CBB (ja muiden maailman huipun natujen metodit)

[sukkapossu]

Tai sitten vaan testaa montako toistoa pystyy tekemään ilman mitään tahallista hidastelua, kuten Tomi tuossa teki. Sitten jos seuraavalla yrityksellä menee enemmän, on tullut kehitystä. Oletko samaa mieltä?

Tottahan toki mä oon tosta samaa mieltä. En oo missään vaiheessa sanonutkaa et toistot ei oo yks progressiomuoto ;)

 

[brn2]

Noniin, bodauksen kannalta toistotempo _pitäisi_ pitää samana, oli sitten sarja 10 toistoa tai 20 toistoa. Muu nyt ei varsinaisesti kiinnosta, koska se ei edes kuulu ketjun aiheeseen. ;)
Pitämällä toistotempo fiksuna voidaan jo kehitystäkin seurailla ja pitää tekeminen tasasen laadukkaana.

Eihän toi nyt ole mahdollista.

 

[lolwtf]

CBB ja naturaali samassa lauseessa. Naurahdin. Hyvää huumoria 5/5!

 

[Tomi Takamaa]

CBB ja naturaali samassa lauseessa. Naurahdin. Hyvää huumoria 5/5!

 

[kyss]

Utti vastasi hienosti kyllä kysymykseen/aiheeseen. Oikeastaan varsin tyhjentävä vastaus.

Harmi sinällään, että mitään varsinaista "viisasten kiveä" ei ole löytynyt. Itselle "oli jo muodostumassa" sellainen käsitys, että "starat" nimenomaan treenaisi 4/5/6 -jakoisilla ohjelmilla, mutta hyvä että sieltä löytyi muillakin tavoin huipulle päässeitä. Yhteistä huipuille taitaa olla ainakin se, että he käyttävät varsin runsaasti erikoistekniikoita? Tietenkin fiksusti.

Yksi syy tähän on se, että voimabodauksessa kun tehdään raskailla painoilla isoja liikkeitä on hormonaalinen vaste ihan toista luokkaa mitä jos supistellaan etureisiä etureisipenkissä tuntumalla. Raskaat perusliikkeet myös vaikuttaa isosti moneen eri lihakseen kehossa ja tämä jos joku on aloittelija natulle tärkeää.

Miten iso tuo hormonaalinen vaste ja sen vaikutus on? Voittaako se metabolisen vasteen vai onko se sama asia? Onko tuo hormaalinen vaste "paikallista" vai kokonaisvaltaista kehossa? Missä liikkeissä tuo hormonaalinen vaste on isoin? Kuinka iso hormonaalisen vasten ero on esim. mavessa ja pystypunnerruksessa?

Lähinnä mietin teoreettisesti, että mikäli hormonaalinen vaste on kokonaisvaltaista, niin eikö teoriassa kannattaisi esim. Physique kisaajan treenata esim. 5-jakoisella siten, että iskee vaikka "joka treenin" loppuun muutaman sarjan mave/kyykkyä, jotta saadaan hormonaalista vastetta kehoon käytettäväksi? Esim. vaikka hauikset/ojentat -treenin päälle muutama sarja mavea hormonaalista vastetta tarjoamaan. Näin saataisiin käsille annettua metabolista vastetta treenillä ja hormonaalista vastetta isosta liikkeestä, joka ei kuitenkaan olisi treenin alussa vienyt treenitehoja itse lihasryhmältä. Samaa taktiikkaa voisi käyttää myös priorisoinnissa. Toki mave/kyykky vie palautumiskykyä, mutta siksi tätä hormonaalista vastetta yritettäisiikin hyödyntää vain tiettyjen "pienten" lihasryhmien kanssa. Eikä se myöskään sopisi niin hyvin CBB kisailijalle, jonka pitää treenata jalkojakin kovaa.. Oliko tämä teksti liian epäselvää kommentoitavaksi?

