Olen muuttanut uuteen kaupunkiin, ja ihan sen kunniaksi päätin aloittaa uuden lajinkin. Ykköslajina mulla kuitenkin ratsastus, ammatiksi kun sitä teen. En ole oikeastaan ikinä harrastanut mitään muuta, joskus käynyt salilla yksikseen treenailemassa. Näin kärjistetysti vois sanoa, etten ole aikoihin ollut aloittelija oikeastaan missään.
----
No, mähän en osannut ollenkaan, ja mulle tuli siis jotenkin tosi kurja olo tästä. Meinas kyyneleet tulla silmiin tunnilla. Ja opettaja kyllä auttoi vähän, piti kiinni tukeakseen esim. renkailla ettei tule liikaa heilumista jne. muttei suullisesti korjannut mun liikkeitä ollenkaan. Ja tuli sellainen tosi ulkopuolinen olo, halusin vaan lähteä kotiin. Oli aivan liian vaikeita tehtäviä mulle, ja sen kyllä kaikki siellä salilla huomas. Mutta mulle niitä tehtäviä ei helpotettu ollenkaan, eli tunnin aikana mä en saanut yhtään onnistumista. En lähellekkään. ---
Eikö teillä tosiaankaan ollut on ramp / alkeiskurssia? :wtf:
Noh enivei. Meillä ainakin on tapana, että tavan WODit saa skaalata oman tason mukaisiksi. Niin varmaan teitte tolla ekalla tunnilla jossa olit. Skaalaaminen tarkoittaa käytännössä pienempien painojen valintaa, leuanvetojen avustamista kuminauhalla, polvet maassa punnertamista yms.
Tekniikkatunneilla taas välillä on skaalattavia tehtäviä (esim. jos on painonnostoa niin painot saa valita itse) tai sitten vaihtoehtoisia juttuja (esim. osa opettelee seisomaan päällä, osa käsillä ja osa käsilläseisontapunnerruksia) mutta joskus myös sellaisia missä kaikki tekee samaa. Esim. kippileuat on just tällänen: ne jotka ei saa leukaa vedettyä, tekee vaan sitä kippiliikettä, ja ne jotka osaa, tekee kippileukoja ja keskittyy rytmitykseen yms.
Kyse ei siis ole missään nimessä epäonnistumisesta, vaan siitä että tollaset jutut rakennetaan pala palalta.
Kyllä muakin alottelijana (nyt vuoden harrastaneena) välillä ärsyttää kun "kaikki muut" nostaa tuplasti isompia painoja ja osaa kaikkia tollasia voimistelujuttuja jotka multa ei onnistu ollenkaan, mutta ihan oikeesti sillä ei ole mitään väliä. Mä oon kuitenkin itse kehittynyt
omaan lähtötasooni nähden tosi paljon. Eikä silläkään ole oikeasti edes väliä, kunhan treeneissä on kivaa ja tulee hyvä fiilis, mikä tapahtuu about 49 kerralla 50:stä.
Summa summarum: Älä luovuta, vaan ota tämä kokemuksena, joka kasvattaa haban lisäksi luonnetta.
---Mutta niin vain aloitteleva nainenkin voi yllättävän äkkiä edetä jonnekin 5-7 toiston leuanvetosarjoihin, kun on sisukas ja toimii fiksusti.---
Kerrohan lissää, multa ei irtoa vielä(kään) yhtäkään paitsi kuminauhalla kevennettynä. ;)