• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Koira ja IMHA (Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia)

Liittynyt
28.11.2006
Viestejä
1 259
Koirani sairastui äkillisesti tähän kamalaan tautiin IMHA. Eilen koira vietiin Yo pieneläinklinikan teholle ja oli tunneista kiinni ettei koira kuollut. Tilanne on tällä hetkellä stabiili, ja ennuste näyttää paremmalta kuin eilen. Koiran hematokriitti on noussut vähän ja näyttää siltä että lääkkeet puree. Vielä ei pystytä sanomaan toipuuko koira vai ei, mutta toivotaan parasta.

Nyt kysynkin onko kellään kokemusta mitä elämä IMHA sairastavan koiran kanssa on? Kaikki tieto otan kiitollisena vastaan. Olen netistä etsinyt tietoa ja aika niukasti löytyy. Kokeillaan jos täällä olisi enemmän.
 
Liittynyt
28.11.2006
Viestejä
1 259
Lyhyesti miten sairaus toimii:

Imha, eli immuunivälitteinen hemolyyttinen sairaus on autoimmuunisairaus, joka puhkeaa usein täysin varoittamatta, ilman syytä. Sairaudessa keho kääntyy tuntemattomasta syystä itseään vastaan ja tuhoaa omia punasolujaan. Punasolujen tuhoutumista voidaan yrittää estää lääkityksillä, mutta taudin pysäyttämisen onnistuminen ei ole varmaa, eikä selviytymisprosentti IMHAsta ole varmaa.

Meillä alkoi oireet sillä tavalla että koira oli yhtenä päivänä todella vaisun oloinen. Söi kyllä silloin ihan normaalisti ruokaa ja kävi lenkillä. Koirani on joskus käyttäytynyt noin kun sillä on alkamassa juoksut joten ajattelin että ne tekee tuloaan. Seuraavana päivänä oli todella masentuneen oloinen, makoili enimmäkseen paikalla. Soitin silloin eläinlääkärille joka käski seurata koiran vointia vielä päivän, koska koira vielä söi normaalisti. Tämä oli keskiviikkona. Torstaina koira ei enää syönyt, ei liikkunut, ei tullut aamulla edes tervehtimään. Soitin eläinlääkärille joka käski mahdollisimman pian tuoda koira näytille. Lähdin heti koiran kanssa lääkäriin ja siellä todettiin koiran olevan niin sairas että ainoastaan teholla pystyttäis hoitamaan. Koiran veriarvot olivat todella surkeat, punasoluja ei käytännössä ollut ollenkaan veressä. Hematokriitti 13 ( normi koiralla vähintän 37) ja kuolleella koirallakin olisi ollut paremmat arvot. Kysyttiin haluanko antaa koiran nukkua pois vai vienkö sen teholle (kustannukset voivat nousta jopa 4000 euroon eikä ole tietoa selviytymismahdollisuuksista). Lähdin viemään koiran teholle koska en olisi pystynyt elää sen asian kanssa etten olisi yrittänyt tarjota koiralle kaikki mahdollinen hoito siinä tilanteessa.
Teholla koira sai verta ja tosiaan tunneista on ollut kiinni ettei koira ollisi kuollut. Nyt katsotaan kuinka tässä käy ja toimiiko lääkitys.
 
Liittynyt
21.1.2013
Viestejä
2
Heippa!Kiinnostaisi tietää miten teitin koiralle kävi?Todella ikävä kamala sairaus,jota ei toivoisi kellekään.Meidän koira sairastui 5.12-12 aiha:n.Aamu lenkiltä lääkäriin josta soittivat ja kertoivat että vakava tilanne.Haimme koiran vasta illalla ja sanoivat ,että on mahdollista tekemään verensiirto.Hematokriitti oli silloin ke 15.Menimme to aamu päivystykseen koira jäi sinne päiväksi.Haimme kotiin lepäilemään silloin jo niin huonossa kunnossa ettei häntä edes heilunut.Verikokeita ei oltu otettu mikä ihmetytti.Menimme kotiin pariksi tinniksi lepäilemään.Koira oli siis jo ke asti pissannut paksua veri mössöä ja takapää tietysti punainen verestä kun ell päästänyt alleen Aivan apaattinen,ei syönyt,juonut...ei mitään makasi vain hiljaa.Tuska oli jo silloin suur..Lähdimme uudestaan ell ja kun olivat saaneet tipan paikalleen ell katsoi että koira jo aivan keltainen.Sitten verikokeet mutta veri oli jo melkein vettä hematokriitit 7.Lähdimme samantien hämeenlinnaan vethausiin verensiirtoon.Jätettiin koira sinne yöksi ja pe aamu soittivat että yksi verensiirto tehty mutta punasolut hajoavat edelleen.Illalla tuli soitto jossa pyydettiin lupa lopettaa koira.Toinenkään verensiirto ei auttanut.Aivan uskomatonta että 2 päivässä täysin elinvoimainen 1v ja 10kk ikäinen lemmikki oli poissa.Tätä tuskaa on vaikea käsittää.
 