 

[Fysiq]

Ja kun on tutkittu että se kiihtynyt proteiinisynteesi lihaksessa kestää kovankin treenin jälkeen sen keskimäärin 24h-48h suuntaan, jonka jälkeen etua aletaan vähissä määrin menettää, niin miksi aina treenata kerran viikossa lihasryhmä kun voisi treenata kahdesti? Tai kolmesti?

Tuo 24-48 sääntö näyttää aina vain toistuvan kirjoituksissa, vaikka on ajat sitten osoitettu, että palautuminen voi kovasta hypertrofistyyppisestä treenistä kestää paljon pidempäänkin: Recovery after heavy resistance exercise and skeletal muscle androgen receptor and insulin-like growth factor-I isoform expression in strength trained men. Palautumiseen vaikuttanee oleellisesti harjoitusmäärä, sarjakestot, intensiteetti, harjoitustausta jne. Suurimmassa osassa tutkimuksissa on tutkittu valkuaisainesynteesiä yksittäisen harjoitusliikkeen jälkeen ja pääosin aloittelijoilla. Tuo linkitetty tutkimus on poikkeus, koska siinä on tyypillistä bodaustreeniä realistisesti vastaava harjoitusmäärä ja harjoittelijat ovat kokeneita: jalkaprässi 5 x 10 RM + kyykky 4 x 10 RM.

Uskon, että ns. hermostollista maksimivoimatreeniä on mahdolista tehdä samoille lihaksille/liikkeille vaikka joka päivä, koska palautuminen on nopeampaa eikä harjoitus aiheuta niin suurta lihaksen mekaanista ja metabolista rasitusta kuin hypertrofistyyppinen treeni. Ajatellaampa vaikka painonnostajien tyypillistä harjoitustiheyttä tai vaikka norjalaisia voimanostajia. Aloitelevalla voimailijalla harjoitusvaikutus syntyy jo hyvin pienilläkin harjoitusmäärillä, mutta pitkälle edistyneillä kehonrakentajilla lisäkehitys vaatinee kovempaa harjoitusärsykettä ja määrää, jolloin myös lihaksen mekaaninen ja metabolinen rasitus on niin suurta, että palautuminen voisi viedä jopa tuon viikonkin. Tällöin bodauksessa tyypilliset monijakoiset ohjelmat vaikuttavat hyvinkin loogisilta.

 

[Fysiq]

Miten iso tuo hormonaalinen vaste ja sen vaikutus on? Voittaako se metabolisen vasteen vai onko se sama asia? Onko tuo hormaalinen vaste "paikallista" vai kokonaisvaltaista kehossa? Missä liikkeissä tuo hormonaalinen vaste on isoin? Kuinka iso hormonaalisen vasten ero on esim. mavessa ja pystypunnerruksessa?

Tuon harjoituksen aiheuttaman välittömän hormonaalisen vasteen merkitys lihaskasvulle tai voimalle alkaa olemaan pikku hiljaa hylätty hypoteesi. Katso esim: Elevations in ostensibly anabolic hormones with resistance exercise enhance neither training-induced muscle hypertrophy nor strength of the elbow flexors | Journal of Applied Physiology

 

[J_mp]

Miten iso tuo hormonaalinen vaste ja sen vaikutus on? Voittaako se metabolisen vasteen vai onko se sama asia? Onko tuo hormaalinen vaste "paikallista" vai kokonaisvaltaista kehossa? Missä liikkeissä tuo hormonaalinen vaste on isoin? Kuinka iso hormonaalisen vasten ero on esim. mavessa ja pystypunnerruksessa?

Nyt oikasen aika kovaa, mutta

Kasvuhormooni vasteeseen vaikuttaa tehdyn työn määrä eli jos tehdään useita esim. 10 toiston sarjoja lyhyellä palautuksilla saadaan paras vaste kasvuhormoonin tuotantoon.
Testosteroni vasteeseen aikaansaamiseksi pitää treenissä ylittää oma volyymikynnys. Treenin jälkeen pitäisi olla "testokas" olo ja reilun tunnin päästä pitäisi tämän "testokas" olo tulla uudestan, koska silloin jos treeni on ollut volyymiltaan riittävä tulee tuo treenin aiheuttama testoboosti uudestaan.

