Failure, ikuinen debaatti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja lolwtf
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Mikellä on pointtinsa, mutta Tikka on ammattivalmentaja (aloittelijoista kilpailijoihin) ja käynyt myös bodauslavalla - Mike ei. En siis millään voi pitää Tikkaa jonain mitään mistään tietämättömänä "huru-ukkona". Nettisivuilla voi käydä tutustumassa miehen ajatuksiin.

Tässä on kyllä mukana aivan turhaa vastakkainasettelua, tuskin loppupeleissä äijien toiminta käytännössä kovin paljon eroaa toisistaan. Lähestymistapa on erilainen, Mikellä mustavalkoinen kuten aina.

Jos jollain toimii jatkuva failureen (kukaan ei kai kiistä etteikö failure aina välillä olisi ok) veto, niin sehän on sitten fine. Itse en ymmärrä, miten kroppa ja pää kestää sitä vuodesta toiseen
 
No ei kannattais höpötellä tommoista "dropit antaa anteeksi", jos niistä ei kokemusta ole. Vai onko Tikka jotenkin lääkkeissäkin kokenut? Tuskin. Natikat on aina lässyttämässä lääkkeistä enemmän mitä niitä käyttävät, aina sama laulu vaikka mitään käsitystä niistä ei oikeasti ole.

Ne mahdollistaa nopeamman palautumisen ja optimaalisemman proteiinisynteesin, mutta kyse on failuresta. Melkoisen radikaalia alkaa edes leikillään väittämään, että failure on natikalle huono juttu ja sitä vastaan mä tässä aina taistelen.

Ehkä se on parempi näistä keskusteluista pysyä poissa kun en ole valmentaja. Muut väitelkööt sitten, tai puolustelkoot ettei failureen kannata mennä.
 
Viimeksi muokattu:
Ottakaa huomioon että Mike huomioon puhuu nimenomaa lihaksen kasvattamisesta eikä voimailusta. Aika fakiiri saa olla saa ylikunnon tekemällä vipunostoja tai hauiskääntöä. Syväkyykkyä tai mavea tekemällä onnistuu helposti. :)
 
Ihan vaa mielenkiinnosta kysyn et auttaakohan se palautumista jos joskus oot käyttäny ja siä kehittäny kovan palautumiskyvyn? Eikös Olmala oo ex bodari? Voipi olla et muistan väärin..
 
Ihan vaa mielenkiinnosta kysyn et auttaakohan se palautumista jos joskus oot käyttäny ja siä kehittäny kovan palautumiskyvyn? Eikös Olmala oo ex bodari? Voipi olla et muistan väärin..
Olmalalla taitaa olla kilpaurheilu taustaa ihan junnusta lähtien
 
Ne mahdollistaa nopeamman palautumisen ja optimaalisemman proteiinisynteesin, mutta kyse on failuresta. Melkoisen radikaalia alkaa edes leikillään väittämään, että failure on natikalle huono juttu ja sitä vastaan mä tässä aina taistelen.

Mainittu ammattivalmentaja on myöskin kirjoittanut että failure on yksi lihaskasvun edellytyksistä, joten ette te niin kovin eri linjoilla ole :) lähinnä kyse on sen määrästä sarjamäärään suhteutettuna. Sääli sinänsä jos tuo artikkeli luetaan niin ettei failurea ei pidä käyttää.

Tuo artikkeli (jos ketjustaan muistan oikein) juonsi juurensa valmennettavan kyselyistä kisadieetin jälkeisen treenin suhteen. Jos on kyseisessä tilanteessa kisadieetin tilapäisesti paskoma hormonitoiminta ja kroppa ylirasittunut, ei siinä tilanteessa ole failurea tarvis eikä edes järkeä käyttää. Failure on työkalu lihaksen kasvatukseen ja jos olosuhteet lihaskasvulle ovat muuten olemattomat, on se vain ylimääräinen rasite.
 
...Ja Markku Tikalle terkkuja, voisilmä ei anna anteeksi vittuakaan, se mahdollistaa vain kovemman kärsimyksen, ton tason jätkän pitäis se ymmärtää ja hämmästelen suunnattomasti että tolla tasolla valmentava ei sitä ymmärrä ... Silloin kun apuja on käytössä, niin silloin vasta pitääkin panostaa, eikä tosiaan ajatella, että ne antaa anteeksi ja sitten juosten kusta.

...Sitten kun niille perustelee jotain, niin se kuitataan vain voisilmällä tyyliin Tikka, että silloin ei ole millään enää mitään väliä, joka ei pidä laisinkaan paikkaansa...

No ei kannattais höpötellä tommoista "dropit antaa anteeksi", jos niistä ei kokemusta ole. Vai onko Tikka jotenkin lääkkeissäkin kokenut? ...

Ne mahdollistaa nopeamman palautumisen ja optimaalisemman proteiinisynteesin, mutta kyse on failuresta. Melkoisen radikaalia alkaa edes leikillään väittämään, että failure on natikalle huono juttu ja sitä vastaan mä tässä aina taistelen...

Vaikka Mikeä quottaan niin ihan kaikille tarkoitettu pari kommenttia ihan vaan selvennyksenä, että ei kenellekään näitä lukevalle jää allekirjoittaneen kanta asiaan sen varaan, mitä muut laittavat sanoja suuhuni…

”Dropit antaa treenien ohjelmoinnissa paljon anteeksi” … Kyllä. Näin sanoin. Ja sillä tarkoitan sitä, että VASTAAVAAN KEHITYKSEEN mitä naturaalina ”ihan ok tason” tavoitteellinen treenaaja pääsee, pääsee droppien kanssa siten, että treenejään ei tarvitse juurikaan ohjelmoida eli käytännössä palautumiseen kiinnittää niin syvällistä huomiota, koska palautuminen on ihan eri tasolla kuin naturaalilla. Palautuminen ei ole ongelma, lihasproteiinisynteesi ei ole ongelma jne.

En ole ikinä sanonut tai tarkoittanut, että siinä kohtaa, kun on kemia käytössä ei ole millään mitään väliä. Joten tasan samaa mieltä ollaan tästä. Dropit mahdollistaisivat kovemman kärsimyksen (ja siitä palautumisen)… kyllä. Droppien kanssa pitäisi vasta panostaakin… kyllä.

Mutta jos ei puhuta kilpatason kehonrakentajasta tai kovan tason tosissaan treenaajasta (kuten sinä Mike) niin kuinka moni dropittelijakaan sen hyödyntää, että nyt olisi mahdollisuus treenata tosissaan kovaa ja paljon. Minun havaintojeni mukaan ei ainakaan suurin osa. Sellaista samanlaista salilla haahuilua suurin osa dropittelijoista näyttää harrastavan kuin suurin osa naturaaleistakin.

Suurin osa dropittelijoista kun ei ole kehonrakentajia, vaan ihan sitä peruspopulaa joka nyt vaan haluaa näyttää paremmalta HELPOMMALLA kuin että natuna panostaisi tosissaan 5-10 vuotta.

Toki sitten kun puhutaan ihan oikeista kehonrakentaja-massoista niin sillä tasolla mikään ei anna anteeksi enää mitään treeneissä… joskaan ilman droppeja sinne ei myöskään ole pääsemässä. Tai jos puhutaan korkean tason natu-fysiikasta mallia Hietala, Olmala, Kuronen tms. niin sinne ei droppien kanssakaan ihan noin vaan mennä.

Ja olenko jotenkin lääkkeissä kokenut. En todellakaan. Yhdenkään joka sellaisia käyttää ei kannata minua valmentajakseen ottaa. Menee hyvät aineet hukkaan. Minun kohderyhmäni on tavoitteelliset naturaali-treenaajat. Aina ollut ja tod näk aina tulee olemaan. Ja ihan tarkoituksellisesti pyrin ottamaan kaikkiin kemiahommiin mahdollisimman vähän kantaa, koska ammattitaitoni on jossain ihan muualla. Joskaan en nyt niinkään sanoisi, että en tiedä mistään mitään.

Ainoa asia mitä yritän droppien käytön suhteen toitottaa… aivan kuten tuossakin FB-jutussa… on että optimaalinen treenaaminen naturaalina on erilaista kuin kemian kanssa. Pääosin juuri niistä syistä mitä sinäkin sanot: "nopeampi palautuminen ja optimaalisempi proteiinisynteesi". Koska ihan oikeasti sitä kehonrakennuksen naturaalia fanipoikaa, joka ei tätä tajua löytyy pilvin pimein. Ja sitten ihmetellään, kun lopputuloksena on vain vähän lihasmassaa, mutta senkin edestä kipeitä niveliä.

Mitä failureen treenaamiseen tulee, niin en tiedä ymmärtääkö porukka tahallaan väärin vai onko tämä vaan tätä mustavalkoista nettimaailmaan, että ainoat vaihtoehdot ovat 1) AINA tai 2) EI KOSKAAN. Ja sitten pitää päättää oma puolensa näistä. Kun ainakin minun totuuteni löytyy näiden väliltä. Treenataan failureen sopivasti... ei liikaa, ei liian vähän. Ja mitä "sopivasti" tarkoittaa kulminoituu siihen, että millaisesta määrästä voluumia ja intensiteettiä kukakin onnistuu vielä riittävästi palautumaan. Mutta missään nimessä failureen asti treenaaminen ei ole naturaalillekaan huono juttu... päinvastoin, sopivasti sitä on suorastaan pakollista... siinä vaan tarvitsee toisinaan pitää mukana enemmän järkeä kuin intoa.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka Mikeä quottaan niin ihan kaikille tarkoitettu pari kommenttia ihan vaan selvennyksenä, että ei kenellekään näitä lukevalle jää allekirjoittaneen kanta asiaan sen varaan, mitä muut laittavat sanoja suuhuni…

”Dropit antaa treenien ohjelmoinnissa paljon anteeksi” … Kyllä. Näin sanoin. Ja sillä tarkoitan sitä, että VASTAAVAAN KEHITYKSEEN mitä naturaalina ”ihan ok tason” tavoitteellinen treenaaja pääsee, pääsee droppien kanssa siten, että treenejään ei tarvitse juurikaan ohjelmoida eli käytännössä palautumiseen kiinnittää niin syvällistä huomiota, koska palautuminen on ihan eri tasolla kuin naturaalilla. Palautuminen ei ole ongelma, lihasproteiinisynteesi ei ole ongelma jne.

En ole ikinä sanonut tai tarkoittanut, että siinä kohtaa, kun on kemia käytössä ei ole millään mitään väliä. Joten tasan samaa mieltä ollaan tästä. Dropit mahdollistaisivat kovemman kärsimyksen (ja siitä palautumisen)… kyllä. Droppien kanssa pitäisi vasta panostaakin… kyllä.

Mutta jos ei puhuta kilpatason kehonrakentajasta tai kovan tason tosissaan treenaajasta (kuten sinä Mike) niin kuinka moni dropittelijakaan sen hyödyntää, että nyt olisi mahdollisuus treenata tosissaan kovaa ja paljon. Minun havaintojeni mukaan ei ainakaan suurin osa. Sellaista samanlaista salilla haahuilua suurin osa dropittelijoista näyttää harrastavan kuin suurin osa naturaaleistakin.

Suurin osa dropittelijoista kun ei ole kehonrakentajia, vaan ihan sitä peruspopulaa joka nyt vaan haluaa näyttää paremmalta HELPOMMALLA kuin että natuna panostaisi tosissaan 5-10 vuotta.

Toki sitten kun puhutaan ihan oikeista kehonrakentaja-massoista niin sillä tasolla mikään ei anna anteeksi enää mitään treeneissä… joskaan ilman droppeja sinne ei myöskään ole pääsemässä. Tai jos puhutaan korkean tason natu-fysiikasta mallia Hietala, Olmala, Kuronen tms. niin sinne ei droppien kanssakaan ihan noin vaan mennä.

Ja olenko jotenkin lääkkeissä kokenut. En todellakaan. Yhdenkään joka sellaisia käyttää ei kannata minua valmentajakseen ottaa. Menee hyvät aineet hukkaan. Minun kohderyhmäni on tavoitteelliset naturaali-treenaajat. Aina ollut ja tod näk aina tulee olemaan. Ja ihan tarkoituksellisesti pyrin ottamaan kaikkiin kemiahommiin mahdollisimman vähän kantaa, koska ammattitaitoni on jossain ihan muualla. Joskaan en nyt niinkään sanoisi, että en tiedä mistään mitään.

Ainoa asia mitä yritän droppien käytön suhteen toitottaa… aivan kuten tuossakin FB-jutussa… on että optimaalinen treenaaminen naturaalina on erilaista kuin kemian kanssa. Pääosin juuri niistä syistä mitä sinäkin sanot: "nopeampi palautuminen ja optimaalisempi proteiinisynteesi". Koska ihan oikeasti sitä kehonrakennuksen naturaalia fanipoikaa, joka ei tätä tajua löytyy pilvin pimein. Ja sitten ihmetellään, kun lopputuloksena on vain vähän lihasmassaa, mutta senkin edestä kipeitä niveliä.

Mitä failureen treenaamiseen tulee, niin en tiedä ymmärtääkö porukka tahallaan väärin vai onko tämä vaan tätä mustavalkoista nettimaailmaan, että ainoat vaihtoehdot ovat 1) AINA tai 2) EI KOSKAAN. Ja sitten pitää päättää oma puolensa näistä. Kun ainakin minun totuuteni löytyy näiden väliltä. Treenataan failureen sopivasti... ei liikaa, ei liian vähän. Ja mitä "sopivasti" tarkoittaa kulminoituu siihen, että millaisesta määrästä voluumia ja intensiteettiä kukakin onnistuu vielä riittävästi palautumaan. Mutta missään nimessä failureen asti treenaaminen ei ole naturaalillekaan huono juttu... päinvastoin, sopivasti sitä on suorastaan pakollista... siinä vaan tarvitsee toisinaan pitää mukana enemmän järkeä kuin intoa.
Simppelistj ja hyvin tarkennettu ja korjattu. Valitettavan usein siihen törmää, että se sun tämä asia kuitataan vain lääkkeillä, joka on vähän halpa tie keskustella jostain asiasta. Monet ei osaa tätä asiaa ajatella sillai kokonaisvataisesti, vaan lukevat failuren tarkoittavan aina täysiä kuolemaan 2 kertaa päivässä. Eikä siihen auta vaikka kuinka monta kertaa sanoisi, että palautumiskapasiteetin mukaan treenien osalta ns. kovuus ja frekvenssi. Mutta silloin kun tehdään, niin sata lasissa, oli se sitten venyttely tai pudotussarja kyykyssä. Olen taistellut samalla tapaa sitä ajatusta vastaan kuten sinä droppeja vastaan, että jos homma kääntyy päälaelleen ja lepo määrittää kaiken, ollaan metsässä. Ei se niin päin voi mennä, että levätään ja siitä päätellään kuinka kovaa ja usein treenataan, vaan treenataan ja sitten katsotaan miten paljon kukin joutuu lepoa ottamaan.

Nyt se menee niin pitkälle tämän failuren välttelyn osalta, että sitä varsinaista rasitusta vähennetään kokoajan ja lepoa lisätään entisestään. Joku keksii pian kierron, jossa on 4 lepoviikkoa ja 1 treeniviikko koska pelätätään niin kovasti ylikuntoa, johon punttitreenillä on valtavan haastavaa edes päästä.