Liittynyt
28.11.2006
Viestejä
1 259
Heippa!Kiinnostaisi tietää miten teitin koiralle kävi?Todella ikävä kamala sairaus,jota ei toivoisi kellekään.Meidän koira sairastui 5.12-12 aiha:n.Aamu lenkiltä lääkäriin josta soittivat ja kertoivat että vakava tilanne.Haimme koiran vasta illalla ja sanoivat ,että on mahdollista tekemään verensiirto.Hematokriitti oli silloin ke 15.Menimme to aamu päivystykseen koira jäi sinne päiväksi.Haimme kotiin lepäilemään silloin jo niin huonossa kunnossa ettei häntä edes heilunut.Verikokeita ei oltu otettu mikä ihmetytti.Menimme kotiin pariksi tinniksi lepäilemään.Koira oli siis jo ke asti pissannut paksua veri mössöä ja takapää tietysti punainen verestä kun ell päästänyt alleen Aivan apaattinen,ei syönyt,juonut...ei mitään makasi vain hiljaa.Tuska oli jo silloin suur..Lähdimme uudestaan ell ja kun olivat saaneet tipan paikalleen ell katsoi että koira jo aivan keltainen.Sitten verikokeet mutta veri oli jo melkein vettä hematokriitit 7.Lähdimme samantien hämeenlinnaan vethausiin verensiirtoon.Jätettiin koira sinne yöksi ja pe aamu soittivat että yksi verensiirto tehty mutta punasolut hajoavat edelleen.Illalla tuli soitto jossa pyydettiin lupa lopettaa koira.Toinenkään verensiirto ei auttanut.Aivan uskomatonta että 2 päivässä täysin elinvoimainen 1v ja 10kk ikäinen lemmikki oli poissa.Tätä tuskaa on vaikea käsittää.
Otan todella osaa :( Teillä kävi todella huonosti ja samaa mekin pelätään kaiken aikaa. Yleensä IMHA tarinalla on ikävä loppu mutta niin kauan kun meidän koirassa henki pihisee niin ei anneta periksi. Toki tähän vaikuttaa myös se että eläinlääkäri jaksaa vielä olla optimistinen koska turhaan ei annettaisi koiran kärsiä kuitenkaan.
Meillä koira kotiutui sunnuntaina teholta. Teholla sille annettiin pussillinen verta ja aloitettiin lääkitys (kortisoni ja systostaatti sekä x määrä vatsalääkkeitä, kipulääkkeitä ja verenohennuslääkettä). Koiran hematokriitti oli kun siirtyi teholle 13, eli miltei vettä koko veri. Verensiirrolla se saatiin nousemaan sinne 20. Aluksi se lähti laskemaan ja siksi koira joutui olemaan useita päiviä teholla. Teholla kävin joka päivä katsomassa koiraa ja täytyy sanoa että se ammattitaito ja vastaanotto mitä siellä sai oli todella huippuluokkaa.
Koiran vointi on todella vaihtelevaa. Sivuvaikutukset lääkkeistä ovat massiiviset. Kortisoni tekee sen että koira juo vettä koko ajan ja pissaa jatkuvasti (vahinkoja on käynyt sisälle..). Tämän lisäksi koiran ruokahalut ovat nousseet, eli se söisi vaikka hevosen jos sille annettais. Koiran yleiskunto on heikko. Lenkit ovat max sen 50 m ja sitten tulee stoppi. Välillä koira on tosi reipas ja jaksaa meidän toisen koiran kanssa touhuta. Enimmäkseen koira nukkuu ja on vaisu. Kyllä se vointi on tässä muutamassa päivässä mennyt parempaan suuntaan mutta matkaa on siihen entiseen.
Tänään oli eka kontrolli klinikalla. Eläinlääkärin mukaan koiran limakalvot ovat edelleen keltaiset, eli anemia vaivaa vahvana edelleen. Verikokeet otettiin ja nyt odotellaan niitä vastauksia. Eläinlääkärin mielestä koiran yleisvointi on hyvä, mitä tuntui todella mukavalta kuulla. Seuraava kontrolli taas viikon pästä ja jos tämänpäiväset verikokeet näyttää siltä että hemtokriitti on laskenut niin on varaa nostaa lääkeiden annosta. Päivä kerrallaan eletään.

IMHA on niin pirun hankala tauti. Vaikka hetkelliseti näyttää siltä että ehkä tää tästä niin seuraavassa sekunnissa tilanne muuttuu. Kyllä olen tässä tehnyt sellaistakin ajatustyötä että mahdollisesti koirani kuolee. Oma elämä on täysin pysähtynyt ja kaikki voimat menee koiran hoitamiseen. Lääkkeitä menee n. kahden tunnin välein ja kyllähän tässä joutuu pyytää kaikki mahdolliset auttajat apuun koska yksin ei tätä pysty pyörittää. Pitäähän tässä kuitenkin hoitaa työt ja muu elämä. Moni on sanonut että "sehän on vain koira". Sellainen vituttaa koska just tämä kyseinen koira on mulle enemmän kuin koira. Antaisin mitä vaan jotta se parantuisi, ja olen valmis tekemään tätä hoitamisrumbaa vaikka kuinka pitkään. Niin kauan kun on toivoa ja koira ei kärsi niin jatketaan.

Voimia teille todella paljon. Ymmärrän täysin tuskasi. Rankinta tässä on kun ei tiedä mitä tapahtuu. Jos vaikka tietäisi että koira kuolee niin voisi jo alkaa surutyötä tekemään. Jos tietäisi että koira paranee, voisi ajatella tulevaa. Nyt on vaan jaksettava tässä hetkessä elää tämän asian kanssa :(
 
Liittynyt
21.1.2013
Viestejä
2
Voi,voi en edes halua ajatella sitä epätietoisuuden tuskaa missä joudut elämään tällä hetkellä.Meille sanottiin samaa että se on vaan koira mutta näin ei todellakaan ole.Mikään eikä kukaan voi korvata kyseistä lemmikkiä,sitä persoonaa eikä luonnetta tuo mikään takaisin.Suunnitelmissa on uuden saman rotuisen koiran otto mutta äskeiseen viitaten tällä hetkellä ei paljon lohduta.Edelleen tulee päivittäin itkettyä ja tuntuu että on raskasta jatkaa.Kunpa alkaisi juoksu ja astutus tapahtuisi niin ehkä hiukan loisi lohtua tulevaan.Paljon on miettinyt sairautta ja olisiko voinut jotain tehdä toisin...jos ja jos...ell mielestä emme olisi mutta itsesyytöksiä tulee väkisin.Pidetään nyt teille peukkuja että voitatte tämän sairauden.Voima haleja ja ajatuksia
 
Liittynyt
27.2.2007
Viestejä
96
Ikä
30
Joo, meidän Roopelle tehtiin kaksi verensiirtoa ja nyt vaikuttaisi siltä, että tuo tepsii. Veriarvot näyttää jo paremmalta (punasolujen määrä kasvussa ja keho ei hylji niitä). Koira oli kyllä huolestuttavan aneeminen sunnuntai-aamuna. Ei syönyt eikä juuri liikkunut. Silmäluomet roikkuivat ja silmät verestivät. Hengitys oli tiheätä ja raskasta. Soitto Hämeenlinnan päivystävälle eläinlekurille ja suora ohjaus lähtemään kohti Univetiä Hattulaan. Lääkäri totesi koiran olevan jo shokkinen ja aloitti välittömästi tehohoidon, eli verensiirron. Kolmen maissa soittivat ja kertoivat diagnoosin eli IMHA:n. Ilmoittivat koiran jäävän vähintään kahdeksi yöksi hoidettavaksi. Nyt maanantaina koira on jo pirteämpi ja nousee jo jaloilleen, ruokahalutkin palautuneet. Nyt vain odotellaan, aika näyttää miten jatkossa edetään.

Ihmiset; jos koiranne vaikuttaa häiritsevästi normaalista poikkeavalta, aneemiselta tai uniselta, suhtautukaa asiaan vakavuudella. Niin lääkäreiden, kuin meidänkin ripeä toiminta näyttää tällä hetkellä pelastaneen Roopen hengen.
 
Ylös