Tästä ruotsista, mulle se oli jostain syystä mielekäs ja helppo kieli, en tiiä mikä mut siihen motivoi ylä-asteella. Sitä jopa hieman ihmeteltiin kun lievä häirikkö ja rimaa hipoen muiden aineiden kokeista läpi menevä hevari ottaa ruotsista todistukseen yksin.
Vaatiiko koulutus suurta älykkyyttä?
- Keskustelun aloittaja Mies847
- Aloitettu
Tästä ruotsista, mulle se oli jostain syystä mielekäs ja helppo kieli, en tiiä mikä mut siihen motivoi ylä-asteella. Sitä jopa hieman ihmeteltiin kun lievä häirikkö ja rimaa hipoen muiden aineiden kokeista läpi menevä hevari ottaa ruotsista todistukseen yksin.
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
Kun muistelee omaa ja kaverieni yläasteaikaa, niin eipä siellä suuremmin numeroilla juhlittu. Itse keskityin tunnit takapenkissä paskan jauhamiseen ja illat tupakan polttamiseen ja mopon rassaamiseen sekä pitkin kaupunkia notkuen. En mä mikään häirikkö ollut, mutta en ole koskaan perustanut luentotyylisestä opetuksesta, jos ei aihe ole todella kiinnostava. En muista teinkö ala-asteen jälkeen läksyjä tai tuliko niitä edes? Kokeisiin sitten luettiin 1-2 iltaa. Usein se oli ensimmäinen kerta, kun koko aiheeseen tutustui. Yläasteen keskiarvo oli 7,8. Varsinkin ala-asteella matematiikka oli mulle todella helppoa. Muistan kun meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja toisella ryhmällä alkoi matematiikan opetus tuntia myöhemmin. Laskin aina aivan helposti tunnissa sen tehtävämäärän, mitä tuntia aiemmin aloittanut ryhmä oli tehnyt kahdessa.
Yläasteella se matematiikkakin notkahti, kun olisi pitänyt edes vähän kuunnella. Kerran taisin saada kokeesta vitosenkin. Kuitenkin todistukseen matematiikasta tuli kasi. Sama toistui läpi niin ammattikoulussa kuin ekassa amk:ssa. Amiksessa nostin viimeisenä vuotena keskiarvoa yli numerolla, kun päätin että haluankin vielä ammattikorkeakouluun. Kun ei ollut mitään selkeää päämäärää, niin se panostus kouluun oli näin myöhemmin ajatellen aivan olematonta. Muistan edelleenkin kun amk:ssa matematiikan opettaja sanoi, että sä olisit 4-5 oppilas, jos yhtään viittisit panostaa. Loppupeleissä sain sitten kolmosta ja nelosta, kiitos opettajan joka "pakotti" edes vähän opiskelemaan.
Sitten kun miettii niitä muita kavereita yläasteella. Tiedän tyyppejä, jotka ovat yläasteen kutosen keskiarvostakin päätyneet insinööreiksi. Varsinkin pojilla tuntuu se kehitys tulevan perässä tyttöihin nähden. Ainakin omalta kohdaltani voin myöntää tämän täysin. Olisi pitänyt olla enemmän elämänkokemusta että olis tiennyt, että mitä sitä haluaa opiskella. Mitä kotioloja mietin, niin eipä siitä koulusta paineita asetettu. Tuosta yläasteen kokeen matematiikan vitosesta tais tulla sanomista ja kemian kutosesta. Myöhemmin ne kemiankin alkeet piti muuten opetella, eikä siinäkään ollut mitään vaikeuksia, kun kerrankin vain kuunteli.
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 455
- Ikä
- 40
Suomalainen koulutusjärjestelmä ei ainakaan oman kokemuksen mukaan vaadi kuin istumiseen soveltuvia lihaksia - tyhmä opiskelee pidempään samaa asiaa, mutta kaikki on mahdollista.
Tunnen useamman ns. "pölkyn" jotka ovat kahlanneet läpi kauppiksen huonoin arvosanoin ja työllistyneet kuitenkin arvostettuihin työpaikkoihin. "Kokemukseni" ei toisaalta rajoitu vain kaupalliseen alaan, vaan näitä "höpönassuja" löytyy niin lääketieteen, kuin oikeustieteen tutkinnon suorittaneista.
