Ymmärrän jos talouden perusjuttujen kanssa pulaaminen jo vähän harmittaa, mutta onhan se kiva tietää mikä on uuden puolue-ehdokkaan talousajattelu ja -ymmärys. Eiköhän kommunistisen puolueen toveri, joka tänne eksyy julistamaan, saa ihan vastaavan kohtelun. Ja samasta syystä, epäilen.
Voin perustella tarkemmin jos rajaat aihetta vähän tarkemmin mutta onhan nyt täysin itsestään selvää, että mitä enemmän valtio sääntelyllään tekee vaikkapa työntekijöiden palkkaamista vaikeammaksi, sen vähemmän uusia työntekijöitä palkataan.
Se tarkoittaa sitä, että palkat eivät jousta alaspäin kovinkaan helposti. Laskusuhdanteessa kysyntä tippuu, hinnat putoavat, ja palkkojen tulisi pudota, jotta päästäisiin tasapainoon. Sen sijaan hinnat ovat aika hitaita muuttumaan ja palkat eivät välttämättä muutu lainkaan. Seurauksena tahdonvastainen työttömyys. Tämä on koko taloustieteen perusjuttu oikeastaan. Kahden koulukunnan ero syntyy tuosta ajattelusta (tarkemmin siitä, onko laskusuhdanne kysyntä- vai tarjontavetoinen). Valtion intressihän ei ole aiheuttaa työttömyyttä. Monesti syytetään ammattiliittoja ja minimipalkkoja, mutta samaa jäykkyyttä on maissa, joissa ei ammattiliitoilla ole juuri sanottavaa eikä minimipalkalla vaikutusta (ts. pienimmät palkat yli sen).
Esimerkiksi itse olen yrittäjä ja minunkin firmassa olisi koko ajan tekemätöntä työtä usealle uudelle työntekijälle mutta kiitos sääntelyn, minä en voi palkata lisää työntekijöitä.
Niinkö? Tuliko miehet mustissa ojentamaan lapun, jossa jf:n virma ei saa palkata työntekijöitä tästä lähtien?
Tarkoitin, kuten mainitsin, esimerkiksi paperia Tales of Fiscal Adjustment, sekä heidän vastaavia uudempia papereitaan.
Joo samaa sarjaa. Tuo quottaamani on uusin (2010).
Ei tarvita. Sen jälkeen kun suhdanteita on alettu yrittää tasata esimerkiksi Yhdysvalloissa, on ollut melkolailla yhtä paljon lamoja kuin ennenkin, lamat ovat kestäneet kutakuinkin yhtä pitkään ja ne ovat ollut yhtä vakavia. Ainoa ero aikoihin ennen ja jälkeen keynesiläisen politiikan on se, että ennen kuin taloutta yritettiin kontrolloida, valtioilla ei juurikaan ollut velkaongelmia.
Jaha alkoi jo uusi kierros evankeliumia. Noh NBER:n määritelmien mukaan näin ei ole. Velkaongelmia on ollut aina, ne ovat vaan olleet melkein aina yksityisiä. Seurauksena on pitkä deleveraging ja ilman puuttumista vielä velkadeflaatio, jolloin takaisinmaksu kestää vielä pidempään. Vuosien lama merkitsee huikeaa potentiaalin tuhoamista ja inhimillisiä katastrofeja. Kerros muuten, miten rahoitusmarkkinat turvaavat sijoituksiaan ellei valtion jvk:hin?
Valtio on kuin kotitalous, tai ehkä parempi vertaus olisi yritys. Erona tietysti on, että valtio voi aina viedä ihmisiltä rahaa väkivallalla uhaten, yritys ei näin voi laillisesti tehdä. Mutta joka tapauksessa, vaikka valtion elinaika olisi pidempi tai lainojen takaisinmaksuaika olisi pidempi, se ei tarkoita, etteikö niitä lainoja pitäisi joka tapauksessa maksaa joskus takaisin, tavalla tai toisella.
Pitäähän niitä maksaa (tai ei - Argentiina, Venäjä esim.) pikkuhiljaa. Tietysti velan kasvattaminen on ikävää, mutta se on pienempi paha kuin pitkittynyt nollakasvu tai talouden supistuminen, jotka kriisissä vapaaksi päästetty työttömyys- ja velkaspiraali tekevät. Stimulointeja voi sitten tehdä veroalennuksilla ja säästämisellä, kun kasvu on saatu käyntiin ja tulevaisuudennäkymät ovat suht valoisat. Kodeilta ja yrityksiltä puuttuu myös mahdollisuus tehdä oma maksuvälineensä. Eiköhän EU:ssa ja jenkeissä inflatoida tuo velka pois ennen pitkää. Siinä näkee suurimmat erot taloustieteilijän ja ns. normaalin (heh) välillä - taloustieteilijä ei välitä siitä, koska...
