Se että saako PS 10% vai 15% äänistä ensi huhtikuussa ei reaalipolitiikan kannalta liene niin oleellista, kuin se, että suurten puolueiden turvaverkko (poliittisen luokan työpaikat) varmasti huokuttelee järkevimmät PS poliitikot puolelleen vaalien jälkeen, jos Soinia eivät saa todellisella uudella viitekehyksensa mukaisella populistivaihtoehdolla haastettua, ja täten Kokoomus poimii lahjakkaimmat päältä, kun tosi asioiden aika tulee, niin PS on vaalien tuloksen kannalta, siinä reaalitilanteessa, mitä mm. tämän viikon A-studio-ohjelma maanantaina ansiokkaasti toi esille. Vakiintunut ja riittävän suuri työssäkäyvä ja politiikkaan riittävällä vakavuulla suhtautuva tulevaisuuden äänestäjäaines ei siis ole reaalisoitunut PS:n tämänhetkisessä kannattajakunnassa siinä määrin, että lyötyisi homogeeninen joukko, joka PS-liikkeen kautta olisi riittävän kiinnostunut menemään kaikkialla missä SDP/Kokoomus/Keskusta yhdistävänä tekijänä todellisesta asioista päättää sidosyhteisöidensä nimissä.
Politiikka on paljon, paljon muuta, mitä pelkkä 200 kansanedustajan valtuuttama vaalitulos kulloinkin osoittaa, ja rakenteiden ja sisäpiirin rakentaminen PS-brändin alle erinäisissä todellista valtaa käyttävissä toimielimissä on paljon vaikeampaa ja aikaa vievempää, mitä nämä Jukkahin ja Rankkurin kaltaiset Soinin populismin 100% ostaneet PS-kannattajat jaksavat ajatella isossa kehyksessä, eivätkä ymmärrä mitä käytännön politiikan toteuttamiseen erinäisissä valtion toimintaan liittyvissä ja valtuuttamissa toimielimissä ja etujärjestöissä reaalielämän kannalta käytännössä onkaan.