Sen takia natuna treenaavalle henkilölle on erityisen tärkeää ettei treenaaminen ole lipsuttelua, koska treenillä juuri laukaistaan ne hormonaaliset tapahtumat mitkä osanaan tekee sen lihaskasvun. Siksi itse suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että jätettäisiin toistoja varastoon. Natuna ei vaan yksinkertaisesti ole varaa ottaa löysiä treenejä, koska ei oteta kehon ulkopuolisia kasvuun vaikuttavia hormooneita. Siksi nämä pro-bodareiden "tuntuma" runkkaukset on ihan yhtä paskan kanssa natuna jos ei siihen alle tehdä ensin jotain mikä laukaisee hormoonien tuotannon. Sen takia vaikka tekisikin esim. 5 - jakoisella ja olkapäät tehtäisiin omanaan, pitäisi olkapäätreenissä tehdä raskaita punnerruksia alkuun sekä huolehtia riittävästä kuormasta ja työn määrästä. Sen jälkeen voi heitellä itselleen peilin edessä suudelmia ja hinkata supistelemalla vipareita. Eli ei, ei tarvita välttämättä mavea ja kyykkyä treenien loppuun, jotta vasteet saadaan aikaiseksi, mutta jotain isoa, raskasta ja ennen kaikkea työn tekemistä siellä pitäisi aina esiintyä. Siksi käsitreenissäkin pitäisi olla kapeeta penkkiä ja hauista tangolla yms. eikä pelkästään vaan pikaista puNpin hakemista taljassa. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Tämä on minun tapani ajatella miten natuna pitäisi treenata. Kertaakaan en ole tehnyt hidasta negatiivista prässissä yms. bs:sää koska ei toi nyt oikeasti natulle toimi. Natu tarvii työtä ja rääkkiä, että oppii olemaan ja kasvaa jotta pärjäisi. Voin olla toki todella väärässäkin, mutta tällä aatteella mennään.

p.s kirjoitan ihan tahallaan tonne tollasia semiprovoja

p.s.s Vaikka Utti tuolla kirjoittikin, että treenaa "miettimällä lihasta" ei se tarkoita sitä, että hän tekisi ne toistot kevyesti ja jättäisi huolehtimasta riittävästä kuormasta. Näin ainakin uskon.

 

[sukkapossu]

Eihän toi nyt ole mahdollista.

Jaa, että miten niin ei ole mahdollista..?

 

[Jatkuvuus]

Meikän treenipäivyriä lukemalla on aika vaikea sanoa, millä tapaa nuo merkityt sarjat teen. Sitä ei tiedä muut, kuin minä itse. Harvemmin tulee tekniikoista edes mitään kirjoitettua treenin yhteyteen. Treenijakohan on ihan hyvä olla, mutta vaihtelua pitää myös olla kaikessa tekemisessä.

Mulla toimii nykyisellä kokemuksella parhaiten sellainen systeemi, että vaihtelen eri treenitapoja tietyssä syklissä. Teen lyhyitä jaksoja niin, että painotan jotakin/joitakin lihasryhmiä todella voimakkaasti. Noissa kaikki treenit ovat kierron aikana periaatteiltaan hyvin erilaisia. Sitten teen väliin lyhyttä voimajaksoa, jossa pääasiana on pieni volyymi. Tämän perään voi ottaa ihan perustreeniä 3-4 jakoisella ohjelmalla tai taas uutta painottavaa jaksoa. Dieettipätkät tulee taas ihan omalla systeemillään, missä yhdistyy volyymi ja voimatreeni.

