YLE: Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa

[nalle777]

Jos palloilusta puhutaan niin itse pidän aivan elintärkeänä tätä pienestä pitäen höntsäämistä/pihapelejä. Loistava fysiikka voi viedä sut sinne kakkoskenttään asti. Luontainen pelisilmä ja pallonkäsittely vie sut sinne ykköseen. Riippuu tietysti paljon lajista, mutta esim. salibandyssä taito on todella paljon suuremmassa roolissa fysiikkaan verrattuna.

 

[furuskog]

Hiukan yhden lauseen irroittamista kontekstistaan ja onhan kiekkomaailma täysin erilainen kuin nykyään. KHL vetää perushyviä kiekkoilijoita ja huippulahjakkuudet lähtee jo teineinä Amerikkaan,

KHL:n pääsee vuolemaan dollareita (kuinka kauan tätä menoa) vähemmällä efortilla kuin NHL:n. Mutta käyhän tuo pelaajien virta selville vaikka varauslistoja selaamalla. Ennen 90-lukua kiakko oli niin amatööritouhua, ettei sen takia paljoa varailtu. 95-05 varattiin todella runsaasti, viime vuosina 10 pintaan. Tarjonta pelaajista on varmasti lisääntynyt 80-luvulta tähän päivään.

 

[Bosse]

Jos palloilusta puhutaan niin itse pidän aivan elintärkeänä tätä pienestä pitäen höntsäämistä/pihapelejä. Loistava fysiikka voi viedä sut sinne kakkoskenttään asti. Luontainen pelisilmä ja pallonkäsittely vie sut sinne ykköseen. Riippuu tietysti paljon lajista, mutta esim. salibandyssä taito on todella paljon suuremmassa roolissa fysiikkaan verrattuna.

Oon kyllä samaa mieltä, mutta tässäkin on se käytännönläheinen ongelma, että oikeasti lahjakas tarvii pelikaverit, jotka pystyvät edes vähän haastamaan. Ei siinä oikeastaan ole mitään järkeä pelata pihaporukan kanssa, jos yksi pystyy juoksemaan kentän läpi miten huvittaa. Tässä osa Barcan salaisuudesta piilee, siellä ne pelaa pienpelejä maan parhaiden junioreiden kesken päivästä toiseen.

 

[nalle777]

Oon kyllä samaa mieltä, mutta tässäkin on se käytännönläheinen ongelma, että oikeasti lahjakas tarvii pelikaverit, jotka pystyvät edes vähän haastamaan. Ei siinä oikeastaan ole mitään järkeä pelata pihaporukan kanssa, jos yksi pystyy juoksemaan kentän läpi miten huvittaa. Tässä osa Barcan salaisuudesta piilee, siellä ne pelaa pienpelejä maan parhaiden junioreiden kesken päivästä toiseen.

Juu totta. Monesti huomaakin kuinka nämä lahjakkaat kaverit tulee perheestä jossa on joku vanhempi veli. Sitten veljeä ja hänen kaveriporukkaa vastaan saa kunnolla vääntää. Motivoi muutenkin treenaamaan ettei isot pojat kyykytä.

 

[Jonne88]

Tämä on asia jossa menee sakilla aina puurot ja vellit totaalisen sekaisin. Tässä asiassa on kyseessä huippu-urheilijaksi harjoittelu. Tämä, ja harrastusurheilu pitää erottaa toisistaan. Huippu-urheilijaksi pääsemiseksi tulee tosiaan treenata tuo 15-20h viikossa. Ja tuohon kuuluu kaikki harjoittelu joka tukee huipulle pääsemistä. Jos olet kavereiden kanssa pelaamassa lätkää ulkojäällä, käy se tukiharjoitteluksi muihinkin lajeihin (kehittyy nopeus, hapenottokyky, liikkuvuus jne). sitten on tuo 5-6 päivänä viikossa tapahtuva lajiharjoittelu/kilpatoiminta ja itse lajin tukiharjoitteet (tekniikka, voima, liikkuvuus jne). Jotta tuon tuntimäärän saa täyteen, menee elämä pitkälti urheilun ehdoilla, mutta niin se Huipulle tähtäävällä pitää mennäkin.

