Joo. Oma lähestymistapani on ensisijaisesti tutkimuksiin perustuva, mutta paljon on maailmassa sellaista johon tutkimukset eivät ole ulottuneet tai joita ei koskaan tulla tutkimaan. Kyllä kokemukset ja omat havainnot ovat tärkeitä ja antavat paljon, mutta ehkäpä niitä ei voida verrata edes tutkimuksiin. Varsinkin terminologian kannalta katsottuna tulee vaikeuksia. Kirjoitin itse tuolla aikaisemmin, että miinuskaloreilla lihoi, kun olisi ehkä pitänyt puhua painon noususta (joka on siis eri asia kuin mitä lihomisella yleensä tarkoitetaan).
Jos asiakas syö 1000 kcal päivässä ja paino nousee, niin asiakkaalla on ongelma. Sillä ei ole ole käytännössä merkitystä mikä siellä on tieteellisesti taustalla, kunhan sitä vain lähdetään hoitamaan oikein. Aina voi kokeilla järkevän dieetin ja ruokavalion, mutta usein asiakkaat ovat jo käyneet lääkärin kautta ja heillä on näyttää labrakokeet jne. Iso osa valmentajista perustaa työnsä tieteeseen, mutta he eivät ehkä tiedosta sitä samalla tavalla kuin "oppineet". Eikä se ole väärin, jos valmentajan moraali on kunnossa. Aina näin ei ehkä ole…
Oma lukunsa ovat sitten sellaiset ihmiset, joiden mielestä tiede on vaan salaliitto. Nämä reptiliaaneja metsästävät vaihtoehtohuuhailijat ovat kyllä ihan oma lukunsa, eikä niihin kannata sinänsä kiinnittää huomiota. Tosin osa niistä aiheuttaa suoranaisesti vaaraa toisille ihmisille, kun neuvovat ihan mitä sattuu, perustuen juuri johonkin pseudotieteisiin ja planeettojen ovulaatioon.
Toisin sanoen sellaista mitä ei ole osattu tieteellisesti todistaa ei ole olemassa…
Tuskin B-ice from straight of da vanilla ghetto tätä näin konkreettisesti tarkoitti. On myös paljon tutkimuksia joissa on tullut nollatulos (tai negatiivinen), mutta koska ne ovat lääketehtaiden tms. rahoittamia, ei niitä ole virallisesti julkaistu. Tietokannoista löytyy - ainakin osa.
Jos jossain pitää BULLSHIT-mittari kytkeä päälle niin erilaisia tieteellisiä tutkimuksia lukiessa… heti tuli yksi D-vitamiineja käsitellyt luotettavan tahon luotettava tutkimus mieleen. Tutkimuksissa on se ongelma, että ne maksaa rahaa. Eli joku ne aina rahoittaa. Eikä yksikään sijoittaja rahoita mitään sellaista tutkimusta, joka ei olisi hänen etujensa mukainen tavalla tai toisella.
Tieteellisiä tutkimuksia on niin monen eri tasoisia, että osa menee tosiaan bullshit-osastoon. Mutta on siellä paljon oikeasti hyvän tason selittävää kamaakin.
Ja toisekseen nykytiede ei nyt vaan tiedä hevonvittuakaan juuri mistään ihmiskehon toimintaan liittyvästä (hieman liioitellusti sanottuna). Vähän on pintaa päästy tällä vuosituhannella raapaisemaan. AIDSiin ei ole keksitty parannuskeinoa. DNA:n rakenne taitaa olla selvillä, mutta vaikutukset ei. Ja geeneistä ja niiden vaikutuksista mm. aineenvaihduntaan yms. elintoimintoihin kun aletaan puhua niin tiede osaa niistä selittää ehkä 0,5 prosenttia.
http://wtvr.com/2013/01/24/scientists-discover-potential-cure-for-aids/ - lähellä ollaan jo ton AIDS:n kanssa
Nykytiede tietää paljon, mutta tulosten ja tutkimusten tulkinta on usein vaikeaa. Ei normijantteri osaa tulkita tutkimuksia jos ei ole opiskellut tilastotiedettä tai kvantitatiivista/kvalitatiivista analyysiä. 0,5 prosenttia on aika alakanttiin, uskallan väittää.
Minä kuulun siihen luopioiden joukkoon, joka tätä rahasta tekee. Siitä tosin kukaan ei ole ikinä maksanut penniäkään, että tieteellisen tutkimuksen selittäisin, missä kerrotaan miten rasva teoriassa ihmiskehosta palaa. Ei… kyllä minä saan palkkani siitä, kun saan aikaan todellisia muutoksia todellisissa ihmisissä ihan oikeassa elämässä… riippumatta siitä mitä mieltä tiedemiehet asiasta ovat.
