Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kelaillu ihan yleistä valtio-oppia Helsinkiin, tai sitten kansainvälistä politiikkaa Tampereelle. Kansantaloustiedekin kiinnostaisi.
EDIT: haha aika negatiivista valtsikkaan suhtautumista edellisellä sivulla:D
Olen kuluttanut jo hyvän aikaa lueskellen tätä topikkia ja täytyy tunnustaa, että mieli on aika maassa (en voinut mitään, on ollut niin masentavaa luettavaa): koko valtiotieteellinen tiedekunta kuulostaa kaikin puolin sekavalta, epämääräiseltä, hämärältä ja hassulta paikalta opiskella. Työllistymisestä puhutaan ensin negatiivisesti, sitten ihan positiivisesti - lopulta todetaan, että kaikki on kiinni vain omista persoonallisuuden piirteistä. Tosin niin se varmasti on vaikka missä kun työpaikkaa haetaan, mutta erityisesti valtsikassa viesti taitaa kuulua: voit tehdä tutkintosi jälkeen periaatteessa mitä työtä vain, voit räätälöidä kasaan sitä sun tätä ja tehdä vaikka tuota tai sitten tätä. Juuri tämä onkin suoraan sanottuna v**uttanut, kun ensi keväänä valmistuvana abina olen lueskellut hakuoppaita; valtiskassa ei tunnu olevan selkeää kuvaa siitä, mihin työhön pääsee yliopiston jälkeen. Ymmärrän kyllä, että tämä johtuu valinnanmahdollisuuksien laajuudesta, mutta arvatkaa ahdistaako, kun kysyttäessä "Mitä sitten haluaisit tehdä jos menet opiskelemaan valtiotieteitä?" en keksi vastaukseksi muuta kuin hakuoppaista lukemani tiedot: "Niin no, VTM voi tehdä työtä, tuota, kaiken näköisissä tutkimus-, kehittämis- ja opetustöissä." Onko olemassa mitään abstraktimpaa? Voisinko antaa itsestäni epävakuuttavamman kuvan, kun vieressä seisova osaa sanoa suoraan, että haluaa vaikkapa lääkäriksi, opettajaksi tai yrittäjäksi jne. ?
Olen harkinnut meneväni opiskelemaan valtiotieteitä kaikesta yllä luetellusta ahdingosta ja kritiikistä huolimatta. Tämä siksi, että loppujen lopuksi valtsikassa tuntuu olevan paljon kiinnostavia aineita, ja jos en opiskelupaikassani viihdy niin helpottaa tietää, että aina voi vaihtaa pääainetta tai kokonaan jopa opiskelupaikkaa.
Ostin hiljattain pääsykoekirjan kehitysmaatutkimukseen. Kadun, pelkään ja samalla ihailen valintaani jatkuvasti. Olen sisäisten ristiriitojen repimä: kehitysmaatutkimus kuulostaa tärkeältä mutta pääaineena ehkä liiankin "hihhuli-idealistiselta", ja toisaalta, olen osittain globalisaation vastainen, hivenen maahanmuuttokriittinen ja lisäksi tiedostan olevani luonteeltani niin haaveileva ja naiivi, että pelkään hirvittävästi osoittautuvani hyödyttömäksi pelkuriksi köyhyyden ja riiston repimissä valtioissa. Mutta kaiken tämän tietoisuuden myötä ahdistukseni vain kasvaa, sillä kuitenkin olen suunnattoman idealistinen, solidaarisuutta ja yhteistyötä puolustava hihhuli, joka on erittäin kiinnostunut Lähi-idän ja erityisesti Afrikan maista, kulttuureista ja kansoista, mutta samalla ajatus paperinmakuisesta toimistotyöstä jossain virastossa inhottaa ja politiikka ja byrokratia tuntuu enimmäkseen kuvottavan pitkäpiimäiseltä ja tervanmakuiselta - miten tällainen ihminen voi muka koskaan löytää itselleen käytännöllisen ja tarpeellisen työn, jossa viihtyisi? (ja tiedän kyllä humanistisessa olevasta afrikan maiden ym. tutkimuslaitoksesta, mutta luovuin ajatuksesta koska se kuulosti nin epäkäytännölliseltä paikalta - aika ironista, kun miettii nykyistä valintaani). Ainahan voin luovuttaa, heittää hyvästit suurille, hitusen ruusunpunaisille ja maapallon kokoisille haaveilleni ja mennä sinne ammattikorkeaan opiskelemaan englanniksi tradenomiksi, kuten alkusyksystä myös harkitsin - ehkä päädyn töihin johonkin v**un vakuutusyhtiöön ja elän iloisesti vakituisen työpaikkani kanssa koko loppuelämäni, tapan tämän halveksittavan ja heikon hihhuli-ääliön pois sisältäni ja sitä rataa.
Ääh, ihan oikeasti, nyt ei tunnu hyvältä - olin jo niin varma suunnitelmistani kansainvälisissä työympäristöissä sun muuta, mutta nyt taas epäilyttää ja raivostuttaa tämä saamarin aivonystyröiden ja peukaloitten pyörittely. Enkä edes abina voi mitenkään tietää, millaista "tuolla lukion ulkopuolella" on - monet käyttämistänne lyhennyksistä esimerkiksi ovat olleet täyttä hepreaa (kuten UM, mutta onneksi on olemassa google). Kai olen edelleen hakemassa sinne kehitysmaatutkimukseen (vaikka ahdistaa, että sinne pääsee vuosittain sisään niin vähän eikä mulla ole varaa mihinkään hiton valmennuskurssiin). Sydäntäni kuitenkin kalvaa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta ja mietin kaiken aikaa, josko sittenkin löytäisin jonkun "arvostetumman" ja "hyödyllisemmän" opiskelupaikan, jolla voisin konkreettisemmin auttaa ihmisiä.
Juu tosta olenkin tietoinen että maisterivaiheessa voi hakea erillishaun kautta pääaineen vaihtoa. Siinä vaatimuksena on 60op vähintään poliittisen hissan opintoja ja keskiarvon oltava vähintään 3/5..niin olen tässä miettinyt että olisiko pääsykoe kuitenkin helpompi tapa päästä sisään. Muutama kuukausi intensiivistä lukemista ja hyvällä tuurilla sen jälkeen homma olisi siinä eikä tarvitsis stressata joka tentin kohdalla että tuleeko vähintään se 3..Mutta mukava kuulla muidenkin mielipiteitä ja mielelläni niitä lisääkin kuulisin..
Sellaista kyselisin, että mihin noin yleisesti talous- ja sosiaalihistoriaa pääaineenaan lukenut suuntautuu työelämässä? Onko tällä alalla ns. tulevaisuutta? Olen ajatellut hakea nyt keväällä kyseiselle linjalle.
.Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneiden asema työmarkkinoilla on säilynyt vakaana viime vuosina. Työllistymisnäkymät ovat varsin hyvät ja SVAL:n varsinaisten jäsenten keskipalkka on reilut 3000 euroa kuukaudessa.
Yhä useampi valtiotieteilijä työskentelee yksityisellä sektorilla tai yrittäjänä, vaikka suurin osa edelleen sijoittuukin julkishallinnon tai järjestöjen palvelukseen. Tyypillisesti valtiotieteilijä voi työskennellä esimerkiksi asiantuntija- ja johtotehtävissä, tutkijana, opettajana/kouluttajana tai tiedotusalan tehtävissä.
Totta on kyllä tuo pointti että pääsisi tutustumaan polholaisiin paremmin mikäli pääsykokeiden kautta menisi. Itsellä on harmittava tilanne kun en tunne polhon luennoilta ketään ja toisaalta taas erkaantuu yleisen hissan opiskelijoista myös koska itsellä alkoi heti kiinnostus polhoa kohtaan sen verran että hissan laitoksella pyöriminen on jäänyt aika vähäiseksi..:S