreita pienemmäksi ja nukkuminen entistä vaikeampaa. Ja aineenvaihdunta kiittää.

Ja levosta/yöunesta saadaa hyvä aasinsilta stressiin. Miinuskalorit, vähäinen lepo, elämäntilanteeseen suhteeton treeni, sekä kaikki muut ihmisen ympärillä olevat asiat lisäävät akuutteja stressireaktioita. Nämä ovat aika pitkälle kortisoli- ja katekoliamiiniaineenvahduntaan, sekä sympaattiseen hermostoon liittyviä muutoksia elimistössä. Nyt kun näistä lukuisista akuuteista stressireaktioista ei ehditä palautua, niin ne kroonistuvat. Ja silloin ollaan ongelmissa. Stressi aiheuttaa lukuisia oireita, esim. lihasten supistumista. Aamulla on hankalampi nousta sängystä, kun lihakset ovat aina jumissa. Syy on liian pitkälle edennyt stressi, mutta oikea ratkaisu ei välttämättä ole se minkä ihminen luontaisesti tekee: lisää liikuntaa venyttelyn tai liikkuvuusharjoittelun muodossa.

 

[beginner]

Kuinkahan nopeasti aineenvaihdunnan mahdolliset muutokset ilmenevät? Tämä lienee yksilöllistä ja tietenkin suhteessa kalorivajeeseen, treeniin ym. jo mainittuihin asioihin, mutta jos lähdetään "normaalitasosta", niin varmasti puhutaan kuukausista ennen pieniäkään muutoksia?

Jos tässä nyt jotain ratkaisujakin esitetään, niin varmasti järkevintä olisi varata riittävästi aikaa dieetille ja aloittaa se kylmästi pelkällä ruokavalion muuttamisella. Moni tuntuu lisäävän 1-2 aerobista joka päivälle ja muokkaavan vielä punttitreeniä "metabolisempaan" suuntaan, mikä yhdessä kalorien tiputtamisen kanssa voi olla liian raju alku.

 

[Sviippi85]

Tähän voisi oikeastaan lisätä vielä sen levon ja yöunien merkityksen.

Kyllä, yöunilla on todella suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnissa, etenkin urheiltaessa oman suorituskyvyn äärirajoilla unen tärkeys korostuu entisestään.

 

[Ironbutt]

Suurkiitos tästä videosta! Niin totta joka sana. Pisti miettimään että on varmaan tullut tuhottua omaa metaboliaa siitä 16-kesäsestä asti kun tuli eka "kaalisoppadietti" testattua. Ja tätä on sitten jatkettu uudestaan ja uudestaan. Joskus jopa personal trainerin ohjeistamana. Jotenkin osu ja uppos toi "huono pt" kuvauskin.