Uskovaisten katselusta myötähäpeää, miksi?

[roope]

En tunne mitään häpeää kun uskovaiset tulee juttelee. Enkä muistakaan ihmisistä, aina sitä joku jotakin höpöttelee. Höpöttelen välillä sit itteki takas kaikennäkösii, etenki jos toinen on tolkuissaan ja käyttäytyy ystävällisesti.

Tossa pari kk sitten tuli viimeks yks uskovainen jutustelee. Turistii siin varmaan tunti ainakii, yks muumokii tuli siihen sit mukaa kertoilee omii elämän kokemuksiaan. No mulla kun oli sattumalta aikaa niin mikäs siinä. Oli oikein mukavaa. Ei kaikki uskovaiset ole hulluja vaikka tuleeki turisee, eikä kaikki muutkaan höpöttelijät. Vanhat papat ja mummelit kertoo välillä aika kivoja tarinoita.

Uskokoon jokainen mihin tahtoo. Itse en usko, mutta se on mun häpeä se. Vähän suvaitsevaisuutta peliin jookos

Siis just tosta onkin kysymys.Kuuntelen ihan mielelläni hyvinkin erilaisten ihmisten hyvinkin erilaisia mielipiteitä.Sehän on itse asiassa elämän suola että ihmiset on erilaisia.Voin kuunnella uskovaisen ihmisenkin juttuja ihan mielelläni kunhan se ei ole tätä "kiihkotyyppi-kuule viime vuonna mun elämääni tuli Jeesus"mallia (kaikella kunnioituksella).Voin tätäkin tyyppiä kuunnella jos samaan paikkaan satun, mutta se mikä olikin pointtini on se, että mistä tulee se kiusaantunut olo ja myötähäpeän tunnne?Tuo Lichenin versio stereotyyppisestä elämänpelkoisesta rujokista jne. voi olla aika lähellä totuutta.En väitä tietenkään että edes suuri osa uskovaisista tuollaisia olisi mutta jostain stereotypiasta voisi olla kysymys.

 

[DayOne]

Niin, itsehän olen 'uskovainen'. Tosin tämä termi taitaa viitata enemmän siihen kansanosaan jotka tykkäävät meuhkata asiasta myös muille. Siihen kansanosaan taas en kuulu. Minusta ne on henkilökohtaisia asioita ja sillä sipuli.

Jotenkin joskus tuntuu siltä, että ne jotka ottavat raamatun kirjaimellisesti ja valitsevat sieltä vielä ne kohdat mihin nojautuvat ja mitä vastustavat, ovat juuri niitä jotka hieman nolostuttavat myös itseäni. Semmonen tuomitseminen ja helvetillä uhkailu, se on minusta aika lapsellista. Ja se on juuri se mikä tekee kuilua muihin ihmisiin jotka eivät halua stressata vaan elää normaalisti.

Sama myös koskee anti-uskonto ihmisiä, eli en ymmärrä miksi pitää tuomita kovasti muita sitten, jos joku on idiootti niin antaa olla rauhassa vaan. Antaa meuhkata ja paasata, ei sitä ole pakko kuunnella.

 

[mgh]

Itselläni lähinnä tämä myötähäpeä johtuu siitä, että koen näillä uskovaisilla "hihhuleilla", jotka siis oikein julistavat uskoaan, olevan vaan lähinnä liian vilkas mielikuvitus. Tuskin heille kenellekään on jumala ilmestynyt edes uniinkaan. Mitään "valaistumista" tuskin on tapahtunut. Henkilö nyt vaan on päättänyt, että tällänen "kukkaiselämä", jossa iloisesti lauleskellaan kuinka suuri Herra on, ja että kuinka elämä on pyhä blaa blaa blaa, sopii hänelle. Hän nyt vaan sattuu viihtymään kirkossa, seurakunnissa ym. jossa hän samankaltaisten ihmisten kanssa voi yhdessä avautua rukoilemalla jollekin suuremmalle voimalle, joka muka voisi jotenkin elämään vaikuttaa.

Itselläni vanhemmat on niin paljon mukana seurakunnan toiminnassa, että on seurakunnissa tultu vierailtua todella paljon, jopa uskonnollisilla leireillä oon ihan vapaaehtoisesti ollut. Eikä tässä voi muuta todeta kuin, että ei kyseinen homma minulle sovi. Jotenkin minusta tuntuu vaan niin teennäiseltä kiitellä jumalaa jokapäiväisestä leivästä, samalla tavalla sitä ruokaa saa kiittelee jumalaa tai ei.

