Vaatiiko koulutus suurta älykkyyttä?

[D.Yates]

edit: Ja tämä lähinnä vastauksena tuohon korkeakoulutettujen määrään. Varsinkin jenkeissä noiden "turhien" tutkintojen opiskelu kasvaa entisestään, ja koska opiskelijat ovat maksavia "asiakkaita" niin jos nämä haluavat nais- tai kulttuurintutkimusta niin niihin sitten panostetaan.

Onko tähän jotain faktaa pohjalle? Itse olisin veikannut että kun koulutuksesta maksaa, niin sillä tutkinnolla pitäisi sitten päästä myös tienaamaan isommalla todennäköisyydellä.

 

[kukkovesa]

Lisäksi kun nykyhetkestä mennään 20 vuotta eteenpäin, korkeakoulutettujen määrä kasvaa entisestään. Mielestäni se ei tarkoita muuta, kuin että koulutusta ja ÄO verratessa keskimääräinen erotus tulee kapenemaan. Toinen vaihtoehto on, että osa porukasta tulee kulkemaan kadulla kuola valuen sekavia mongertaen, samalla kun valtaväestö keskustelee sujuvasti Higgsin hiukkasesta.

Niinhän on jo nyt:

 

[Kisumisu]

Olen pari päivää miettinyt omaa kysymystäni, enkä ole niin älykäs että olisin keksinyt mitään älykkyyden lajia, jossa omat aivoni olisivat parhaimmillaan. Ainoa mitä keksin on rytmitaju, mutta ei se ole mikään älykkyyden laji, kun musikaalinen en kuitenkaan ole.

Älyn sijaan on ainakin töissä ollut hyötyä temperamentistani, kun reagoin tarvittaessa nopeasti ja ahdistun jos ei synny päätöksiä. Olen myös hyvä kysymään tyhmiä kysymyksiä ja vetämään asioita yhteen. Luulen että tyhmyyteni on jopa eduksi silloin kun pitää saada kokonaisuus hahmottua ja asioita etenemään. Mikä on ongelma, mitä ratkaisuvaihtoehtoja on, mitä suosittelet tehtäväksi, mitä minun pitää tehdä, jotta asia etenee, mitä sinä aiot tehdä ja mihin mennessä. Ei se sosiaalistakaan älykkyyttä ole, että osaa kaivaa ihmisistä niiden asiantuntemuksen, vaan ennemmin sellaista kyselyä mitä lapsetkin harrastavat.

Eli voinko vastata omaan kysymykseeni että minulla ei ole mitään erityistä älykkyyttä ja matemaattis-looginen on varmaan muita huonompikin, mutta hyödynnän ainakin töissä juuri sitä että en ole missään hyvä, vaan vaadin rautalankaa! Ja näinpä osaan selittää asiat ymmärrettävästi myös muille. Joku fiksumpi saattaa olla huono viestimään vähemmän fiksuille?

 

[Kisumisu]

Koulussa "tyhmyydestäni" on varmaan ollut sellaista hyötyä että osaan kysellä koealuetta itseltäni ja arvailla mitä kokeessa voidaan kysyä. Hoksaan hitaasti, ja siksi selitän asiat itselleni rautalangasta, jolloin osaan ne myös sanalliseen kokeeseen kirjoittaa auki.

 

[B-fitness]

Koulussa "tyhmyydestäni" on varmaan ollut sellaista hyötyä että osaan kysellä koealuetta itseltäni ja arvailla mitä kokeessa voidaan kysyä. Hoksaan hitaasti, ja siksi selitän asiat itselleni rautalangasta, jolloin osaan ne myös sanalliseen kokeeseen kirjoittaa auki.

Siihen sun kysymykseen, missä koet olevasi älykäs?

Motivoituessani oon todella nopea, keskittymiskyky on ihan ylivoimaisella tasolla, kaikki asiat ympäriltä katoaa, en kuule enkä näe mitään muuta kuin sen mitä teen. Mulle voi tulla sanomaan oman mielipiteensä asiasta, mutta se on turhaa, näen vain oman vision ja jos kerron sen toiselle, toinen ei ymmärrä siitä mitään, mutta kun saan toteuttaa sen, suoritin asian puolet nopeammin kuin kaksi miestä olisi siihen pystynyt. Virheitä toki tulee, mutta jotenkin ratkaisen ne aina todella nopeasti. Hahmotan kokonaisuuden paremmin kuin monet muut, en puhu samaa kieltä, visiot omassa päässä on niin vahvoja että en kykene kuuntelemaan muita, nyökyttelen kyllä että joo joo, mutta nykyään uskallan ja luotan itseeni, teen niinkuin asiat parhaaksi nään, 95% olin muiden mielestä jälkeenpäin oikeassa, saavutuksia ihmetellään.

Tässä on sitten pieni ongelma, tuo on äärimmäisen kuluttavaa, jaksan ylläpitää modia 25-40tuntia viikossa, kaloreiden tarve lisääntyy tuona aikana, jos en tajua päästää irti vaan painan väkisin, ajan itteäni uupumukseen. Sitten olen todella tehoton. Pari lepopäivää muiden asioiden parissa riittää palautumaan. Jos joisin viinaa viikonloppuisin, toi ominaisuus kuolee.

Kyse ei ole pelkästä ammattitaidosta koska aihe on periaatteessa vapaa, esim ruotsin kieli, matematiikka, kielet. Jos motivoidun se toimii, älykkyyttä täytyy jossain määrin olla. Eihän itseään saa kehua kun suomessa ollaan, mut olen kyllä ylpeä itsestäni monessa asiassa.

Sit on myös ihan suoraa tyhmyyttä, en ymmärrä aina mitä ihmiset puhuu, sitten kun oon päässäni jalostanut toisen sanat, mietin vaan et jaa niin se puhui näin perusjutuista. Suurimmat mokat mulla tulee helpoissa asioissa, mitä vaikeampi tehtävä, sitä todennäköisemmin teen kympin suorituksen.

Vitsit ymmärrän monesti viiveellä.

 

[TJJ]

Sinänsä vierastan ketjun aihetta, vaatiiko koulutus älykkyyttä, kun "älykkyys" terminä on asia mikä on mielestäni lähes mahdoton määritellä. Mutta lahjakkuus tai Kisumisun alla oleva kysymys on mielestäni parempi.

Kysymys: millaista älykkyyttä itselläsi omasta mielestäsi on, ja onko siitä ollut minkälaista hyötyä koulussa tai töissä? Saa itse määritellä älykkyyden muodon.

Joku jakoikin näitä eri "älykkyyden lajeja", itse käyttäisin ehkä termiä lahjakkuus.

"Avaruudellinen älykkyys: Maailman visualisoiminen kolmiulotteisena.
Luonnon ymmärtämisen kyky: Elollisen ymmärtäminen, luonnon tulkitseminen.
Musikaalinen älykkyys: Äänien eri ominaisuuksien (sävelkorkeus, äänensävy, rytmi, sointi) erottaminen.
Loogis-matemaattinen älykkyys: Laskutaito sekä hypoteesien teko, päättelykyky ja ongelmien ratkaisu.
Intrapsyykkinen älykkyys: Oman itsen, omien tunteiden ja halujen ymmärtäminen.
Kielellinen älykkyys: Hyvä kielellinen ilmaisykyky.
Liikunnallinen älykkyys: Mielen ja kehon koordinointikyky.
Interpsyykkinen älykkyys: Muiden ihmisten tunteiden ja motiivien aistiminen.
Eksistentiaalinen älykkyys: Elämää koskevien kysymysten, kuten miksi elämme ja miksi kuolemme, pohdiskelu."