Se on valitettavaa, että osa lääkkeistä ajattelee kuten sanoit, että voi vetää vähän sinnepäin, joka on kyllä melkoisen tyhmää kun myrkkyjä hakataan. Siinä pitäisi ajatella täysin toisinpäin, eli miten saan mahdollisimman paljon nyt irti treenistä ja ravinnosta ja määrät niin pieneksi kuin pystyn. Mutta mun ajatuksissa keskustellaan vain lihaskasvuun pointeista ja oletetaan, että kaikki natut ja voisilmä-janterit ovat tekemässä asenteella, jolloin voidaan tämä ongelma unohtaa ja keskittyä siihen onko failure tarpeellista vai ei.
 
Nyt on pakko sanoa että kyllä Mike jaksaa vääntää.
Voisitte mielummin alkaa iskemään pubmedistä vitusti sitä tieteellistä dataa tiskiin ja sieltä sitten pommitatte arpapalloillanne pois tutkimustuloksia joista ette pidä.
Turhaa vääntöä.
 
Tarkotetaankohan yleensä treenaamisella failureen enemmänkin pakkotoistoja ja pudotussarjoja? Ei kai nyt enemmän tai vähemmän toispuoleiseksi kääntyvä tärisevä failure jokaisen muuten suoran työsarjan päätteeksi ole niin hedelmällinen, vaan nimenomaan hallitut pakkotoistot ja pudotussarjat, joissa luulisi pääsevän paljon enemmän ja hallitummin mehustamaan sitä lihasta?
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Meadowsilla oli tohon sarjojen kovuuteen ja failureen mun mielestä hyvä määritelmä/taulukko joita käyttää ohjelmissaan, jotta ymmärretään mitä missäkin sarjassa halutaan tehtävän.

Lämmittely 6
Pystyy tekemään vielä 4-6 toistoa 7
Pystyy tekemään vielä 2-3 toistoa 8
2 toistoa varoja 8.5
1 toistoa varoja 9
Failure hyvällä tekniikalla 10
Failure huonommalla tekniikalla hyvän rikkoutuessa 11
Failure erikoistekniikalla 12
Failure useamman erikoistekniikan jälkeen / apeshit 13
 
Nyt on pakko sanoa että kyllä Mike jaksaa vääntää.
Voisitte mielummin alkaa iskemään pubmedistä vitusti sitä tieteellistä dataa tiskiin ja sieltä sitten pommitatte arpapalloillanne pois tutkimustuloksia joista ette pidä.
Turhaa vääntöä.
On se nyt kumma kun jotkut ei kestä sitä, että keskustelupalstalla keskustellaan...

Mä ainakin luen molempien/kaikkien leirien kommentteja tästä aiheesta mielelläni.
 
Juuri näin, kroppaa pitää kuunnella ja ajan kanssa tulee todella vahvaksi treenaajaksi. Esim Olmala toteuttaa natikkana varsin kovaa sykliä ja armottomia treenejä. Kun normaali natikka hyytyy jo parin ekan sarjan aikana, jatkaa Olmala vetoa edelleen, hän on simppelisti kestävämpi ja vahvempi treenaaja ja siihen on johtanut nousukohteinen rasituksen nostaminen johon kropan on adaptoiduttava.

Jos ikuisesti pelkää failurea tai jopa niitä kamalia erikoistekniikoita, voi tyytyä lopun elämäänsä siihen, ettei kestä yhtä kovaa sarjaa enempää, eikä myöskään pysty sitten koskaan kovaan dieettiinkään kun keho ei simppelisti kestä mitään rasitusta jos sen on annettu aina päästä liian helpolla.

Sitten kuka tahansa saa todella kovan rasituksen ja voi vetää yli. Tällä videolla sekä Antti että minä mentiin lähes viikon kestäviin domsseihin ja iltakramppeihin. Mutta siitäkin palauduttiin, koska selkää ei mennä tekemään ennenkuin se on palautunut kunnolla. Ehkä yksinkertaisinta ikinä, mutta ikävän tuntuista, siksi sitä vältellään ja koitetaan keksiä kaikenlaista helpottavaa syytä miksi ei.