 

[Topah]

Uskovaiset saavat tosiaan joskus hieman myötähäpeän tunnetta, mutta lähinnä heidän käyttäytymisensä.

Uskosta sen verran, että jotkut uskoo esim. että vaimo, tai aviomies rakastaa. Kyse on pelkästään uskosta ja toisen sanasta. Kaikkea ei voi tieteellisesti todistaa, mutta usko ei poista mahdollisuutta asian paikkansapitävyydestä.

I think or maybe even believe that there's something divine.

Oma usko on heittelehtinyt näissä asioissa paljonkin ja kun aika jättää niin oishan hienoo jos kokis jonkinlaisen yllätyksen. Oli se sitten mitä tahansa. :thumbs:

 

[kpsk]

En aivan ymmärrä käsitettä myötähäpeä, sillä tuo kuvaus on mielestäni lähempänä sääliä. Mitä uskovaiset oikein häpeävät?

En osaa sanoa mistä johtuu ettet koe myötähäpeää muita ihmisryhmiä kohtaan. Minulla on näitä myötähäpeän tuntemuksia myös joitakin kielitieteilijöitä kohtaan, jotka ovat uhranneet suuren osan elämäänsä jonkin sukupuuttoon kuolevan kielen säilyttämiseksi. Ehkä uskonto jo itsessään aiheuttaa sinulle jonkinlaista myötähäpeää?

 

[jpr]

heh sama tanhu pyörii aina uskon asioissa,väittely ja oma mielipide jokaisella..
mä henkilökohtaisesti kunnioitan jokaista uskovaa joka uskaltaa todistaa jeesuksesta,ja toivon saavani siihen jonain päivänä rohkeuden itsekkin,ilman että turvaudun tähän sikaniska bodari haarniskaan.
ja kuinka moni on ollut jeesuksen kieltäjä ja uskovien mollaaja henkeen ja vereen,ennenkuin on tullut uskoon.
uskon tielläkin on monenlaista kompuroijaa,niinkuin muillakin teillä.
ei uskon asioita osaa ymmärtää,ennenkuin on kokenut sen konkreettisesti itse.

 

[MKM]

Onpa jälleen korkealentoinen uskontokeskustelu . Aikuiset nimimerkit Pakkotoisto-nimisellä bodaussivustolla Suomessa vuonna 2006 väittävät tietävänsä varmuudella vastauksia ihmiskunnan miljardeja jäseniä vuosituhansia askarruttaneisiin suurimpiin kysymyksiin - ilmeisen faktuaalisin perustein sen, ettei Jumalaa/Jumalia ole olemassa. :lol2:

 

[Topah]

Onpa jälleen korkealentoinen uskontokeskustelu . Aikuiset nimimerkit Pakkotoisto-nimisellä bodaussivustolla Suomessa vuonna 2006 väittävät tietävänsä varmuudella vastauksia ihmiskunnan miljardeja jäseniä vuosituhansia askarruttaneisiin suurimpiin kysymyksiin - ilmeisen faktuaalisin perustein sen, ettei Jumalaa/Jumalia ole olemassa. :lol2:

Mutta kun jokaisella ihmisellä on vain se oma totuus, eli mieli. Ei ole mahdollista ajatella kenenkään toisen aivoilla. Ei ole olemassa kollektiivista totuutta, paitsi silloin kun sanotaan seurassa tyhmyyden tiivistyvän.

 

[NoPain]

Onpa jälleen korkealentoinen uskontokeskustelu . Aikuiset nimimerkit Pakkotoisto-nimisellä bodaussivustolla Suomessa vuonna 2006 väittävät tietävänsä varmuudella vastauksia ihmiskunnan miljardeja jäseniä vuosituhansia askarruttaneisiin suurimpiin kysymyksiin - ilmeisen faktuaalisin perustein sen, ettei Jumalaa/Jumalia ole olemassa. :lol2:

Minä uskon Jumalaan heti, kun joku (aikuinen tai lapsi, nimimerkillä tai ilman) läväyttää tiskiin faktuaaliset todisteet Jumalan olemassaolosta.

Edit : :lol2:

 

[lej]

Myötähäpeä uskovaisten kohdalla on vain merkki siitä, että on itse terve.

 

[MKM]

Mutta kun jokaisella ihmisellä on vain se oma totuus, eli mieli. Ei ole mahdollista ajatella kenenkään toisen aivoilla. Ei ole olemassa kollektiivista totuutta, paitsi silloin kun sanotaan seurassa tyhmyyden tiivistyvän.

Hmmm...filosofioida voi niin monin tavoin. Hulluilla on omia totuutena pitämiään, sitten tietosanakirjoissa kerrotaan Ruotsin pääkaupungin olevan Tukholma, jota joku kai sitten voisi pitää kollektiivisesti sovittuna totuutena...ööö..., nyt punainen lanka katosi, mistähän me nyt tässä kohtaa keskustelimmekaan ...

Minä uskon Jumalaan heti, kun joku (aikuinen tai lapsi, nimimerkillä tai ilman) läväyttää tiskiin faktuaaliset todisteet Jumalan olemassaolosta.

Älä jää pidättämään hengitystäsi. En usko, että sinun elinikänäsi saadaan vedenpitäviä todisteita puoleen tahi toiseen. Siksi kai puhutaankin uskonasioista. Nämä keskustelut ovat niinkuin pikkulasten väittelyitä makuasioista. Jos joku väittää kivenkovaan, että Jumala/Jumalia on olemassa tai ei ole, niin epäile kaikkitietävyyspersoonallisuushäiriötä, yksisilmäisyyttä, epätieteellisyyttä tms.

 

[kpsk]

Takaisin raiteille; Mitä on myötähäpeä tässä yhteydessä?

 

[Raven]

uskovaiset ovat kyllä täysin harmittomia ja heidän kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä.

Tästä en ole samaa mieltä, varsinkaan tuosta ensimmäisestä kohdasta.
Vai tunnetko kaikki uskovaiset... ympäri maailmaa?

 

[Tomppa85]

Myötähäpeä uskovaisten kohdalla on vain merkki siitä, että on itse terve.

Niin, mikä on loppujenlopuksi terveen ihmisen merkki ja vähimmäisvaatimus?

Minä tunnen myötähäpeää aika monta erilaista ilmiötä kohtaan. En kykene edes katsomaan Idolsia kun kuolisin myötähäpeään.

Olen sittemmin pohtinut tätä myötähäpeä-tunnetta ja tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että tunteen herättänyt tilanne tai ilmiö on itseä jotenkin lähellä. Eli en häpeä Idols-ohjelmassa niinkään kilpailijoiden, kuin itseni puolesta. "Mitä jos minä olisin tuolla?" ja vielä pahempi: "Minä haluaisin olla tuolla!"

Ei minussa juurikaan herätä tunteita jokin etäinen asia, johon minulla ei ole mitään kosketusta.

Luulen että uskovaisia ja muita itsestään eroavia ihmisiä parjaavat, halveksivat ja häpeävät ihmiset ovat ennen kaikkea kykenemättömiä käsittelemään tunteita, joita erilainen käyttäytyminen heissä herättää. Tätä vihaa ruokkii erityisesti ennakkoluulo, epävarmuus ja pelko; Kun ei ymmärrä toista, häntä varmuuden vuoksi vaikka vihaa.

Yhteiskunnallisesti katsoen uskonnottomuus on tullut erittäin lyhyen ajan sisällä uskottavaksi elämänkatsomus-vaihtoehdoksi. Käytännössä katsoen muutaman vuosikymmenen sisällä tässä yhteiskunnassa. Uskonto on meitä lähellä, halusimme tai emme, ja uskonto on osa historiaamme ja olemustamme. Selvää on ettei tällainen murros voi tapahtua ilman muutoskipuja, joihin kenties uskonnollisen toiminnan häpeäminen on puolustusreaktio.

Ja puolustusreaktiotahan ei synny, ellei ole epäilystä että oma elämänkatsomus on hyökkäyksen kohteena. Tässä tapauksessa katsoisin, että monen "ateistin" elämänkatsomus ei ole aivan loppuun asti pohdittu, jos jonkun hengellisen herätysliikkeen toiminta katsotaan uhkaksi itselle.

Ateistit ja muut ei-uskovaiset, jotka katsovat tarpeelliseksi parjata ja pelätä uskovaisia ihmisiä: Teidän luottamus elämänkatsomukseenne ei ole vahvalla pohjalla. Lukekaa asioista, tutkikaa historiaa ja muodostakaa oma maailmankuvanne. Älkää luottako pelkästään siihen, että kun "isä ja kaveritkin sanoivat...", vaan laskekaa elämänkatsomuksenne perusta vahvemmalle pohjalle: omalle järjelle. Koska loppujenlopuksi jos olette pohtimatta omaksuneet ateistisen maailmankatsomuksen, ette ole lainkaan parempia kuin ne, jotka vanhemmiltaan perivät uskonnon. Ja sitten kun olette valintanne perustellusti tehneet, on paljon helpompi hyväksyä se, että eräät muut ovat valinneet toisin.

