Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
B-WINE sanoi:Mike used different routines during his career. The one you mention, goes like this:
Day 1:
1. Upper legs & calves
2. Chest
3. Triceps
Day 2:
1. Lats, lower back and traps
2. Shoulders
3. Biceps
He called it his most productive routine. In an old copy of Muscle Builder/Power (1980), he wrote that he started this routine 4 times a week: Monday, Tuesday, Thursday and Friday - with the weekends off. After a while he and his training partners (including his brother Ray) noticed that they couldn′t recuperate enough, so they started adding 1-2 days off in between workouts. So now they trained on Monday, Wednesday and Friday - still with the weekends off - or even less frequently. Later he admitted that he had still been overtraining (training too frequently, with too much volume (number of sets and exercises)).
B-WINE sanoi:One could also consider the ′athlete′s routine′ with an upper body/lower body-split. For example:
Workout A
1. Chin-ups
2. Dips
Workout B
1. Squats
2. Deadlifts
Note: I realize that there′s a certain amount of overlapping here: chins and dips both include the lats and pecs, and squats and deadlifts both include the lower back, abs, glutes and legs. And deadlifts also work a lot of upper body muscles like the lats and the traps.
Just my two cents.
Kurt J. Wilkens sanoi:You see, it all started back in the early 1920s …
When Milo Steinborn came here from Germany, he brought with him the heavy, flat-footed squat. Prior to this, most lifters in this country were doing their squats with fairly light weights, up on their toes. This produced a certain degree of muscularity in the thighs (though not necessarily a lot), but didn’t contribute much in the way of startling total-body size and strength. With Steinborn’s version of the squat, that all changed -- and a revolution was founded! The heavy, flat-footed, high-rep squat would eventually become the cornerstone of most lifter’s routines, thanks in large part to the efforts of Joseph Curtis Hise and Peary Rader. Along with the squat, you would find many other heavy, multi-joint lifts being suggested by the top physical culturists of the time. This trend -- whole-body routines with an emphasis on heavy leg and back work -- would continue into the 1960s, but only barely.
Hulkki sanoi:No tässä hieman omaa kokemusta tärinästä:
6 kk punttitauon jälkeen vaihto-oppilasvuotenani Texasissa aloitin kerralla kunnon Heavy Duty jalkatreenillä 40-asteisessa ilmastoimattomassa koulun painohuoneessa missä oli about 30 kärpästä koko ajan lentelemässä eikä Texasissa kärpäsiä tapeta noin vain, ne on about 3 kertaa nopeampia kuin Suomen serkkunsa. OK, treeni oli siis ensimmäinen ylipäätänsä puoleen vuoteen, ja ensimmäinen jalkatreenini tyyliin koskaan:
-Syväkyykky ilman varusteita tehden hitaita toistoja, 4-5s alas ja 2-3s ylös, 10 toistoa minkä jälkeen pysäytetään ylhäällä ja hengitetään (tai oikeastaan yritetään olla yrjöämättä) 10-30 s jokaisen toiston välissä tanko kuitenkin niskassa. Eli 10 toistoa plus toiset 10 rest/pausetoistoa. Yrjösin tuon kyykkysatsin jälkeen, Heavy Duty tyylillä niin loppuun ettei noussut milliäkään alhaalta.
10 minuuttia lattialla makaamista ja tietysti ne yrjöt siinä samalla.
-Suorin jaloin maastaveto 1 x 15 samaan tyyliin kuin tuo kyykky, 10 putkeen ja 5 rest pausea. Ilman mitään varusteita. Ei enää tullut yrjöt, mutta alkoi päässä heittää pahemman kerran eikä ilmaa saanut kun se ei kiertänyt, oli 40 asteista ja täynnä kärpäsiä.
10 minuuttia lattialla makaamista.
-Pohjenosto kyykkykoneessa 1 x 20 hitaita toistoja kunnolla venyttäen ja supistaen, niin kauan kunnes ei enää saanut edes sentin pituista osatoistoa. Kipu oli 10. toiston jälkeen jo aivan saatananmoinen, huusin niin kovaa että koulun toisessa päässä ollut maikka (koulu oli tyhjä päivän jälkeen) tuli koulun läpi ihmettelemään kuka oikein karjuu kuin olisi jalka poikki.
Ok, siinähän se treeni oli, makasin lattialla 15 min yrittäen saada henkeä alaselkä, pakarat, reidet ja pohkeet aivan tunnottomina. Vaihtoperheeni mutsi joutui taluttamaan mut autolle, ja siinä vaiheessa huomattiin kiva pikku homma: mulla tärisi jalat aivan helvetinmoisella taajuudella, en pystynyt estämään sitä. Mutta vielä parempi juttu: mä en pystynyt puhumaan vaan sain änkytettyä pari tavua kerrallaan. Perheen mutsi katseli sitä hommaa 15 min ja oli jo viemässä mua lääkäriin kunnes pikku hiljaa pystyin taas puhumaan kokonaisia sanoja eikä jalat enää hirveästi tärissyt.
