Siinä on hyvä syy miksi pikajuoksijat ovat parempia omassa lajissaan kuin kymmenottelijat.
Ja miksi harvat penkkispesialistit treenaavat jalkoja.
Akuutit hormonivasteet.
Ensiksi kasvuhormoni. Auttaa kyllä rasvanpoltossa, mutta edes suprafysiologiset annokset eivät lisää lihasten proteiinisynteesiä tai sitä kontrolloivia tekijöitä (muutamia poikkeustiloja, mutta ei päde ehkä kuin erittäin pieneen osaan Pakkiksen treenaavasta joukko-osastosta). Lisäksi kasvuhormonitasojen maksimoimiseen pitäisi treenata paastotilassa, pitkiä sarjoja lyhyillä palautuksilla, nestevajeessa ja tietenkin saunassa.
Ja sekin on kyseenalaista auttaako muutaman tunnin tai kymmenen minuutin piikki hormonitasoissa yhtään mitään. Kun roinan kanssa ne ovat koholla sen 24h/päivä ja siinäkin on tietty kynnys milloin tuloksia alkaa tulla.
Ja lihasten kasvussa tärkeää roolia näyttelevät paikalliset kasvutekijät (MGF). Kaiken lisäksi proteiinisynteesi on matalimmillaan suhteessa proteiinidegredaatioon kun hormonitasot ovat korkeimmillaan. Eli treenin aikana.
Ja esim. testosteronitasojen maksimoimiseen pitäisi syödä matalaproteiinista dieettiä.
Esimerkiksi yhden raajan treenaaminen ei aiheuttanut merkittäviä hormonivasteita, mutta johti silti pitkällä välillä kyseisen raajan kasvuun.
On myös huomattu, että akuutit hormonivasteet yhteen treeniin eivät välttämättä korreloin pitkällä välillä voiman ja lihaskasvun kanssa.
Ja esim. eräässä tutkimuksessa kestävyystreeni aiheutti suuremmat hormonaaliset vasteet kuin punttitreeni. Tosin kyseisessä tutkimuksessa punttitreenin osalta käytettiin melko raskaita painoja, joilla ei saada yhtä suuria hormoniaalisa vasteita kuin keskitason romuilla tai perinteisellä bodauksella.
Akuutit hormonivasteet eivät myöskään auta proteiinisynteesin lisäämisessä ja voivat ehkä jopa haitata lihasten kasvussa mukana olevia signaaleja.
Eräässä jännässä tutkimuksessa koehenkilöt treenasivat yhden käden liikkeillä käsiään, mutta toisen käden treenaamisen jälkeen tehtiin kovaa jalkatreeniä, että saataisiin hormonaaliset vasteet maksimoitua. Merkittäviä eroja pitkällä välillä ei tullut lihaskasvun tai voiman suhteen kummankaan käden välillä. Tässä tutkimuksessa oli kyllä puutteita, pieni kohderyhmä ja käden treenaamista ei kontrolloitu. Lisää pian.
Eräät toiset tutkijat tekivät hieman samanlaisen kokeen. Tässä jalkatreeni tehtiin ENNEN toisen käden treenaamista, että hormonaaliset vasteet olisivat maksimoitu juuri silloin kuin siirrytään treenaamaan sitä toista kättä. 11 viikon jälkeen, sille kädelle jolle oli sunniteltu nämä suuremmat akuutit hormoniaaliset vasteet, oli tullut enemmän lihasta ja voimaa kuin toiselle kädelle jolle akuutteihin hormonitasojen nousuihin ei ollut panostettu.
Valitettavia puutteita ja pohdintaa: Kättä ei ollut tässäkään tutkimuksessa kontrolloitu, vain yksi koehenkilöryhmä ja melko pieni sellainen. Treeniohjelmasta annettiin valitettavan vähän infoa tutkijoiden puolesta, mikä voisi selittää tietyllä tapaa nuo erot. Ja myöskin tulosten ilmaisussa oli puutteita tutkijoiden osalta. Saamarin Norskit.
Lisäksi koehenkilöt saattoivat yksinkertaisesti syödä enemmän tuon hormonivaste-treenin jälkeen, olihan se paljon rasittavampi treeni. Ja treenivolyymi oli todella pieni, vain jalkaliikkeet ja hauiskäännöt. Olisivatko tulokset samanlaiset suuremalla volyymillä?
Ja vaikka hormoninousujen ja kehityksen välillä löydettiiin yhteys, oliko syy juuri hormonitasojen nousuissa/jalkojen treenaamisessa vai oliko se puhdasta sattumaa.
Esim. treenistä aiheutuvien testosteronitasojen nousun blokkaaminen haittaa kehitystä. Mutta tällä ei käytännön puolelle ole oikein merkitystä, koska se ei oikein ilman sitä blokkaavia aineita ole merkityksellinen tapahtuma pakkislaisille.
Ja joskus on jollain tapaa huomattu joissain tapauksissa yhteys kehityksen ja akuuttien hormonitasojen nousujen ja niiden suuruden kanssa. Mutta johtuuko kehitys juuri näistä' vai onko sillä pelkkä merkityksetön yhteys vai täysin puhdasta sattumaa.
Tästä aiheesta tuskin tullaan ikinä saamaan tarpeeksi kontrolloitua tutkimusta aikaiseksi.
Monet ovat huomanneet kyykyn, maven ja/tai muun jalkatreenin auttavan yläkropan kehitykseen. Johtuuko tämä akuuteista hormonitasojen nousuista vai yksinkertaisesti siitä, että syödään alitajuisesti enemmän? Tai siitä, että painavampi keho tuppaa olemaan voimasuorituksissa parempi, mitä tuossa tilanteessa juuri tapahtuukin.
Jos jalkojen treenaaminen auttaa kehityksessä, miksi monilla saleill parhaat yläkropat omistavilla henkilöillä on pikemminkin säälittävät jalat? Ehkä pelkkään yläkroppaan keskittyminen auttaa kehittymään, koska siihen saa panostettua enemmän, aikaa ja energiaa eikä yläkropan kehitystä haittaa palautumisprosessi kovista jalkatreeneistä.
Vai onko tässä tilanteessa vain pelkkä (sattuman varainen) yhteys eikä todellista syytä/mekanismia.
Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.