kovasti mukavaa tekstiä le veeltä. asiallista ja faktoissa pysyvää liiemmin brassailematta. ammattikin tuonee tiettyä objektiivisuutta omiin treeneihin.
tollanen kausijakohan vois tulla kyseeseen bodarihommia ajatellen. massa- ja perusvoimakaudet 1- tai 2-jakosilla ja sitten, kun pitää alkaa hinkkaileen niitä yksityiskohtia, vaihtais hieman useempijakosiin, ettei ihan kuole.
lihasmuisti on mielenkiintonen ja kiva juttu. myöskin aatellen kausijakoista treenaamista. jos aatellaan, että kehitetään voimaa 3krt/vko-treeneillä ja vaihdetaan sitten esim. voimakestävyyteen. tällöin voiman ylläpitoon riittää ihan hyvin vain yks treeni viikossa. tällasta kausittaista hyödyntelyä kannattas bodareittenkin harrastaa. ite oon semmosta kolmeen eri painotusalueeseen liittyvää kokonaisuutta suositellut.
Kiitoksia Jto. Mielenkiintoisia näkökantoja toit esiin. Olen lukenut postauksiasi sekä täällä että aiemmin Finnishpower.net:n Voimafoorumilla. Lienet sama Jto, joka sielläkin kirjoitteli aikanaan? Hyvää tekstiä olet pitkään kirjoitellut.
Suosittelen kaikille lämpimästi edesmenneen Tri Mel C. Siffin teosta Supertraining. Kyseessä on eräs liikuntatieteen uranuurtajan massiivinen teos, jossa käsitellään niin voimaohjelmat, kuin nopeusvoima- ja elastisuus- ym. kysymykset. Teoksessa on n. 500 sivua täyttä asiaa teorioista eri treenimetodien takana. Kehonrakennus lienee niitä harvoja lajeja, joissa ei hyödynnetä kovinkaan tehokkaasti olemassaolevaa tutkittua tietoa. Mm. yleisurheilussa, painonnostossa ja esim. jenkkifutiksessa valmennusoppi on tavallaan paljon kovemmalla tasolla. Tietoa asioista kuitenkin on olemassa näillä ryhmillä suoritettujen tutkimusten muodossa.
Kehonrakennusta ajatellen mielestäni 1- ja 2-jakoiset ohjelmat toimivat hyvin esimerkiksi tällaisessa tilanteessa, kun haetaan takaisin vanhoja massa- ja voimatasoja. Useasti viikossa treenattuna perusliikkeiden tekniikka paranee todennäköisesti paljon nopeammin kuin kerran viikossa suoritettuna. Itselläni tuntuma oli ainakin olematon ensimmäisissa treeneissä, mutta nyt saan jo oikein mukavasti tuntuman juuri sinne, minne sen haluankin. Kevyemmät kehonrakentajat varmasti voivat käyttää jopa 1-jakoista ohjelmaa hyvinkin pitkälle. Todennäköisesti myös naturaalit classicBB-tason kehoilijat voivat menestyksellä käyttää tällaisia perusohjelmia. Voihan perusohjelmassakin mausteena hioa 1-2 liikkeellä heikkouksia erikseen jonkin treenin päätteeksi. Näinhän käsittääkseni ainakin foorumilla aktiivisesti kirjoitteleva nimim. Hulkki tekeekin. Teenhän itsekin käsiä paljon taljoissa treenin lopussa. Se on tavallaan "heikkouksien" hiomista. Kädet todennäköisesti kasvaisivat ihan kohtalaisesti vetävien ja työntävien perusliikkeiden tekekemiselläkin. Viime treenissä tein rinnalle yhden pitkän sarjan vipunostoja 16 kg pikkuhantteleilla, koska tuntui, ettei vinopenkki yksistään stimuloinut rintalihasten "sisäosia" (mediaalisia) alueita riittävästi. Tällaista pientä viilausta on 1-jakoisessakin ohjelmassa mielestäni täysin mahdollista tehdä, kunhan vain itse tietää, mitä on tekemässä, ettei homma johda ylikuntoon tai vammautumiseen.
Veikkaukseni silti on, että monelle todella massiiviselle kehonrakentajalle 1-jakoinen voi yksinkertaisesti olla mahdoton. Kokeilamatta sitä on tietysti mahdotonta varmaksi sanoa. Pidän silti epätodennäköisenä, että kukaan aktiivinen raskaan sarjan kisaaja uskaltaisi kokeilla tällaista ohjelmaan. Onhan niitä silti kokeilijoitakin olemassa. Vilposen Timon muistan joskus tehneen selälle treenejä, joissa oli yhtä perusliikettä 10 sarjaa. Eli 10x10 kulmasoutua tangolla tms.Melko radikaalia, jos verrataan muihin Vai onko halukkaita, jotka eivät tänä vuonna ole enää kisaamassa?-)
Kisavalmistelujen suhteen on vaikea sanoa, mikä olisi optimaalinen ohjelma. Useinhan silloin on tapana treenata jopa useammin ja hinkata heikkouksia aivan viimeiseen asti. En tiedä onko se tuloksellisin tapa. Dieetillähän voimatasot heikkenevät ja toisaalta aerobinen kestävyys voi painon pudotessa suhteessa parantua. Tämä helpottaisi perusohjelmien suorittamista. Dieetillä keskeistä olisi massan säilyttäminen mahdollisimman hyvin. Osa tosin kykenee dieetilläkin, varsinkin dieetin ensimmäisinä kuukausina, kehittämään puhdasta lihasmassaa jopa varsinaista massakautta paremmin. Kokeneilla kilpailijoilla tätä ilmiötä ei varmaankaan samassa määrin enää esiinny, ellei offseasonia sitten ole vedetty muutoinkin kuin kaloreiden puolesta hieman rennommalla asenteella. Periaatteessa dieetillä perusohjelma voisi olla hyvä säilyttämään lihasmassaa, mutta kuka sitä uskaltaisi kokeilla? Perusteina olisi peruskestävyyden suhteellinen parantuminen ja se, että glykogeenivarastojen tyhjentyessä, on yksittäistä lihasta kovin turhauttavaa hinkkailla aivan loppuun, kun kunnon pumpista ei tyhjällä miehellä ole enää tietoakaan. Voimatasojen säilyminen perusliikkeissä voisi siis dieetillä korreloida lihasmassan säilymiseen. Mene ja tiedä.
Lisäksi on sitten tämä ainainen kysymys naturaalien ja käyttäjien treenien eroista. Ei ole olemassa oikeastaan minkäänlaista laadukasta tutkimusta anabolisten aineiden käyttäjille optimaalista lihasten hypertrofiaa tuottavasta ohjelmasta. Eri huippujen menetelmiä tarkastelemalla näyttäisi siltä, että monellakin tavalla on mahdollista kehittää aivan hirvittävästi lihasta. Ns. käytönnössä havaittua ei mielestäni sovi sivuuttaa roskana. Tutkimusasetelmissa on usein suuria rajoitteita ja kaikkia muuttujia on mahdotonta huomioida. Isoilla otoksilla tehty naturalistinen seurantatutkimus onkin nykyisin tulossa ns. kovaksi jutuksi lääketieteessä. Kyseessä on siis tutkimusmalli, joissa asiakirjojen perusteella käsitellään tuhansien hoidettujen potilaiden tiedot ja analysoidaan hoidon onnistumista oikeiden todellisten hoitokäytäntöjen mukaisesti. Tällä tavoin on saatu todella laadukasta uutta tietoa useistakin lääkkeistä. On mm. voitu osoittaa hyvinkin vanhojen (ja edullisten) hoitojen vetävän vertoja uusimmille ja kalliimmille lääkkeille. Lisäksi sivuvaitutukset ja mm. kuolleisuus paljastuvat naturalistisessa asetelmassa sellaisina kuin ne käytönnössä esiintyvät. Treenimenetelmien tehoa olisi teoriassa aivan mahdollista tutkia vastaavalla asetelmalla ja riittävän suurella populaatiolla. Tällaista tutkimusta tuskin yksikään taho tulee tekemään, koska kustannuksien kattamisesta ei taida ainutkaan taho olla kiinnostunut.
Itse olen mukana yhdessä tällaisessa tutkimuksessa, jossa seurataan 10 vuoden ajan väestörekisteristä arvotun otoksen vointia ja tietyn sairauden ilmenemistä tässä populaatiossa. Kaivamme esiin myös käytetyt hoidot ja selvitämme, miten eri hoitomuodot ovat tässä suuressa otoksessa käytännössä vaikuttaneet. Menetelmä on käytännössä varsin työläs ja vaatii suuren tiimin sekä hyvän koordinoinnin. Lisäksi statistisesti tällaiset mallit ovat äärimmäisen vaativia. Monimuuttuja-analyysi on monimutkaista ja useita eri tekijöitä on kyettävä huomioimaan. Toisaalta väärien tekijöiden huomioimin voi laimentaa tulosta tai vaihtoehtoisesti luoda korrelaatioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Tilastotieteissä, mm. talousmallien puolella, on havaittu useaan otteeseen, että useissa ns. random walk-aineistoissa voidaan havaita tilastollisia yhteyksiä, joita randomoidussa datassa ei luonnollisesti tosiasiassa ole. No, nyt menen jo rankasti
Over and out!