Erikoistekniikoista suosin pudotussarjoja, supersarjoja, restpauseja ja pakkotoistoja reilulla avustuksella. Noilla pyrin vain jatkamaan sarjoja samalla liikenopeudella vielä muutaman toiston verran. Perinteinen pinnistäminen, että saan juuri ja juuri toiston kerrallaan ylös omilla voimilla/mahdollisimman pienellä avustuksella, johtaa minulla vain taaksepäin menoon sekä voiman, että volyymin osalta. Varsinkin dieetillä ollessa, minulle on äärimmäisen tärkeää olla lähes kokonaan ilman erikoistekniikoita. Tärkeämpää on vain saada sarjoja jatkettua vakiopainoilla, se on ainoa pregrressio mitä saan dieetillä aikaan, enkä muuhun pyrikään.

Kun lukee näitä foorumeita ja kirjoja ym. niin niissähän kerrotaan aina hyvin paljon kaikkea tietoa, miten sinun pitäisi treenata, että kehittyisit optimaalisesti. Jos yhdistäisit tai pystyisit edes yhdistämään tuon kaiken tiedon, niin varmasti kehittyisit tiettyyn pisteeseen suht nopeasti, mutta stoppi se tulee siinäkin. Meikälle on paras vain ottaa joku periaate sieltä ja treenata sillä jonkin aikaa, sitten ottaa toinen periaate tuolta ja treenata siltä jonkin aikaa jne... Kunhan perusteet on kunnossa, niin tuo vie mulla eteenpäin vielä miltei 20 treenivuoden jälkeenkin.

Jos jonkun hyvän vinkin pystyisin natikoille antamaan, niin sanoisin, että kun olette saaneet hyvän peruskunnon ja treenanneet 1-2 vuotta punteilla, niin TESTATKAA JOLLAKIN ÄÄRIMMÄISELLÄ TAVALLA OMAT RAJANNE. Tuo tarkoittaa sitä, että treenaatte esimerkiksi saman lihasryhmän mahdollisimman monta kertaa viikossa ja kuulostelkaa kroppaanne, miltä tuollainen tuntuu ja mihin se vaikuttaa. Jos ja kun pystytte suht kovaa treenaamaan saman lihasryhmän kolmekin kertaa viikossa ja vielä viikosta toiseen, niin miksipä et tekisi sellaisia jaksoja aina väliajoin, koska se johtaa väistämättä parempaan kehitykseen, jos ruokavalio on kondiksessa. Voiman koetuksia voi tehdä 1-2 kertaa vuodessa, mutta niitä kokeiluja frekvenssin ja volyymin suhteen voi tehdä parin kuukauden välein. Kroppaa pitää testata ja ajaa rajalle, että voit taas mennä eteenpäin!

Jos joudun lepäämään tai tunnen oloni pidempiä aikoja haluttomaksi treeniin, tiedän, että harjoitteluni on ollut liian kovaa, mutta lähinnä vain se voimapuoli on ollut liian kovaa. Silloin lisään vain volyymitreenin osuutta ja vähennän vastaavasti voimapuolen osuutta. Hyvin perusjuttuja. Kun tuntee oman kroppansa, niinkuin minä tunnen omani, pystyn tekemään noita muutoksia helposti. Mutta jos et opi tuntemaan testailemalla, vaihtelet todennäköisesti vain ohjelmia ihan summassa, kopsailemalla yksi yhteen foorumeilta tai toisten päivyreistä. Joskus se tuurilla toimii, mutta useimmiten ei. Ja puhun nyt siitä vaiheesta, kun ne ekat 2-3 treenivuotta on takana. Totaalisia viikon treenitaukoja kroppa ei tarvitse juuri koskaan bodausta treenatessa, poikkeuksena sairastaminen tai loukkaantumiset. Kroppa vaatii vain hommaan muutosta tai pientä keventämistä tietyistä treeneistä. Toivottavasti jotkut ymmärsivät omia ajatuksiani treenaamisesta taas pikkuisen enemmän.

 

[teco]

Just tämmösen paskan takia nämä hyvät ketjut menee aina pilalle.

Faktat on paskaa, jos ne eroaa jotenkin sun oletuksista ja mielipiteistä?

 

[brn2]

Jaa, että miten niin ei ole mahdollista..?

No on jos jättää sarjat vajaaksi

 

[sukkapossu]

No on jos jättää sarjat vajaaksi

Mitä..? Siis miten on mahdotonta tehdä vaikkapa 10 toiston sarja 50sekunnissa ja kehittyä hiljalleen siten, että joskus saa tehtyä samalla painolla 20 toiston sarjan joka kestää 1 minuutti 40 sekuntia..? Siis tottakai sä pystyt valitsemaan ihan vapaasti sellaset painot salilla jolla saat ihan haluamas määrän toistoja/kestoa sarjaan...

No jos ei tuolla vertauksella aukea niin kannattaa avata MAOL:n taulukkokirja ja kurkata mikä se tehon määritelmä olikaan.

P = dW / dt

Niin no, en ole mikään fyysikko, mutta kyllä minusta kahden minuutin sarja penkissä 100 kilolla kysyy enemmän penkkaajalta kuin yhden minuutin sarja, toistomääristä riippumatta... Siis olettaen tietenkin, että molemmissa kuitenkin tehdään toistoja... Että en oikeen tajua tota sun autojen kiihdytys vertausta mainitsemaani penkkijuttuun.. Siinähä ei oo kahta kysymystäkää kumpi auto tekee enemmän työtä...

 

[JuusoJ]

nyt vahvaa mutua mutta jos 2min aikana tekee 20 toistoa ja seuraavaksi tekee 1min aikana 20 toistoa niin enemmän jälkimmäisessä on tehty töitä jos liike ei muuten muutu..

Joskus aiemminkin täällä oli jotain juttua, että loppujen lopuksi toistoilla oli enemmän merkitystä kuin niihin käytetyllä ajalla

 

[sukkapossu]

Ymmärrän toki, että mitä nopeammin painoa pukataan (kiihdytetään) ylös, ni sitä enemmän se kysyy TEHOA toki, mutta kummasti se vaan noi hitaatki toistot imee voimat loppuun raskaan taakan alla, kun sarjan kesto venyy... Itse siitä syystä vaan arvostan huomattavasti enemmän, jos joku jaksaa vääntää pitkää sarjaa, niin toistoiltaan kuin KESTOLTAANKIN kovilla painoilla, eikä vain isoa määrää nopeita toistoja.

 

[Ton]

Työ on matkan (siirtymä) ja voiman tulo. Eli saman matkan se liikkuu siinä 20 toiston sarjassa. Ei siis vittuilua. Toisaalta enemmä maalaisjärjen mukaan työtä siinä tietenki tehdään.

 

[Cheeky_Charlie]

Tähän nyt voisin kertoa oman henk.koht kokemuksen. Treenivuosia taustalla 9 joista ensimmäiset vuodet menivät salilla ihmetellessä asioita. Sittemmin perhesyistä, lapsien syntymisestä ja ihan ajan puutteen vuoksi kävin salilla vain 2 kertaa viikossa, treenasin 1-jakoisella ja voimatyylisesti. Tulokset olivat aivan surkeat, mutta pidin tyylistä kuitenkin. Sittemmin vaihdoin salia ja aloin treenaamaan bodaus-tyylisesti kuitenkin vielä voimailuajatusten halliten melkein täysin treenejä. Vielä meni aikaa eteenpäin ja aloin treenaamaan enemmän bodausta ja pitkiä sarjoja, erikoistekniikoita jne. Sitten tapahtui se että luin hulkin treenaatko liikettä vai lihasta- artikkelin ja se muutti kaiken. Huom, ei pelkästään että aloin treenaamaan lihasta vaan koko artikkeli ja muutamat kirjoitukset T-Nation sivustoilta saivat suunnittelemaan treenejä täysin uusiks. Olen nyt melkein vuoden pitänyt pientä testiryhmää (itseni) ja olen kokeillut ajatuksen kanssa 4, 3, 2 ja 1 jakoiset ohjelmat, ideana mikä sopii omalle keholle ja palautumiskyvylleni parhaiten.

