Yleinen lemmikkikeskustelu

Pehmeys ja kovuus ei liity mitenkään tuohon johtajuuteen kuten tuossa mun aiemmassa postissa lukee. Toki on koiria (rotukohtaista ja liittyy perimään), jotka tarttee "kovempaa kuria" ja täysin johdonmukaista kasvatusta (helpommat tapaukset sitten antaa anteeksi jos vähän epäloogisuuttakin mukaan sattuu), mutta tällöin kyseessä on joku muu ominaisuus koirassa ku kovuus. Piste.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Taskuamatsoni sanoi:
Pehmeys ja kovuus ei liity mitenkään tuohon johtajuuteen kuten tuossa mun aiemmassa postissa lukee. Toki on koiria (rotukohtaista ja liittyy perimään), jotka tarttee "kovempaa kuria" ja johdonmukaisempaa kasvatusta, mutta tällöin kyseessä on joku muu ominaisuus koirassa ku kovuus. Piste.
Click to expand...
mä en nyt ymmärrä mitä sä yrität todistaa, kun nää asiat liittyy kumminkin toisiinsa...mut oonkin pienessäsievässä :kippis1:
kyllä mä silti väittäisin, että usein kova koira yrittää päästä johtajaksi, kun taas pehmeämpi enemmänkin "joutuu".
 
Taskuamatsoni laittoikin jo minunkin ajatukset, ei ole paljon lisättävää. ;)

Tuosta pehmeydestä ja kovuudesta vielä sen verran, että ensimmäiseksi koiraksi voi hyvin suositella ns. kovaa koiraa juuri siksi, että se kovuus ja toistojen vaatiminen asian saamiseksi perille antaa kouluttajalle paljon anteeksi. Pehmeä koira ei anna omistajan virhettä niin helposti anteeksi, koska muistaa jo kerrasta. Toisin sanoen kouluttajan pitää olla hemmetin tarkka ettei tule vahingossa tyrehdyttäneeksi oikeaa käytöstä tai vahvistaneensa väärää, kovemman koiran kanssa yksittäisiä erheitä ei muisteta. Käytännön esimerkkinä pehmeästä eläimestä voidaan pitää vaikka oravaa, jonka on oman hengissäpysymisen takia muistettava vaaratilanteet vastaisuuden varalta, ja kova taas voi olla esim. laumanvartijakoira, joka ei saa säikähtää kun susi vähän näykkäisee. Tilanteeseen saatetaan joutua uudestaan, eikä silloin ole toivottavaa että juostaan pelkurina pakoon. (Tosin laumanvartijaa ei muista syistä suositella aloittelijalle.)

Miksi ihmeessä lähes kaikki häiriökäyttäytyminen nykyään niin helposti liitetään johtajuusongelmaan? Aina vaan toitotetaan että johtajuus, johtajuus, johtajuus? Oikeasti susilaumassa johtaja ei ole sellainen auktoriteetti ja kaiken määrääjä, kuin aikaisemmin ollaan luultu. Susien käytöstä on tutkittu tarhaoloissa, joissa kaiken lisäksi on saattanut olla alunalkaen toisilleen vieraita yksilöitä eri laumoista. Luonnossahan lauman muodostaa pääasiassa alfapari ja heidän jälkikasvunsa, kyseessä on siis perheyhteisö. Toki joskus laumaan saatetaan joissain tapauksissa ottaa ulkopuolisiakin yksilöitä, mutta yhtä hyvin sellainen saatetaan tappaa ja syödä. Edes lauman kulkusuuntaa ei välttämättä määrää alfa. Jos muut laumanjäsenet päättävät olla seuraamatta johtajaa ja valitsevat toisen reitin, seuraa "johtaja" perässä. Lisäksi KOIRA EI OLE SUSI!! Uudempaa tietoa koiran ja suden eroista, miten koira kehittyi koiraksi (eipäs muuten tehtykään ihmisen toimesta kanssametsästäjäksi, kuten joskus on ajateltu.;)), ja miksi koira EI ole samalla tavalla LAUMAELÄIN. Koiran "henkistä kypsyyttä" kuvastaa paremmin 4 kuukauden ikäinen susi, kuin aikuinen. http://www.verkkotie.fi/koirat/ihminen.html ja http://www.verkkotie.fi/koirat/coppingertiekkari.html ja http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=607&vl= .
Koiran ja suden eroista ja "johtajuuskoulutuksen" kritiikkiä: http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/johtajuus.html

