YLE: Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Itsellä ainakin taisi näin jälkeepäin ajatellen olla pieni pakkomielle tuosta 20h/viikkoon treenimäärästä :D viime vuosina tosiaan tuli treenattua 4x viikossa ohjattu lajitreeni (1,5-2h), 4x viikossa omatoiminen laji (2h) sekä vielä muutama lenkki ja viikonloppuna punttitreenit.. Treeniä tuli noin 4h päivään ja koulukin meni siinä ohessa ihan mukavasti, kun mietti että koulussa saa vaan istua ja ihmetellä eli vaan palautua :D Tosiaan kyllä toi vissiin tulostakin tuotti, kun maajoukkuetasolle päästiin. Ja lajina siis nyrkkeily..
 
Jalkapalloon liityen tulee mieleen se, mitä Litmanen Ajaxiin siirryttyään vastasi, kun häneltä kysyttiin tärkeimpiä eroja suomalaisen ja hollantilaisen harjoittelukulttuurin välillä: "Täällä ei ole saunailtoja". Toivottavasti Veikkausliiga on ammattimaistunut noista ajoista, mutta tuskinpa kaikkea tehdään vieläkään niin hyvin kuin pitäisi. Miettikääpä esim. Teemu Pukin fysiikkaa, kun hän lähti Schalkeen. Kuulin eräältä fysiikkavalmentajalta, että Schalke määräsi hänet heti kuntokuurille, ja hänellä taisi olla pari fysiikkavalmentajaa vahtimassa. Tiedän ihan hyvin ettei palloilulajeissa ole kyse siitä, kenellä on paras kroppa, mutta aika moni suomalainen futaaja vaikuttaa olemukseltaan ihan muulta kuin huippu-urheilijalta.

Sama. Futispuolta seuraavana Suomi on aika masentavan täynnä näitä petteriforselleja, joiden fysiikka on aivan jotain muuta kuin huippu-urheilijalta saisi odottaa. Ei siinä mitään, jätkät on takuulla höntsäilleet huvikseen mielettömiä määriä, mutta kovaa perusfysiikkaa tarvitaan niiden taitojen ulosmittaamiseen ja realisoimiseen rasittuneessa tilassa ja liika väsymys laskee kykyä käyttää noita taitoja. Vertailukohtana käytetään usein Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden sarjoja, joissa ero näkyy nimenomaan kovemmassa pelitemmossa. Tyyppejä, jotka ovat kasvaneet täysin eri kulttuureissa ovat esim. Alex Ring ja Roman Eremenko, joista varsinkin jälkimmäinen on todella siinä tikissä mitä maailmanluokan futarilta voi odottaa. Isoveli valitettavasti jäi lillumaan mukavuusalueelleen, jossa lahjakkuus riitti nostamaan pään muiden yläpuolelle vielä kotimaan ja hiukan ulkomaidenkin kentillä ja veljessarjan ehkä kirkkain tähti jäi syttymättä täyteen loistoonsa.

Harjoittelun monipuolisuuden ja monen lajin harrastamisen hyötyjä on nähty esim. Erzi Markkasessa, jonka vahva koripallotausta näkyy perinteisiä isoja futareita sulavampana kehon kokonaiskontrollina, yläkroppa tulee mukana saumattomammin, käännökset ovat nopeampia ja palloa pystytään suojaamaan tehokkaammin. Suurimmassa osassa palloilulajeja pelikäsitys muodostuu vielä samalla tavalla kuten aiheissa miten hyökätään ja puolustetaan pelivälineen kanssa ja ilman sitä, kuinka liikkua tasapainoisessa muodossa, kuinka tasapainottaa muotoa paikkaamalla paikkaansa vaihtavaa pelaajaa, kuinka hakeutua syötettäväksi tyhjää tilaan jne.
 
Todella hyvä haastattelu! Kimmo Kinnusen pisteet nousivat aika lailla tuon luettuani, fiksun oloinen mies on, mitä tulee huippu-urheiluun ja valmentamiseen.

Viitaten Wednesdayn kommenttiin, niin tuohan se juuri kestävyyden/kunnon merkitys palloilulajeissa ja kamppailulajeissa on, että pitäisi pelien tai erien loppupuolella olla paremmassa hapessa kuin vastustaja, pitäisi vielä pystyä järkeviin ja riittävän nopeisiin ratkaisuihin, joilla pelit tai matsit voitetaan. Vaikka olisi miten taitoa, niin ei sitä hyvää suoritusta saa itsestään kukaan irti, jos on kunto loppunut siinä vaiheessa.
 