Päädyin siihen tulokseen että tuo tilanne oli treenin aiheuttaman kauhean shokin (keskushermostolle) seurausta. Toista kertaa ei noin pahasti enää käynyt kun totuin treenaaman Mentzerin HD-tyylillä.
MKM sanoi:Mutta joka tapauksessa ja muihinkin tutkimuksiin viitaten: nimenomaan alakroppa hyötyy usein pidemmistäkin sarjoista. Takavuosikymmeninä bodarit tekivät legendaarisia 20-toiston "hengityskyykkytreenejä". Ja venäläiset tieteilijätkin, vaikka yleensä alhaisten toistojen ystäviä ovatkin, suosittelevat alakropan kasvattamiseen pitkiä kyykkysarjoja (etenkin bodareille, joille suorituskyky ei ole tärkeintä). Alakropan lihaksisto on hitaampaa sorttia kuin yläkropassa ja pitkillä sarjoilla kyykyn kaltaisessa liikkeessä saadaan ainutlaatuista hormonibuustia koko kropalle. Verkhoshansky suositteli alakropan massatreeniin eristävimpiin liikkeisiin 60-90 sekunnin sarjakestoa (eli 2 s nosto, 4 s lasku -tempolla 10-15 toistoa), perusliikkeisiin jopa 90-120 sekunnin sarjakestoa (15-20 toistoa).
jhulmi sanoi:Itse asiassa harjoittelulla voi paljonkin muuttaa...homma menee niin, että jos jaetaan lihassolut niiden yhden proteiinin myosiinin raskasketjun mukaan, niin lihassoluja on kolmenlaista ihmisellä: I, IIa ja IIx. Viimeisin on nopein. Kaikki harjoittelu vähentää nopeimpien solujen määrää (IIx) ja IIa lisääntyy. Esim. bodareilla IIa solujen pinta-alat on tosi suuret. IIa ja IIx soluilla muuten näyttää olevan melko paljon parempi kasvupotentiaali kuin I-tyypin soluilla. Eli siinä syy miksi esim. sprinttereillä usein reeni kasvattaa helposti lihasta, mutta monilla "nylkyillä" ei sitten millään...
jhulmi sanoi:Niin moni asia vaikuttaa että lihassolujakaumasta ei voi hirveesti päätellä...Joissain tutkimuksissa joitain yhteyksiä on löydetty suorituskykyyn, esim. tässä. Ja joissain lajeissa 50/50 näyttäisi olevan usein edullisin vaihtoehto, yllättävää kyllä myös yhdessä kaikkein eniten räjähtävyyttä vaativassa lajissa eli pituushypyssä, ainakin etureisien suhteen, joista lihassolujakauma yleisimmin määritetään...
gdane: muutokset on aika radikaaleja, reenin myötä nopeimpien IIX-tyypin solujen suhteellinen määrä tippuu usein alkutilanteen n. 5-20 %:sta lähelle nollaa kunhan reenaa edes kohtuu paljon ja käytännössä ihan sama mitä reenaa...
Sitten vastaavasti immobilisoidussa lihaksessa lihas on lähes 100 %:sti muutaman viikon kuluttua jo IIx:ää ja a:ta ja I solut on lähes nollassa...Eli jos biokemiallisesti ajateltaisiin, niin nopein on se joka reenaa vähiten...onneksi homma ei mene (ihan) näin, vaikka ne IIx solut ovatkin eristetyissä in vitro solututkimuksissa niitä nopeimpia ja vahvimpia...
edit: röhnis ehti eka ;)
(liha)pyörykkä sanoi:Mielenkiintoista! :thumbs:
Tummaihoisilla on kaiketi keskimäärin enemmän tyypin x soluja, he kun hallitsevat suvereenisti pikajuoksua, mutta valkoihoisilla enemmän a-tyypin soluja (voimanostajat). Aiheuttaako jopa nopeusvoiman (ns. räjähtävien toistojen) treenaaminen x-solujen katoamista? Käsittääkseni ei!
Pohjoisvirta sanoi:HST on tehokas, jos sillä pyritään kasvattamaan sarkoplasmista lihaksen kokoa, eikä niinkään supistuvia proteiineja.
Toistoalueista karsisin 5 toistot pois ja menisin 20, 15, 10 alueilla ja korottaisin jopa sarjamääriä hiukan. Ei failureen saakka silti näissäkään olosuhteissa, mielummin tuttua ja turvallista pumppailua...
JSmith sanoi:En haasta tuota kommenttiasi, haluan vaan kuulla perusteet, koska ne muutosehdotukset joita HST:hen olen kuullut ovat olleet juurikin päinvastaisia eli pumppisarjat tehottomina pois ja painotusta lyhyemmän sarjan päähän.