Crossfitin perusongelma on se, että anaerobista suorituskykyä voi parantaa aika rajallisesti eikä pelkkä maitohappoharjoittelu ole paras keino siihen. Hyvä aerobinen kunto auttaa käsittelemään maitohappoa, jolloin crossfitinkin tulos paranee vaikka toki raskailla painoilla tehdyt WOD:it vaativat julmetusti voimaakin. Luultavimmin crossfitissa pääsee parhaisiin tuloksiin erittelemällä eri ominaisuuksien harjoittelu, mutta asianhan voi helposti tarkistaa lajin huipuilta. Puhtaasti aerobisen treenin pois jättäminen johtaa samaan ilmiöön kuin testaajat ovat havainneet tappospinningeissä tms käyvillä eli aerobista kynnystä ei tahdo löytyä enää ollenkaan vaan hyvinkin kevyt liikunta käynnistää anaerobisen energiatuotannon.
2000m soutu kertoo aika hyvin hapenoton ja Salon aika 6.38 on hyvä muttei mitenkään mullistava. Useimpien kestävyyslajien kansalliset tekijät soutavat tuon ajan aika pienellä soutuharjoittelulla.
Crossfittaajia on tietenkin kaiken tasoisia kuten muissakin lajeissa ja kyllä lajin huippujen voi varmasti sanoa olevan monipuolisesti kovassa kunnossa.
WOD:it ovat rääkistä tykkääville kiva tapa treenata ja painonhallinnan kannalta loistava keino, koska jälkipoltto on valtava. Joillakin poikkeusyksilöillä kuten ketjun avaajalla hormonimyrsky saattaa tuottaa jopa rajua voima- ja massakehitystä. Loukkaantumisriski lienee arkijärjellä ajateltuna suurempi kuin perussalitreenissä muttei kuitenkaan ehkä ihan niin suuri kuin oudompi luulisi, koska liikkuvuus- ja tekniikkaharjoitteita tehdään paljon.
Mitään ärsyttävää en osaa crossfitissä nähdä ehkä Glassmanin sähläilyjä lukuunottamatta. Jos ei mihinkään muuhun lajiin tahtää, crossfit voi olla mitä parhain motivaattori. Eri tyyppisiä ominaisuuksia on ennekin harjoitettu nipussa, mutta kapeammalla liikevalikoimalla ja on ollut harvinaisempaa.