"Johtajuusharjoitusten toimivuuden illuusiossa kyse voi olla myös siitä, että omistaja on ollut aina hyvin epäjohdonmukainen ja lyhytjänteinen. Nyt, kun johtajuusharjoitusten myötä ihmiselle on annettu tarkat säännöt miten toimia, muuttuu hänenkin käytöksensä johdonmukaiseksi ja yllätyksettömäksi. Koska koirat ovat tapaeläimiä, pitävät ne säännönmukaisesta menettelystä.

Koiran muristessa sitä komennettaessa pois sohvalta ei kyse ole johtajuusongelmasta, vaan siitä, että koira haluaa pitää kiinni saavutetusta edusta. Jos koiran annetaan itse päättää omasta toiminnastaan, tekee se luonnollisesti sitä, mikä siitä tuntuu palkitsevalta. Tästäkin ongelmasta pääsee helposti opettamalla koira hyppäämään käskystä sohvalle – ja sieltä pois. "
 
Sillä tavalla tuo kovuus ja johtajuusasema kulkee mun mielestä käsikädessä, että harvoin pehmeällä koiralla on voimakasta taipumusta dominanssiin ja kovalta koiralta yleensä tuokin luonteenpiirre lyötyy aika vahvana. On myös täysin toinen juttu olla laumanjohtaja Beaglelle tai vastaavalle seurakoiralle kuin olla sitä vaikka Rottweilerille, Dogolle tai Amstaffille. Varsinkin jos puhutaan uroksista.
 
Beagle ei ole seurakoira, se on metsästyskoira.

Uwishillä paljon asiaa, erityisesti tuosta kovan koiran soveltuvuudesta aloittelijoille. Mielenkiintoisia linkkejäkin!
 
Leelucky sanoi:
Sillä tavalla tuo kovuus ja johtajuusasema kulkee mun mielestä käsikädessä, että harvoin pehmeällä koiralla on voimakasta taipumusta dominanssiin ja kovalta koiralta yleensä tuokin luonteenpiirre lyötyy aika vahvana. On myös täysin toinen juttu olla laumanjohtaja Beaglelle tai vastaavalle seurakoiralle kuin olla sitä vaikka Rottweilerille, Dogolle tai Amstaffille. Varsinkin jos puhutaan uroksista.
Click to expand...
Ymmärrän asiasi, mutta näistä asioista käytettävää termistöä olisi ehkä hyvä muuttaa joksikin toiseksi.
Tuolta laittamistani linkeistä (joista löytyy myös asiaa siitä voiko ylipäätään ihminen olla koiralle laumanjohtaja, käsittääkö koira ihmisen osaksi laumaansa, onko koira ylipäätään laumaeläin siinä merkityksessä kuin ollaan ymmärretty..):

"Ihminen määrittelee dominanssi esimerkiksi “käskyvallaksi jotakin kohtaan”. Susi puolestaan kokee dominanssin viettinä, jonka tarkoituksena on eliminoida kilpailu parittelussa. Tanskalaisen etologin Roger Abrantesin mukaan susilaumassa hierarkia on määrätty kuten hallitsevan ja alistuvan suhde. Se on vakiintunut ja säilynyt rituaalisen käyttäytymisen keinoin. Suhteen laatuun vaikuttavaa kuinka aggressiivinen laji (rotu) on ja taistelevatko yksilöt kuolemaansa asti selvittääkseen dominanssisuhteensa, vai luovuttaako toinen niistä ensin. Vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi resurssien riittävyys (jos niitä on riittävästi, vähenee vihamielisyys) sekä onko laumassa ihanteellinen määrä uroksia ja naaraita ja onko lauma vangittu vai vapaa.