Olen ajatuksella käynyt läpi sarjapituuksia ja intensiteettiä treeneissä, kokeillut 5x5, squats and milk juttuja, 50 rep squatseja, volyymiä ja posketonta erikoistekniikoiden ja lihasten raiskausta sillä mentaliteetilla että katsotaan mihin kroppa pystyy ja miten palautuu. Kokeillut mitä lihasta voi treenata useammin ja mikä kehittyy harvemmalla rasituksella jne, mitkä liikkeet sopii parhaiten raajojen pituuteen nähden tai nilkkojen taipumiseen nähden jne.

Pointti on se, en tiedä johtuuko iän tuomasta kokemuksesta mutta se miten Utti kirjoitti sivulla 2 "Voisi ehkä sanoa, että alkuvuosien suoraviivaisesta progressiosta ja numeroihin perustuvasta treenitieteestä tulee hiljalleen yksilökohtaisiin ominaisuuksiin nojaavaa treenaamisen taidetta." täsmää täysin oman itseni kanssa.

Treenaan tällä hetkellä hybridijaolla jossa (salilla 3x viikossa) etureidet ja selkä treenataan kerran 7 päivään ja loput kropasta 1 jakoisella vaihdellen olkapäiden ja rinnan priorisointia, tiedän tarkalleen mitkä lihakset vaativat sen 2-3 kertaa viikossa ärsykkeen ja tiedän tarkalleen mitkä liikkeet sopivat itselleni just eikä melkein.

Suosittelisin kaikkia jo vuosia treenanneiden käyvän läpi tällaisen testi-periodin. Aikaa menee mutta palkkio on että opit kropasta ja itsestäsi todella paljon ja mikä parasta siinä on niin on helpompi opetella ja lukea ideoita ja juttuja kun vähän tiedät että olisiko tuo hyvä vai ei.

PS. Kai turha mainita että TOTAALISEN NATU ollaan

 

[zipa]

Työ on matkan (siirtymä) ja voiman tulo. Eli saman matkan se liikkuu siinä 20 toiston sarjassa. Ei siis vittuilua. Toisaalta enemmä maalaisjärjen mukaan työtä siinä tietenki tehdään.

Aika on mukana vain tehon määritelmässä, eli tehty työ on kummassakin tapauksessa sama. 10 toistoa minuuttiin tai 10 toistoa kahteen minuuttiin on siis työmäärältään sama, mutta ensimmäisessä se työ tehdään tuplasti tehokkaammin.

Mitä pidempi sarja on ajallisesti, sen kevyempi se on tehdä. Kyllä jokainen vääntää vaikka tunnin sarjan penkissä kun toistojen väli jätetään sopivan harvaksi.

 

[sukkapossu]

Aika on mukana vain tehon määritelmässä, eli tehty työ on kummassakin tapauksessa sama. 10 toistoa minuuttiin tai 10 toistoa kahteen minuuttiin on siis työmäärältään sama, mutta ensimmäisessä se työ tehdään tuplasti tehokkaammin.

Mitä pidempi sarja on ajallisesti, sen kevyempi se on tehdä. Kyllä jokainen vääntää vaikka tunnin sarjan penkissä kun toistojen väli jätetään sopivan harvaksi.

Eli esimerkiksi isometrisesti tehdyt liikkeet ( esim penkissä se tangon paikallaan kannattelu käsien varassa) ei ole työtä, kun kerran painoa ei liikutella..? Ok, selvä juttu ;) Nii eli se ylimääräinen minuutti jonka se tanko joutuu hitaampien toistojen takia olemaan ylimääräistä käsissä, ei lisää työmäärää yhtään. Eli esimerkiksi Tomi siis sun mielestä voi nyt ihan yhtä hyvin tehdä nuo samat 36 toistoa, vain hitaammalla temmolla, jaettuna vaikka 3 minuutin yhtäjaksoiseen sarjaan, kun kerran siinä on täsmälleen sama työ mutta vain pidemmällä aikajaksolla..?

 

[ironteme]

Tuo 24-48 sääntö näyttää aina vain toistuvan kirjoituksissa, vaikka on ajat sitten osoitettu, että palautuminen voi kovasta hypertrofistyyppisestä treenistä kestää paljon pidempäänkin: Recovery after heavy resistance exercise and skeletal muscle androgen receptor and insulin-like growth factor-I isoform expression in strength trained men. Palautumiseen vaikuttanee oleellisesti harjoitusmäärä, sarjakestot, intensiteetti, harjoitustausta jne. Suurimmassa osassa tutkimuksissa on tutkittu valkuaisainesynteesiä yksittäisen harjoitusliikkeen jälkeen ja pääosin aloittelijoilla. Tuo linkitetty tutkimus on poikkeus, koska siinä on tyypillistä bodaustreeniä realistisesti vastaava harjoitusmäärä ja harjoittelijat ovat kokeneita: jalkaprässi 5 x 10 RM + kyykky 4 x 10 RM.

Uskon, että ns. hermostollista maksimivoimatreeniä on mahdolista tehdä samoille lihaksille/liikkeille vaikka joka päivä, koska palautuminen on nopeampaa eikä harjoitus aiheuta niin suurta lihaksen mekaanista ja metabolista rasitusta kuin hypertrofistyyppinen treeni. Ajatellaampa vaikka painonnostajien tyypillistä harjoitustiheyttä tai vaikka norjalaisia voimanostajia. Aloitelevalla voimailijalla harjoitusvaikutus syntyy jo hyvin pienilläkin harjoitusmäärillä, mutta pitkälle edistyneillä kehonrakentajilla lisäkehitys vaatinee kovempaa harjoitusärsykettä ja määrää, jolloin myös lihaksen mekaaninen ja metabolinen rasitus on niin suurta, että palautuminen voisi viedä jopa tuon viikonkin. Tällöin bodauksessa tyypilliset monijakoiset ohjelmat vaikuttavat hyvinkin loogisilta.

Tässä asiaa. Tosin voimatrenissäkin riippuu paljolti, millaista treenitaustaa on/ mitä lajia harrastaa. Raskaan sarjan voimanostaja saattaa levätä pitkäänkin kovan kyykky/ maastavetoharjoittelun jälkeen, painonnostajat taas treenaavat käsitääkseni useammin. Juttelin tuossa vähän aikaa sitten erään huippuamatöörivoimanostossa toimivan valmennusta ja huoltohommia tekevän kanssa. Hän tuntee sekä suomalaisia, että ulkomaalaisia huippuja, ja heidän treenaamistaan. Hyvin erilaista menetelmää ja varianssia oli sielläkin.

Siksi joitakin yksittäisiä tutkimuksia on turha vetää esille, kun treenataan huipulla tai kilpatasolla pitkään treenanneiden yksilöiden kanssa. Vaikka horppakorttia ei natupuolella voisikaan vetää esille, niin geenit ja muut taustatekijät vaikuttavat niin paljon.

Sen johtopäätköksen voi tehdä tosiaan vaikka suomalaisilla pitkän linjan CBB-kisaajilla joita tunnen, että jatetut ohjelmat ovat pääsääntöisesti koettu toimivimmiksi. Ehkäpä juuri 3-4-jakoista treeniä tehdään keskimäärin. Kauemmin treenanneilla varianssia on ollut treenissä enemmän, koska kehitystä ei oikein enää tule kovin helpolla (+ loukkaantumiset). Kun näiden edellämainittujen asioiden kanssa tappelee, ovat monet kisaajat huomanneet että keskittyminen mitä tekee ja miten tekee on tärkeämpää, kuin salitulokset ja pelkkä suunnitelma mitä treenata salilla.

On aivan eri asia mennä salille ja "haluta vain tulla isoksi ja vahvaksi", kuin kisata ulkonäköperusteisessa lajissa ja menestyä. Se joskus näistä Pakkisen keskuteluista unohtuu.

e:

CBB ja naturaali samassa lauseessa. Naurahdin. Hyvää huumoria 5/5!

Mä voisi yhdistää siihen samaan lauesseseen vielä SM-voiton ;)