Failure, ikuinen debaatti

[jjv]

Mulla treeniä takana natuna yli 30 vuotta. Paras muutos mun treenissä ikinä oli se, kun tajusin, ettei sarjoja kannata aina vetää ihan tappiin asti. Näin saa kasvatettua frekvenssiä ja kokonaisvoluumia huomattavasti. Jollain toisella voi kova intensiteetti toimia paremmin, mutta ei ainakaan mulla. Eikä tämä tapa treenata mun mielestä sen helpompaa ole, kuin se harvoin, mutta tappiin asti treenaminenkaan, vaikka yksittäinen sarja helpompi olisikin.
Mutta se jos sanotaan, että natutreenaajallle on paras treenata lihas vain kerran viikkoon, niin sitä on kyllä vaikea uskoa. Sitä vastaan puhuu sekä oma kokemukset, että ihan tieteelliset faktat. Mutta jos palautumiskaasiteetti kestää treenata kropan läpi 2-3 kertaa viikossa ja aina failureen asti, niin kyllähän se varmasti toimii. Aika monella se ei sitä vaan kestä.

 

[Aksu]

Mulla treeniä takana natuna yli 30 vuotta. Paras muutos mun treenissä ikinä oli se, kun tajusin, ettei sarjoja kannata aina vetää ihan tappiin asti. Näin saa kasvatettua frekvenssiä ja kokonaisvoluumia huomattavasti. Jollain toisella voi kova intensiteetti toimia paremmin, mutta ei ainakaan mulla. Eikä tämä tapa treenata mun mielestä sen helpompaa ole, kuin se harvoin, mutta tappiin asti treenaminenkaan, vaikka yksittäinen sarja helpompi olisikin.
Mutta se jos sanotaan, että natutreenaajallle on paras treenata lihas vain kerran viikkoon, niin sitä on kyllä vaikea uskoa. Sitä vastaan puhuu sekä oma kokemukset, että ihan tieteelliset faktat. Mutta jos palautumiskaasiteetti kestää treenata kropan läpi 2-3 kertaa viikossa ja aina failureen asti, niin kyllähän se varmasti toimii. Aika monella se ei sitä vaan kestä.

Pakko tuota boldattua kohtaa hieman kompata.

Mike tuolla ensimmäisellä sivulla oli jollain tapaa luokitellut vässyköiksi failurea välttävät henkilöt, että olisi ainoastaan tekosyy kun ei uskalla poistua mukavuusalueelta - "Ollaan valmiita keksimään kaikki mahdolliset viritykset välttääkseen sen epämukavan treenin."

Omakohtainen kokemus on, että kunnon psyykkaukset ja aggret peliin, niin kunnon adrenaliinipsykooseilla se yksi aivan täysiä vedetty sarja on paljon mielekkäämpää. Tulee jotenkin euforinen olo, vaikka tuntuukin hirveältä.
Kyykyssä raskas 5x8 on helvetin puuduttavaa, uuvuttavaa ja tylsää. Kun siellä ensimmäisissä sarjoissa jää vain pari toistoa varaa, on ne seuraavat sarjat ihan vitusta.

Tällä hetkellä itse esimerkiksi kyllä tulee käytettyä yhden kovan sarjan taktiikkaa, koska se tuntuu toimivan ja on mielekkäämpää - ei huvita ollenkaan tehdä mitään volyymijumppia tai "pumppailla vajaita sarjoja".

Typerää on molemmista leireistä huudella toisiin, että kumman tapa on parempi, kun myö ihmiset ollaan niin kovin erilaisia tieteen mukaan on ihan hyvät ja selkeähköt konsensukset, mutta kun niitä ei aina vaan saa toimimaan itselle yhtä hyvin kuin sitä omalle kropalle ja pääkopalle sopivaa tapaa.

 

[kreatiinikorhonen]

Pakko tuota boldattua kohtaa hieman kompata.

Mike tuolla ensimmäisellä sivulla oli jollain tapaa luokitellut vässyköiksi failurea välttävät henkilöt, että olisi ainoastaan tekosyy kun ei uskalla poistua mukavuusalueelta - "Ollaan valmiita keksimään kaikki mahdolliset viritykset välttääkseen sen epämukavan treenin."