Tunnen useamman ns. "pölkyn" jotka ovat kahlanneet läpi kauppiksen huonoin arvosanoin ja työllistyneet kuitenkin arvostettuihin työpaikkoihin. "Kokemukseni" ei toisaalta rajoitu vain kaupalliseen alaan, vaan näitä "höpönassuja" löytyy niin lääketieteen, kuin oikeustieteen tutkinnon suorittaneista.
Tästähän ne ulottuvuudet voidaankin kaivaa. Mikä on kenellekkin älykkyyttä? Yleensä pidän älykkäänä jos omaa loogista päättelykykyä, sillä teoriaa on paljon helpompi oppia. Jos taas vaan aivoissa ei naksuta ja ei raksuta, niin paha siitä on raapaista formaalisiin tieteisiin. Sen sijaan on hieman vaikea nähdä, että jos olet loogiselta päättelykyvyltä hyvällä tasolla, tuottaisi minkäänlaisia vaikeuksia mennä opiskelemaan humanistisia tieteitä, jos ne olisivat kiinnostuksen kohde. Sen sijaan ykkösesimerkin tyypille onnea ja menestystä dia fysiikkaan & matematiikkaan, fysiikan tai matematiikan laitokselle. Mutta tästä päästään siihen, että matemaattisesti lahjakas saattaa olla muuten vain outo ja omata huonot ihmistaidot jne...
Hah:D tuli mieleen muusikoitten älykkyydestä. Mitä ite tunnen, sellaisia jotka ihan tekee musiikkia, niitä yhdistää muutama asia. Musiikkimaku, oli minkä genren edustaja tahansa, maku kattaa ihan helvetin laajalta. Kuuntelevat kaikkea ja eivät ole ehdottomia minkään suhteen, lisäks ne ei rakastu mihinkään kappaleeseen, vaikuttaa äkkiseltään jopa hieman välinpitämättömiltä musiikkia kohtaan.
Lisäks nää muusikot on kovin avoimia uusille asioille elämässä. Joku yhteys musiikkimaun laajudella on älykkyyteen, tätä on vissiin tutkittukin. Mieti sitten joku perusjuntti "no tätä aeronmaiddeenii mää oon tässä luukuttanu 15vuotta." Noi yhdelle tyylilajille ehdottomat on oman kokemuksen mukaan vähän pienemmän älykkyyden omaavia. Sit on taas niitä joille musiikki ei vaikuta merkittevän yhtään mitään, nää on yleensä niitä korkeasti koulutettuja jotka ei näytä ikinä tunteitaan, on ylpeys olla tasainen, tunteeton ja monotoninen, tällaisen persoonan tunteisiin on vaikea tarttua, väistää kaiken henkevän ja kääntää sen tieteeksi.
Ite olin joskus sitä mieltä että jos ei osaa mitään eikä saa naista niin kannattaa kerätä samanlaisia reppanoita porukkaan ja perustaa bändi, nykyään ajattelee erilailla.
- Liittynyt
- 5.8.2011
- Viestejä
- 3 564
Niin mikä on kenellekin älykkyttä. Lisäksi kanssaihmisistä voi olla tosi vaikea arvioida, kun ihmisillä on erilainen suodatin siinä mitä sanoo ja miten keskeneräisiä ajatuksia haluaa ilmaista. Keskeneräinen ajatus voi olla parempi kuin ei ollenkaan ulos lausuttua ajatusta. Vaikka älykkyystestissä pärjäisin heikommin kuin joku toinen, saatan tuurilla antaa älykkäämmän vaikutelman, jos olen nopea reagoimaan ja kommentoimaan.
Yksi ystäväni kuulemma pitää minua ja yhtä toista kaveriaan jaetulla ykkössijalla fiksuimpien kavereidensa joukossa (:D), ja tiedän että ei edes tunne pelkästään puupäitä! Hämmästyin toden teolla kun kerran mainitsi asiasta. Veikkaan hänen mielikuvansa johtuvan siitä, että jaksan puhua melkein mistä tahansa toinen haluaa, ja voin antaa näkökulmia, kun toinen haluaa pyöritellä jotain omia asioitaan. Hän siis tulkitsee minut fiksuksi, koska olen kärsivällinen ja kiinnostunut hänen asioistaan. Jos olisin oikeasti älykäs ja kiinnostunut avaruustieteestä, mutta en olisi kiinnostunut ystäväni asioista, mahtaisiko silloin edes tunnistaa minua älykkääksi?
Onkohan elämässä useammin hyödyllisempää olla älykäs vai se että muut luulevat älykkääksi? :p
Yksi ystäväni kuulemma pitää minua ja yhtä toista kaveriaan jaetulla ykkössijalla fiksuimpien kavereidensa joukossa (:D), ja tiedän että ei edes tunne pelkästään puupäitä! Hämmästyin toden teolla kun kerran mainitsi asiasta. Veikkaan hänen mielikuvansa johtuvan siitä, että jaksan puhua melkein mistä tahansa toinen haluaa, ja voin antaa näkökulmia, kun toinen haluaa pyöritellä jotain omia asioitaan. Hän siis tulkitsee minut fiksuksi, koska olen kärsivällinen ja kiinnostunut hänen asioistaan. Jos olisin oikeasti älykäs ja kiinnostunut avaruustieteestä, mutta en olisi kiinnostunut ystäväni asioista, mahtaisiko silloin edes tunnistaa minua älykkääksi?
Onkohan elämässä useammin hyödyllisempää olla älykäs vai se että muut luulevat älykkääksi? :p
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
Veikkaisin, että hyödyllisintä elämässä on olla sosiaalisesti älykäs. Toki tarvitaan niitä supernerojakin, jotka tekevät mullistavia keksintöjä, mutta se ryhmä on muutenkin aivan marginaalinen osuus väestöstä.
Tuli vielä mieleen hyvä esimerkki. Töissä oli joskus eräs mies, joka oli sitä mieltä että kun putoavassa hississä hyppää ilmaan, niin ei käy mitenkään. Kyseessä oli vielä koneinsinööri.
Puhua osasi kyllä ummet ja lammet. Nykyään sama tapaus kiertää maailmaa vastuualueenaan voimalaitosten ym tehtaiden käyttöönotot.
Tuli vielä mieleen hyvä esimerkki. Töissä oli joskus eräs mies, joka oli sitä mieltä että kun putoavassa hississä hyppää ilmaan, niin ei käy mitenkään. Kyseessä oli vielä koneinsinööri.
Puhua osasi kyllä ummet ja lammet. Nykyään sama tapaus kiertää maailmaa vastuualueenaan voimalaitosten ym tehtaiden käyttöönotot.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 455
- Ikä
- 40
Innokas oppii ja fiksukin tylsyy.
- Liittynyt
- 26.1.2009
- Viestejä
- 616
Hypyn ajoituksen pitää vaan osua ihan nappiin. T: DI
Ja ainakaan suomessa monikaan koulutus ei vaadi suurta älykkyyttä.
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
Toivottavasti tää nyt oli sarkasmia.
- Liittynyt
- 5.8.2011
- Viestejä
- 3 564
Minä jo tunnustin etten ole penaalin terävin kynä ja silti haaveeni on että ymmärtäisin fysiikkaa. Haluaisitko selittää minulle mikä tässä menee pieleen:
Jos putoan hissin kanssa, jaan kehossani törmäysenergian. Jos taas hyppään metriä ennen pohjakosketusta ilmaan, eikö se ole melkein sama kuin hyppäsin metrin korokkeelta ylös? Menee hetki kun vauhtini pysähtyy ja alankin pudota maahan vakiokiihtyydellä, mutta reilun metrin matkalla ei paljon ehdi tapahtua. Tänä aikana hissi on ottanut pohjaan ja hissi ja maa ovat jakaneet törmäysvoiman. Sitten minä tulen perässä mutta mikä voima minuun vaikuttaa? Miten eroaa siitä että nyt tässä hypähtäisin ilmaan?
Haluan oppia! Lauta vaikka joku selittävä kaava. Muistan vielä sen 9.81 m per s toiseen!
- Liittynyt
- 9.2.2016
- Viestejä
- 2 105
Hissi tippuu vaikkapa nopeudella 60 km/h maahan nähden. Sinulla on sama nopeus. Hyppäät ilmaan kun hissi törmää maahan. Mitä veikkaat, kuinka paljon pystyt vähentämään nopeuttasi suhteessa maahan tuolla hypyllä? Kuinka suuri on se nopeus suhteessa maahan, jolla tiput esim. metrin korkeudesta alaspäin a) hississä (jossa sinulla on siis jo alkunopeutta) tai muualla, jossa sinulla ei ole alkunopeutta?
Ero on juuri tuo alkunopeus.
Ero on juuri tuo alkunopeus.
- Liittynyt
- 5.8.2011
- Viestejä
- 3 564
Ok hissi tulee siis aika haipakkaa tässä esimerkissä. Paljonkohan pystyn vähentämään nopeutta kun ponnistan kaikin voimin ylös? Millä pudotuksella vielä olisi hyötyä hypätä?
Brodo.Shaggins
Supreme leader
- Liittynyt
- 14.8.2016
- Viestejä
- 2 242
Liikkuva alusta? Mistä tuossa ponnistaa kun hissi liikkuu myös maata kohti.
E:myöhässä
- Liittynyt
- 5.8.2011
- Viestejä
- 3 564
Minä myös putoan samalla kiihtyvyydellä joten minuun nähden alusta samassa?
- Liittynyt
- 1.3.2003
- Viestejä
- 4 493
Kukkovesa jo asiaa hyvin avasikin. Mäkin tykkään käytännön esimerkeistä, niin ehkä tämä auttaa hahmottamaan asiaa ilman kaavoja. Sovitaan että hissin sijaan seisot lankulla, joka on kerrostalon katolla. Lankku katkaistaan ja tiput sen mukana maahan. Kuinka moni enää tässä vaiheessa uskoo ilmaan hyppäämisen auttavan? Kuitenkin tilanne on käytännössä ihan sama.
- Liittynyt
- 5.8.2011
- Viestejä
- 3 564
Lukiossa en tehnyt fysiikan läksyjä enkä seurannut tunnilla. Kokeissa selasin Maolia ja yritin sovittaa luvut johonkin kaavaan minkä löysin. Esimerkit eivät olleet kovin kiinnostavia. Luulen että fysiikasta voisi tehdä sata kertaa kiinnostavampaa kun harjoitusesimerkkejä olisi paljon ja niistä voisi aina valita jonkun sanallisen tehtävän mikä kiinnostaa. Samahan se lopulta mihin kaavaa soveltaa, kunhan oppii.
Fysiikassa kiinnostaisi silti se härömpi puoli. Onko muille nuorille kerrottu koulussa kvanttifysiikasta mitään? Ei niitä juttuja kukaan tietenkään ymmärrä, mutta puhutaanko edes käsitteistä tai esitelläänkö niitä teorioita? Minä en muista että olisi ollut puhetta.
Ai niin ja aiheeseen liittyen. Vaikka en seurannut tunnilla enkä tehnyt läksyjä eikä minulla ole luontaista päättelykykyä, niin silti pääsin läpi ne kurssit, oliko niitä nyt kuusi että laajaksi jo sanottiin? Välillä tosin saatoin joutua uusimaan kokeen (tai kurssin?) mutta kuitenkin pääsin läpi. Eli ei paljon vaadita. Olisi hauska tietää mitä oppisin nyt jos ihan tosissani yrittäisin opiskella ja tekisin läksyt ja vähän päälle.
Fysiikassa kiinnostaisi silti se härömpi puoli. Onko muille nuorille kerrottu koulussa kvanttifysiikasta mitään? Ei niitä juttuja kukaan tietenkään ymmärrä, mutta puhutaanko edes käsitteistä tai esitelläänkö niitä teorioita? Minä en muista että olisi ollut puhetta.
Ai niin ja aiheeseen liittyen. Vaikka en seurannut tunnilla enkä tehnyt läksyjä eikä minulla ole luontaista päättelykykyä, niin silti pääsin läpi ne kurssit, oliko niitä nyt kuusi että laajaksi jo sanottiin? Välillä tosin saatoin joutua uusimaan kokeen (tai kurssin?) mutta kuitenkin pääsin läpi. Eli ei paljon vaadita. Olisi hauska tietää mitä oppisin nyt jos ihan tosissani yrittäisin opiskella ja tekisin läksyt ja vähän päälle.
Viimeksi muokattu:
