Valtiotieteelliseen?

[Stander]

Kertokaas tälle snadille mikä valtiotieteiden linja olisi kannattavin tulevaisuuden työllistymisen kannalta (varsinkin vielä näin pinnallisesti ajateltuna sellainen koulutus joka tarjoaa pirun hyvät mahikset tienata, jos vain on hyvä). Ylipäätään tuo valtsikasta valmistuneiden työllisyystilanne kiinnostaisi.

Älkää muuten käsittäkö väärin, tiedän että vain hyvät/hyväonniset pärjäävät työelämässä, eli ei pelkkä koulutus vielä mitään takaa. Mutta mitä linjaa kannattaisi harkita tuon tienaamisen osalta.

PS. Kaikki näin pelkistettynä hyvin hyvin lapselliseen muotoon.

 

[Janne22]

Kertokaas tälle snadille mikä valtiotieteiden linja olisi kannattavin tulevaisuuden työllistymisen kannalta (varsinkin vielä näin pinnallisesti ajateltuna sellainen koulutus joka tarjoaa pirun hyvät mahikset tienata, jos vain on hyvä). Ylipäätään tuo valtsikasta valmistuneiden työllisyystilanne kiinnostaisi.

Älkää muuten käsittäkö väärin, tiedän että vain hyvät/hyväonniset pärjäävät työelämässä, eli ei pelkkä koulutus vielä mitään takaa. Mutta mitä linjaa kannattaisi harkita tuon tienaamisen osalta.

PS. Kaikki näin pelkistettynä hyvin hyvin lapselliseen muotoon.

Luultavasti kansantaloustiede.

 

[Kaisukka]

Kertokaas tälle snadille mikä valtiotieteiden linja olisi kannattavin tulevaisuuden työllistymisen kannalta (varsinkin vielä näin pinnallisesti ajateltuna sellainen koulutus joka tarjoaa pirun hyvät mahikset tienata, jos vain on hyvä). Ylipäätään tuo valtsikasta valmistuneiden työllisyystilanne kiinnostaisi.

Älkää muuten käsittäkö väärin, tiedän että vain hyvät/hyväonniset pärjäävät työelämässä, eli ei pelkkä koulutus vielä mitään takaa. Mutta mitä linjaa kannattaisi harkita tuon tienaamisen osalta.

PS. Kaikki näin pelkistettynä hyvin hyvin lapselliseen muotoon.

Olen kyllä vähän skeptinen sen suhteen, voiko tästä nyt sanoa, että mikä pääaine tuottaa parhaan tilin joskus tulevaisuudessa. Enemmän niitä eroja voi tehdä yleisesti alan peruteella (teknillinen, yht.kuntatieteellinen, humanistiset/opetusalat...) ja millä sektorilla (yksityinen/julkinen) tulee toimimaan. Ja nämäkin on vain suuntia. Pääainepohjalta tällaisten erojen tekeminen on vähintäänkin kyseenalaista. Joku kansantaloustiede voi hyvinkin viedä hyväpalkkaisiin hommiin, mutta yhtä hyvin kansanataloustieteilijä voi keekoilla samoissa hommissa esim. sosiaalipolitiikkaa lukeneen kanssa. Ja toisaalta se sosiaalipoliitikko voi päätyä hyväpalkkaiseen duuniin niin ikään, riippuen siitä mihin suuntaan. Eli taas kerran kannattaa enemmän valita oman kiinnostuksen mukaan, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Ja sekin kannattaa muistaa, että tuskin millään alalla hypätään suoraan isolle liksalle, vaan jokainen aloittaa jossain vaiheessa nokkimisjärjestyksen pohjalta.

Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että viestintää lukeneella on ihan hyvät mahkut työllistyä. Toimittajan hommia on ainakin oman kokemuksen mukaan melko helppo saada, ja aika monessa muussakin hommassa on etua, jos on kokemusta tiedottamisesta, toimittamisesta jne. Itse olen pyrkinyt maksimoimaan opinnoista saatavaa hyötyä lukemalla pääaineena yhteiskuntatieteitä ja sivuaineena viestintäalaa, jonka kautta suoritetut pakolliset harjoittelut ovat antaneet hyvää työkokemusta, josta on ollut enemmän kuin hyötyä myös muihin kuin suoraan viestintäalan hommiin hakiessa.

 

[Raksa-Rane]

Kertokaas tälle snadille mikä valtiotieteiden linja olisi kannattavin tulevaisuuden työllistymisen kannalta (varsinkin vielä näin pinnallisesti ajateltuna sellainen koulutus joka tarjoaa pirun hyvät mahikset tienata , jos vain on hyvä).

Tuohon on ihan helppo ja yksinkertainen vastaus. Luet pääaineena kansantaloustiedettä, sivuaineena (niin paljon kuin mahdollista) esim. kauppiksesta rahoitusta ja laskentatoimea. Vapaa-ajalla luet, puhut ja kuuntelet niin paljon englantia kuin pystyt ja ehkä käyt Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa 6-12 kk pituisessa opiskelijavaihdossa. Yrität saada mahdollisimman korkeat arvosanat kaikista kursseista ja siinä sivussa pyrit esim. jonkun ainejärjestön tms. johtokuntaan. Seuraat aktiivisesti lehdistä bisnesmaailman tapahtumia ja maailmantalouden suuntauksia.

Vuotta ennen valmistumistasi haet harjoitteluohjelmiin suuriin investointipankkeihin joko Lontooseen tai New Yorkiin. Harjoittelussa teet kovasti töitä, olet mukava työtoveri, et narise, et hölmöile etkä osoita stressin oireita. Kesätöiden jälkeen haet samasta firmasta (sekä muista alan firmoista) vakinaista työpaikkaa. Treenaat kunnolla haastatteluita varten (esim. ns. "case interview", firman toimintaan tutustuminen, jne). Jos läpäiset haastattelut voit aloittaa työt heti valmistuttuasi.

Muutamassa vuodessa pelkät "joulu"bonukset alkavat vastaamaan tavallisen pulliaisen vuosipalkkaa. Jos hermot ja kunto kestävät ympärivuotisia 60-100 tunnin työviikkoja voit edetä urallasi melko nopeasti sellaiseen asemaan, että vuositulosi ovat mitattavissa miljoonissa euroissa. Tosin haittapuolena on, että stressi ja työkiireet luultavasti pilaavat suurimman osan ihmissuhteistasi, harrastuksistasi ja sekä mahdollisesti myös henkisen ja/tai fyysisen terveyden (riippuu henkilöstä).

Joidenkin vuosien jälkeen (n. 5-10), jos olet hyvä työssäsi, saatat edetä asemaan, jossa stressiä ja rutiinityötä on hieman vähemmän. Tai sitten voit jäädä 35-vuotiaana eläkkeelle miljonäärinä ja ryhtyä vaikka majakanvartijaksi. Moni palaa loppuun tai saa potkut jo ennen tuota 35 vuoden rajapyykkiä.

Siinä on se yksinkertainen vastaus. Pakkotoistolta varmasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat antaa yksityiskohtaisempia ja kattavampia ohjeita finanssialan hommia havitteleville.

P.S. Itse en lähtisi tuohon hullunmyllyyn, mutta kukin tyylillään! :thumbs:

 

[sivis]

Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että viestintää lukeneella on ihan hyvät mahkut työllistyä. Toimittajan hommia on ainakin oman kokemuksen mukaan melko helppo saada, ja aika monessa muussakin hommassa on etua, jos on kokemusta tiedottamisesta, toimittamisesta jne. Itse olen pyrkinyt maksimoimaan opinnoista saatavaa hyötyä lukemalla pääaineena yhteiskuntatieteitä ja sivuaineena viestintäalaa, jonka kautta suoritetut pakolliset harjoittelut ovat antaneet hyvää työkokemusta, josta on ollut enemmän kuin hyötyä myös muihin kuin suoraan viestintäalan hommiin hakiessa.

