YLE: Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
^noin..
se riippuu miten voimakkaat valmentajat on että tuo saadaan toimimaan. Ainakin lätkässä vanhempien painostus on kovaa (Urheilusanomien juttu jääkiekkovanhemmista kannattaa lukea). Parhaiten se toimii jos ikäryhmän kaikki valmentajat ovat samalla linjalla, eli kukaan ei sooloile, vaan palkitaan työnteosta.

Nykyäänkin liigajoukkueiden portteja kolkuttelee täällä sellainen joka ei ole ollut stara, vaan tehnyt duunia kokoajan tunnollisesti. Ne junnustarat ei edes enää pelaa kiekkoa.
 
Tietyllä tapaa junnusarjoissa kilpaileminen on typerää.
Esim. Lätkässä tämä johtaa just siihen että ekana kasvaneet saa peliaikaa koska pärjäävät kookkaina ilkäkuokassaan.
Tulevat Gretzkyt jää pieninä penkeille ja lopettaa. No, nää isot junnut pärjää junnuvuotensa koolla ja taitoja ei tarvitse ihan hirveästi kehittää. Näitä on suomi täynnä. Hyvin kolmosketjun laitureita. Kovalla duunilla pärjäävät mutta taito ei riitä ihan tunkion huipulle.

Joo, en tiedä miten ikäsarjakilpailu pitäisi poistaa tai mitä sen tilalle. Kuitenkin jos junnu joukkueiden tavoite olisi tuottaa omien lajiensa edustusjoukkueisiin hyviä pelaajia olisi tilanne toinen. Tärkeintä ei olisi vain voittaa just sitä seuraavaa turnausta jne.

Mitä paremmat pelaajat edustuksissa niin sitä paremmat maajoukkueet.
 
Mikähän siinä on, että tässä ketjussa tuntuu lätkällä olevan kohtuuttoman suuri osuus. Sehän on maailmanlaajuisesti ihan kääpiölaji, mutta tässä ketjussa ei juuri muusta puhutakaan. Ajatellaanko ettei huipulle ole mitään asiaa, jos lajina hiihto, mäkihyppy, kuulantyöntö, pituushyppy, pikajuoksu, kestävyysjuoksu, voimistelu, melonta, uiminen, ammunta tai joku muu hieman laajemmin harrastettu urheilu.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että jääkiekko on Suomen urheilun syöpä.
 
Mikähän siinä on, että tässä ketjussa tuntuu lätkällä olevan kohtuuttoman suuri osuus. Sehän on maailmanlaajuisesti ihan kääpiölaji, mutta tässä ketjussa ei juuri muusta puhutakaan. Ajatellaanko ettei huipulle ole mitään asiaa, jos lajina hiihto, mäkihyppy, kuulantyöntö, pituushyppy, pikajuoksu, kestävyysjuoksu, voimistelu, melonta, uiminen, ammunta tai joku muu hieman laajemmin harrastettu urheilu.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että jääkiekko on Suomen urheilun syöpä.

Mitenkään nyt jääkiekkoa puolustelematta, mutta väitätkö oikeasti että mäkihyppääjiä on maailmalla enemmän harrastajina kuin jääkiekkoilijoita? Hiihtokin alkaa olemaan harrastelijamäärissä maailmalla varmaan pienempi kuin jääkiekko. Taitaa kuulantyöntäjiäkin olla vähemmän (mutta yleisurheilijoita tietysti paljon enemmän).
 
Mikähän siinä on, että tässä ketjussa tuntuu lätkällä olevan kohtuuttoman suuri osuus. Sehän on maailmanlaajuisesti ihan kääpiölaji, mutta tässä ketjussa ei juuri muusta puhutakaan. Ajatellaanko ettei huipulle ole mitään asiaa, jos lajina hiihto, mäkihyppy, kuulantyöntö, pituushyppy, pikajuoksu, kestävyysjuoksu, voimistelu, melonta, uiminen, ammunta tai joku muu hieman laajemmin harrastettu urheilu.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että jääkiekko on Suomen urheilun syöpä.

Kaveri pelasi nuorena maahockeyta SM-tasolla mikä on maailman toiseksi pelatuin palloilulaji, ihan off-topic mutta tuli mieleen viestistäsi.
Miljoonia pelaajia maailmalla, suomessa niin en tiedä paljonko mutta vähän. Itseasiassa aika eksoottinen laji näillä leveysasteilla.
 
Mikähän siinä on, että tässä ketjussa tuntuu lätkällä olevan kohtuuttoman suuri osuus. Sehän on maailmanlaajuisesti ihan kääpiölaji, mutta tässä ketjussa ei juuri muusta puhutakaan. Ajatellaanko ettei huipulle ole mitään asiaa, jos lajina hiihto, mäkihyppy, kuulantyöntö, pituushyppy, pikajuoksu, kestävyysjuoksu, voimistelu, melonta, uiminen, ammunta tai joku muu hieman laajemmin harrastettu urheilu.

Jotenkin tämä vahvistaa käsitystäni, että jääkiekko on Suomen urheilun syöpä.
Katkeraa, niin katkeraa. Siellä on muuten kolmoskanavalla hyvää urheiluviihdettä tarjolla.
 
Kaveri pelasi nuorena maahockeyta SM-tasolla mikä on maailman toiseksi pelatuin palloilulaji, ihan off-topic mutta tuli mieleen viestistäsi.
Miljoonia pelaajia maailmalla, suomessa niin en tiedä paljonko mutta vähän. Itseasiassa aika eksoottinen laji näillä leveysasteilla.

Ei ole muuten maahockey maailman toiseksi pelatuin palloilupeli, kriketti on kakkosena ja jalkapallo taitaa edelleen olla pelatuin pallopeli. Maahockey oli jonkun listan mukaan vasta neljäs ja kolmantena oli koripallo. Mutta onhan tuolla paljon pelaajia kun maahockey on erittäin suosittua noissa maissa joissa väestöä on aika hitosti, samaten kriketti. Suomessakin taitaa olla ~10 joukkuetta ainakin :)

EDIT: On muuten erittäin mainio peli tuo maahockey, jokaisen wannabe-jääkendoilijan (jääkiekkoilijan) kannattaisi kokeilla. Aika addiktoivaa!
 
Mäkihyppy on pieni laji ja kuuluu sellaisena lätkän kanssa saman kategoriaan.

Jääkiekko on Suomen urheilun syöpä ainakin seuraavista syistä:
1) jääkiekko vie valtavan suuren osan nuorista miehistä ja heittää ne syrjään reilusti ennen aikuisuutta. Siitä porukasta suuri osa ei valitettavasti pääse kiinni elämänikäiseen liikkumiseen.
2) Jääkiekko vie valtavan suuren osan julkisista urheilun voimavaroista, mutta ei tarjoa vastaavaa määrää harrastetunteja.
3) Jääkiekossa opetetaan nuoret miehet siihen, ettei säännöillä ole niin väliä. Kamppailulajiharrastajana pidän tätä aivan erityisen pahana asiana.

Kovin kaksisena urheiluviihteenä en osaa sitä pitää. Joku kai saattaa siitä jotenkin pitää ja se heille sallittakoon.
 
Kriketti perkele, no joku tuollainen siirtomaa laji kuitenkin;)
Seitsemässä veljeksessä ne pelasi kyykkää, sehän on melkein kuin maahockeytä:D
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Taas menee hyvä keskustelu pilalle siitä että mitä lajia joku junnu harrastaa. Ihan samaa se joka lajissa on että liian vähän liikutaan nuorena.

Huipulle pääsee jos on valmis uhraamaan siihen aikaa, tekemällä töitä sekä oikeat valinnat (mopot, tupakka, viina, kaveripiiri ym)
Onhan suomesta tullut loistavia kamppailuurheilijoita, purjehtijoita, para-urheilijoita
 
Suomessa homma kusee ihan isommassa kuvassa.
Olet n.16v niin alkaa jo hahmottumaan olisiko potentiaalia maailman huipulle. Suomessa on just silloin kouluelämän suuret valinnat edessä. Pitää päättää mikä tulee isona ja aika harvassa on taho joka sanoo että pistä kaikki urheilukortille.
Ruotsissa nää lahjakkaista parhaat seulotaan ja niiden hommat järjestetään n. 5vuodeksi eteenpäin. Jos olet maailman huipulla tai lähellä ok, siitä sitten. Jos et niin pysyt jatkamaan koulua siitä mihin jäit ilman minkäänlaisia ongelmia.

Tietysti olosuhteet pitää olla kunnossa mutta aika paljon on maailmalla niitä joille urheilu on ainoa mahdollisuus, kärjistän, elää yli kaksikymppiseksi. Miten tällainen hyvinvointivaltion kasvatti kilpailee sen kanssa?
 
Tietysti olosuhteet pitää olla kunnossa mutta aika paljon on maailmalla niitä joille urheilu on ainoa mahdollisuus, kärjistän, elää yli kaksikymppiseksi. Miten tällainen hyvinvointivaltion kasvatti kilpailee sen kanssa?
Tämä ei nyt yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Harjoittelun määrä ei ole läheskään yhtä pätevä menestyksen ennuste kuin laadukkaan harjoittelun määrä. Lahjakkaiden urheilijoiden on yksinkertaisesti vain päästävä harjoittelemaan muiden huipputason pelaajien kanssa mahdollisimman nuorena, jotta heistä on mahdollista kasvaa huipputason ammattilainen. Toki tässä kohtaa olisi helppo ottaa esimerkki ameerikan hoodeilta tai brasilian slummeista. Oikeasti tuollaiset tapaukset, kuten slummista ammattilaisjalkapalloilijaksi tai hoodeilta koripalloilijaksi, eivät ole niinkään yleisiä. Ja nämä harvatkin ovat päässeet jo nuorena (ei välttämättä lapsena) harjoittelemaan hyviin olosuhteisiin.

Tässä jotain juttua aiheesta NBA:n osalta.


e: korjattu
 
Oho. Mielenkiintoinen juttu. Onneksi mainittiin että tuo mun epäilemä ilmiö piti joskus paikkansa :)

Silti joskus miettinyt lajien eroja. Korikseen ja fudikseen ei tarvita kuin pallo. Katulätkäänkin tarvitaan jo maila ja pallo, etkä silti opi edes luistelemaan.
Nekkailu ja muut kamppailulajit on tietysti aika väline vapaita...
 
Pointtini on se, ettei NHL tai KHL pelaajien määrä ole minkäänlainen mittari koko Suomen urheilumenestyksestä. Ei edes kilpaurheilumenestyksestä, puhumattakaan huippu-urheilumenestyksestä. Samat jorinat eivät sovellu joka lajiin, koska niillä eroa suorituksena, treenaamisessa ja valmistautumisessa sekä, miten menestystä mitataan.

Lätkäniilolle millään muulla kuin erilaisilla lätkäjutuilla ei tietenkään ole mitään merkitystä ja miksi pitäisikään olla. Jollain jääkiekko.fi mestalla se olisikin ihan okei. Laji kuitenkin tuottaa helvetin vähän huippuja isoista harrastajamääristä verrattuna moneen muuhun lajiin. Voimanosto, paini, suunnistus, keihäänheitto, kusiaispesässä istuminen ja kottikärryjen työntäminen tuottavat Suomessa enemmän huippuja suhteessa harrastajamääriin kuin lätkä. Onko ammattijalkapalloilija Saksan pääsarjassa enemmän vai vähemmän huippu kuin lätkänpelaaja Tseljabinski Traktorissa? Ensimmäisellä on taatusti enemmän kilpailijoita samasta paikasta.

Älä sinäkään suotta vastaa, koska lätkäniiloilu ei suuremmin kiinnosta.
 
Pointtini on se, ettei NHL tai KHL pelaajien määrä ole minkäänlainen mittari koko Suomen urheilumenestyksestä. Ei edes kilpaurheilumenestyksestä, puhumattakaan huippu-urheilumenestyksestä. Samat jorinat eivät sovellu joka lajiin, koska niillä eroa suorituksena, treenaamisessa ja valmistautumisessa sekä, miten menestystä mitataan.

Lätkäniilolle millään muulla kuin erilaisilla lätkäjutuilla ei tietenkään ole mitään merkitystä ja miksi pitäisikään olla. Jollain jääkiekko.fi mestalla se olisikin ihan okei. Laji kuitenkin tuottaa helvetin vähän huippuja isoista harrastajamääristä verrattuna moneen muuhun lajiin. Voimanosto, paini, suunnistus, keihäänheitto, kusiaispesässä istuminen ja kottikärryjen työntäminen tuottavat Suomessa enemmän huippuja suhteessa harrastajamääriin kuin lätkä. Onko ammattijalkapalloilija Saksan pääsarjassa enemmän vai vähemmän huippu kuin lätkänpelaaja Tseljabinski Traktorissa? Ensimmäisellä on taatusti enemmän kilpailijoita samasta paikasta.

Älä sinäkään suotta vastaa, koska lätkäniiloilu ei suuremmin kiinnosta.

Lätkä sattuu olemaan niin vaativa laji, että siitä puhuminen soveltuu hyvin tähän threadiin. Henkilö joka pelannut lapsena jääkiekkoa voi olla parikymppisenä suunnistuksen maailmanmestari ja seniorina ammunnan euroopan mestari. Ammunnan euroopan mestarista ei tule suunnistuksen maailmanmestaria, eikä nimeltä mainittavaa jääkiekkoilijaa. Mun mielestä on siis ihan järkevää puhua lajista missä pääsee huipulle treenaamalla kovaa nimenomaan nuorena ja lajia silmälläpitäen. Jos aloitat urheilu-urasi esim. ammunnalla niin 90% muiden lajien menestystoiveista on kaatunut ennen kuin täytät 18. Pidetään urheilu urheiluna ja urheiluun verrattavissa olevat lajit ihan omassa kategoriassa.
 
Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta.

Lähde: Onko hän Nuorten Leijonien seuraava NHL-tähti? - "Lapsia ei voi laittaa luistelukouluun ja odottaa että he tulevat Selänteiksi tai Koivuiksi" | Jääkiekko | Urheilulehti

Olympiadien aikana saavutettavat tavoitteet jaksoittain

2—6 v: Yleiset motoriset taidot. Liikunnan riemun tartuttaminen. Monipuolinen ympäristö. Monipuolinen välineistö.

6—10 v: Hermoston kehittyminen. Spesifisten motoristen taitojen aloitus.

Ympäristön hahmotuskyky. Asentotunto. Biomekaniikka. Juoksumekaniikka. Hyppymekaniikka. Fyysisen pohjan luonti aloitetaan — jalkapohja ja keskivartalo. Lajispesifisten taitojen aloittaminen. Tunti päivässä liikuntaa ei riitä, eikä kaksi riitä tekemään taitavaa.

10—14 v: Aloitetaan aerobisen pohjan rakentaminen. Neuraalisten funktioiden terävöittäminen. Fyysisen lihastasapainon pohjan luontia jatketaan. Lajispesifisen liikkuvuuden ylläpito. Lajispesifisen taidon ylläpito ja hallinta.

14—18 v: Aerobinen pohja lähes valmis. Liikkuvuuden ylläpito. Voimaharjoittelu (kaikki voiman lajit). Lajispesifisten erikoistaitojen opettelu ja hallinta. Vammojen ennaltaehkäisy ja terveys keskeistä.

Jääkiekko C/B/A -juniori-ikä:

Yhteistuntimäärä neljässä vuodessa: 2500 tuntia ammattivalmentajien silmien alla. Kovan vaatimustason alla rakentavaa harjoittelua osaavan ja kehittämistä ymmärtävän valmennuksen alaisuudessa. Luotava pitkän tähtäimen neljän vuoden suunnitelma, joka etenee päivä-, viikko-, kuukausi-, vuosi- ja olympiaditasolla.

Ensimmäinen vuosi 14 v: 500 tuntia vuodessa valmentajien vetämänä. Lisäksi viikkotasolla noin 10 tuntia omatoimista harjoittelua.

Toinen vuosi 15 v: 600—650 tuntia vuodessa valmennuksen silmien alla. Lisäksi viikkotasolla 7—8 tuntia omatoimista harjoittelua.

Kolmas ja neljäs vuosi 16—17 v: 700 tuntia vuodessa valmennuksen silmien alla, noin 15 tuntia viikossa. Kulutuksen mukaan omatoimisessa harjoittelussa viikkotasolla liukumavaraa — kuitenkin 2—10 tuntia viikossa esimerkiksi tennistä, uintia, jalkapalloa, koripalloa tai muita mailapelejä.

18—22 v: Aerobinen pohja valmis. Voiman ja tehon tuotto mahdollisimman korkealla tasolla. Lajispesifisen voiman hankkiminen jatkuu. Lajispesifisten taitojen hiomista. Huoltavat sekä ennaltaehkäisevät harjoitteet ja toimenpiteet selvät. Vammojen ennaltaehkäisy ja terveys keskeistä.

22—26 v: Pohjien oltava kunnossa, että vahvuuksien ja heikkouksien kehittäminen on mahdollista laadukkaalla tasolla korkeilla toistomäärillä, ettei häiritse tuloksen tekemistä seurajoukkueessa. Fyysisten ja käsi kädessä kulkevien henkisten ominaisuuksien lopullinen hionta.
 
Lätkä sattuu olemaan niin vaativa laji, että siitä puhuminen soveltuu hyvin tähän threadiin. Henkilö joka pelannut lapsena jääkiekkoa voi olla parikymppisenä suunnistuksen maailmanmestari ja seniorina ammunnan euroopan mestari. Ammunnan euroopan mestarista ei tule suunnistuksen maailmanmestaria, eikä nimeltä mainittavaa jääkiekkoilijaa. Mun mielestä on siis ihan järkevää puhua lajista missä pääsee huipulle treenaamalla kovaa nimenomaan nuorena ja lajia silmälläpitäen. Jos aloitat urheilu-urasi esim. ammunnalla niin 90% muiden lajien menestystoiveista on kaatunut ennen kuin täytät 18. Pidetään urheilu urheiluna ja urheiluun verrattavissa olevat lajit ihan omassa kategoriassa.

Sana monipuolinen kuvaa ehkä kyseistä lajia paremmin. Samaa kuvausta voidaan soveltaa moniin pallopeleihin, kuten edellämainittuihin koripalloon, jalkapalloon tai miksei myös esimerkiksi amerikkalaiseen jalkapalloon. Täytyy tosin myöntää, että en aivan tavoittanut ajatusta miten jääkiekko ja ammunta yhdistyivät. Vai meinaatko yksinkertaisesti sitä, että mikäli kyseinen henkilö sattumoisin olisi äärimmäisen lahjakas ampuja jääkiekko ei sulkisi sitä pois? Tällöin voidaan lisätä kyseiseen listaan kaikki shakin maailmanmestarista, nobel palkinnon saajaan. En itse ymmärrä miten jääkiekossa hankittuja taitoja pystyisi mitenkään merkittävästi hyödyntämään ammunnassa. Enkä myöskään näe millä logiikalla esim. jääkiekkoilijasta voi tulla ammunnan euroopan mestari, mutta suunnistajasta ei. Kyseinen pointti on hieman turha, kun sama voidaan tosiaan sanoa lähes mistä vaan lajista. X lajin harrastajasta voi tulla seniorina ammunnan euroopan mestari. Jos tätä ei voida sanoa joka lajista miksi juuri jääkiekkoilijasta tulisi sellainen muita lajeja todennäköisimmin.


Puhuttaessa nuoresta urheilijasta ja useista urheilulajeista pitää huomioda Fysiikka vs Lajitaito. Tähän liittyy erityisesti urheilijan fyysinen lahjakkuus. Yleisesti ottaenhan on niin, että fyysisesti erityslahjakkaille urheilijoille on enemmän ovia avoinna. Ei kuulosta reilulta, mutta niin se vain on. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että fyysisesti erityisen lahjakas urheilija voi treenata monipuolisemmin tietyssä mielessä ja esimerkiksi tilanteessa jossa urheilija harrastaa kahta tai useampaa lajia voi fyysisesti lahjakkaampi urheilija tehdä valinnan myöhempään. Tunnen erään tämäntyyppisen tapauksen, joka tosiaan pystyi vielä 17 vuotiaana pyörittämään 3:ea lajia pärjäten yhdessä niistä aivan SM huipulla. Erityistä tässä oli erityisesti se, kuinka paljon aikaa hän pystyi tuossa iässä käyttämään kahteen muuhun lajiin.

Fyysiseti vähemmän lahjakkaalla urheilijalla tulee monissa lajeissa esiin tilanne, jossa omalla paremmuudellaan lajitaidossa pitää pystyä kompensoimaan muiden parempaa fyysistä lahjakkuutta, jolloin yhteen lajiin keskittymisen valinta on tehtävä huomattavasti aikaisemmin. Esimerkeissä en ole ottanut huomioon jommankumman ääripään lajeja. Näistä ehkä juurikin ammunta kävisi lajitaidollisen ääripään lajista, kun taas kestävyysjuoksu kävisi toisen ääripään lajista.
 
Tuossa lienee yksi juniorivalmentamisen vaikeista paikoista: kuinka balansoida peliaika nuorten kesken. Osa on lahjakkaita jotka pärjää ilman treenaamista, osa motivoituneita jotka käyttävät äärettömästi aikaa rakastamaansa lajiin ja osa sitten vaan on. Lahjakkaille junnuille peliajan antaminen tähtää takuuvarmasti otteluiden voittamiseen, mutta antaa samalla huonolla motivaatiolla olevalle lahjakkaalle pelaajalle signaalin että "tää on ihan ok" vaikka se ei ole ok. Junnuvalmentajan pitäisi osata kaivaa lahjakkaan pelaajan motivaatio ylemmäs jotta treenaamisen määrä olisi suurempi ja vastaavasti samaisen valmentajan pitäisi osata saada paljon treenaava ikään kuin löytämään se jutun ydin niin että pelaajasta tulee hyvä, vaikka suora lahjakkuus ei niin korkealla ole kuin jollain muulla.

Tähän pointtiin haluan tarttua. Itse olen pyrkinyt ratkaisemaan tuon dilemman antamalla molemmille hieman painoarvoa. Käytännössä joukkuueen huonoin pelaaja, joka treenaa eniten/tunnollisimmin vs joukkuueen paraspelaaja joka treenaa vähiten/huonoiten pelaisivat ns. saman verran. Tämä on tietenkin joustavaa, mutta siinä on perusidea. Koen että tällä olen saavuttanut tilanteen, jossa:
A) Taitava ja kovaa treenaava pelaaja kokee selkeästi saavansa paljon peliaikaa, joka ruokkii motivaatiota.
B) Taitava, mutta huonosti treenaava pelaaja näkee eron peliajassa samantasoiseen kaveriin, joka ottaa homman vakavammin.
C) Heikompi, mutta kovaa treenava pelaaja näkee silti saavansa peliaikaa, yhtäpaljon kuin paremmat pelaajat kehnommalla motivaatiolla, mutta tulee silti huomaamaan peliajan lisääntymisen taitojen parantuessa.
D) Heikko ja huonosti treenaava pelaaja pääsee silti pelaamaan, mutta näkee että paremmalla sykkeellä tekevä samantasoinen kaveri saa enemmän peliaikaa, joka toivottavasti kannustaa kovempaan tekemiseen.

Kovaa treenaaminen on tosin ehkä huonohko termi. Yleinen asenne lienee parempi. Eli ns. kiinnostaako varsinainen touhu vai ollaanko siellä vaan kavereitten takia. Tätä sovelsin siis n. yläaste ikäisten kanssa. Huolestuttavaa kyllä yleisesti mitä olen kuullut noista otteluiden voittamisesta. Mielestäni käytännössä ennen A-junnu ikää lähestulkoon ainoa tavoite on parantaa pelaajia joukkueessa toimivina yksilöinä. Se onkin yksi suurimmista ongelmista, kun juniorijoukkueita valmentavat valmentajat keskittyvät joukkueen valmentamiseen, kun tosiasiassa se pitäisi usein ajatella ryhmän urheilijoita valmentamisena. Käytännössä vaikkapa koripallossa C-Junnu joukkueen valmentajan tarvitseman taktisen ymmärryksen voisi opettaa tunnissa. Oleellista on sen sijaan osaako kyseinen valmentaja valmentaa fysiikkaa ja lajitaitoja.

A-junnu ikä on usein sitä harmaata aluetta, mutta ennen sitä koen, että myös ottelut ovat harjoitustapahtumia, joskin hieman erilaisia. Kuulisin mielellään muiden mietteitä aihetta koskien.
 
Sana monipuolinen kuvaa ehkä kyseistä lajia paremmin. Samaa kuvausta voidaan soveltaa moniin pallopeleihin, kuten edellämainittuihin koripalloon, jalkapalloon tai miksei myös esimerkiksi amerikkalaiseen jalkapalloon. Täytyy tosin myöntää, että en aivan tavoittanut ajatusta miten jääkiekko ja ammunta yhdistyivät. Vai meinaatko yksinkertaisesti sitä, että mikäli kyseinen henkilö sattumoisin olisi äärimmäisen lahjakas ampuja jääkiekko ei sulkisi sitä pois? Tällöin voidaan lisätä kyseiseen listaan kaikki shakin maailmanmestarista, nobel palkinnon saajaan. En itse ymmärrä miten jääkiekossa hankittuja taitoja pystyisi mitenkään merkittävästi hyödyntämään ammunnassa. Enkä myöskään näe millä logiikalla esim. jääkiekkoilijasta voi tulla ammunnan euroopan mestari, mutta suunnistajasta ei. Kyseinen pointti on hieman turha, kun sama voidaan tosiaan sanoa lähes mistä vaan lajista. X lajin harrastajasta voi tulla seniorina ammunnan euroopan mestari. Jos tätä ei voida sanoa joka lajista miksi juuri jääkiekkoilijasta tulisi sellainen muita lajeja todennäköisimmin.


Puhuttaessa nuoresta urheilijasta ja useista urheilulajeista pitää huomioda Fysiikka vs Lajitaito. Tähän liittyy erityisesti urheilijan fyysinen lahjakkuus. Yleisesti ottaenhan on niin, että fyysisesti erityslahjakkaille urheilijoille on enemmän ovia avoinna. Ei kuulosta reilulta, mutta niin se vain on. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että fyysisesti erityisen lahjakas urheilija voi treenata monipuolisemmin tietyssä mielessä ja esimerkiksi tilanteessa jossa urheilija harrastaa kahta tai useampaa lajia voi fyysisesti lahjakkaampi urheilija tehdä valinnan myöhempään. Tunnen erään tämäntyyppisen tapauksen, joka tosiaan pystyi vielä 17 vuotiaana pyörittämään 3:ea lajia pärjäten yhdessä niistä aivan SM huipulla. Erityistä tässä oli erityisesti se, kuinka paljon aikaa hän pystyi tuossa iässä käyttämään kahteen muuhun lajiin.

Fyysiseti vähemmän lahjakkaalla urheilijalla tulee monissa lajeissa esiin tilanne, jossa omalla paremmuudellaan lajitaidossa pitää pystyä kompensoimaan muiden parempaa fyysistä lahjakkuutta, jolloin yhteen lajiin keskittymisen valinta on tehtävä huomattavasti aikaisemmin. Esimerkeissä en ole ottanut huomioon jommankumman ääripään lajeja. Näistä ehkä juurikin ammunta kävisi lajitaidollisen ääripään lajista, kun taas kestävyysjuoksu kävisi toisen ääripään lajista.

Pointtina lähinnä oli että joitain lajeja täytyy treenata nuorena päästäkseen huipulle. Joissain lajeissa treenaamisen voi aloittaa myöhemmin, eikä lajitreeni ole yhtä merkittävässä osassa. Toisissa lajeissa kuten esim ammunnassa ei taida juurikaan olla merkitystä nuoren urheilullisuudella ja tätä lajia voi harrastaa myöhemminkin. En ole väittänyt jääkiekkoilijoiden olevan yli-ihmisiä ja menestyvän toisissa lajeissa muiden lajien edustajia paremmin, mutta jääkiekko sattuu olemaan monipuolinen laji, joka ei sulje pois menestystä monessakaan muussa lajissa.

Fyysinen lahjakkuus on mun mielestä kateellisen ihmisen keksimä tekosyy menestyksen puutteelle. Kerro mulle, jokin ominaisuus minkä takia jokin henkilö on syntymästä lähtien tuomittu olemaan "ei niin fyysisesti lahjakas", poislukien sairaudet. Väitän että jokaisella vastasyntyneellä terveellä lapsella on yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä lajissa kuin lajissa ja lapsen vanhemmat ja kasvatus määrää tämän "fyysisen lahjakkuuden".
 
Back
Ylös Bottom