Onpas täällä ollut pulinaa sitten viimekäynnin
Oma harrastus jäi vähän katkolle kun tuli elämään muutoksia. Kun tuo muutosjakso oli ohi, ajattelin palata lajin pariin joka kuukausi, mutta aina se vain jäi. Jotenkin ilman tätä liikuntaa oleminen tuntui ihan hyvältä ja sekin aika oli käytettävissä muuhun. Mutta pian huomasin että kroppa alkaa reistailemaan; selkä menee jumiin istuessa ja kyykkyyn meno alkaa tuntua jäykältä. Polviin kävi koskemaan kun pitkän istumisen jälkeen nousee seisomaan ja kaikkea muuta outoa.
Suoraan hyppyä takaisin cf-treeneihin en kehdannut tehdä, joten aloin käydä toisella salilla ja kuntouttaa itseäni pikkuhiljaa kestämänä cf-harrastus.
Tässä kuitenkin huomannut muutaman asian. Kun tekee metconit tai aerobisen erikseen, palautuu treeneistä paljon paremmin. Itseäni cf:ssä aina häiritsi vähän se että tehdään hyvin raskaita kyykkysarjoja loppuun saakka ja heti perään on joku wod, jossa paljon esim. wallballeja, juoksua tai boxihyppyjä, tms. jossa jalat joutuu vielä kovemmalle. Seuraavana päivänä nivelet huusi armoa. Tietysti nämä raskaan treenin jälkeiset wodit on järkeä tehdä kevennetysti, oman fiiliksen mukaan, mutta aina välillä lähti lapasesta ja tuli tehtyä liian kovaa.
Pitkän tauon jälkeen huomasin myös että tietyt koordinaatiota vaativat liikkeet menee paljon paremmin. Vaikka crossfitissä mukamas on keveitä viikkoja ja jaksotusta, niin kroppa on silti pienessä jumissa jatkuvasti. Vasta pitkä lepo (levossakin voi liikkua) palauttaa lihakset ja hermotuksen. Nyt huomaa esim. harjanvarrella venytellessä että ei ole sitä jatkuvaa kiristystä jossakin. Myös olympianostot menee rennommin.
Se mitä kaipaan cf:stä on porukka. Yksin treenaillessa ei saa tehtyä niin tehokkaasti ja tulee tehtyä vähän turhaakin. Toisaalta on oma rauha, toisaalta salilla saattaa mennä 2h entisen tunnin sijaan. Perheellisen ajankäytössä tällä on merkittävä vaikutus. Kaipaan myös naisten peppuja, joita oli alkuun kiva tuijottaa, mutta joihin tottui. Oli kiva kun ei spandexeissa kiristyvä kyykkäävän naisen peppu herättänyt enää mitään tunteita, joten pystyi keskittymään elämässä olennaiseen. Nykyään taas tulee kuolattua sellaisten perään ;)
Sitä lähes satasen kuukausimaksua en kaipaa. Kun maksaa ison summan, velvoittaa se käymään treeneissä mahdollisimman usein ja aiheuttaa samalla melkoista painetta ajankäyttöön. Kaipaan kuitenkin jotain heppua, joka osaisi asiantuntevasti katsoa missä vika kun joku liike ei suju.
Itselle cf avasi uuden asenteen liikuntaan. Olen aina ihastellut liikunnallisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka uskaltavat esim. hypätä uimahallin korkeimmalta tasolta voltteja, kävellä käsillä, jne... Itse harrastin pitkään kestävyyslajeja, jotka kuormittivat hyvin vahvasti pelkkää alakroppaa. CF opetti minut seisomaan käsillä sekä paljon koordinaatiota. Esim. tempauksen tapaiset liikkeet vaatii lihaskoordinaatiota ja talven liukkailla pelastuin monta kertaa kaatumiselta kun kroppa toimi vaistomaisesti oikein. Huomaan että nykyään uskallan hyppiä trampoliinilla ihan eri tavalla, veteen voltteja ja esim. nuorallakävely sujuu aivan eri tavalla kuin ennen. Myös kaikki raskaan taakan nostamiset menee luonnostaan.
Kaikessa liikunnassa on omat hyvät ja huonot puolensa. CF on mielestäni erinomainen muoto kehittyä ihmisenä. Olen huomannut myös sen että harrastipa melkein mitä urheilulajia tahansa, niin parhaat lajin huiput on liikunnallisesti taitavia myös muissa lajeissa. Yleinen voimataso, notkeus, koordinatio, jne... ei varmasti ole pois mistään lajista. Ja kun monet miettii tavotteita niin kun nuorena tavoitteena oli lihaksikas kroppa ja sen kuvitellut seurannaisvaikutukset sekä olla mahdollisimman nopea omassa kilpailulajissani, niin nykyään tavoitteena on jaksaa pulkkamäessä samaan tapaan kuin lapset, olla lapsille hyvä esimerkki (hyvä kunto), hassutella actionparkeissa hyppimällä lasten kanssa voltteja, jaksaa kolata lumia ja mikä parasta NAUTTIA siitä liikuntaharrastuksesta juuri silloin kun sitä harrastaa. Enää ei jaksa kärsiä, ollakseen hyvä sitten kilpailutilanteessa vaan on äärettömän mukavaa kun liikkuessa tuntuu kivalle. Esimerkiksi köysikiipeily tuntuu kivalle ja samalla kehittyy voimat. Boxihypyt tuntuu mahtavalle kun opettelee jännehypyn ja lähes kaikki on kivaa; paitsi tuplanaruhypyt.