Viestintäalan ihmisiä koulutetaan tällä hetkellä aivan liikaa. Aina Helsingin yliopistosta Kiljavan kansanopistoon on erilaista viestintäalan linjaa.

Yhtä avointa viestintäalan paikkaa kohtaan tulee tällä hetkellä lähes kaksi tuhatta hakemusta. Kyseisellä alalla ei todellakaan ole "työvoimapulaa". En todellakaan suosittele lukemaan tuota, ellei sitten tietenkin löydy suurta kiinnostusta viestintää kohtaan, jolloin toki kannattaa sitä lukea.

 

[Måpå]

Työllistymismahdollisuuksista ei varmaan kukaan pysty nyt sanomaan oikeasti mitään varmaa. Silloin 5-6 vuoden päästä tilanne voi työmarkkinoilla olla aivan toisenlainen kuin nyt.

Insinööritieteet on aina ollut suhteellisen varma ala palkan ja työllistymisen suhteen. Jos taasen haluaa haalia kaikki maailman tiedot ja ajatella yleviä asioita integroinnin ja normaalijännitysten sijaan niin toivottavasti valinta ei harmita ja voit olla siihen tyytyväinen. Teknillinen ala sulkee kuitenkin ovia takanaan erittäin vähän (ja humanistisempia aloja voi lukea myös teekkarina ihan riittävästi).

Alan nimestäkin voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä. Teknillinen koulu tähtää nimenomaan teollisuuden palvelukseen. Tuotekehitys, markkinointi, johto.. myös psykologia, rahoitus yms.

Esimerkiksi luonnontieteissä opiskellaan luonnontieteitä itseisarvona. Tutkitaan ja kyseenalaistetaan.

Kumpaakin tarvitaan, mutta mikä on se "järkevin" valinta yksilön kannalta? Heittäytyäkkö akateemisen tiedon pyörteisiin vai tähdätä firmaan kehittämään/johtamaan projektia, josta saa fyrkkaa, massia ja paalua. Kumpikaan ei tietenkään ole toisiaan poissulkevia, mutta mieleinen koulutus uravalinnalle aina helpottaa omaa urakkaa.

Toinen aspekti on tietenkin tutkijan työ. Palkka ei ole useinkaan kovin häävi vaan mikäs siinä hommaillessa duunia joka ei edes tunnu työltä :D

 

[Stander]

Tuohon on ihan helppo ja yksinkertainen vastaus. Luet pääaineena kansantaloustiedettä, sivuaineena (niin paljon kuin mahdollista) esim. kauppiksesta rahoitusta ja laskentatoimea. Vapaa-ajalla luet, puhut ja kuuntelet niin paljon englantia kuin pystyt ja ehkä käyt Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa 6-12 kk pituisessa opiskelijavaihdossa. Yrität saada mahdollisimman korkeat arvosanat kaikista kursseista ja siinä sivussa pyrit esim. jonkun ainejärjestön tms. johtokuntaan. Seuraat aktiivisesti lehdistä bisnesmaailman tapahtumia ja maailmantalouden suuntauksia.

Vuotta ennen valmistumistasi haet harjoitteluohjelmiin suuriin investointipankkeihin joko Lontooseen tai New Yorkiin. Harjoittelussa teet kovasti töitä, olet mukava työtoveri, et narise, et hölmöile etkä osoita stressin oireita. Kesätöiden jälkeen haet samasta firmasta (sekä muista alan firmoista) vakinaista työpaikkaa. Treenaat kunnolla haastatteluita varten (esim. ns. "case interview", firman toimintaan tutustuminen, jne). Jos läpäiset haastattelut voit aloittaa työt heti valmistuttuasi.