No siis mun pointti on ollut se, että jos ajatellaan vaikka jalkapalloa, niin Suomi ei tuota juuri yhtään kansainvälisen tason pelaajia, saati että olisi edes joku huippupelaaja. Litmanen ja Hyypiä olivat joskus. Jossain on pahasti jotain vialla ja jos nyt ajatellaan että olisi jotenkin oleellista että saadaan tavalla tai toisella 20 treenituntia viikossa täyteen, niin metsään mennään. Koko valmennussysteemi tulisi uudistaa ja voisi vaikka lähteä hakemaan oppia sieltä Barcasta. Tottakai ollaan pieni maa, mutta sitä suuremmalla syyllä harjoittelun laatuun tulisi panostaa.

Musta ajattelet liian mustavalkoisesti tätä juttua, että eli olisi joko se 3 x 1 h viikossa laadukasta opastettua harjottelua tai 20 h viikossa muksujen pelleilyä keskenään. Se 10-15 viikkotuntia aktiivista liikunnallista leikkimistä, hyötyliikuntaa, puistopelailua, pyöräilyä ja sen sellaista mahdollistaa sen, että se lapsi on hyvässä kunnossa, motorisesti kehittynyt ja oikeassa virkeystilassa, että ylipäätään on vastaanottavainen niissä 3 x 1h varsinaisissa lajitreeneissä. Se esimerkiksi mahdollistaa sen, ettei lajiharjoituksissa tarvitse keskittyä fyysisten ominaisuuksien hiomiseen, kuten esimerkiksi lenkittää futisjunnuja vaan voidaan keskittyä lajin teknisten ominaisuuksien hiomiseen. Musta tuo leikeillä ja peleillä saadun pohjakunnon merkitys korostuu erityisesti joukkuelajien harrastajien parissa, koska heiltä vaaditaan rautaisten fyysisten ominaisuuksien sijaan enemmän teknisiä taitoja, pelisilmää, motoriikkaa jne eikä esim. räjähtävää voimantuottoa tai äärimmäistä kestävyyttä kuten joissain yksilölajeissa. Kun lapsi sitten varttuu nuoreksi ja siitä edelleen nuoreksi aikuiseksi, lajiharjoittelun määrää voidaan lisätä, mutta leikeillä ja peleillä saatu pohjakunto on avain siihen, että voidaan lisätä juuri niiden laadukkaiden lajiharjoituskertojen määrää. Leikit vaihtuu lajiharjoitteluun. Tällöin urheilija kestää sen lisääntyneen laadukkaan harjoittelun määrän ilman, että tarttee elää pururadalla.
 
En ymmärrä itse palloilulajeista mitään, mutta kotoa löytyy kolme kilpavoimistelijan alkua. Voimistelussa ja muissa taitolajeissa ei taida ihan päteä nuo "14-vuotiaaksi monipuolista liikuntaa ja sitten erikoistutaan" -jutut. Joissain voimistelun lajeissa kun näyttäisi huiput olevan 16-19-vuotiaita, esim. naisten telinevoimistelussa. Ekaluokkalaisina treenataan jo viisi kertaa viikossa kolmen tunnin treenejä ja valmentajat todellakin saavat palkaa työstään, niinkuin kuuluukin. Luisteluissa taitaa olla sama homma. Ja rasitusvammojen ja loukkaantumisten ehkäisemiseksi todella tehdään töitä, on esim. säännölliset fysioterapiat. Myös tuo vapaa-ajalla tapahtuva liikunta (ihan tavallinen leikkiminen ja riehuminen, hipat, piiloset jne.) on tärkeää vammojen ehkäisyssä. Lapset eivät ole tätä rankaksi kokeneet, ainakaan vielä. Uuden oppiminen ruokkii motivaatiota ihan älyttömästi.
 
Taitoluistelussa ainakin treenataan paljon enemmän määrällisesti mitä samanikäiset lätkäjunnut (8-14vuotiaat) ja siellä on palkatut valmentajat.

Välillä hauskaa kuunnella ku lätkäjunnut valittavat että on liikaa treenejä (3kertaa viikossa) ja samanikäiset tytöt menevät 4-5kertaa taitoluisteluihin, joiden treenit kestävät 3-4tuntiin (oheinen ennen ja jälkeen jään). Voisikohan kyseessä olla sitten enemmän henkisen kehityksen erot miehillä ja naisilla tässä asiassa.
Toisaalta, yksilöurheilu ja joukkueurheilu on hieman eri asia, toisille riittää se että pääsee olemaan joukkueen mukana ja saa siitä sosiaalisia kontakteja. Yksilölajeissa (taitoluistelu, telinevoimistelu) varmaan enemmän korostuu juuri yksilön halu kehittyä ja sitä kautta tuo treenimäärä ei tunnu kauhealta?

EDIT: Tarvii tuohon Nordicin postiin ottaa sen verran kiinni, että oikeilla jäljillä ollaan. silloin kun lapsi harrastaa vapaa-ajalla kaikkea liikuntaa, se auttaa kehittymisessä. Jos se vielä pystyy siirtämään niillä 3x1h ohjatuilla harjoitteilla opitut asiat sinne vapaa-ajalle ja hinkkaa esim sitä pallokosketusta kotona, on saavutettu se asia jonka avulla saadaan kehitystä eteenpäin. Ja 6-13vuotiailla pitäisi saada paljon ärsykkeitä erinlaisista asioista, että hermoston kehitys, koordinaatio ja kehon hallinta paranee, näin ei tarvitsisi käyttää liikaa ohjattuja harjoituskia näiden asioiden kehittämiseen vaan voitaisiin keskittyä juuri lajinomaiseen taitoon.
 
Voimistelu taitaa olla aika erityistapaus kilpaurheilussa ja harjoittelussa kun huippuikä sijoittuu kymmenen vuotta alemmas kuin suurimmassa osassa lajeja. Ilmeisesti johtuu nivelten liikkuvuuden rajoittumisesta puberteetin pituuskasvukauden loputtua.
 
Mutta onko nykyään jotenkin vähemmän NHL pelaajia mitä 20-30 vuotta sitten? Kahmittiinko ennen Olympiamitaleita jatkuvasti, vaan ei enää? Vai oliko ne voittajat aina pari samaa tyyppiä, kunnes tulivat vanhoiksi, rupesivat ryyppäämään tai kärysivät hemohessistä? En ymmärrä alkuperäistä ongelmaa. Ja jos sanotaan, että vasta NHLssä sitä treenataan oikein, niin millä eväillä sinne NHLään sitten aluperin päästiin? Että ennen osannut enkä jaksanut mitään, mutta sitten soittivät Änäristä ja nyt vasta meitsi on urheilija.

"Nykynuoret" on muuten sellainen sana, että voi vittu. Mitä itse olen tässä katsellut ja kokenut, niin "nykynuoret" kattaa kaiken 70-luvusta eteenpäin, vaikka justiinsa parikymppä täyttäneet kouhkaavatkin, miten ennen oli omassa lapsuudessa toisin. Ei ollu pleikka nelosta kun vaan kolmonen. Itte piti DVD ostaa kaupasta eikä voinut Steamista downloadata. Sitten voi puhua nykynuorista, jos on lätkää pelannut siannahkaluistimilla ja itse sorvatulla kepillä. Ja silloinkin vain, jos on olympiakultaa ja NHL ura takana. Muutenhan se oma treeni oli ihan samaa turhaa huttua mitä nytkin :D
 
En ymmärrä itse palloilulajeista mitään, mutta kotoa löytyy kolme kilpavoimistelijan alkua. Voimistelussa ja muissa taitolajeissa ei taida ihan päteä nuo "14-vuotiaaksi monipuolista liikuntaa ja sitten erikoistutaan" -jutut. Joissain voimistelun lajeissa kun näyttäisi huiput olevan 16-19-vuotiaita, esim. naisten telinevoimistelussa. Ekaluokkalaisina treenataan jo viisi kertaa viikossa kolmen tunnin treenejä ja valmentajat todellakin saavat palkaa työstään, niinkuin kuuluukin. Luisteluissa taitaa olla sama homma. Ja rasitusvammojen ja loukkaantumisten ehkäisemiseksi todella tehdään töitä, on esim. säännölliset fysioterapiat. Myös tuo vapaa-ajalla tapahtuva liikunta (ihan tavallinen leikkiminen ja riehuminen, hipat, piiloset jne.) on tärkeää vammojen ehkäisyssä. Lapset eivät ole tätä rankaksi kokeneet, ainakaan vielä. Uuden oppiminen ruokkii motivaatiota ihan älyttömästi.