Omakohtainen kokemus on, että kunnon psyykkaukset ja aggret peliin, niin kunnon adrenaliinipsykooseilla se yksi aivan täysiä vedetty sarja on paljon mielekkäämpää. Tulee jotenkin euforinen olo, vaikka tuntuukin hirveältä.
Kyykyssä raskas 5x8 on helvetin puuduttavaa, uuvuttavaa ja tylsää. Kun siellä ensimmäisissä sarjoissa jää vain pari toistoa varaa, on ne seuraavat sarjat ihan vitusta.

Tällä hetkellä itse esimerkiksi kyllä tulee käytettyä yhden kovan sarjan taktiikkaa, koska se tuntuu toimivan ja on mielekkäämpää - ei huvita ollenkaan tehdä mitään volyymijumppia tai "pumppailla vajaita sarjoja".

Typerää on molemmista leireistä huudella toisiin, että kumman tapa on parempi, kun myö ihmiset ollaan niin kovin erilaisia tieteen mukaan on ihan hyvät ja selkeähköt konsensukset, mutta kun niitä ei aina vaan saa toimimaan itselle yhtä hyvin kuin sitä omalle kropalle ja pääkopalle sopivaa tapaa.

Sama täällä. On se vaan paljon mielekkäänpää tehä vaikka yks tai kaks kunnon mehut pois sarjaa ku ruveta jotain maratonia vetämään.

 

[Kisumisu]

Minusta se on väärä oletus, että ”kovaa” treeniä välteltäisiin, syystä että se olisi ikävää. Suuri osa liikunnan harrastajista nimenomaan nauttii rääkistä. Endorfiineja saa ehkä kevyemmälläkin, mutta jos ylittää itsensä, niin siitä tulee sankariolo. Crossfitin konsepti houkuttelee, koska ajatellaan että saa revitellä täysillä motivaatiolauseiden kaikuessa. Aina ryhmäliikunnassa ollut suosittua kaikki missä lukee ”army” tai ”sweat”. Kukkuloilla ja nyppylöillä painelee ihmisiä porrastreenejä vetämässä. Maratoneille osallistuu tuhansia ihmisiä. Duunipaikan sählyjengin kanssa vedetään niin että päässä jyskyttää, koska se tempaisee mukaansa ja unohtuu että on lihava ja vanha luuska. Kaiken maailman huuhaavahvaviikinkikisat ja extreme-temppuradat vetää väkeä kuin kärpäsiä.

Tuskin siis punttipuolelle olisi pesiytynyt juuri sellainen porukka, joka pelkää kärsimystä enemmän kuin kaikki muut. Etenkin kun treeni kestää vain sen tunnin verran. Harva myöskään on niin kaukaa viisas, että osaisi vielä treenipäivänä ennakkoon tuntea seuraavan päivän jumeja.

Keskustelu ei etene, kun puhutaan epämääräisesti ja aggressiivisen uhoavaan tyyliin.
- Lihas pitää hakata ja tappaa ja raiskata ja murhata joka kerta kaikilla mahdollisilla eritystekniikoilla tai muuten olet pelkuri.
- Sitten ei voi tehdä kuin kerran viikossa treenin, jos palautuminen vie viikon.
- No ei pidä tehdä niin että palautuminen vie viikon, vaan sopivan kovaa niin että keho tottuu.
- Niin siis kyllä minä teen sarjoja failureen ja ihan kovaa treenaan…
- Ihan eri asia, olet tissiposki. Pitää hakata, tappaa ja raiskata ne lihat, eikä pelätä treeniä.
- En minä pelkää kovaa treeniä, mutta kun tulokset junnaa jos ei koskaan palauttele.
- Pitää kato kuunnella sitä kehoa ja antaa lepoa tarvittaessa, niin sitten taas voi treenata kovaa.
- No sillä tavalla olen tehnyt ja sen mukaan suunnitellut, että palautuu mahdollisimman hyvin ja pääsee treenaamaan useammin.
- Suunnittelet pelkkää lepoa, koska pelkäät kovaa treeniä.
jne. maailman tappiin.

Minua kiinnostaa kyllä tämä aihe yleisellä tasolla, vaikka itse en kummempia lihaksia tarvitse, mutta ei tästä ota mitään tolkkua, kun ei puhuta konkreettisesti, minkä verran kukakin sitä rasitusta tarkoittaa. Failurekoulukunta olettaa, että muut pelkäävät kovaa treeniä ja siksi lukevat tutkimuksia, että voisivat vältellä treenaamista. Kukaan ei kuitenkaan omasta puolestaan vahvista, että pelkäisi salilla. Akateeminen koulukunta taas pitää failurekoulukuntaa idiootteina, joiden treenissä ei ole mitään järkeä. Kukaan ei kuitenkaan myönnä olevansa idiootti.

 

[kierojalka]

Munkin mielestä volyymitreenit on paljon vittumaisempia ku verenmaku suussa vedetyt äly pois -treenit. Toki en varmaan saa omasta kropasta niin paljon irti kuin elämäntapabodaajat, mutta kuitenkin. Isot kuormat on armottomia, hapot nyt vaan vähän sattuu ja täts it.

 

[Mike]

Munkin mielestä volyymitreenit on paljon vittumaisempia ku verenmaku suussa vedetyt äly pois -treenit. Toki en varmaan saa omasta kropasta niin paljon irti kuin elämäntapabodaajat, mutta kuitenkin. Isot kuormat on armottomia, hapot nyt vaan vähän sattuu ja täts it.

Ööö, siis nyt et ymmärrä, että ne rajut 1,5h tunnin jalkarääkit omaa valtavan volyymin ja kasan erikoistekniikoita. Erikoistekniikat, kipu ja volyymi ei ole poissulkevia juttuja. Tässä huomaa miten osa ei edes tiedä mitä on kova treeni.

 

[kierojalka]

Ööö, siis nyt et ymmärrä, että ne rajut 1,5h tunnin jalkarääkit omaa valtavan volyymin ja kasan erikoistekniikoita. Erikoistekniikat, kipu ja volyymi ei ole poissulkevia juttuja. Tässä huomaa miten osa ei edes tiedä mitä on kova treeni.

Oon kattonu sun videoita. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat volyymilla omissa treeneissäsi. Mulle punttis on sivujuttu, eikä mun ole tarkoituskaan siellä saavuttaa edes mitään ihmeellisyyksiä, mutta ei se tarkota, ettenkö olis kokeillut kaikennäköistä.

edit: piti vielä tuosta kivusta sanoa, että mun lajihistoriassa - joka ei todellakaan ole mikään vakuuttava - punttis on sieltä kevyemmästä päästä. Aihe erikseen ja sille taitaakin löytyä jo oma ketjunsa täältä.

 

[Aksu]

Ööö, siis nyt et ymmärrä, että ne rajut 1,5h tunnin jalkarääkit omaa valtavan volyymin ja kasan erikoistekniikoita. Erikoistekniikat, kipu ja volyymi ei ole poissulkevia juttuja. Tässä huomaa miten osa ei edes tiedä mitä on kova treeni.

Menetkö tosiaan Mike salille aina suuren vitutuksen kanssa, kun tulee olemaan niin epämukavaa ja kivuliasta treenata, mutta koska tärkeintä on saada se lihas kasvamaan? Vai tykkäätkö sittenkin vetää noita kovia treenejä?
Jos sulla kasvais lihas paremmin sillä, että kävisit vetämässä uupuneena kolmesti viikossa väsyttävän ja tylsän kyykkytreenin mikä ei tuntuisi kulkevan yhtään kun et ole palautunut edellisestäkään ja mihin ei oikein saa päätä mukaan kun pitää vaan painaa se 5x8, 6x6 tmv. raskaita sarjoja, niin tekisitkö silti niin?

 

[Mike]

Menetkö tosiaan Mike salille aina suuren vitutuksen kanssa, kun tulee olemaan niin epämukavaa ja kivuliasta treenata, mutta koska tärkeintä on saada se lihas kasvamaan? Vai tykkäätkö sittenkin vetää noita kovia treenejä?
Jos sulla kasvais lihas paremmin sillä, että kävisit vetämässä uupuneena kolmesti viikossa väsyttävän ja tylsän kyykkytreenin mikä ei tuntuisi kulkevan yhtään kun et ole palautunut edellisestäkään ja mihin ei oikein saa päätä mukaan kun pitää vaan painaa se 5x8, 6x6 tmv. raskaita sarjoja, niin tekisitkö silti niin?