Itsestäni tunnistan avaruudellisen älykkyyden, hahmotan suht helposti kolmiulotteiset rakenteet, esim töissä olkapään tai polven anatomian tähystimen läpi kurkittuna, osa ei vaan kykene siihen. Samoin kolmiulotteisten palapelien (murtuneet luut) kasaaminen on suht helppoa.

Samoin kohtuullinen loogis-matemaattinen älykkyys, mutta tässä rajat tulee helpommin vastaan. Lukio matikka/fysiikka/kemia oli vielä helppoa, mutta yliopiston matikan kurssit lensi kovaa ja korkealta yli pääni. Mutta sen verran tätä kykyä on, että "perinteisissä älykkyystesteissä" kun ihmetellään kuviosarjoja ja numeroita suurin osa on aika helppoa. En ole käynyt missään virallisessa testissä, en koe tarvetta.

Suht hyvä liikunnallinen älykkyys on mielestäni myös, vaikkakaan muuten lahjat urheiluun on lähes nolla, niin en ole ns. motorinen idiootti.

Kaikki muu onkin sitten aika heikkoa. Varsinkin kielellinen älykkyys lähestyy nollaa. Lukeminen ei ole kiinnostanut koskaan, kirjoittaminen vielä vähemmän. Tästä seurauksena en ole koskaan ollut erityisen hyvä missään koulussa ja pidän törkeänä ihmisen pilkkana sitä miten paljon yo-kirjoitukset painottuu nimen omaan tähän kielelliseen lahjakkuuteen/älykkyyteen. Jos ajatellaan silloin aikoinaan kun kirjoitin, niin kirjoittamastani 5 aineesta 3 oli puhtaasti kielellistä älykkyyttä mittaavia juttuja (äikkä, ruotsi, enkku), kun sitten ne mitä osasin (fysiikka, kemia, matikka, biologia jne) jää kahden arvosanan alle. Minulla ei vaan ollut mitään mahdollisuuksia kirjoittaa "hyviä arvosanoja" lukiosta.

 

[Kisumisu]

Mikähän muuten siinä on että minulle on suht helppoa piirtää kolmiulotteisesti ja jos piirustelen vapaasti, niin alan mielelläni piirtää kolmiuloitteisia tornirakennelmia, mutta kuitenkaan minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, enkä hahmota itseäni kolmiulotteisesti suhteessa maailmaan. Olisin surkea maalivahti, kun minun pitäisi koko ajan vilkuilla missä tolpat on.

Luulisi että kolmiulotteisen maailman hahmottaminen sivusta katsoen ja "sisällä" menisivät aivoissa jollain alueella käsi kädessä.

 

[Invisus]

Intrapsyykkinen älykkyys: Oman itsen, omien tunteiden ja halujen ymmärtäminen.

Interpsyykkinen älykkyys: Muiden ihmisten tunteiden ja motiivien aistiminen.

Eksistentiaalinen älykkyys: Elämää koskevien kysymysten, kuten miksi elämme ja miksi kuolemme, pohdiskelu."

Älykkyyden "lajit" jos luokitellaan näin, niin nuo kolme kulkevat lähes luonnostaan itselläni. Kuitenkin laskisin nuo asiat enemmän lahjakkuuksiksi.

Eksistentiaalinen ja kokonaisuuksien pohtiminen on kuin leipälaji. Omaan vahvan mielikuvituksen ja pystyn miettimään hyvinkin laajoja kokonaisuuksia, josta johtuen alunperin ajattelin uraa yliopistolle miettimään. Ongelmaksi vain tuppaa osumaan tuo intra- ja interpsyykkinen älykkyys yhdistettynä eksistentiaaliseen. Se on kirous, jota en toivoisi kenellekään ja jos vain mahdollista, suosisin rationaalista ja matemaattisloogista älyä enemmän. On vaatinut vuosikausia oppia hallitsemaan tunnistamisen ja aistimisen lisäksi, ja se on luultavasti elämänmittainen urakka. On siitä tosin hyötyäkin, vaikka eettisesti arveluttavaa.

