juu emmä ainakaan mitään herneitä ota, paitsi keittoon. en vaan kyllä ollenkaan ole sitä mieltä, että valmentajat tekis ohjelmista jotenkin tarkotuksella monimutkasia tai vaikeeselkosia pelkästään rahan takia :D mikä ihmeen järki siinä ois. en oikeesti osaa edes ajatella tollasta tapaa nimenomaan valmentaa.
kyllä se halu toisen kehittämiseen on suurelta osin myös pedagoginen ja suurin osa tekee sitä ilmaiseksi tai vain nimellistä korvausta vastaan. osalle kun se prosessi on se suurimman tyydytyksen tuoja. kovapalkkaiset valmentajat esim. palloiluissa ei taatusti monimutkaista valmennushommiaan tieten tahtoen, sillä eiköhän siinä oo tekemistä ihan muutenkin.
ainakin omat ohjelmat pyrkii olemaan mahdollisimman selkeitä, eri asia nyt sitten on ns. jenkkigurut, jotka kehittelee lähinnä kivan kuulosia kirjainyhdistelmiä tai muita mantroja "uusille" keksinnöilleen. ite en käytä prosenttijuttuja mitenkään tieten tahtoen eikä ne kyllä tee mistään monimutkaista, päinvastoin se selkeyttää hommaa huomattavasti. lähinnä kuitenkin on kyse myös tutkitutsta tiedosta aika melkosen suurella joukolla, joten miksei sitä käyttäisi hyväkseen. omissa ohjelmissa on kyllä aika paljon myös tuntemukseen perustuvaa touhua ja en nää myöskään siinä lähestymisessä mitään väärää.
kyllä ne mekanismit voiman kehittämiseen on periaatteessa yksinkertasia, mutta aika monella tavalla, kuten sanottua sinne maaliin pääsee. tähän vaikuttaa kyllä sitten jo aika monet asiat.
vaikka ihminen on periaatteessa samanlainen, ei se kuitenkaan ole. siinä treenien yksilöimisessä se valmentajan rooli on aika painava. valmennushan nimenomaan on psykofyysistä ja muutenkin kokonaisvaltaista sosiaalistakin touhua, joten ei se, että kirjottaa jollekin lapulle "tee penkkiä 3krt vkossa 3*8" tee oikein kenestäkään nimenomaan valmentajaa. oli mun lähestymistapa mikä tahansa tai kenen kanssa ja millä tyylillä tahansa, en oo koskaan itseeni valmentajaksi sanonut. olen kuvataiteen maisteri koulutukseltani
netti on toki helpottanut tekemistä siinä suhteessa, että videoiden yms. vaihdon kautta voidaan tekniikkaa jne tarkkailla paremmin, mutta kyllä se aina hyvä ois, jos koutsi pystyis nimenomaan seuraamaan paikanpäällä sitä touhua ja olemaan läsnä myös sosiaalisesti.
en usko, että esim. pusa on kauheesti keihästä heitellyt, mutta valmennus toimii. eli ei välttämättä tarvi kokemusta kilpailijana, mutta kyllähän se kova etu on.
oikeesti toi miken pointti, etä monista asioista yritetään tehdä ihan liian vaikeita, on älyttömän totta. periaatteessa homman ideana on vaan totuttaa sitä kroppaa nostamaan lisää rautaa. usein myös pelko "väärin" tekemisestä rajoittaa kehitystä; "voinko kehittyä lainkaan enää, jos alan tehdä 3*8 kun oon tehnyt tähän asti 3*10".
muistelen että valmentajien mukaan Matti teki aina ponnistaessa "vaistomaisesti" jotain temppuja mitä ei oltu valmennuksessa opetettu, ja joista Matti itsekin oli tietämätön.