Miten ihmeessä ihminen voisi ilmentää koirien/susien rituaalista käyttäytymistä? Ja miksi kotikoira haluaisi nousta arvoasteikossa paritellakseen isäntänsä tai emäntänsä kanssa? Mitä koira voisi muka saavuttaa arvoasteikossa kohoamalla?

Tutkijoiden mukaan luonnollisessa susilaumassa dominanssi ei ilmene nokkimisjärjestyksenä ja on muutenkin merkityksettömämpää kuin vangittuja laumoja tutkittaessa on ymmärretty. David Mechin mielestä tyypillinen susilauma on perhe, jossa aikuiset vanhemmat ohjaavat ryhmän toimintaa ja jakavat ryhmän johtajuuden työnjaon avulla. Laumassa ei käydä melkeinpä koskaan dominanssitaisteluja. Villikoirat saattavat puolestaan elää täysin hierarkittomassa pienyhteisössä tai yksin, mikäli niillä on kaikki tarvittavat resurssit saatavillaan. "
 
Ainakin Suomen Beaglejärjestön sivuilla sanotaan näin "Beagle on nykyisin maailmanlaajuinen rotu. Useissa maissa sitä on tosin pääasiassa tai joissakin maissa vain seurakoirana." Samaa kertoo wikipedia ja seurakoirana minäkin niitä olen lähinnä tavannut.

Pertti Vilander on Suomen ehkä osaavin ongelmakoirakouluttaja, kouluttanut koiria ja koiranomistajia vuodesta 1962 saakka ja tietotaitonsa tuo kaveri on hankkinut seuraamalla koirien laumakäyttäytymistä viimeiset 50vuotta.

Minä en ainakaan henkilökohtaisesti lähtisi kyseenalaistamaan kyseisen herran kasvatusneuvoja. Toki neuvoissa on eroja rotu ja yksilökohtaisesti.
 
Täh?

"Mikä on beagle?
Beagle on pääasiassa jäniksen metsästykseen käytettävä pienajokoira, joka on levinnyt koko maailmaan. " http://www.beaglejarjesto.fi/info/kehys_info.htm
"Beagle on vanha englantilainen koirarotu, pienikokoinen jäniskoira. " http://fi.wikipedia.org/wiki/Beagle

Näin voi käydä jos pitää vaan seurakoirana... "Luonteeltaan beaglet ovat älykkäitä ja säyseitä. Myös hiukan itsepäisiä. Joskus kouluttaminen on vaikeaa koiran itsepäisyyden ja metsästysvietin vuoksi. "



edit: Itäsiperianlaika kotiutuu tammikuussa meille. Voi tulla mielenkiintoista.
 
Leelucky sanoi:
Ainakin Suomen Beaglejärjestön sivuilla sanotaan näin "Beagle on nykyisin maailmanlaajuinen rotu. Useissa maissa sitä on tosin pääasiassa tai joissakin maissa vain seurakoirana." Samaa kertoo wikipedia ja seurakoirana minäkin niitä olen lähinnä tavannut.

Pertti Vilander on Suomen ehkä osaavin ongelmakoirakouluttaja, kouluttanut koiria ja koiranomistajia vuodesta 1962 saakka ja tietotaitonsa tuo kaveri on hankkinut seuraamalla koirien laumakäyttäytymistä viimeiset 50vuotta.

