Luin pari päivää sitten tämän ketjun ekalla sivulla olevat, Miken 2005-vuonna postaamat ohjeet penkin tekniikasta. Ajattelin, että aika itsestäänselvää: rinta pystyssä, lavat yhdessä, olkapäät takana, kyynärvarret kyljissä kiini jne. Menin sitten salille, ja koska olo oli kuitenkin flunssainen ja vetämätön, päätin "oikean" treenin sijasta kokeilla näitä penkin tekniikka-vinkkejä käytänössä. Olen kyllä aina ennenkin "yrittänyt" tehdä penkin oikeaoppisesti, mutta yleensä pyrkimyksenä on aina ollut myös nostaa tietty määrä rautaa samassa treenissä.
Nyt tajusin, minkälainen virhe tämä on ollut. Eihän liikettä voi oppia, jos on koko ajan joku "survival"-moodi päälllä. Eli nyt laitoinkin tankoon 50kg, vain siksi, että ei huvittanutkaan yrittää mitään raskaampaa, ja aloin vain nostamaan. En edes miettinyt toistoja, pyrin vaan pitämään tekniikan kasassa. Huomasin, että ainakin itsellä tekniikka hajoaa reilusti ennekuin voimat loppuvat. Eli liike kaatuu olkapäille, ja rinta jää sluibaamaan.
Nyt yksinkertaisesti lopetin sarjan heti, kun näin kävi. Ei tolla 50 kg:llä tainnut mennä kuin 5-7 toistoa/sarja, ennenkuin tekniikkka hajosi. Myös tekniikan hajoamisen tajuaminen ei ole mitenkään itsestäänselvää, olkapäiden ei tarvi irrota kuin vähän penkistä, niin koko liike ei enää ota rintaan lainkaan.
Koomisinta tässä on, että vaikka olen käynyt salilla 6v, niin tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saanut penkistä domssit rintaan, enkä etuolkapäihin. Ja noi sarjat eivät olleet mitään tiukkoja, ainoa asia mihin keskityin, oli tekniikka. En siis ole koskaan ollut hyvä penkkaaja, 100 kg:llä menee vain pari toistoa, nyt aloin miettimään, että omalla kohdalla penkin mieltäminen ensisijaisesti voimaliikkeeksi on ollut täysin väärä lähestymistapa. Mavessa ja kyykyssä ainakin sarjapainot kasvoivat voimatreenillä, oli tekniikka mitä hyvänsä, mutta penkissä repiminen ei johtanut mihinkään.