Mä en ole enää vuosiin kirjoittanut tänne treenipuolelle yhtään mitään. Yleensä siksi, että on vaikea olla vastaamatta niin, etteikö sieltä joku, tahattomasti tai tahallaan, ymmärrä jotakin kohtaa aivan väärin. Ja sitten tulee niitä, jotka aina alkavat tulkitsemaan yhtä yleiskielistä sanaa omien henkilökohtaisesti värittyneiden mielipiteiden kautta, joten näitä pitäisi alkaa kirjoittamaan kuin yhdysvaltalaiset lakimiehet. No nyt ajattelin kuitenkin raapustaa pari näkökohtaa nykyhetken suureen lempilapseen, jakoisuuteen. Joskin tottakai sen miettiminen, miten kehitytään parhaiten, on ollut kehokansan suurin pohdinnan aihe ikuisuudet.
Tokihan asioista on hyvä keskustella, vaihtaa mielipiteitä siitä, miten kehittyisi paremmin. Kaikkeahan voi kokeilla. Eikä tämä postaukseni nyt ole mikään vastaus siihen, millä jaolla tai monestikko viikossa lihasryhmä kannattaa treenata. Enkä jaksaisi pahemmin väitelläkkään, mutta mielestäni olisi aina hyvä pitää mielessä pari yksinkertaista näkökulmaa, kun miettii näitä kehittymispolitiikkoja:
- Kehittyminen koostuu niin paljon muustakin kuin siitä, miten treenit on jaettu. Se legendaarinen lihaksen kasvattamisen pyhäkolminaisuus, treeni+ravinto+lepo/palautuminen ei ole miksikään muuttunut vuosien saatossa. Simppeliä, mutta näkyy monesti unohtuvan näissä kehityskeskusteluissa. Kuten ruuasta, levosta, yksilöllisistä kyvyistä, mutta ennen kaikkea siitä, miten ne treenit siellä salilla tehdään. Tehdäänkö liikkeet oikein, tarpeeksi kovaa..(*kovaa treenaaminen ei ole synonyymi pelkälle epäpuhtaalle repimiselle.) Tämä ja muut asiat johtavat siihen, että kehittymisen vertaileminen on aika mahdotonta. Jos toinen vääntää treenaten kerran viikossa kropan läpi samalla ryypäten kolme iltaa viikossa syömistenkin ollessa liian vähäiset sekä treenienkin ollessa pelkkää raajojen heiluttelua ja toinen treenaa lihasryhmät kaksi kertaa viikossa läpi syöden pilkun tarkasti oikein, niin treenin jälkeen heitetty tuplat peilin edessä ei välttämättä ole lopullinen sana siihen, millä jaolla kehittyy parhaiten.
- Tutkimustuloksia löytyy ihan jokaisesta aiheesta, puolesta ja vastaan, kun tarpeeksi kauan kaivaa. Tottakai "tietäminen" on tärkeää, mutta onko sellainen liiallinen insinööribodybuildinkaan sitten hyvä juttu, jos niitä asioita ei osata viedä sinne käytäntöön. Monesti tutkimustuloksia tuijotettaessa jonkin seikan puolesta unohdetaan, että ihmisruumis on kokonaisuus, eikä näin ole välttämättä järkevää tai edes mahdollista/toimivaa tempaista muutamaa tutkimustulosta jonkin asian hyödyllisyydestä kehittymisen/muiden vaikutusten kannalta. Sillä niin moni asia vaikuttaa kaikkeen..
- Siitäkin huolimatta, että nämä kysymykset siitä, monestikko sitä lihasryhmää viikossa sitten treenataan, omaavat tärkeät näkökohdat lihaksille annettavasta ärsykkeestä ja palautumisesta, perustreenarit usein stressaavat moni/vähäjakoisista aivan liikaa. Tärkeintä mielestäni on taas huomioida kokonaisuus: säännöllinen oikein ja tarpeeksi kovaa(*ei tarkoita pelkkää riuhtomista, eikä sitä, etteikö välillä pitäisi pitää kevyempiä treenikausia..) suoritettu treeni, riittävä palautuminen, oikea ravinto, ja sitten myös ne nivelet, ylirasittumisen vaara... Onko se sitten hyvä lopputulos, että vedetään silmät kiinni niin kuin gymlehdessä tai tutkimuksessa sanotaan välittämättä siitä, miltä oma kroppa tuntuu? Jos olkapäät on paskana(*olettaen, että liikeet suoritetaan oikealla tavalla) jo valmiiksi ja sairastelet usein,niin miten käy pitkällä tähtäimellä sen kehittymisen kanssa, jota tutkimuksessa "luvattiin" tietyllä treenityylillä..?
- Pieni suodatus on aina paikallaan. Välillä joillakin on havaittavissa, että jonkun tyypin treenejä seurataan aika orjallisesti ja usein vielä siksi, että kun on sm-mitalisti, tai kehittynyt sillä ja sillä tapaa parhaiten tai että kun kaverikin sanoi, että tämä toimii. Niin, mutta olisiko sekin kaveri kehittynyt paremmin jollakin muulla tapaa? Ja taas jälleen kerran, siihen kehittymiseen vaikuttavat niin monet muutkin asiat ja tottakai, se ihmisen kroppa on taas kokonaisuuus...
- MM-mitalisteja, SM-voittajia ja kovasti kehittyneitä kavereita on läpi vuosisatojen tehty eri tyyleillä. Miksi nyt yhtäkkiä olisi vain yksi ylivertainen treenitapa, joka tuo kaikille parempaa kehitystä?
- Vaikka missä lehdessä joku kirjoittaa jostakin, ei se ole mikään ehdoton totuus todellakaan, toki sisältää monesti huomioon otettavia pointtejakin. Tottakai monet näistä kirjoittajista tietävät paljon, kunnioitan heitä kilpailijoina suuresti, mutta suodatus ja oman kropan tunteminen on taas paljon tärkeämpää. Niin, ja kukapa ei uskoisi vahvasti omaan treenityyliinsä.. niinkuin tietenkin pitää uskoa. Asioiden sahaaminen, joihin ei itse usko tippaakaan, se se vasta tyhmää onkin, mutta toki pieni avarakatseisuus ja järki on jokaiselle maailman tallaajalle hyvä ominaisuus.
- Niin kuin Powerhousu tuolla mainitsikin, tärkeää on myös treenin mielekkyys itselleen. Tosi "muka HC"-tyypit takuulla tässä kovaa nostavat olkapäänsä, mutta kun puhutaan näistä normaali ihmismielellä varustetuista henkilöistä ja perustreenaajista, niin jos sua valmiiksi vituttaa mennä salille tekemään "vittu taas sitä samaa paskaa"(*oli se sitten miten tahansa jaettu), niin saatko välttämättä treenistä saman irti kuin niin, että treeni on sulle mielekästä tehdä?(*ei tarkoita sitä, että treenin pitäisi olla helppo jeejeee"). Jos tietyn ohjelman toteuttaminen aiheuttaa stressiä ja vitutusta lisäksi esimerkiksi sen salille pääsy mahdollisuuksien takia, niin ehkä sen jaon fiksaaminen toiseksi on järkevä ratkaisu, eikä kannata mistään jaoista stressata. Tai vaikka tutkimus sanoisi, että treenaaminen tiettyyn aikaan olisi kehittävintä, kannattaako sitä sitten orjallisesti seurata, jos käytännön toteuttamisen kannalta se johtaa epämielekkääseen tilanteeseen vaikka sen takia, että joutuisi heräämään töiden takia 3.30 ja unet jäisivät minimiin...
- SIIS asioita aina kannattaa ajatella sen kautta, miltä se omassa kropassa tuntuu(*ei taas tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla kivutonta,helppoa ja jeejeetä.), miten homma toimii kokonaisuutena, miten asiat sitten toteutetaan käytännössä ja ennen kaikkea, että homma on myös pitkällä tähtäimellä toimiva ja että paikat ovat vielä viidenkin vuoden päästä sellaiset, että pääset ylipäätään jumppaamaan.(*toki ne paikat voi hajoittaa muutenkin.)