Minä en ainakaan henkilökohtaisesti lähtisi kyseenalaistamaan kyseisen herran kasvatusneuvoja. Toki neuvoissa on eroja rotu ja yksilökohtaisesti.
Click to expand...
En yhtään epäile Vilanderin taitoja. Tuossa listassa on asioita, jotka ovat koiralle "normaalia" käyttäytymistä, mutta ihmisen kannalta ei-toivottavia, ts. ongelmallisia. Koira ei ole mielenvikainen tai häiriytynyt, vaikka saisikin tuolta listalta pisteitä. Vilander ei muuten tuossa yhteydessä mainitse mitään johtajuusongelmasta, listauksessa kyse on nähdäkseni siitä miten "hyvä" ja helppo (tai hankala) jokin tietty koira on ihmisen kannalta katsottuna. Koiran sosiaalinen käyttäytyminen on sekin eri asia kuin laumakäyttäytyminen, villit koirat ovat tekemisissä toistensa kanssa ja muodostavat usein "laumoja", mutta joissa suhteet ovat väljemmät ja täysin erilaatuiset kuin susilaumassa. Paremminkin siis sanoisin että Vilander on tutkinut koirien käyttäytymistä, sosiaalista käyttäytymistä ja koiran ja ihmisen keskinäistä käyttäytymistä. Suomesta ei edes löydy villien koirien muodostamia jengejä mitä tutkia, ja sehän se olisi se luonnollinen ympäristö tutkia aitoa koiran käytöstä. Tätäkin kyllä on jonkin verran tutkittu (epätieteellisesti ainakin), muistaakseni kirjan nimi on "Kylän koirat", löytyy tuolta omastakin hyllystä.

On eri asia pitää koiraa seurakoirana kuin että jokin koirarotu on jalostettu seurakoiraksi. Lapinkoiratkin ovat tänä päivänä lähinnä seurakoirina, mutta kuuluvat paimentaviin rotuihin.
 
Leelucky sanoi:
Uwish: hyviä linkkejä eikä kotikoiran käyttäytymistä voikaan rinnastaa suoraan suteen ja susien laumakäyttäytymiseen. Ovathan nuo erkaantuneet toisistaan n. 12 000 vuotta sitten jos ovat koskaan yhtä lajia olleetkaan.
Click to expand...

Silti koiran käyttäytyminen on suoraan susilauman mukaista.
Geeniperimä ei ehkä ole kuitenkaan niin kovin kaukaa sudesta.

Loppupelissä koira ymmärtää tuon johtajuuskäyttäytymisen, mikä susilaumoissa on huomattavasti paremmin kuin ns. inhimillisen tavan johtaa.



Leelucky sanoi:
tässä vähän mallia susilauman johtamisesta :D

http://www.youtube.com/watch?v=A5rN1m2nJzk
Click to expand...

Äärimmäisyydet on äärimmäisyyksiä, kuten tuokin heppu.
Hauska sinänsä, että tollasiakin kylähulluja vielä maailmasta löytyy :D
 
http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/johtajuus.html esimerkiski tuon linkin takaa löytyvät johtajuus harjoitukset eivät suurimmaksi osaksi ole niitä joita Pertti Vilander opettaa vaan yhdentekeviä oppeja...kyllä koiran leikkiin kutsuun voi vastata jos huvittaa ja jos johtajuus on kunnossa, mutta tarkoituksena ei ole se että koira aina päättää milloin leikitään ja näin ollen alkaa sitä myös vaata. vetoleikissä vo antaa koiran voittaa, jos sillä on heikko itseluottamus...samoin emokin vahvistaa pennun itseluottamusta niin kauan kun se sitä kaipaa. eli vetoleikit on ok ,kunhan eivät tapahdu hihnassa ;)."Koirat, jotka vetävät hihnassa ovat dominoivia"-kohtaa en ymmärrä, mutta koiran hihnakäytttäytymiseen vaikuttaa moniasia...ja jos johtajuus ei ole kunnossa se voi olla syy hihnassa vetämiseen.

koira ei ole verrattavissa suteen...enemmänkin koira emon ja pennun välistä suhdetta seuraamalla voi oppiakoirien käyttäytymisestä ja johtajuudesta paljon.
 
