Naturaalina treenaaminen on hidasta. Varsinkin sen jälkeen, kun "newbie gainssit" on jo koettu. Se transitiovaihe aloittelijasta "ammattimaisempaan" on aika kova. Kehitystä ei tule läheskään yhtä nopeasti, kuin ennen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että ainoastaan treenaamalla saa tuloksia aikaan. Vaikka ne hitaita olisivatkin. En lukenut postauksiasi kovin pitkälle joten en tiedä kuinka aloittelija olet, mutta tällaisia mietteitä minulla.
Näinhän se menee. Alkuhuuman jälkeen kehitys hidastuu huomattavasti. Siinä vaiheesaa punnitaan onko miehessä motivaatiota jatkaa kivistä tietä. Vaikka jotkut väittävät että tulosten pitää nousta kokoajan, ei se käytännössä aina niin mene. Voi tulla pitkiäkin taantumia. Mitä kauemmin reenaa sitä enemmän tulee myös vammoja ja kulumia. Nekin hidastavat kehitystä. Näkisin aika tärkeänä ettei treeniin tule pitkiä "kesäloma taukoja". Totaali treenaamattomuus hidastaa treeni junan matkaa huomattavasti. On off tyyli tarkoittaa että suurin osa treenistä menee lopulta entisten tulosten kuromiseen. Ja kun ne saa kiinni, tuleekin uusi tauko ja homma alusta.
Kyllä tuo kolmevarttia maksimivoimahakuisen penkkitreenin lämmittelyssä on itsellä ihan vakio nykyään, että pystyy edes tekemään mitään. Toki se johtuu siitä, että paikat on niin paskana (kyynärpäät ja ranteet). Hot-linimenteillä läträyksen, kipulääkkeet ja helvetin huolellisen lämmittelyn vaatii ja monesti kivut häviävät vasta kun alkaa olla ensimmäisissä työsarjoissa tai ykkösnostoissa. Lämmittelynostoja on itse penkissäkin toki paljon, jos se varsinainen treeni lähtee noin 200 kilosta ylöspäin. Joudun ojentajat ja hauikset lämmittelemään todella huolellisesti, joka vähentää kyynärnivelen kipuilua. Samaten rinnan. Olkapäät lämmittelen kaikkiin liikesuuntiin myös todella huolellisesti ja leveät selkälihakset. Rannetta ojentavia ja koukistavia kääntöjä joudun myös mittavasti tekemään lievittääkseni kipuilua penkkitreenissä. Junnuikäisenäkin lämmittelin aina huolella, mutta ei mennyt puoltakaan nykyisestä lämmittelyajasta, kun kroonisia nivelvaivoja tai lihasvammoja ei vielä ollut. Treenipainotkin oli toki jonkun verran pienemmät = vähemmän lämppäsarjoja. 100 kilolla kestäisi toki esimerkiksi penkata treeni sen kummemmin lämmittelemättä.Nyt oli kyse treenistä. Ei "lämmittelystä ja kaikista valmisteluista". Menee mullakin 4 tuntia jos lasken salimatkat fillarilla, venyttelyt ja suihkussa käynnit. On tuo 45 min älytön aika penkki treenin lämmittelyyn. En sano että väärin, mutta onko enää tarpeellistaEn ole nähnyt noin pitkiä lämppiä edes +300kg kyykkääjien kyykky treeneissä. Jos tekisit kyykky, pena mave treenin niin pelkät lämpät ja "rituaalit" olisivat about 2,5 tuntia? Treenit päälle niin 5 tuntia vähintään. Mistä muuten tiedät että vähempi lämppä hajottaisi kiertäjäkalvosimet ? Eiköhän se itse penkkaaminen riko ne. Ei lämmittelyn puute.
Tätä et varmaan hakenut, mutta tästä tuli mieleen että on ihan hyväkin malttaa pitää viikon parin taukoja kerran pari vuodessa sitten kun on kauemman aikaa ryskännyt. Pääsee tulehdukset paranemaan ja lihakset herkistyy ottamaan taas ärsykettä vastaan ja pärjää pienemmällä treenimäärällä taas jonkin aikaa ennen kuin tottuu uudestaan.
Viikon parin tauko on jees joskus. Ei vaikuta tuloksiin mitenkään. Tarkoitin niitä perus 3 kk kesä taukoja kun on "liian hyvät terassi ilmat treenata".
Tuommonen perus kesän ryyppäystaukohan joillakin saattaa vaatia vuoden uudestaan panostusta treenihommiin, että saa entiset tulokset takaisin. Jotkut saa parissa kuukaudessa. Itselläni tasan vuosi kun aloitin kesän treenaamattomuuden jälkeen alusta ja nyt alan olla entisten tulosten tasolla tai lähellä niitä ainakin. Huomasin jo nuorena, että mulla se tulosten palautumisaika esim. sairasteluista johtuneista tauoista on karkeasti 3-4x treenitauon pituus. Tietysti varmaan riippuu sekin mikä on ravintopuoli, että miten paljon kehonpainoa on menettänyt sen treenitauon aikana. Viime kesä oli kylläkin rajun masennuksen takia kun oli paljon henkkoht ongelmia. Kaikki muut treenitauot on ollut sairasteluiden takia, ei muuten. Tämän 15v aikana mitä on salia harrastanut. Kyllä sillon jo päätin, että tämä on nyt viimeinen yritys tavoitteelliseen treeniin. Nyt mennään päätyyn asti saavuttaen tulokset, tai ei ollenkaan. Kuitenkin vuosista puhutaan, niin mitään taukoja ei kyllä kärsi tulla mistään syystä.
Kuuluisa elaston 2-jakoinen
Maastavedossa tekisin juuri niin. Muissa vetoliikkeissä(souduissa/laitteissa) ei juuri mitään tekniikkaa ole, sen kun etsii sopivan tyylin millä saa hyvän tuntuman ja kiskoo menemään. Varmaan jokin hyvä syy on ”pistää tekniikat uusiksi”?
Hmm. Vetoliikkeet on monesti kuitenkin semmoisia joissa helposti alkaa heijaamaan ja tekniikka kusee sen myötä.
On heijaamista ja sitten on huijaamista. Mutta ei ne soudut kovin teknisiä liikkeitä ole kun mitään universaalia oikeaa/väärää tapaa ei ole toisin kuin kyykätessä tai vetäessä missä tekninen suorite viittaisi enemmän siihen että siirretään mahdollisimman iso kuorma mahdollisimman pienellä vaivalla. Bodaaminen on vaan lihaksen supistamista ja rasittamista ja siihen on keksitty erinäisiä liikkeitä ja laitteita. Selkä on sellanen jonka tuntumaan vaikuttaa hyvinkin pienet muutokset asennossa niin ei oikein auta muu kuin kokeilla kaikkea mahdollista. Ja on useimmille se hankalin saada eristettyä ja vaatii aikaa, meni mullakin useampi vuosi treeniä ennen kun pystyi joka kerta kohdistamaan selkä-ja takaolkapääliikkeet sinne minne halusi. Remmit voi myös auttaa aika paljonkin kun poistaa otteen yhtälöstä, hölmöähän se on antaa otteen rajoittaa selkätreeniä. Paras vinkki on vetää kyynärpäillä eikä käsillä.
Kaikki määrittelee failuren vähän eri tavalla, mutta tuossa tilanteessa sen kahdeksannen toiston kohdalla on käytännössä tekninen failure ja loput on pakotettuja. Jos ne viimeiset neljä saa vähän heijaamalla mutta tuntuma säilyy niin ei se ole huijaamista vaan nimenomaan kehotan niin tekemään ainakin viimeiseen sarjaan kunnes rauta ei enää liikahdakaan. Toimii hyvin vaikka vetäisi vauhdilla painon ja takaisin laskiessa jarruttaa. Isompi virhe on taljat ja soudut tehdä niin että seisoo kun tikku paskassa vs. ottaa vähän vauhtia koko kropalla. Selkä kans tykkää ja sietää paljon kuormaa ja volyymia niin sitä usein saa nuijia ihan tosissaan. Ihan väkisin ei kannata pitkää liikerataakaan latseille jahdata jos se tarkoittaa että loppumatkan vetää vaan käsillä. Paksummalla kaverilla soutaminen saattaa näyttää hyvinkin lyhyeltä nylkytykseltä ja pitkä venytys tehdään jollain pullover tyyppisellä. Tangolla soutaessa ei välttämättä kummoista tuntumaa tai pumppia saakaan mutta pelkästään se mekaaninen rasitus tekee jo tehtävänsä, samoin maastaveto. Olettaen että hommaa ei rajoita keskikroppa tai alaselkä.
Pohkeet tulevat joskus juuri noin kipeäksi jos ei ole treenannut niitä kovaa pitkään aikaan. Itselle käynyt samoin. Kuukausi sitten tein 100 toistoa seisten ja 50 istuen. Oli virhe. Piti kävellä kuin paskat housussa. Venyttelyssä tuli tippa linssiin. Kosketus arat. Reilun viikon olivat kipeät. Hierontaa ja kevyttä venyttelyä niin auttaa. Mun mielestä ei ole mitään vakavaa. Niin monesti on ollut itsellä ja aina mennyt ohi. Jatkossa suosittelen treenaamaan pohkeita useamman kerran viikkoon vähän kerrallaan. Tottuvat tihentyneeseen kuormitukseen eivätkä kipeydy enää. Harvoin treenatessa menevät helposti aivan romuksi.
Okei, kiitos tiedosta!
Sanoisin että voimailuohjelmissa pitää olla jossain vaiheessa bodailuakin. Lihaksilla se työ tehdään, luut ja läski ei vielä painoa liikuta. Makuasia että onko homma pilkottu jaksoihin vai tehdäänkö kaikkea kerralla DUP/concurrent tyylin ja onko ne samana vai eri päivinä. Ite teen varsinaisten voimatreenien loppuun usein liikkeen tai pari bodailua ja on myös kokonaisia päiviä omistettu sille. Eli on sellaisia treeniohjelmia jos sellaisen teet eikä se mitenkään kehitystä haittaa kummankaan tavoitteen kannalta. Aerobinen ja voimailu/bodailu on se yhdistelmä jonka kanssa joutuu miettimään enemmän koska ne on ristiriidassa keskenään.