Hommaa saa optimoitua esim koulujen valinnalla, sillä useissa urheilulijoilla varustetuissa kouluissa treenaamisen ja koulunkäynnin suhdetta pyritään optimoimaan ja tuollaisiin kouluihin tulee hakeutua sellaisten nuorten jotka haluavat tosiaan panostaa urheilu-uraansa. Esimerkiksi 6 tuntia laj- / tukiharjoittelua viikossa koulun toimesta + seuran harjoitukset + omatoimiset harjoitteet tuovat tuon 15+ tuntia viikkoon, mutta kyllä se tietysti rankkaa on. Tässä täytyy kuitenkin muistaa että kaikkia huippu-urheilijoita yhdistää samanlainen henkinen malli: he eivät kyllästy lajiinsa vaikka kuinka paljon treenaavat/pelaavat. Vaikka olisit kuinka lahjakas ja kova harjoittelemaan mutta et omaa tuota henkistä kykyä, et tule todennäköisesti pääsemään huipulle. Into ei vain riitä tuohon nykypäivän valtavaan treenimäärään. Kannattaa tutustua esim tennisakatemijoihin, lähes kaikki nykyhuiput ovat kotoisin tuollaisista ja niissä lätkitään pienestä pitäen palloa tunteja lähes joka päivä. Suurin osa kyydistä tippuu jossain vaiheessa mutta kärjestä tulee sitten huippuja. Tuo kuulostaa Suomalaiselta koulutus-/sosiaalipoliittiselta kannalta katsottuna raa'alta ja ilkeältä mutta niin huippu-urheilun maailma toimii.

 

[Markurius]

^Mutta maailmalla se vaan menee niin että ne oikeasti lahjakkaat (fyysisiltä ominaisuuksiltaan selvästi paremmat), scoutataan jo melko nuorina. Sillä mentaliteetilla että vähän kaikkea ja katellaan sitten 15 vuotiaana et mikä kiinnostaa, ei tehdä huippulahjakkuuksia. Tottakai mitä nuoremmista puhutaan niin sitä laadukkaampaa pitäisi harjoittelunkin sitten olla. Tässä sitten se valmennuksen taso tulee Suomen mittakaavalla vastaan.

Tää on ihan totta. Kattelin tossa joku aika sitten jotain aamu-tv:tä jossa oli joku jonkun sortin asiantuntija, tais olla joku just näitä nuoria lahjakkuuksia valmentava ja sit joku eukko varmaan jollain "kaikki nuoret liikkumaan"-mentaliteetillä ja keskustelun aiheena oli että suomesta pitäis saada lisää maailmanluokan huippu-urheilijoita.
Äijä oli selkeesti asiantuntija ja tottakai sitä mieltä että mahdollisimman aikasin pitäs bongata noi lahjakkaat tai "hiomattomat timantit" jotka omaa sen oikean mentaliteetin joka käytännössä tarkottaa sitä että niitä pystyy kehittään (vaikka ne ei sillon aikasessa junnuvaiheessa parhaita oliskaan) ja mikä tärkeintä että ne ei heitä hukkaan sitä lahjaa sit siinä 15-17 vuotiaana (kalja, sekoilut yms.), toisin kuin monet jotka todellakin syntyy lahjakkaina ja osaa pelata yms. ne ei välttämättä niin arvosta sitä niin paljoa kun ne, jotka aloittaa vähän alemmalta tasolta ja joiden kehityskäyrä on tasaista nousua kohti huippua. Niitä pitäs tarkkailla kyllä jotka oppii ja joilla on halu ja omistautuminen asialle, vaikkevät sillä hetkellä parhaita olisikaan.

Huvittavaa oli kattella ku se nainen siinä kiukutteli että jokaiselle pitäis antaa yhtä paljon peliaikaa (ymmärrän kannan, mutta sitä varten on höntsyfudikset yms ainakin isoilla paikkakunnilla) mutta jos kysymyksessä on saada uusia suomalaisia lahjakkuuksia niin valmentajan tehtävä on antaa lahjakkaille ja niille jotka omistaa kaiken tai lähes kaiken pelille, paljon peliaikaa muiden kustannuksella. Tässä asiassa ei oo kultasta keskitietä, jokaiselle jotakin on ei mitään kellekkään.
Ja täähän pätee lähinnä kaikista nuorimpiin ja niiden joukkueisiin, kun silloin ei vielä jaotella pelaajia "ykkösiin" tms. vaan tää on niinku sillon ku skidit alottaa ja se on aika paskamaista kieltämättä et jos vanhempi haluaa lapsensa pelaavan jalkapalloa ja tietää että mestaria siitä ei oo tulossa niin se on vaihtopenkki ja kaikki muu paska, mutta jos poika/tyttö jatkaa vielä vuoden pari niin joukkue on jo hajoitettu ja lahjakkaat parempaan sarjaan, mutta monesti kiinnostus on jo mennyt aikaa sit.

 

[Vensku123]

Onhan Suomessa ihan selkeästi hemmetin monessa lajissa se tilanne ettei yksinkertaisesti ole valmentajia.. Esim lätkäjunnuja valmentaa toiset juniorit, eikä siellä välttämättä koko seurasta löydy ainuttakaan tyyppiä joka ymmärtäisi mitä urheilijan fysiikan eteen vaaditaan.. Toinen asia mikä myös täällä minun mielestä on aivan lapsenkengissä, kehonhuolto ja treenien idea. Nyrkkeilyn puolella olen itse kokenut sen että 99% ajasta vedetään täysillä, ainoat treenien keventelyt tulee just ennen matsia, sitten kun on yksinkertaisesti niin tukossa ettei edes kiinnosta enää mikään niin valmentaja saattaa armahtaa ja antaa pitää 2pv tauon, jonka jälkeen tietysti lisätään vaan paukkuja.

Toinen asia mikä mua on joskus huvittanut on se että kaikki ihmiset on samassa muotissa, Jos valmennusohjelmassa jonka on joku saksalainen persereikä kirjoittanut v1958 sanotaan että kesällä pitää nostaa punttia, niin kyllä jokaikinen jätkä nostaa kesällä punttia, vaikka se jonkun yksilön suorituskyvylle tekisikin hallaa.

 

[carcayu]

Onhan Suomessa ihan selkeästi hemmetin monessa lajissa se tilanne ettei yksinkertaisesti ole valmentajia.

Komppaan tätä. Olen elämässäni osallistunut ohjattuun harjoitteluun monessa eri seurassa lajeina mm. uinti, yleisurheilu, lentopallo, karate, nyrkkeily, tanssi ja ratsastus. Yleensä valmentaja on entinen urheilija, joka pystyy toistamaan täsmälleen sen mitä on itse aikoinaan tehnyt. Todella oudot myytit rehottavat valtoimenaan ja tavoitteena on yleensä tekeminen eikä kehittyminen. Toki paljon olen matkanvarrella oppinutkin ja arvostan suuresti kaikkia jotka aikaansa valmennushommaan käyttävät. Paras valmentaja löytyi ratsastuksesta. Uskon tämän johtuvan siitä, että kukaan ei oleta hevosten oppivan paskaa jauhamalla, vaan niitä pitää oikeasti opettaa. Ilmeisesti siinä oppii valmentamaan, koska sama asenne sovellettuna ihmisiin aiheutti suurta kunnioitusta vanhan urheilijan silmissä.

 

[Bådieinari]

Itse olin hyvä yleiurheilija (100m) nuorena, mutta oli vaikeaa motivation kanssa kuin teininä alkoi kalja ja mootoripyörät kiinnostaa. Valmentajien taso oli erittäin huono ja luulen kanssa että se on ongelma monissa tapauksissa. Onhan se tietenkin rankkaa vetää täysillä teinivuodet läpi, reenejä 5 kertaa viikossa ja kisat/matsit päälle mtta pakko on jos haluaa että on edes pienikin mahdollisuus onnistua. Minun mielestä koulut pitäisi jotenkin tukea näitä urheiljioita, 20 tuntia reeniä viikossa ja pitkiä koulupäiviä syö kyllä motivaatiota.

 

[kodari76]

No ei koulun kyllä pitäisi tukea ketään harrastuksissa - jos tukemisella siis tarkoitetaan vapautuksia. Sitä varten meillä on jo armeija, jossa normaali ihminen suorittaa velvollisuuttaan ja urheilijalahjakkuus on treenivapailla.

Lähinnä ihmetyttää jenkkiläiset systeemit, missä yliopistossa pitää joko osata lukea tai sitten pelata koripalloa. Yhteiskunnallisesti jälkimmäinen on mitätön kyky :D

 

[Markurius]

Tää on aivan tosi et kaikki ja mitä enemmän oot nuorena harrastanu ja useampaa lajia oot harrasranut niin kaikki taidot mitä on opittu, korreloi toisiaan. Mulla itsellä on ollut suotuisat lahjat siinä määrin että mitä tahansa oon tehny tai paremman puutteessa joutunu tekemään (esim. koulun liikuntatunneilla), niin en ikinä oo ollu huono tai joutunu enstunnilla ihmetteleen asiaa sen enempää vaan kaikki on sujunut jo sillä kertaa ihan eri tavalla.
Joku pöytätennis on varmaan semmonen mikä ei kuuluis joukkoon..
Ja tosiaan toi mitä Supo sanoit et lahjakkaille pelaajille annetaan väärä signaali kun annetaan peliaikaa kun vaikka esim. harjotuksista jää pois on ihan totta. Se syö vähän joka paikasta jos jättää hyvän pelaajan penkille ja vanhemmatkin varmaan puuttuu joka on jo leffoistakin nähty, mutta tosiasia on se että naurettavan pieni prosentti niistä "hyvistä pelaajista" pelaa enää sen 13-16 ikävuoden jälkeen. Kyllä mäkin tykkään pelata melkeenpä mitä tahansa jos oon hyvä taikka pärjään hyvin siinä mitä teen, mutta jos treenit jää väliin usein nii se kertoo jo siitä että kiinnostuksen kohteet on jossain muualla ja peleihin tullaan vaan hakeen hyvät kiksit ja rulettaan.
Ja mitä tohon semi ammattilaisuuteen tulee tai jos ollaan sm-tasolla jossain muussa kun curling-joukkueessa (rasismia..vai priorisointia?)niin kyllä jossain toiseen asteen koulutuksessa mun mielestä voitais hyväkslukea joitain "turhia" tunteja JOS ne menee ristiin tod.näk tulevan ammatin (toisen?) kanssa tms.

 

[Bådieinari]

No ei koulun kyllä pitäisi tukea ketään harrastuksissa - jos tukemisella siis tarkoitetaan vapautuksia. Sitä varten meillä on jo armeija, jossa normaali ihminen suorittaa velvollisuuttaan ja urheilijalahjakkuus on treenivapailla.

Lähinnä ihmetyttää jenkkiläiset systeemit, missä yliopistossa pitää joko osata lukea tai sitten pelata koripalloa. Yhteiskunnallisesti jälkimmäinen on mitätön kyky :D

Onhan suomessa pari urheilulukiota, mutta nitä takoitin oli että jos on oikeasti joku lahjakas ja motivoitunut urheilija niin sille annettaisi mahdollisuus käydä treenileirillä, ehkä enemmän aikaa koulutehtävien kanssa jne. Kyllä koulu vie paljon aikaa jos haluaa hyvät numerot. Eihän se tarkoita että jos ura urheilijana menee mönkään että ei sitten vois tehdä mitään muuta mutta on ainakin ollut mahdollisuus kokeilla

 

[Ottopotto]

Itse sain ammattikoulusta vapaapäiviä ihan sillä verukeella, että piti lähtee perjantaina voimanostokisoihin matkailemaan esim pirkanmaalta->mikkeliin jne, opettaja oli suopea :D .

 

[kodari76]

Ja mitä tohon semi ammattilaisuuteen tulee tai jos ollaan sm-tasolla jossain muussa kun curling-joukkueessa (rasismia..vai priorisointia?)niin kyllä jossain toiseen asteen koulutuksessa mun mielestä voitais hyväkslukea joitain "turhia" tunteja JOS ne menee ristiin tod.näk tulevan ammatin (toisen?) kanssa tms.

Sille yhdelle jampalle se varmasti olisi mukavaa, mutta kaikki muut kärsivät. Eli jos lenkkeilyllä voisi korvata opintoja, niin silloin tutkinnon sisältö olisi erilainen eri opiskelijoiden kohdalla. Toinen tekee enemmän koulutöitä toisen harrastaessa jotain muuta. Jos tällainen sallittaisiin, niin sitten pitäisi miettiä samoja erivapauksi myös muille kuin urheiluharrastuksille. Jos onkin lahjakas piirtäjä tai vaasinpyörittäjä. Tai tuleva rokkitähti. Niin eikös silloin pitäisi olla oikeus samoihin vapautuksiin?

Jos koulussa on turhia tunteja, niin nehän kannattaa ottaa pois kaikilta.

Curlingin ollessa ei-hyväksytty laji, olisikin mielenkiintoista tietää mitä ne ok lajit sitten olisivat? Ilmeisesti myös pingis on ulkona. Jalkapallo ehkä, mutta monen mielestä sekin on vain keijoilua nurmikentällä.

 

[Mr.Referee]

En näkisi että vapautuksia koulusta, mutta koulun joustamista. Esim jos oikeasti lahjakas 16-18vuotias kaveri joka on maajoukkuetoiminnassa (ihan sama mikä laji) ja on suomen huippua, niin joustettaisiin niistä läsnäolopakoista. Annetaan sitten koulutehtäviä mukaan niille reissuille. Kyllä siellä lätkäjoukkueen bussissa on aikaa tehdä juttuja kun matkataan jonnekkin.

Kuinkas moni allekirjoittaneen lisäksi täällä on nuorten valmennuksessa tekemisissä?
Sumun teksti on oikein pätevä ja varsinkin tuo taustan laajuus näkyy vanhemmiten. Nykyäänhän esim jääkiekossa on ongelma, että joudutaan opettamaan kuperkeikkoja oheisharjoituksissa kun koulussa niitä ei enää vaadita...

 

[Vensku123]

En näkisi että vapautuksia koulusta, mutta koulun joustamista. Esim jos oikeasti lahjakas 16-18vuotias kaveri joka on maajoukkuetoiminnassa (ihan sama mikä laji) ja on suomen huippua, niin joustettaisiin niistä läsnäolopakoista. Annetaan sitten koulutehtäviä mukaan niille reissuille. Kyllä siellä lätkäjoukkueen bussissa on aikaa tehdä juttuja kun matkataan jonnekkin.

Kuinkas moni allekirjoittaneen lisäksi täällä on nuorten valmennuksessa tekemisissä?
Sumun teksti on oikein pätevä ja varsinkin tuo taustan laajuus näkyy vanhemmiten. Nykyäänhän esim jääkiekossa on ongelma, että joudutaan opettamaan kuperkeikkoja oheisharjoituksissa kun koulussa niitä ei enää vaadita...

Hep, jonkun verran tulee nuortenkin kanssa toimittua ja se mikä mun mielestä on hämmästyttävää niin yhä useampi nuori on motoristisesti aivan 0, jotenkin tuntuu todella omituiselta 40v äijästä se ettei 8v poika osaa välttämättä tehdä edes sitä kuperkeikkaa kunnolla.. Silloin kun itse oli samaa ikäluokkaa joka 3s osasi tyyliin kävellä käsillään ymym-

 

[Sicceli]

Mielestäni tuo VÄHINTÄÄN 20 tuntia kuulostaa aivan järkyttävältä määrältä. Riippuen toki mitä tähän lasketaan mukaan mutta epäilen, että hyvin harvaa nuorta kiinnostaa liikkua tuon vertaa. Toki jos se huipulle pääsy on koko elämä niin mikä ettei, mutta itse en ainakaan pystyisi nauttia harjoittelusta enää noilla määrillä. Kuusikin kertaa kun käy viikossa treenaamassa kunnolla niin se on jo paljon. Mikäli tuohon 20 tuntiin sisältyy myös esimerkiksi pyöräilyt kouluun niin epäilen jälleen, että hyvin harvaa kiinnostaa polkea sateessa ja pakkasessa kouluun. Määrän sijaan pitäisi ehdottomasti panostaa laatuun. En varsinaisesti itse ole ollut junioritoiminnassa mukana, mutta sen verran olen sivusta seurannut, että harjoittelun taso on paikoitellen todella surkeaa. Treenataan todella typerästi sekoittaen vähän sitä sun tätä. Esimerkiksi, ei mielestäni ole mitään järkeä lajitreenien lisäksi tehdä kolmea aerobista viikkoon ja samalla muutama puntti päälle, vaan aina pitäisi olla joku tietty asia mitä yritetään kehittää ja tässä asiassa mennään usein metsään.

Tähän päälle kun yrittää selviytyä hyvin arvosainoin lukiosta niin voi olla itku kurkussa monella. Itse lukiossa pitkää matikkaa, fysiikka ja kemiaa lukeneena voin sanoa, että ei olisi tullut mieleenkään treenata kahta kertaa päivässä. Kaikki vapaa-aika menee lukiessa ja se vähäinen mitä jää niin tekee kyllä mieli käyttää välillä muuhunkin kuin treenaamiseen.

 

[Vensku123]

Se on niin suhteellista mitä kaikkea tuohon 20h laskee. Vaikkapa nyrkkeily, 6-7x lajitreenit per viikko 10-12h, aamulenkit saadaankin jo helposti se 3-4h lisää, palauttelevat ja kehonhuolto treenit lisäksi niin 20h on siinä. Toi viimeisin treenimuoto onkin yleensä se mistä tingitään ja se on VIRHE.


MUTTA tämähän vaatii tietysti pohjia, ihan turha kuvitellakkaan että voidaan ruveta paukuttamaan tälläisiä treenimääriä ennen kuin pohjakunto on luotu todella kovaksi.

 

[Tähtityttö]

Kuinkas moni allekirjoittaneen lisäksi täällä on nuorten valmennuksessa tekemisissä?
Sumun teksti on oikein pätevä ja varsinkin tuo taustan laajuus näkyy vanhemmiten. Nykyäänhän esim jääkiekossa on ongelma, että joudutaan opettamaan kuperkeikkoja oheisharjoituksissa kun koulussa niitä ei enää vaadita...

Hep, ja ollut jo reilut 10 vuotta, tuntityöntekijänä, kuukausipalkkaisena, johtoportaassa..
Hyvää(kin) tekstiä täällä kaikinpuolin, en jaksa kommentoida kaikkeen.
Vaan sen verran on pakko todeta, että paikkakunnasta ja lajista riippuen valmentajien koulutus ja kokemus voi olla mitä on tai täysin olematontakin, mutta yksi iso tekijä kaikessa valmentamiseen liittyvässä on seuran muut toimihenkilöt eli hallitus/johtokunta. Mä olen taas viime kuukausina seurannut sivusta mitä ihmeellisimpiä touhuja ja voin sanoa, että nämä touhut (kaikissa seuroissa missä olen töissä ollut vuosien varrella) eivät edesauta lahjakkuuksien löytymistä tai ylipäätään järkevää urheilijan kehityskaarta. No, näistä riittäisi stooreja kerrottavaksi, jatketaan keskustelua..

 

[JudoHemmo_85]

Kuinkas moni allekirjoittaneen lisäksi täällä on nuorten valmennuksessa tekemisissä?

Vuodesta -99 lähtien mukana.