Myös thaimaalaiset aloittavat nyrkkeilynsä, siis thai-nyrkkeilyn ammattilassäännöillä hyvin varhain, jopa 11 vuotiaina.
Parikymppisinä niillä saattaa ollakkin sitten jo 200 ottelua plakkarissa.

Tuosta voimistelusta vielä, oli karmeeta katsottavaa kun kiinalaiset rääkkäsivät lapsia treeneissä.
Tyttö itkee ja valmentajan lähes koko paino on tytön päälle tietyissä venytyksissä:(
Varmasti kroppa kiittää myöhemmällä iällä.
 
Voimistelu ja taitoluistelu ovat käsittääkseni siinä mielessä erilaisia lajeja, että hyvin pienestä pitäen touhu on hyvin kilpailuorientoitunutta. Käsittääkseni sama koskee myös uintia. Välillä tulee ajatelleeksi, että jaksavatko muksut sitä treenimäärää, mitä voimistelussa ja luistelussa vaaditaan? Tuo kiinalaisten touhu onkin sitten oma lukunsa.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Tuntuu uskomattomalta että ongelma on se ettei treenata tarpeeksi. Luulisi että ongelma olisi ennemminkin se että treenataan liikaa ja esim. lajiharjoittelun lisäksi sellaiset määrät punttia, että kroppa menee jumiin ja/tai ollaan ylikunnossa.
 
Voimistelu ja taitoluistelu ovat käsittääkseni siinä mielessä erilaisia lajeja, että hyvin pienestä pitäen touhu on hyvin kilpailuorientoitunutta. Käsittääkseni sama koskee myös uintia. Välillä tulee ajatelleeksi, että jaksavatko muksut sitä treenimäärää, mitä voimistelussa ja luistelussa vaaditaan? Tuo kiinalaisten touhu onkin sitten oma lukunsa.

No meidän 9v likka juuri lopetti paikallisen uimaseuran järkkäämän "lasten uimakoulun". Eli muutama vuosi käytiin sunnuntaisin harkoissa. Nyt pitäisi sitten vaihtaa kilparyhmään. Pari-kolme kertaa viikossa allastreenit ja päälle jotain kuivaharjoituksia. Treenit alkaa esim. klo 16:00 mikä voi olla haastavaa vanhempien työn kannalta. Kun mopoautoakaan ei saa vielä seuraavaan 7 vuoteen...Eli taitaa harrastus nyt sitten jäädä vähemmälle tai muuten menee perheen aika lapsen kuskaamiseen paikasta paikkaan. Mikä on sitten vähän vänkää pikkuveljelle, jolle ei jäisi mahdollisuutta harrastaa mitään.

Puulaakijuttuja on liian vähän. Kerhoja missä liikunnallisesti paskat alle kaksikymppiset saavat pelata ja harrastaa. Painon-/voimanosto on helpoin kun voi treenata koska haluaa eikä valmentaja tule sanomaan, että olet sen verran paska ettei sun kannata meidän kanssa jatkaa.
 
Puulaakijuttuja on liian vähän. Kerhoja missä liikunnallisesti paskat alle kaksikymppiset saavat pelata ja harrastaa. Painon-/voimanosto on helpoin kun voi treenata koska haluaa eikä valmentaja tule sanomaan, että olet sen verran paska ettei sun kannata meidän kanssa jatkaa.

Tuo on kieltämättä todella iso ongelma. Vain hyvin pienellä osalla riittää rahkeet edes tavoitella huippu-urheilijan uraa, joten harrastelijat pitäisi ottaa paremmin huomioon. Kansanterveydelle ei ole millään tavoin hyväksi, jos vain lahjakkaiden yksilöiden harrastamista tuetaan.
 
Puulaakijuttuja on liian vähän. Kerhoja missä liikunnallisesti paskat alle kaksikymppiset saavat pelata ja harrastaa. Painon-/voimanosto on helpoin kun voi treenata koska haluaa eikä valmentaja tule sanomaan, että olet sen verran paska ettei sun kannata meidän kanssa jatkaa.

Tuo on kieltämättä todella iso ongelma. Vain hyvin pienellä osalla riittää rahkeet edes tavoitella huippu-urheilijan uraa, joten harrastelijat pitäisi ottaa paremmin huomioon. Kansanterveydelle ei ole millään tavoin hyväksi, jos vain lahjakkaiden yksilöiden harrastamista tuetaan.

Aina päästään tässäkin asiassa siihen yhteen, eli Raha ja resurssit. Niin tylyä kuin se on, niin suomen mestaruustasolla pelaavien palloilujoukkueiden tarkoitus on saada junioreista kasvatettua pelaajia omaan joukkueeseen. Yhden pelaajan pääseminen jääkiekossa maajoukkueeseen/ tai jopa NHL:ään tuottaa parhaimmillaan kuusinumeroisen summan kirstuun, jonka avulla voidaan toimintaa jatkaa.

Koulujen järjestämät iltapäivakerhot tai vastaavat voisivat olla ratkaisu tähän harrastamiseen, mutta mistä vetäjät, tilat ja rahat. Moni koulu varmaan lähtisi mukaan, mutta tarvitsee olla realisti näissäkin. Niin ilkeää kuin se on.


Kultaako aika muistot, vai ei, mutta jotenkin tuntuu että jopa täällä pienessä kaupungissa että vanhemmat kuskaavat paljon lapsia n. 3kilsan matkoja (ymmärän alle 12vuotiaat) mutta sitäkin vanhempia lapsia kuskataan paljon.

EDIT: Pistetäänpä tää nyt tähän vielä, http://yle.fi/urheilu/kuka_opettaisi_urheilijan_syomaan_-_homma_on_ihan_lapsen_kengissa/7661619
Kuitenkin tärkeä asia että jaksetaan treenata niitä oikeita määriä
 
Tuo on kieltämättä todella iso ongelma. Vain hyvin pienellä osalla riittää rahkeet edes tavoitella huippu-urheilijan uraa, joten harrastelijat pitäisi ottaa paremmin huomioon. Kansanterveydelle ei ole millään tavoin hyväksi, jos vain lahjakkaiden yksilöiden harrastamista tuetaan.

Olisin melkein sitä mieltä että huippu-urheilua ei pitäisi tukea missään muodossa. Treenatkoon omilla rahoillaan ne jotka huippu-urheilijaksi haluavat. Saisi koskea muuten myös harrastuspaikkojen rakentamista, jäähalleja sun muita. Yhteiskunta tukekoon terveysliikuntaa.
 
Jotenkin tuntuu, että monesti nuoret sanoo etteivät "pääse treeneihin" kun matkaa on just se 3 - 3,5 km ja faija ei kerkii heittää mua autolla. Omilla junnuvuosilla tuo oli normaali matka joskus tsygäillä kesäreeneihin. Frendi veti saman matkan viidesti viikossa tsygällä lätkäkassi olalla. Eikä valittanut.
 
Mutta onko nykyään jotenkin vähemmän NHL pelaajia mitä 20-30 vuotta sitten?

Lyhyt, ytimekäs ja tosi vastaus: on.

Hiukan yhden lauseen irroittamista kontekstistaan ja onhan kiekkomaailma täysin erilainen kuin nykyään. KHL vetää perushyviä kiekkoilijoita ja huippulahjakkuudet lähtee jo teineinä Amerikkaan, mutta klassisena esimerkkinä TPS:n mestaruusjoukkue kaudelta -94-95. Löysin pari ihan siedettävän uran tehnyttä pelaajaa. Voi lähteä myös katselemaan ykköskierrosten varausten määrää ja pelaajien kokonaismäärää NHL:ssä ja heidän roolejansa jne., mutta menee vähän ohi aiheesta ja ainakin täysin oman (tälle palstalle kuulumattoman) ketjunsa aihe.

Saku Koivu
Raimo Summanen
Jere Lehtinen
Mika Alatalo
Harri Sillgren
Marko Kiprusoff
Kimmo Rintanen
Vyacheslav Fandul
Petteri Nummelin
Tuomas Gronman
Lasse Pirjeta
Ari Vuori
Antti Aalto
Alexander Smirnov
German Titov
Toni Sihvonen
Jukka Tiilikainen
Kari Harila
Hannes Hyvonen
Kimmo Timonen
Simo Rouvali
Erik Kakko
Sami Salo
Mika Lehtinen
Harri Suvanto
Arto Vuoti
Mika Karapuu
Niko Mikkola
Miika Elomo
Tom Koivisto
Aki-Petteri Berg
Miikka Kiprusoff
Kimmo Lecklin
Fredrik Norrena
Jouni Rokama
 
En ymmärrä itse palloilulajeista mitään, mutta kotoa löytyy kolme kilpavoimistelijan alkua.

Sitten AIVAN täyteen off-topiciin, mutta pakko mainita, että voimistelijateinitytöthän penkkaa helposti massiivisia määriä suhteessa omaan painoonsa. Reippaasti kaarta selkään ja suorituksen saa melkein jo dipiksi jota on luonnostaan harjoiteltu kehonpainolla koko ikä. Taitaa jäädä se suhdeluku monella aktiivisalittajajätkälläkin reilusti taakse. :)
 
Mun mielestä kaikki autokyyti vs oma fillari - vääntö on täysin epäolennaista. Etenkin erittäin lahjakkaan lapsen vanhemmat saattavat ihan omaehtoisesti kannustaa nuorta harrastuksessaan ja mielellään kuskaavat häntä vaikka lätkätreeneihin. Tuskin siinä nuori sanoo: "Ei, tarvon mielummin tuolla rännässä omalla tsygällä".

Oon vaan yksinkertaisesti sitä mieltä, että eri lajien päällekkäinen harrastaminen ja monipuolinen liikunta teini-ikään asti antavat lähtökohdat lähinnä hyvään kansallisen tasoon. Eikö tän keskustelun pitäisi olla siinä, miten me luodaan niitä huippuja? Niitä Teemu Selänteitä ja Jari Litmasia? Tuntuu, että jossain kohtaan on täysin unohdettu, että joukkuelajienkin ydin on yksilöosaamisessa. Tämän osaamisen sijaan painotetaan joukkuepeliä, taktisia elementtäjä jne. Lähestyminen tuottaa niitä hyviä urheilijoita, joilta puuttuvat huippuominaisuudet. Vertaukset voimisteluun ja taitoluisteluun ovat mielestäni hyviä: ei niissäkään voi höntsätä muita lajeja siinä sivussa, vaan kaikki voimavarat kohdistetaan sen oman lajin hallitsemiseen. Jostain syystä joukkuelajien kohdalla ajatusmaailma on eri ja ajatellaan, että pelkkä urheilullisuus riittää. Eli pelaillaan vaan eri lajeja ja liikutaan mahdollisimman paljon. Sitten ihmetellään, miksi meillä ei ole yhtään maalintekijöitä. No kun se taito vaatii tuhansia ja tuhansia tunteja sitä maalinteon harjoittelua. Niistä tunneista lähtee suoraan pois aika, joka käytetään pelaamalla vaikka pesäpalloa. Joukkuelajitkin ovat pohjimmiltaan yksilöurheilua, älkää unohtako sitä!

Eli mielestäni joukkueurheilussakin pitäisi alkaa ottamaan mallia yksilölajeista: joku opettaisi vaikka sitä potkutekniikkaa sen sijaan, että valmentaja heiluttaa fläppitaulua. Barcan akatemiassa junioreiden alitajuntaan porataan lyhytsyöttöpelin ja pienessä tilassa pelaamisen taito, sen takia sieltä valmistuu niin helvetin hyviä keskikenttäpelaajia. Steven Stamkos joskus sanoi, että heikkouksiensa sijaan hän keskittyi harjoittelemaan vain vahvuuksiaan, ja tämän myötä hänestä kouliintui yksi NHL:n parhaista snipereista eikä ihan ok maalintekijä, joka osaa myös puolustaa. Tärkein työ pitäisi siis tehdä vapaa-ajalla ja treenata niitä LAJINOMAISIA ominasuuksia eikä vain liikkua monipuolisesti. Ja sitä pitäisi tehdä paljon enemmän kuin huipulle tähtäävät nuoret nykyään tekevät. Me halutaan jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, koripalloilijoita yms. eikä vaan urheilijoita, jotka valitsivat jonkun lajin murrosiän jälkeen. Tämä lähestyminen toimii lähinnä vain lajeissa, joissa urheilullisuus on ihan keskiössä, kuten esimerkiksi yleisurheilun puolella.
 
Sitten AIVAN täyteen off-topiciin, mutta pakko mainita, että voimistelijateinitytöthän penkkaa helposti massiivisia määriä suhteessa omaan painoonsa. Reippaasti kaarta selkään ja suorituksen saa melkein jo dipiksi jota on luonnostaan harjoiteltu kehonpainolla koko ikä. Taitaa jäädä se suhdeluku monella aktiivisalittajajätkälläkin reilusti taakse. :)

Kunhan oikea määrä persettä on edelleen penkissä ;) Mutta teinitytölle nyt riittää, kun vain saapuu kisapaikalle. Yleensä osallistujia naisten/tyttöjen sarjoissa on korkeintaan yksi.
 
Back
Ylös Bottom