 

[lej]

Ateistit ja muut ei-uskovaiset, jotka katsovat tarpeelliseksi parjata ja pelätä uskovaisia ihmisiä: Teidän luottamus elämänkatsomukseenne ei ole vahvalla pohjalla. Lukekaa asioista, tutkikaa historiaa ja muodostakaa oma maailmankuvanne. Älkää luottako pelkästään siihen, että kun "isä ja kaveritkin sanoivat...", vaan laskekaa elämänkatsomuksenne perusta vahvemmalle pohjalle: omalle järjelle. Koska loppujenlopuksi jos olette pohtimatta omaksuneet ateistisen maailmankatsomuksen, ette ole lainkaan parempia kuin ne, jotka vanhemmiltaan perivät uskonnon. Ja sitten kun olette valintanne perustellusti tehneet, on paljon helpompi hyväksyä se, että eräät muut ovat valinneet toisin.

Ne ateistit tai vaikkapa agnostikot, jotka ainakin itse tunnen ovat varmasti sata kertaa enemmän miettineet ja tutkineet asioita, kuin uskovaiset tai tapauskovaiset.

On aika paksu väite, että esim. ateistit perustaisivat mielipiteensä siihen mitä isä ja kaverit sanovat.

Mistä ihmeestä olet saanut koko idean, että ateistit eivät olisi valintaansa perusteellisesti tehneet. Varsinkin, koska he ovat oikesti tehneet valinnan, toisin kuin uskovaiset, joistä 99% ei missään vaiheessa elämääsnä mitään valintaa edes tee.

 

[Tupla-J]

Mistä ihmeestä olet saanut koko idean, että ateistit eivät olisi valintaansa perusteellisesti tehneet. Varsinkin, koska he ovat oikesti tehneet valinnan, toisin kuin uskovaiset, joistä 99% ei missään vaiheessa elämääsnä mitään valintaa edes tee.

Uskonkysymykset eivät IMO ole valintoja.

Mä en voi uskoa vaikka miten haluaisin.

 

[Tomppa85]

Ne ateistit tai vaikkapa agnostikot, jotka ainakin itse tunnen ovat varmasti sata kertaa enemmän miettineet ja tutkineet asioita, kuin uskovaiset tai tapauskovaiset.

On aika paksu väite, että esim. ateistit perustaisivat mielipiteensä siihen mitä isä ja kaverit sanovat.

Mistä ihmeestä olet saanut koko idean, että ateistit eivät olisi valintaansa perusteellisesti tehneet. Varsinkin, koska he ovat oikesti tehneet valinnan, toisin kuin uskovaiset, joistä 99% ei missään vaiheessa elämääsnä mitään valintaa edes tee.

Harmin paikka ettet ymmärtänyt lukemaasi. :jahas:

Tuntemistani "ateisteista" erittäin suuri osa on perinyt elämänkatsomuksen vanhemmiltaan. Ja eräät heistä patsastelevat ympäriinsä tuntien ylemmyyttä ja halveksivat kaikkia muita elämänkatsomuksia. Sitten heiltä menee huuli mutruun ja mieli mustuu kun kysyy että "miksi?" Eivät he osaa vastata sen paremmin kuin joku uskovainenkaan uskovaisesta perheestä.

Itse olen nähnyt aidan molemmat puolet ja tehnyt valintani järkeillen, ja täysin vastoin lähipiirini elämänkatsomusta. Enkä koe heitä uhkaksi, tai ketään muutakaan, joiden elämänkatsomus eroaa omastani. Ja tässä oli juuri se pointti minkä missasit: Epävarmuus synnyttää pelkoa. Ja pelko synnyttää vihaa. Vihaisimmat "ateistit" ovat silmissäni epävarmimpia.

Ja vielä: En tarkoittanut että kaikki ateistit olisivat heikoilla jäillä liikkeellä, vaan että tietyn ryhmän agressiivinen käyttäytyminen kertoo omaa tarinaansa heidän itsevarmuudestaan. Enkä hae mitään muuta takaa, kuin että näiden ihmisten pitäisi tutkia asioita hieman enemmän ja avartaa näkemystään.

Edit: Ettei jää epäselväksi, itse omaan agnostisen/ateistisen elämänkatsomuksen.

 

[Tupla-J]

Vihaisimmat "ateistit" ovat silmissäni epävarmimpia.

Tokkopa nyt sentään: en mä ainakaan usko fanaatikkojen olevan koskaan erityisen epävarmoja. Otetaanpa mikä tahansa "tuhotaan länsi, allahu akbar"-hulikaanimuslimi ja tarkastellaan tovi, niin tuskinpa havaitaan kaverilla olevan suurempaa epävarmuutta uskonsa suhteen. Sama pätenee myös kaiken sortin born again-kristittyihin ja ylipäätään kehen hyvänsä, jolla on uskostaan voimakkaat mielipiteet.

Voihan se jollekulle (kuten sulle) vaikuttaa siltä, että niiden pitää viedä se touhu äärimmilleen vakuuttaakseen itsensä, mutta samalla perusteella noin voi sanoa ihan mistä tahansa. Ei Ronniekaan oikeesti tykkää bodaamisesta, se on vaan epävarma.

Mun mielestä ihmiset, joilla on kova halu levittää omaa näkemystään, eivät todennäköisesti ole erityisen epävarmoja. Yleensä ottaen ärsyttäviä kylläkin.

 

[lej]

Harmin paikka ettet ymmärtänyt lukemaasi. :jahas:

Tuntemistani "ateisteista" erittäin suuri osa on perinyt elämänkatsomuksen vanhemmiltaan. Ja eräät heistä patsastelevat ympäriinsä tuntien ylemmyyttä ja halveksivat kaikkia muita elämänkatsomuksia. Sitten heiltä menee huuli mutruun ja mieli mustuu kun kysyy että "miksi?" Eivät he osaa vastata sen paremmin kuin joku uskovainenkaan uskovaisesta perheestä.

Itse olen nähnyt aidan molemmat puolet ja tehnyt valintani järkeillen, ja täysin vastoin lähipiirini elämänkatsomusta. Enkä koe heitä uhkaksi, tai ketään muutakaan, joiden elämänkatsomus eroaa omastani. Ja tässä oli juuri se pointti minkä missasit: Epävarmuus synnyttää pelkoa. Ja pelko synnyttää vihaa. Vihaisimmat "ateistit" ovat silmissäni epävarmimpia.

Ja vielä: En tarkoittanut että kaikki ateistit olisivat heikoilla jäillä liikkeellä, vaan että tietyn ryhmän agressiivinen käyttäytyminen kertoo omaa tarinaansa heidän itsevarmuudestaan. Enkä hae mitään muuta takaa, kuin että näiden ihmisten pitäisi tutkia asioita hieman enemmän ja avartaa näkemystään.

Edit: Ettei jää epäselväksi, itse omaan agnostisen/ateistisen elämänkatsomuksen.

Olenko mä sitten vihainen ateisti, kun vitsailin uskovaisita? Voin mä vitsailla ekonomieistakin tai vaikka ateisteista, jos se helpottaa.

Minä en ole perinyt vanhemmiltani mitään elämänkatsomusta eikä kyllä kaverinikaan, kaikki ne, jotka ovat kirkosta eronneet ovat tehneet sen järkevin perustein.

En mä vihaa muita elämäkatsomuksia. Sen vitsinkö takia niin luulit? Mä jopa mielestäni ymmärrän aika hyvin, miksi jotkut uskovat esim. Jumalaan. Ja hyväksyn se, mutta en vain pidä sitä kovin fiksuna.

 

[Tomppa85]

Tokkopa nyt sentään: en mä ainakaan usko fanaatikkojen olevan koskaan erityisen epävarmoja. Otetaanpa mikä tahansa "tuhotaan länsi, allahu akbar"-hulikaanimuslimi ja tarkastellaan tovi, niin tuskinpa havaitaan kaverilla olevan suurempaa epävarmuutta uskonsa suhteen. Sama pätenee myös kaiken sortin born again-kristittyihin ja ylipäätään kehen hyvänsä, jolla on uskostaan voimakkaat mielipiteet.

Voihan se jollekulle (kuten sulle) vaikuttaa siltä, että niiden pitää viedä se touhu äärimmilleen vakuuttaakseen itsensä, mutta samalla perusteella noin voi sanoa ihan mistä tahansa. Ei Ronniekaan oikeesti tykkää bodaamisesta, se on vaan epävarma.

Mun mielestä ihmiset, joilla on kova halu levittää omaa näkemystään, eivät todennäköisesti ole erityisen epävarmoja. Yleensä ottaen ärsyttäviä kylläkin.

Hyvä että nostit tuon esille. Sama tietysti pätee niin ateisteille kuin fundamentalisti-uskovaisillekin.

Jos otetaan kiihko-islamilainen mies, niin hänen varmuutensa asiansa oikeellisuudesta ei perustu sille, mitä hän on lukenut, vaan sille, mitä hän ei ole lukenut. Miksi kaikkein lukeneimmat ja oppineimmat ovat yleensä maltillisia? Siksikö että he ovat epävarmoja?