Mä nautin siitä kun saa ylitettyä itsensä ja saan domssit, niihin pyrin aina ja pyrin siihen, että teen aina paremmin, se on haastavaa ja vaikeeta. Keksin kaikenlaisia erilaisia vetoja, että treeni on mielekkään vittumaista aina. Enkä mee tekemään lihasta jos se on kipeä, joten en menisi uupuneena, vaan jäisin lepäämään jos keho antaa merkkejä väsymyksestä.

 

[comma]

Mielestäni bodausmielessä molempi parempi, eli voisi olla hyvä olla jaksoja, joissa treenataan enemmän failureen ja välillä jaksoja, joissa tehdään suoria sarjoja, ilman erikoistekniikoita. Näin ei pääse adaptoitumaan liikaa tiettyyn treenitapaan.

Ei failureen treenaaminen mielestäni tarkoita välttämättä sitä, että _jokainen_ sarja treenissä tehdään failureen ja ylikin, vaan lämpät ja noususarjat tehdään suorina sarjoina, joiden päälle esim. kaksi sarjaa, jossa mennään failureen asti ja ylikin (pakkotoistoilla). Esim. jalkatreenissä voidaan tehdä failureen hack-kyykky em. tavalla ja tämän jälkeen sitten muut liikkeet suorilla sarjoilla (tai käyttäen muita erikoistekniikoita). Tässä on hyvä tuntea oma kroppa ja se miten on palautunut ja mennä sen mukaan.

On myös hyvä muistaa, että failure ei saa tarkoitaa tekniikan hajoamista, vaan liikkeen pitää olla kontrollissa koko ajan. Tästä syystä failureen (ja yli pakkotoistoilla) on ehkä turvallisinta tehdä laitteissa, kuten hack-kyykky, prässi yms. Vapailla painoilla tehtäviin liikkeisiin kuten kyykky ja penkki sopii ehkä enempi pudotussarjat, joissa on helpompi pitää kontrolli koko ajan. Pienemmissä liikkeissä, kuten vipunostot, hauiskäännöt ym. voi tehdä useinkin failureen, koska näistä palautuu nopeammin (ja kyllä palautumiskapasiteetti kehittyy ajan mittaan myös isojen liikkeiden failure-treeneistä). Kyllä failureen treenien tekeminen vaatii suunnitelmallisuutta yhtä lailla kuin toistojen jättäminen varastoonkin, eli eivät ne missään mielessä ole äly-pois -treenejä.

Joskus failureen treenaaminen ja pakkotoistot tietyssä liikkeessä voi saada sarjapainot kasvuun, mikäli ne ovat jumittaneet samalla tasolla pidemmän aikaa.

Toisaalta, itselläni treenit on nykyisellään enempi voimanosto/voimailutreenejä, joten pyrin välttämään, varsinkin pääliikkeissä, failurea ja jättämään hieman varastoon sarjoissa, koska treeni on enemmän hermostollista (etenkin pikkausjaksolla). Volyymiprogressio/perusjakso on voimatreeneissäkin kenkkumaista, esim. kyykyssä treenin työsarjojen kokoinaiskilomäärän/volyymin kasvattaminen treeniblokin aikana. Myös maksimi/piikkausjakso on haasteellinen omalla tavallaan, kun kuormat nousevat >90% :iin.

Tässä lähinnä omia näkemyksiä. Ehkä pitäisin tärkeimpänä sitä, että milla treenityylillä treenaakin, on tärkeää pitää kontrolli työstettävään liikkeeseen/painoon. Lisäksi, failureen treenaaminen vaatii suunnitelmallisuutta siinä missä toistojen jättäminen varastoonkin. Molemmissa oppii ajan mittaan tuntemaan omaa kroppaa ja kroppa adaptoituu kyllä eri treenityyleihin ajan kanssa. Bodausmielessä molempi parempi. Voimanosto-mielessä on taas mielestäni parempi jättää sarjoihin toisto-pari varaa (tai ehkä käyttää RPE-tyylistä taulukkoa seurantaan).

 

[Aksu]

Mä nautin siitä kun saa ylitettyä itsensä ja saan domssit, niihin pyrin aina ja pyrin siihen, että teen aina paremmin, se on haastavaa ja vaikeeta. Keksin kaikenlaisia erilaisia vetoja, että treeni on mielekkään vittumaista aina. Enkä mee tekemään lihasta jos se on kipeä, joten en menisi uupuneena, vaan jäisin lepäämään jos keho antaa merkkejä väsymyksestä.

Sellainenhan se ihmisen pää on, että nautitaan siitä itsensä ylittämisestä, vaikkei se kivalta fyysisesti tuntuisikaan. Siksi tämä sun lausahdus - "Ollaan valmiita keksimään kaikki mahdolliset viritykset välttääkseen sen epämukavan treenin" - onkin vähän hämäävä. Epämukavia treenejä mun mielestä ainakin on ne, joissa ei pääse ylittämään itseään ja uupumuksesta johtuen oma suoriutuminen on jopa heikompaa kuin edellisessä treenissä, tai ainakin rauta tuntuu raskaammalta.

Mun jälkimmäinen kysymys ei liittynyt nyt siihen miten teet nyt, vaan siihen, että jos saisit paremmat gainssit tuolleen uupuneena sellaisia velttoja treenejä tehden, niin tekisitkö niin? Vai tyytyisitkö marginaalisesti heikompiin gainsseihin, jotta saisit tehdä näitä treenejä joita teet nyt?

Joillakin nimittäin tuo "kyykky kolmesti viikkoon" kasvattaa reisiä enemmän kuin niiden täydellinen tuhoaminen, vaikka se onkin perseestä ja tylsää. He eivät silloin ole kovaa treeniä välttääkseen kaikkensa tekeviä tissiposkia, kuten joissakin viesteissäsi hieman siihen suuntaan vinkkaat, vaan ovat päättäneet tehdä kyseisellä tyylillä.

 

[Mike]

Sellainenhan se ihmisen pää on, että nautitaan siitä itsensä ylittämisestä, vaikkei se kivalta fyysisesti tuntuisikaan. Siksi tämä sun lausahdus - "Ollaan valmiita keksimään kaikki mahdolliset viritykset välttääkseen sen epämukavan treenin" - onkin vähän hämäävä. Epämukavia treenejä mun mielestä ainakin on ne, joissa ei pääse ylittämään itseään ja uupumuksesta johtuen oma suoriutuminen on jopa heikompaa kuin edellisessä treenissä, tai ainakin rauta tuntuu raskaammalta.

Mun jälkimmäinen kysymys ei liittynyt nyt siihen miten teet nyt, vaan siihen, että jos saisit paremmat gainssit tuolleen uupuneena sellaisia velttoja treenejä tehden, niin tekisitkö niin? Vai tyytyisitkö marginaalisesti heikompiin gainsseihin, jotta saisit tehdä näitä treenejä joita teet nyt?

Joillakin nimittäin tuo "kyykky kolmesti viikkoon" kasvattaa reisiä enemmän kuin niiden täydellinen tuhoaminen, vaikka se onkin perseestä ja tylsää. He eivät silloin ole kovaa treeniä välttääkseen kaikkensa tekeviä tissiposkia, kuten joissakin viesteissäsi hieman siihen suuntaan vinkkaat, vaan ovat päättäneet tehdä kyseisellä tyylillä.

Mä en tekis sillai gainssien takia jos en nauttis siitä treenistä. Esim jos mulla on surkea päivä, en mee salille, koska en saa silloin siitä nautintoa, vaan kelaan muita asioita.

 

[Cbb_Jarno]

Joillakin nimittäin tuo "kyykky kolmesti viikkoon" kasvattaa reisiä enemmän kuin niiden täydellinen tuhoaminen, vaikka se onkin perseestä ja tylsää. He eivät silloin ole kovaa treeniä välttääkseen kaikkensa tekeviä tissiposkia, kuten joissakin viesteissäsi hieman siihen suuntaan vinkkaat, vaan ovat päättäneet tehdä kyseisellä tyylillä.

Se täystuhoaminen ja failuren hakkaaminen ei estä sitä "kyykky kolmesti viikkoon" toteutusta. ;) Been there, done that

 

[kierojalka]

Onks tää nyt ihan reilua, et kortti kirjottelee ite näihin? :D

 

[GoHardOrGoHome]

tyypit jotka nostaa hädintusin satasta penkistä eivätkä tajua ollenkaan miltä +200 romut edes tuntuu eivätkä koskaan pääse edes koittamaan.

Veikkaisin, että se tuntuu aikalailla samalta sulle, ku se 100 tuntuu jollekki, joka nostaa just a just sen satkun.. Itelle ainaki uudet enkat on aina ollu saman tuntusii, oli kyse sitte pienistä painoista joskus kun alottelin, tai nykyset vähäsen isommat romut, se on vaa perspektiivistä kyse..

 

[kreatiinikorhonen]

Mä en tekis sillai gainssien takia jos en nauttis siitä treenistä. Esim jos mulla on surkea päivä, en mee salille, koska en saa silloin siitä nautintoa, vaan kelaan muita asioita.

Kyllähän sen treenaamisen pitää olla mukavaa. Ja se kun treenataan niin kovasti kun mahdollista niin todennäköisesti tulee kehitystä joka on yhtä kuin mukavaa. Ja varmaan suurin osa täällä niin treenaakin että jotain kehitystä jollakin osa alueella saa.

 

[Nikula]

Failureen vetäminen on voimailumielessä yhtä ripulia.. Puhtaasti bodailuun asia erikseen(pun intended).

 

[Mike]

Failureen vetäminen on voimailumielessä yhtä ripulia.. Puhtaasti bodailuun asia erikseen(pun intended).

Mä en olis siitä ihan varma kokonaisuudessa. Mä tein kuukauden sairaita pudotussarjoja rinnalle raskailla painoilla ja päälle otin kevyemmällä kehonpainolla koskaan 205. Siis paremmin mitä silloin kun pelkästään penkkasin kisamielessä ja välttelin kaikkea erikoistekniikkaa ja failurea. Että ota tosta nyt sitten selvää, ellei kyseessä ole isompi lihasmassa joka hermotettuna vain on vahvempi. Ja bodarit yleensä on aika vahvoja punnertamaan juuri lihasmassan takia.

 

[Deleted member 131115]

Itse ihan harrastuksena salilla käyn ja tässä jonkin aikaa tuntui, että painot junnaa paikallaan (tässä vaiheessa noin 2v suht säännöllisesti käynyt). Päätin sit yhdessä välissä alkaa tekeen aina joka toinen viikko ihan loppuun ja tuloksia alkoi tapahtumaan.

Ainakin itsellä failureen tekeminen antoi tarvitavan lisäpotkun. Tämä vain tälläisenä keltanokan mietteenä. =)

 

[Nikula]

Mä en olis siitä ihan varma kokonaisuudessa. Mä tein kuukauden sairaita pudotussarjoja rinnalle raskailla painoilla ja päälle otin kevyemmällä kehonpainolla koskaan 205. Siis paremmin mitä silloin kun pelkästään penkkasin kisamielessä ja välttelin kaikkea erikoistekniikkaa ja failurea. Että ota tosta nyt sitten selvää, ellei kyseessä ole isompi lihasmassa joka hermotettuna vain on vahvempi. Ja bodarit yleensä on aika vahvoja punnertamaan juuri lihasmassan takia.

No hyvin todennäköisesti enemmän lihasta ja sitä kautta myös voimaa. Todennäköistä on myös ettei aikanaan siitä penkistä ja voimaharjoittelusta ole otettu sitä irti mitä oltaisiin voitu ottaa.

Ja siis varmasti noita voi satunnaisia jaksoja tehdä, mutta lähtökohtaisena lähestymistapana voimaharjoitteluun ei. Raskas mavesarja failureen vaatii sen 3 viikkoa hermoston palautumiseen kehittävälle tasolle.,