Muutamassa vuodessa pelkät "joulu"bonukset alkavat vastaamaan tavallisen pulliaisen vuosipalkkaa. Jos hermot ja kunto kestävät ympärivuotisia 60-100 tunnin työviikkoja voit edetä urallasi melko nopeasti sellaiseen asemaan, että vuositulosi ovat mitattavissa miljoonissa euroissa. Tosin haittapuolena on, että stressi ja työkiireet luultavasti pilaavat suurimman osan ihmissuhteistasi, harrastuksistasi ja sekä mahdollisesti myös henkisen ja/tai fyysisen terveyden (riippuu henkilöstä).

Joidenkin vuosien jälkeen (n. 5-10), jos olet hyvä työssäsi, saatat edetä asemaan, jossa stressiä ja rutiinityötä on hieman vähemmän. Tai sitten voit jäädä 35-vuotiaana eläkkeelle miljonäärinä ja ryhtyä vaikka majakanvartijaksi. Moni palaa loppuun tai saa potkut jo ennen tuota 35 vuoden rajapyykkiä.

Siinä on se yksinkertainen vastaus. Pakkotoistolta varmasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat antaa yksityiskohtaisempia ja kattavampia ohjeita finanssialan hommia havitteleville.

P.S. Itse en lähtisi tuohon hullunmyllyyn, mutta kukin tyylillään! :thumbs:

No jaa, vähempääkin voisin tyytyä :D

 

[Stander]

Kiitoksia kaikille tähän mennessä vastanneille, mutta luulen että oma summittainen valinta pitää, eli ts. Helsinki-Tampere linjalla mentäis (en osaa sanoa ainakaan vielä kumpi olisi mieluisampi/kannattavampi). Kansainvälinen politiikka, maailmanpolitiikka tai whatever kiinnostaisi (varsinkin kun olen kaksikielinen, ja haluaisin hyödyntää sen opinnoissa yksinkertaisesti sanottuna tyyliin politiikka+kielet). Kai sitä ajan myötä saa lisää kokemusta ja tietoa?

 

[Stander]

Äsken pistin hakemuksen netin kautta Hesaan valtio-opin hallinnon ja organisaation linjalle. Nyt rupes jänskättää, vaikka koe on vasta kesäkuun alussa (oletan ainakin näin, sillä viime vuonna se pidettiin 5.6).

Kansantaloustiede olisi muuten varmaan ihan jees, mutta pelkäänpä, ettei mun matikkapää riitä läheskään siihen. EU-sivuainekokonaisuus kiinnostaa, samoiten englannin ja jonkun muun kielen opiskelu sivuaineena.

Onkos muita hakijoita vai kyselenkö liian varhain?

PS. En ole varma pärjäänkö tällä lukemispohjalla? :(

 

[Tähtisilmä]

Kertokaas tälle snadille mikä valtiotieteiden linja olisi kannattavin tulevaisuuden työllistymisen kannalta (varsinkin vielä näin pinnallisesti ajateltuna sellainen koulutus joka tarjoaa pirun hyvät mahikset tienata, jos vain on hyvä). Ylipäätään tuo valtsikasta valmistuneiden työllisyystilanne kiinnostaisi.

Älkää muuten käsittäkö väärin, tiedän että vain hyvät/hyväonniset pärjäävät työelämässä, eli ei pelkkä koulutus vielä mitään takaa. Mutta mitä linjaa kannattaisi harkita tuon tienaamisen osalta.

PS. Kaikki näin pelkistettynä hyvin hyvin lapselliseen muotoon.

Suosittelen kans kansantaloustiedettä, se kun on pääaineena niin kyllä uskoisin, että töitä löytyy. Itse luin sitä pitkänä sivuaineena
ja pääaineena oli valtio-oppi. Vaikkei se mulla pääaineena ollut, niin pitkänä sivuaineenakin, kun se on mulla opinnoissa ollut, niin on ollut hyötyä työelämässä.

 

[Stander]

Suosittelen kans kansantaloustiedettä, se kun on pääaineena niin kyllä uskoisin, että töitä löytyy. Itse luin sitä pitkänä sivuaineena
ja pääaineena oli valtio-oppi. Vaikkei se mulla pääaineena ollut, niin pitkänä sivuaineenakin, kun se on mulla opinnoissa ollut, niin on ollut hyötyä työelämässä.

Tuossa viimeisessä postissa mainitsin, ettei mun matikkapää varmaankaan riitä siihen. Ainakin sellaisen käsityksen olen saanut, että paljon laskellaan laskuja sun muuta?

Jos voisit kertoa tarkemmin, olisin kiitollinen.

 

[Janne22]

Tuossa viimeisessä postissa mainitsin, ettei mun matikkapää varmaankaan riitä siihen. Ainakin sellaisen käsityksen olen saanut, että paljon laskellaan laskuja sun muuta?

Jos voisit kertoa tarkemmin, olisin kiitollinen.

Jos asia oikeesti kiinnostaa niin ei kannata miettii riittääkö matikkapää Kyllä ihminen kummasti oppii jos löytyy mielenkiintoa ja hyvät istumalihakset.

 

[Tähtisilmä]

Tuossa viimeisessä postissa mainitsin, ettei mun matikkapää varmaankaan riitä siihen. Ainakin sellaisen käsityksen olen saanut, että paljon laskellaan laskuja sun muuta?

Jos voisit kertoa tarkemmin, olisin kiitollinen.

No kyllä kansantaloustiede jonkin verran matikkapäätä kyllä vaatii, ei sitä voi kieltää. Itse luin sitä sivuaineena cumuun asti ja kyllä sekin töitä vaati, vaikka keskivertoa parempi matikassa olenkin. En tiedä miten olisi käynyt laudatur opinnoissa, koska vielä vaikeampia ovat.
Eli sellaisen neuvon annan, että jos tuntuu, että matikkapää ei riitä,
niin sitten ehkä kannattaa miettiä toista linjaa. Tai sitten voi niinkin tehdä, että lähtee lukeen kansista ja jos huomaa, että se käy liian vaikeaksi, niin vaihtaa pääainetta ja jättää kansiksen sivuaineeksi.
Moni tuttuni tehnyt näin. Ei opiskelun pidä olla liian tuskaista.

 

[Stander]

Hmmm, täytyy funtsia...Valtio-oppi kiinnostaisi kuitenkin enemmän joka tapauksessa. Kansista saattaisin mahdollisesti ottaa korkeintaan sivuaineeksi. No kiitos kuitenkin vastauksista. Voihan niitä sitten tosiaan vaihdella jossei nappaa. Hallinnon ja organisaation linjalla on kuitenkin käsittääkseni edes jonkin verran työmarkkina-arvoa, verraten esim. kehitysmaatutkimukseen (ollenkaan muita aineita väheksymättä :D ).

 

[H. E. Pennypacker]

Joku tuossa aiemmin mainitsi että VTM on vain yleissivistävä koulutus. Tuo on kyllä totta jossain määrin, mutta väittäisin että siinäkin on eroja mitä lukee pääaineenaan. Esimerkiksi poliittinen historia ja yleinen valtio-oppi varmasti ovat juuri näitä. Jos toisaalta katsoo viestinnän ja kansantaloustieteen opiskelua tarkemmin, väittäisin näiden kahden olevan enemmän kategorisoivia aineita. Toki jokaiseen aineopintoon yliopistolla kuuluu ne pakolliset yleissivistävät opinnot.

Myös VTM-tutkinnon suorittaineiden huonoista työllisyysnäkymistä puhuttiin. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä oletko VTM/OTM/KTM, sillä loppupeleissä kokemus sekä motivaatio ratkaisevat kohtalosi työmarkkinoilla. On kuitenkin totta, että näitä enemmän yleissivistäviä aineita esim Valtsikassa lukeneet ovat mielestäni hieman muita huonommassa asemassa, sillä tuo koulutus ei sinänsää valmista sinua mihinkään tiettyyn alaan. Mikä voi olla sekä hyvä että huono asia. Jos luet viestintää, tulet todennäköisesti aika helpolla löytämään työtä alalta. Kuitenkin viestinnän koulutusohjelmasta valmistuu "vain" 30 ihmistä vuosittain. Viestinnässä on vain hirvittävä kilpailu, myös medianomit ovat nykyään valtaamassa alaa. Mutta katson, että VTM on kyllä paremmassa asemassa verrattuna AMK Medianomiin.

OTM on yleissivistävä koulutus, vaikka moni muuta väittäisi. Aika harva tuon tutkinnon suorittanut todellisuudessa edes koskaan avaa lakikirjaa yliopiston jälkeen. Juristin ammattiin tietysti pakollinen.

Tunnen ihan lähipiiristänikin ihmisen joka suorittaa KTM-tutkintoa. Kaupallisen alan työllisyysnäkymätkin ovat nykyään huononemassa. Toki asiaa auttaa jos luet rahoitusalaa tai vastaavaa. Niistä on aina kysyntää. Mutta nämä ns. helpommat alueet eli markkinointi, niitä valmistuu kyllä jo melkein liikaa. Hieman sama tilanne kuin AMK-puolella tradenomeilla tällä hetkellä.

Itse olen miettinyt opiskeluitani lähinnä oikeustieteellisen ja valtiotieteellisen sekä AMK:n välillä. Oikeustieteellinen karsiutui kun aloin miettimään tarkemmin, että haluanko lukea sen 6 vuotta noin 40 000 sivua kapulakieltä vain saadakseni käteeni paperit joilla pääsen työhön mihin periaattessa pääsisi millä tahansa ns yleissivistävällä ylemmällä korkeakoulututkinnolla. Juristiksi nimittäin en halua. AMK puolestaan huonompien työllisyysnäkymien, mutta myös liiallisen rajoittavuuden takia. Niinpä jäljelle jäi Valtiotieteellinen tiedekunta. Media-ala on aina kiinnostanut joten tuntui luonnolliselta valita siis Viestintä pääaineeksi. Ja siihen tässä nyt aletaan lukemaan kevään mittaan. Saa nähdä miten käy!:hyvä:

 

[H. E. Pennypacker]

Tuohon on ihan helppo ja yksinkertainen vastaus. Luet pääaineena kansantaloustiedettä, sivuaineena (niin paljon kuin mahdollista) esim. kauppiksesta rahoitusta ja laskentatoimea. Vapaa-ajalla luet, puhut ja kuuntelet niin paljon englantia kuin pystyt ja ehkä käyt Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa 6-12 kk pituisessa opiskelijavaihdossa. Yrität saada mahdollisimman korkeat arvosanat kaikista kursseista ja siinä sivussa pyrit esim. jonkun ainejärjestön tms. johtokuntaan. Seuraat aktiivisesti lehdistä bisnesmaailman tapahtumia ja maailmantalouden suuntauksia.

Vuotta ennen valmistumistasi haet harjoitteluohjelmiin suuriin investointipankkeihin joko Lontooseen tai New Yorkiin. Harjoittelussa teet kovasti töitä, olet mukava työtoveri, et narise, et hölmöile etkä osoita stressin oireita. Kesätöiden jälkeen haet samasta firmasta (sekä muista alan firmoista) vakinaista työpaikkaa. Treenaat kunnolla haastatteluita varten (esim. ns. "case interview", firman toimintaan tutustuminen, jne). Jos läpäiset haastattelut voit aloittaa työt heti valmistuttuasi.

Muutamassa vuodessa pelkät "joulu"bonukset alkavat vastaamaan tavallisen pulliaisen vuosipalkkaa. Jos hermot ja kunto kestävät ympärivuotisia 60-100 tunnin työviikkoja voit edetä urallasi melko nopeasti sellaiseen asemaan, että vuositulosi ovat mitattavissa miljoonissa euroissa. Tosin haittapuolena on, että stressi ja työkiireet luultavasti pilaavat suurimman osan ihmissuhteistasi, harrastuksistasi ja sekä mahdollisesti myös henkisen ja/tai fyysisen terveyden (riippuu henkilöstä).

Joidenkin vuosien jälkeen (n. 5-10), jos olet hyvä työssäsi, saatat edetä asemaan, jossa stressiä ja rutiinityötä on hieman vähemmän. Tai sitten voit jäädä 35-vuotiaana eläkkeelle miljonäärinä ja ryhtyä vaikka majakanvartijaksi. Moni palaa loppuun tai saa potkut jo ennen tuota 35 vuoden rajapyykkiä.

Siinä on se yksinkertainen vastaus. Pakkotoistolta varmasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat antaa yksityiskohtaisempia ja kattavampia ohjeita finanssialan hommia havitteleville.

P.S. Itse en lähtisi tuohon hullunmyllyyn, mutta kukin tyylillään! :thumbs:

Toi on varmaan ihan totta että rahotusala on parhaita aloja hankkia sitä rahaa, MUTTA se edellyttää aina että olet syntymältäsi jo lahjakas matematiikassa. Et sinä mitään rahaa pahemmin ansaitse vaikka sulla olis se KTM paperi kädessä ja rahoitus pääaineena. Se vaatii että olet parempi kuin moni muu jos haluat menestyä. Ja se on jo aika paljon vaadittu. Eli tosiaankin kannattaa valita sellainen pääaine jossa oikeasti uskoo menestyvänsä, ei niinkään mistä saat eniten rahaa. Kyllä se hyvä palkka sitten lopulta tulee, kunhan vain teet työsi hyvin. Jokainen joutuu aloittamaan sillä harjoittelijan palkalla!

 

[Stander]

Toi on varmaan ihan totta että rahotusala on parhaita aloja hankkia sitä rahaa, MUTTA se edellyttää aina että olet syntymältäsi jo lahjakas matematiikassa. Et sinä mitään rahaa pahemmin ansaitse vaikka sulla olis se KTM paperi kädessä ja rahoitus pääaineena. Se vaatii että olet parempi kuin moni muu jos haluat menestyä. Ja se on jo aika paljon vaadittu. Eli tosiaankin kannattaa valita sellainen pääaine jossa oikeasti uskoo menestyvänsä, ei niinkään mistä saat eniten rahaa. Kyllä se hyvä palkka sitten lopulta tulee, kunhan vain teet työsi hyvin. Jokainen joutuu aloittamaan sillä harjoittelijan palkalla!

Raksa-Ranen teksti oli lähinnä hivenen sarkastinen kuva siitä, mitä "parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa" saattaisi käydä. ;)

 

[Ironlife]

Raksa-Ranen teksti oli lähinnä hivenen sarkastinen kuva siitä, mitä "parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa" saattaisi käydä. ;)

Se on 100% varma asia, että Raksa-Ranen esimerkki ei kenenkään kohdalla vahingossa tapahdu = saattaisi käydä. Kyse enemmänkin määrätietoisuudesta, oikeista valinnoista, kovasta työstä ja lahjakkuudesta. Siinä mielessä siinä kuitenkin on totuuden siemen, että jos tavoitteet on korkealla niin toiminnan pitää olla sen mukaista eikä mitään "katellaan nyt tässä mitä tapahtuu". Se palkkataso taas mihin sinä ilmeisesti pyrit voidaan saavuttaa monin tavoin pääaineesta ja koulutuksesta riippumatta.

Tuohon on ihan helppo ja yksinkertainen vastaus. Luet pääaineena kansantaloustiedettä, sivuaineena (niin paljon kuin mahdollista) esim. kauppiksesta rahoitusta ja laskentatoimea. Vapaa-ajalla luet, puhut ja kuuntelet niin paljon englantia kuin pystyt ja ehkä käyt Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa 6-12 kk pituisessa opiskelijavaihdossa. Yrität saada mahdollisimman korkeat arvosanat kaikista kursseista ja siinä sivussa pyrit esim. jonkun ainejärjestön tms. johtokuntaan. Seuraat aktiivisesti lehdistä bisnesmaailman tapahtumia ja maailmantalouden suuntauksia.

Vuotta ennen valmistumistasi haet harjoitteluohjelmiin suuriin investointipankkeihin joko Lontooseen tai New Yorkiin. Harjoittelussa teet kovasti töitä, olet mukava työtoveri, et narise, et hölmöile etkä osoita stressin oireita. Kesätöiden jälkeen haet samasta firmasta (sekä muista alan firmoista) vakinaista työpaikkaa. Treenaat kunnolla haastatteluita varten (esim. ns. "case interview", firman toimintaan tutustuminen, jne). Jos läpäiset haastattelut voit aloittaa työt heti valmistuttuasi.

Muutamassa vuodessa pelkät "joulu"bonukset alkavat vastaamaan tavallisen pulliaisen vuosipalkkaa. Jos hermot ja kunto kestävät ympärivuotisia 60-100 tunnin työviikkoja voit edetä urallasi melko nopeasti sellaiseen asemaan, että vuositulosi ovat mitattavissa miljoonissa euroissa. Tosin haittapuolena on, että stressi ja työkiireet luultavasti pilaavat suurimman osan ihmissuhteistasi, harrastuksistasi ja sekä mahdollisesti myös henkisen ja/tai fyysisen terveyden (riippuu henkilöstä).

Joidenkin vuosien jälkeen (n. 5-10), jos olet hyvä työssäsi, saatat edetä asemaan, jossa stressiä ja rutiinityötä on hieman vähemmän. Tai sitten voit jäädä 35-vuotiaana eläkkeelle miljonäärinä ja ryhtyä vaikka majakanvartijaksi. Moni palaa loppuun tai saa potkut jo ennen tuota 35 vuoden rajapyykkiä.

Siinä on se yksinkertainen vastaus. Pakkotoistolta varmasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat antaa yksityiskohtaisempia ja kattavampia ohjeita finanssialan hommia havitteleville.

P.S. Itse en lähtisi tuohon hullunmyllyyn, mutta kukin tyylillään! :thumbs:

 

[Stander]

Se on 100% varma asia, että Raksa-Ranen esimerkki ei kenenkään kohdalla vahingossa tapahdu = saattaisi käydä.

Vihjasinko jotenkin, että sellaista sattuisi vahingossa? "Saattaisi" tarkoittaa tuossa yhteydessä vain, mitä henkilö X kykenisi parhaimmillaan saavuttamaan. En puhunut mistään tuurista tai onnesta, ei sellaista tapahdu kuin elokuvissa.

 

[H. E. Pennypacker]

Aiheesta poiketen, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, mihin nuoret pyrkivät nykyään opiskelemaan? Tuntuu kummasti siltä, että lähes kaikki menevät sinne samaan minne muutkin. Eli HSE tai TKK. Lukio-aikaisista tuttavistani tai puolitutuista noin 60% on kauppiksessa ja loput otaniemessä. Tuskin kaikkia tuo ala kiinnostaa. On vaan menty kun muutkin menee tai esim veli on siellä. Luulisi kyllä, että pikkuhiljaa alkaa noita kauppatieteilijöitä ja diplomi-inssejä olevan liikaa. Ja tästä pääseekin seuraavaan kysymykseen..

Miksi Suomessa koulutetaan niin paljon kaupalliselle alalle, mutta muita aloja syrjitään mm. aloituspaikkojen suhteen?