Kuten myös, renegade koko mies. Kuvien ja kokemusten perusteella tiedän, että teet tosi hyvää duunia, ja tuskin kukaan kyseenalaistaa sinun motiivejasi - tai edes välttämättä haluaa että selität asiat tieteellisesti. Ongelma on lähinnä siinä, että tiedät kokemusten perusteella minkälaisia muutoksia kropassa ulkoisesti tapahtuu, mutta entsyymitasolla et (kuten en siis minäkään). Tiedemiehet voisivat oppia sinultakin paljon, mutta teiltä puuttuu yhteinen kieli.
Mutta kyllä tästäkin on näköjään tutkimuksia olemassa. Mä kysyin tätä 2 kertaa, enkä saanut vastausta. Kaivoin sitten itse sen esiin. Olisin olettanut, että asian toimeenpaneva taho edes yrittäisi etsiä asiasta jotain jämerämpääkin faktaa. Kuinka moni tässä ketjussa ainakin osittain ammatikseen tekevä edes yritti etsiä tästä mitään faktaa, rehellisesti? Vai luotettiinko siihen, että "tämä asia nyt vain on näin".? Jos väite taistelee täysin fysiikanlakeja vastaan, niin kyllä mä sen bullshitiksi leimaan, heti. Jos joku väittää, että 1200 kalorilla ihminen voi urheilla 3 tuntia päivässä ja lihoa, niin se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista, tai sitten pitää laittaa joko anatomia tai fysiikan lait uusiksi.
On tutkimuksia. Minä voin rehellisesti sanoa, että yritin - ja kaivoinkin - jotain esille, mutta ei vaan ole aika riittänyt. Nyt nipistin vähän laatuaikaa muualta ja tulin tänne satuilemaan. Fysiikanlakeja vastaan ei voi taistella. On toki helppo sanoa, että urheilen kolme tuntia päivässä ja lihon miinuskaloreilla, mutta pidemmän päälle se ei tietenkään pidä paikkaansa. Ja kuten tuossa aikaisemmin totesin, käytin itsekin epähuomiossa termiä lihoa väärin. Se, että sinä tai joku leimaa sen bullshitiksi on hyvä. Iso osa laihdutusbusinneksesta on bullshittiä, mutta markkinat määrittelevät kysynnän. On toki paljon asiaakin, mutta tässäkin tapauksessa se on kuuntelijan ja katsojan silmässä, että mikä menee läpi. Tiede ei mene läpi ihmisiin jotka etsivät elohopeaa rokotteista, mutta bullshitti menee. Se on sitten vähän comme ci comme ca, että missä kohtaa markkinoille tulisi laittaa stoppi.
Yksi oma teoriani on lyhyesti seuraava: vääränlainen syöminen, stressi (joko miinuskaloreista tai urheilusta) ja se hemmetin univaje (!) aiheuttaa ainakin subkliinisen hypotyreoosin, joka on ohimenevä. Tämä näkyisi testeissä TSH:n lievänä nousuna, jos siis labrassa piipahdus tapahtuisi. TSH:n nousu aiheuttaa muun muassa beta oksidaation häiriöitä, joka vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan. Tämä taas vaikuttaa muun muassa sen energian määrään, joka varastoidaan elimistöön. Kalori ei ole dieetillä siinä mielessä kalori, että hormonaalisen häiriöt vaikuttavat myös makroravinteiden imeytymiseen. Hormonaaliset muutokset aiheuttavat metabolisia prosesseja, jonka seurauksena elinjärjestelmien rasva-/proteiini-/glykogeenisuhteet muuttuvat, ja vettä alkaa kertyä niihin. Myös aineenvaihdunta hidastuu ja kakka jumii suoleen.
Paino nousee, koska kuona-aineet (kakka painaa) eivät poistu ja elimistö turpoaa. Elimistön muodostama metabolinen vesikin saattaapi jäädä soluun, ja tästähän voipi tulla jo 300 g vuorokautta kohti. Kun tähän yhdistetään insuliinihäiriön tai liiallisen kortisolin lisäämä keskivartalolihavuus (joko viskeraalinen ja/tai subkutaaninen), niin illuusio "lihomisesta" on valmis.
Yllä olevan tueksi löytyy kyllä tutkimuksia, tosin teoriaa tukemaan täytyy kasata useampi tutkimus alle. Lupaan etsiä kun on aikaa. Saa bustata.