Aikoinaan eräs opettajani kysyi minulta klassisen dilemman; olisitko mielummin onnellinen sika vai onneton Sokrates? Vastasin Sokrates, sillä ihmisen erkaantuminen evoluutiosta tietoisuudella on loputtoman kiehtovaa. Sen jälkeen olenkin viettänyt, erheeni ymmärtäneenä, aikani tavoitellessa onnellista sikamaisuutta.

 

[Mies847]

Lukeminen ei ole kiinnostanut koskaan, kirjoittaminen vielä vähemmän.

Ihan hyvin mieheltä, joka on kuitenkin lääkäri

 

[Dr.Faustus]

Ihan hyvin mieheltä, joka on kuitenkin lääkäri

Siksi se onkin ortopedi, eikä sisätautilääkäri tai psykiatri :D

 

[TJJ]

Ihan hyvin mieheltä, joka on kuitenkin lääkäri

Niin, tarkoitin toki siis kaunokirjallista lukemista, josta en juuri välitä nykyäänkään. Lukeminen on sitten lähinnä jotain tiedepohjaista. Mutta eihän lääkikseen minun aikanani tarvinnut osata kuin kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa, ne oli minulle helppoa.

Siksi se onkin ortopedi, eikä sisätautilääkäri tai psykiatri :D

Vasara pysyy paremmin kädessä kuin kirja.

 

[EvaCecilia]

Kysymys: millaista älykkyyttä itselläsi omasta mielestäsi on, ja onko siitä ollut minkälaista hyötyä koulussa tai töissä? Saa itse määritellä älykkyyden muodon.

Pohdiskelin tätä aihetta juuri kummityttöni kanssa. Mielestäni älykkyyttä on loppujen lopuksi hyvin vaikea määritellä. Sitä on mielestäni monta eri lajia tai tasoa, eikä koulutus aina tietenkään kerro kaikkea. Itse olen toivottavasti pian maisteri enkä ole mikään superälykäs.

Olen onnistunut nuorempana pääsemään "ammattilaisten" testattavaksi. Testit kestivät yhden pitkän päivän ja niissä testattiin eri osa-alueita, kuten kielellisiä taitoja, matemaattista hahmotuskykyä, taiteellisuutta jne. Kyse oli siis enemmän kykytestistä, ei suoranaisesta älykkyyden mittaamisesta!! Minun tulos oli testaajan mukaan poikkeava. Minulta ei löytynyt yhtään erityskykyä tai sellaista taitoa joka olisi ylitse muiden tai mitään missä vastaavasti olisin heikompi. Sen sijaan olin tasaisesti kaikissa keskimääräistä paremmalla tasolla. Omasta mielestäni olen siis tavallista keskivertotasoa lähes kaikessa, joten varsinaista älykkyyttä minulta ei taida löytyä.

Minulla on tietysti myös selviä heikkouksia, kuten oman kehon hahmottaminen ja hallinta. Liikunnallisesti en ole kovin taitava ja johtuen ihan fyysisistä ominaisuuksistani kehonhallintani on keskimääräistä heikompaa.

Jos jotain vahvuuksiani mietin nykyisellä alallani/töissäni, niin pärjään kaikenlaisten teknisten laitteiden kanssa hyvin. Opin yleensä nopeasti miten jonkin laite tai tietokoneohjelma toimii, tietysti myös pitkä kokemus erilaista mittalaitteista ja ohjelmista auttaa. Koska olen avoin ja ulkospäinsuuntautunut luonne, siitä on ollut paljon hyötyä. Vaikka älykkyyden kanssa avoimella luonteellani ei ehkä ole niin paljon tekemistä... Opiskelun ohessa olen pyrkinyt verkostoitumaan mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin on taktiikkani toiminnut, sillä töitä on sen ansiosta riittänyt ja paljon olisi projekteja tarjolla mitä voisin tulevaisuudessa tehdä.