Tässä mä olen aivan samoilla linjoilla Miken kanssa. Ei tämä munkaan palautumiskapasiteetti ole tyhjästä tullut vaan vaatinut helvetisti työtä ja itsensä viemistä äärirajoille ja sen yli. Välillä on treeneissä meinannut itku päästä. Kun palautumiskapasiteetista puhutaan niin miten muuten sitä on mahdollista kehittää kuin ajamalla sitä äärirajoille? Sen avullahan sekin kestävyys paranee. Kuten Mike on toitottanut jatkuvasti että lepoa otetaan sen mukaan mitä kukin tarvitsee. Aloittaessani lisäämään tuplatreenejä niin tein suunnilleen 5-6 treeniä/vk. Ajan kuluessa sain nostettua treenimäärää jopa 12-14krt/vk. "Palauttavalla" viikolla teinkin siinä vaiheessa vain kerran päivässä treenin. Failurea tuli paukuteltua joka treenissä huolimatta siitä oliko yksi treeni päivässä vai kaksi treeniä päivässä. Jalkatreenejäkin tuli parhaimmillaan 8kpl 13pv:n sisään vaikka joka treenissä ajettiin lihas loppuun. Hengissä selvisin ja ylikuntoa ei ole näkynyt. :D

Toisena sivunoottina: Olmalasta on tullut hieno kortti Coleman-kortin kylkeen :D Eikä siinä mitään, suurimmalla osalla natikkatreenaajista ei vaan ole Olmalan palautumiskapasiteettia. Pitää mennä sen oman kapasiteetin puitteissa ja yrittää kehittää kohti tuota tasoa.
Olmalaa on pakko käyttää niin ei pääse kukaan jeesustelemaan lääkkeistä. Eikä noita samaan tapaan treenaavia natikoita nyt ole vain esillä hirveemmin.
Olmala-kortille:oujee:

Ihan vaa mielenkiinnosta kysyn et auttaakohan se palautumista jos joskus oot käyttäny ja siä kehittäny kovan palautumiskyvyn? Eikös Olmala oo ex bodari? Voipi olla et muistan väärin..

Oukei.. kukas nykynen cbb on kisannu bb?

En ole kisannut BB puolella. Painitaustaa löytyy multa. Santeri Mukka kisasi keväällä CBBssä vaikka oli vasta pari vuotta sitten kisannut BBssä..
 
Treenasin aloitteluvuosina 4-jakoisella ja lihaksille tuli 5-7pvän kierrot, riippuen vähän mitkä päivät treenasi ja mitkä lepäsi. Mave, penkki, kyykyssä noudatin 5-3-1 ja sen sanelemana tuli 4-5 viikon välein kevyempi viikko. Treenasin kaikki lihasryhmät sellaiseen failureen jonka pystyin itse saavuttamaan ja välillä saattoi mennä "kuolleen lihan" hakkaamiseksi. Viikossa oli siis aina vähintään 2 täyslepoa, joskus 3, ja joka 4 tai 5 viikko oli deloadi. Olen myös siinä onnellisessa asemassa että vaikka olen töissä, niin voin valita omat työaikani ja tästä johtuen en käytä herätyskelloa ja nukun kaikki päivät 8-12h. Tällä kaavalla kasvoi voima sekä lihas naturaalinakin vaikka treenasi kovaa.

Tuli tästä failuretreenaamisesta ja natu/roina keskustelusta mieleen kun salilla oli 2 nuorempaa sälliä. Jätkät teki vuorotellen keskitettyä hauiskääntöä ja kun toinen kaveri aloitti, niin hän teki suoritteen helvetin hallitusti niin että negatiivinen vaihe oli hidas ja ylhäällä kova puristus. Kaveri huusi siihen "Hei älä tee noita roinaajien liikkeitä. Niistä ei ole sulle hyötyä" ja sen jälkeen näytti mallia miten otetaan koko kroppa mukaan hauiskääntöön.
 
Viimeksi muokattu:
Niin kyllä taitaa genetiikan/yksilöllisyyden merkitys unohtua. Oli dropit tahi ei. Palautumiskapasiteettia pystyy kasvattamaan tiettyyn pisteeseen, mutta toisilla se hermosto ottaa herkemmin feilua kun toisilla. On keskivertoa herkemmin ylikuormittuvia yksilöitä ja myös sitten sellaisia jotka eivät saa lihas-hermojärjestelmäänsä ylikuormittumaan juuri millään rääkillä. Itsellä on failurerääkistä kokemusta (siis jatkuvasta ja myös kokonaisvaltaisissa liikkeissä) sekä voimailusta isoilla kuormilla. Molemmat ajavat melko nopeasti meikäläisen hermoston ylirasitustilaan. Mutta silti ei pää antanut periksi muuttaa treenejäni itselle sopivampaan volyymipainotteiseen suuntaan vasta kuin kantapään kautta (olen hemmetisti hukannut potentiaalista kehitysaikaa ylirasitustiloista palautumiseen). Talvella kun olin ajanut itseni krooniseen ylikuntotilaan, josta seuranneissa sairasteluissa oli hengenlähtökin jo lähellä; ymmärsin että nyt pitää muuttaa jotain. Vaikka tykkäsin rääkätä itseäni äärirajoilla, niin se ei vaan toimi mulla kun ei kestä. Volyymipainotteinen bodytreeni ja satunnaiset intensiiviset viikot(ennen kevennyksiä) niin se ainut järkevä vaihtoehto tämmöselle kropalle. Niin treenitaustaa oli salilta 11 vuotta ja kaikkea mahdollista muuta urheilua teini-ikään asti. Ja joo oli vähän buustiakin koneessa kun tuo elämäni ainut paha ylikuntotila saavutettiin. Joten ei se mulla ainakaan juuri mitään pelasta hermoston osalta tai tee konetta joka alkaisi kummasti kestää normaalia kovempaa hermostollista kuormitusta. Oonko sitten lahjaton tai pääkopalta heikko. Varmaan ainakin ensimmäistä, mutta toista en kyllä myönnä kun toistuvien ongelmien jälkeen vasta aloin räätälöidä treenejä itselleni sopiviksi.

Ja veikkaan, että semmosten henkilöiden jotka eivät ole ylikuntoa tai edes voimakasta ylirasitustilaa kokoneet on aika hankala ymmärtää miten pahaan pisteeseen itsensä saa överiksi urheilemalla vedettyä. Sen ylikuntotilan akuutin vaiheen jälkeen kun salille uskalsi (ja tietysti liian aikaisin pitkittäen sairastelukierrettä, kun ei halunnut hukata vuosien työn tuloksia taukoiluun), niin hermosto oli niin sekaisin, että 20 toistoa 60 kilolla sotilaspenkkiä oli tiukassa. Olin kuitenkin 230kg penkannut kevyehkösti muutamaa viikkoa aiemmin. Nyt siitä on reilusti yli puoli vuotta eikä vieläkään hermosto kestä normaalisti kuormitusta (siis sitä vertaa mitä aiemmin ennen tuota ylikuntotilaa), enkä tiedä tuleeko enää koskaan kestämään. Omat rajat kannattaa kokeilla, mutta suosittelen tekemään sen järkevästi ja kehoa kuunnellen. Ne samat hommat mitkä kaverilla toimii ja kestää, ei välttämättä ole itselle oikea tie.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ja eiköhän sillä mentaalipuolella ole myös varsin suuri vaikutus palautumiseen. Jos on pitkäaikaista stressiä laiffissa joka vaivaa suunnilleen 24h niin on aika hullunhommaa siinä vaiheessa vetää jotain hc-treenejä korkealla frekvenssillä. Lievempään stressiin tietty salitreeni on yleensä vain hyväksi. Tietysti tässäkin on yksilökohtaisia eroja, joillekin se kova treeni voi olla viimene lenkki joka pitää pääkopan kasassa.
 
Back
Ylös Bottom