Tiede on paras perustelu, mutta en käytä sitä itsekään aina jos asiakas ei erikseen pyydä. On helpompi selittää asiat yleisellä tasolla, kuin puhua jostain vetyatomien konsentraatiosta ja lihaksen bioenergiteetistä. Toki jos minulla ei ole mitään tieteellistä perustetta, niin kerron usein asiakkaalle, että tämä on nyt ihan voodoota, mutta joillakin on positiivisia kokemuksia.
Mutta mutta... en haluaisi toistaa itseäni, mutta ne plokit... ne plokit. Nekö edustaa nykytietämyksen ylintä kastia tällä hetkellä? Asiat jotka kuulostaa kivalta, ei ole
aina tosia. Ihmisellä vain on tapana poimia kivoja asioita muiden sanomisista ja leimata ne päässään faktoiksi. Näin ei vain aina ole.
Tässä olet ihan oikeassa. Syy on sekä blogisteissa, että sisälukutaidottomissa ihmisissä. Jos googleen heittää minkä tahansa sairauden/häiriön, niin varmaan 30 erilaista blogia julistaa totuutta. Ja 30 muuta blogia perustaa totuutensa näihin muihin blogeihin. Jos blogissa ei viitata mihinkään järkevään, niin kirjoittajan koulutus kertoo paljon!
Jatkan tästä ihan omalla mielipiteelläni. Se, mitä sinä sanot aineenvaihdunnan jumiksi, minä sanon syömishäiriöksi. Sinä tuskin olet näiden asiakkaiden syömisiä seuraamassa 24/7? Heidän aineenvaihduntansa jumi on omien korvien välissä. Vaikka sinä teet miten tarkat ruokaohjeet, eivät he sitä sinulle kerro, että illassa saattaa repsahtamisen jälkeen mennä pringlesituubin päälle mutakakku. Ja tämä ei ole edes mitään tyylilleni uskollista karrikointia, vaan oikeasti tiedän, että näin se menee. Siksikin olisi tärkeä ammatillinen kasvaminen, että oppisi tunnistamaan syömishäiriöiset. Heille pahinta on antaa tarkat ohjeet, miten pitää syödä ja mihin aikaan. Kun se repeäminen sitten lähtee yhdestä suffelipatukasta, niin sille ei tule loppua. Se on sen jälkeen menoa, eikä siinä vielä yksi pringlesituubi paina mitään. Ja ne ei varmasti sulle kerro sitä määrää, mitä ne syö. Jo tuollaiselle pitkäaikaiselle VLC dietille ryhtyvä on erittäin potentiaalinen syömishäiriöinen. Heidän käsitysmaailmaan ei mahdu 12, saatikka 20 viikon dietti. "HetiMulleKaikkiNyt", kuvaa enemmänkin sitä maailmankuvaa ja täysin epärealistiset tavoitteet. Kaikenlaiset SuperTruperDietit on heille juuri mieleen, mutta sitten kun joku sanoo, että se pasteija on saatanasta ja kaikki menee päin persettä jos sen syö, niin siitä se sitten lähtee. Kun heille pitäisi juuri sanoa, että jos sitä pasteijaa tekee mieli, niin syö se. Ei se pasteja kerran tai kaksi viikossa voi kenenkään laihdutusta tappaa. Todennäköisesti pääsisit hyviin tuloksiin näidenkin ihmisten kanssa, kun ensinäkin tunnistaisit tapaukset ja osaisit käsitellä heitä oikein, mikäli he asiakaskuntaasi edes kuuluvat.
Syömishäiriö on muuten oikein hyvä perustelu. Ja olen aivan täysin samaa mieltä, että se pasteija on usein paikallaan. Ruoasta pitää nauttia ja natsidieetti toimii vain harvoille ja valituille. Kontrolloitu, lievän hedonismin salliva dieetti toimii pitkän ajan kuluessa todella hyvin. Tosin sitten asiakas itkee, että miksi laihduin kolmessa kuussa vain kuusi kiloa, enkä kahtatoista. Nyt en osoita syyttävää sormea tässä ketjussa kehenkään, mutta ihmisellä on taipumus huijata itseään ja kaunistella asioita joita se kertoo treenarille tai netissä. Häpeä tai tunne omasta epäonnistumisesta pitää peittää jollain ja seliseliseliseli muuttuu äkkiä elintapojen peittelyksi. Että tämä mun postaus ei nyt jäisi ihan sanahelinäksi, niin laitetaan sulle B-ice pari tutkimusta tähän viimeiseen liittyen, eli miksi paino nousee "pitkällä dieetillä":
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16820736 ja
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12733329
Nyt meen viettää mun synttäreitä. Ja aion hommata itselleni metabolisen damagen vaimon leipomalla omenapiirakalla.