Meille tuli sunnuntaina kohta 7 kuukauden ikäinen sekarotuinen narttukoira :) . Kauhee menemään joka suuntaan ja kova nuolemaan :) . Paljon on sille opetettavaa, haastetta varmasti tuo sekin, että on ollut pari ensimmäistä kuukauttaan kulkukoirana.
 
kivannäköinen kaveri Dutterilla. Mikä tuo on rodultaan? :)

Meidän jäbä sai tommosen pehmosen joululahjan. Vähän etuajassa tosin. Koitti alussa raadella sen hajalle mut nyt tyytyy vaan kuono suussa nukkumiseen ja nallen alistamiseen :D

nalle.jpg


PIC-0021.jpg
 
Biroo sanoi:
Helvetti kun olen kateellinen.

Olen aina ollut älyttömän eläinrakas, sitten minua siunattiin astmalla ja allergialla.

Antaisin mitä tahansa että saisin tämän astman ja allergian pois ja saisin hankittua oman koiran.


Joskus tekis mieli itkeä, kun vituttaa niin paljoa etten saa omaa koiraa.
Click to expand...

Sama juttu...halusin pienenä koiraa niin kovasti, mut en saanu koska olin allerginen...mulla oli sitten vaarin kanssa yhteinen koira jota kävin hoitamassa...se oli kyllä maailman kiltein koira, mutta jäi lopulta auton alle :( . vannoin aina pienenä pitkän juupas/eipäs väittelyn jälkeen itku silmässä, että otan koiran sitten isona ja nykyään mulla on allergia, astma ja koira (tosin ei mitään allergian oireita) :D

Dutterin vauva on ihana :haart: tulee ihan koiravauva kuume :)
ja leeluckylla kuvassa söpöt nallukat :D!
 
En tiedä onko tästä oikeasti apua kenellekään, mutta allergiset, onko kokemusta ns. vähemmän allergisoivista koirista? Sehän on ihan arpapeliä, mikä koira sitten hilseilee ja mikä ei, tai mikä vähemmän; kokonaanhan se hilseily ei kyllä puutu miltään rodulta/koiralta. Itsellä vaan sattuu olemaan sellanen koira, jolle pahemminkin allergiset kaverit ja sukulaiset eivät jostain syystä ole allergisia. Siitä on tullutkin näihin allergiatalouksiin sellanen terapiakoira, joka saa viipyä hoidossa/kylässä niin usein kuin tarvitaan tai halutaan. Se ei allergisoi siis näitä tapauksia ollenkaan, tai jos allergisoi, niin erittäin vähän ja välttämällä esim. sängyssä yhdessä nukkumista, kaikki on ok.

Ei tästä nyt kyllä apua kenellekään varmasti ollut.. Mutta toivoa ei pidä silti menettää, jos nuorempana on kärsinyt kovasta allergiasta. :) Meillä on kotona ollut aina eläimiä (kaneja ja koiria) ja kotoa muutettuani otin minäkin opiskelijakämppääni kanin. Pienkaksiossani se allergisoi mua hemmetisti ja siitepölykauden & tupakoinnin rasittaessa keuhkoja entisestään kiisin sitten eräänä yönä Peijakseen päivystykseen ja vietinkin sairaalassa seuraavat 5 päivää. Happea ja kortisonia, astmalääkkeitä ja tutkimuksia, ja lopulta diagnoosi astma. Tupakointi loppu siihen ja syksyllä otin fiksuna tyttönä toisen kanin ja 2kk kuluttua myös koira saapui taloon. Mun astma käytännössä parani sinä talvena, kun pentu tuli. Aloin liikkua niin pirusti vissiinkin, ettei astma enää vaivannut. Nyt en tarvitse enää mitään astmalääkkeitä (joita ilman en saanut ennen henkeä aamuisin) ja siitepölykauden ollessa pahimmillaankin tarvitsen ainoastaan satunnaisesti antihistamiineja.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom