Mun mielestä kaikki autokyyti vs oma fillari - vääntö on täysin epäolennaista. Etenkin erittäin lahjakkaan lapsen vanhemmat saattavat ihan omaehtoisesti kannustaa nuorta harrastuksessaan ja mielellään kuskaavat häntä vaikka lätkätreeneihin. Tuskin siinä nuori sanoo: "Ei, tarvon mielummin tuolla rännässä omalla tsygällä".
Oon vaan yksinkertaisesti sitä mieltä, että eri lajien päällekkäinen harrastaminen ja monipuolinen liikunta teini-ikään asti antavat lähtökohdat lähinnä hyvään kansallisen tasoon. Eikö tän keskustelun pitäisi olla siinä, miten me luodaan niitä huippuja? Niitä Teemu Selänteitä ja Jari Litmasia? Tuntuu, että jossain kohtaan on täysin unohdettu, että joukkuelajienkin ydin on yksilöosaamisessa. Tämän osaamisen sijaan painotetaan joukkuepeliä, taktisia elementtäjä jne. Lähestyminen tuottaa niitä hyviä urheilijoita, joilta puuttuvat huippuominaisuudet. Vertaukset voimisteluun ja taitoluisteluun ovat mielestäni hyviä: ei niissäkään voi höntsätä muita lajeja siinä sivussa, vaan kaikki voimavarat kohdistetaan sen oman lajin hallitsemiseen. Jostain syystä joukkuelajien kohdalla ajatusmaailma on eri ja ajatellaan, että pelkkä urheilullisuus riittää. Eli pelaillaan vaan eri lajeja ja liikutaan mahdollisimman paljon. Sitten ihmetellään, miksi meillä ei ole yhtään maalintekijöitä. No kun se taito vaatii tuhansia ja tuhansia tunteja sitä maalinteon harjoittelua. Niistä tunneista lähtee suoraan pois aika, joka käytetään pelaamalla vaikka pesäpalloa. Joukkuelajitkin ovat pohjimmiltaan yksilöurheilua, älkää unohtako sitä!
Eli mielestäni joukkueurheilussakin pitäisi alkaa ottamaan mallia yksilölajeista: joku opettaisi vaikka sitä potkutekniikkaa sen sijaan, että valmentaja heiluttaa fläppitaulua. Barcan akatemiassa junioreiden alitajuntaan porataan lyhytsyöttöpelin ja pienessä tilassa pelaamisen taito, sen takia sieltä valmistuu niin helvetin hyviä keskikenttäpelaajia. Steven Stamkos joskus sanoi, että heikkouksiensa sijaan hän keskittyi harjoittelemaan vain vahvuuksiaan, ja tämän myötä hänestä kouliintui yksi NHL:n parhaista snipereista eikä ihan ok maalintekijä, joka osaa myös puolustaa. Tärkein työ pitäisi siis tehdä vapaa-ajalla ja treenata niitä LAJINOMAISIA ominasuuksia eikä vain liikkua monipuolisesti. Ja sitä pitäisi tehdä paljon enemmän kuin huipulle tähtäävät nuoret nykyään tekevät. Me halutaan jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, koripalloilijoita yms. eikä vaan urheilijoita, jotka valitsivat jonkun lajin murrosiän jälkeen. Tämä lähestyminen toimii lähinnä vain lajeissa, joissa urheilullisuus on ihan keskiössä, kuten esimerkiksi yleisurheilun puolella.
