" Nyt jos ukraina sais kuukauden pari tuhota venäläistä infraa niin seuraavalla jenkkipressalla olisi paljon paremmat neuvotteluasetelmat."
Ei vaan päinvastoin. Sä et nyt ymmärrä ryssää ollenkaan vaan se ei voisi sopia rauhaa, jos kokee että sitä on kairattu johonkin. Se pitää tasata tai näyttää heikolta.
Osoittaa kyllä harvinaisen huonoa ihmistuntemusta, varsinkin Venäläisten tuntemusta, jos kuvittelee, että pitkän matkan ohjukset saisi Venäläiset kierähtämään selälleen, ei, reaktio tulee olemaan täysin päinvastainen. Suurelta osalta ihmisistä tunteet ovat korvanneet järjen ja logiikan käytön. Nämä tunteet eivät kuitenkaan sisällä myötätuntoa Ukrainalaisille, ainoastaan vihaa Venäläisiä kohtaan, joten ollaan ihan oikeasti valmiita uhraamaan Ukrainalaiset viimeiseen mieheen, kunhan vain Venäläistä edes pikkuisen vituttaisi...paljoakaan muuta sillä ei saada käytännössä aikaan. Hyvä analyysi aiheesta.
Pauli Hyvölä (face):
Yhdysvaltain puolustusministerin Lloyd Austinin puheet pitkänmatkan ohjuksista - ettei Ukraina saisi niitä käyttöönsä - olivat pelkää paperia. Nyt kaksi valtiota, Britannia ja Yhdysvallat, joista ensimmäinen on kaukainen saarivaltio ja toinen sijaitsee peräti Atlantin takana, ovat tarjoamassa Ukrainalle mahdollisuutta iskeä niiden lahjoittamilla ohjuksilla syvälle Venäjän maaperälle aiheuttamaan maksimaalista tuhoa.
Jokainen ohjuksia kommentoinut asiantuntija on kertonut kuin yhdestä suusta, etteivät ohjukset vaikuta sodan lopputulokseen. Se on ollut tiedossa: Ukraina, jonka väestö on kutistunut jopa alle 30-miljoonaiseksi ja joka elää ja sotii enää lännen avun varassa, ei voi voittaa kulutussodassa 143 miljoonan asukkaan Venäjää, jonka talous, asetuotanto ja armeija ovat vahvat. Lisäksi Venäjä on päättänyt voittaa sodan, jonka kustannukset se on jo maksanut eristämisen ja yli 20 000 eri pakotteen seurauksena. Myöskään sen monilukuisten liittolaisten tai omien kansalaisten tuki hallinnolle tai sodalle ei horju toisin kuin Ukrainan kohdalla.
Ohjukset tulevat vain pitkittämään sotaa ja aiheuttamaan Ukrainalle suhteellisesti ja suoraan enemmän vahinkoa kuin Ukrainasta tehdyt, käytännössä Britannian ja Yhdysvaltojen, iskut Venäjälle. Se kostaa välittömästi jokaisen sille aiheutetun vahingon.
Putin katsoi pari päivää sitten, että ohjuksissa on kyse lännen suoranaisesta sodasta Venäjää vastaan: Ukrainalla ei ole paitsi omia ohjuksia myöskään satelliitteja, joilla etsiä maalit syvältä Venäjän alueelta eikä myöskään operaattoreita eli omia sotilaita käyttämään näitä asejärjestelmiä.
Ukrainaan niin siviili- kuin sotilaskohteisiin kohdistuvien iskujen tarkoitus on romuttaa kotirintaman ja takaportaan kyky tukea sotaa. Näkökulmasta riippuen pahinta tai tehokkainta on jo tällä hetkellä henkitoreissaan olevan ja osiinsa pilkotun energiaverkon ja energiantuotannon tuhoaminen. Sähkö, kaasu ja vesi eivät virtaa Ukrainan suurkaupungeissakaan Ukrainan länsiosia myöten mikäli Venäjä katsoo asian niin vaativan. Enemmän ja vähemmän asuinkelvottomilta alueilta lähtee pakolaisaalto, jonka osia työntyy lopuksi rajan yli länteen entisten miljoonien pakolaisten lisäksi. Myös logistiikkaketju on Venäjän kohteena, ajankohtaisesti Pokrovsk yhtenä.
Rintamalla koettujen menetysten lisäksi tuo kaikki tulee päättämään sodan Ukrainan tappioksi. Se on sitä syvempi mitä enemmän Venäjä kokee vahinkoa ja nöyryytyksiä. Ukrainan lähitulevaisuuden sanelee länsi, mutta tulevan aseman valtioiden joukossa sanelee Venäjä.
Yllättäen mikä tahansa Ukrainan tuleva tappioasema sopii Britannialle ja Yhdysvalloille, sillä Venäjä tulee riisumaan Ukrainan - millainen se silloin lieneekin - aseista niin, ettei sitä uhata lännen toimesta ainakaan Ukrainan kautta. Tällöin Ukraina on menettänyt lännen kannalta merkityksensä olipa se itsenäinen mutta liittoutumaton valtio tai ääritapauksessa yksi Venäjän tasavalloista. Tai mitä tahansa siltä väliltä, esimerkiksi osiinsa pilkottu tynkä-Ukraina.
Niinpä lännen on omalta kannaltaan täysin mielekästä käyttää ja kuluttaa Ukraina hamaan loppuunsa kunhan vain Venäjälle saadaan aiheutettua mahdollisimman suurta vahinkoa. Aselevon laskeuduttua Britannia ja Yhdysvallat vetäytyvät taakse ja jättävät tavan mukaan jälkeensä vain savuavia raunioita. Ne eivät mielestään katso olevansa taloudellisessa ja moraalisessa vastuussa proxy- eli sijaissotansa seurauksista Ukrainalle, vaan vaativat suureen ääneen, että Venäjän yksin on kannettava lännen Ukrainan välityksellä ja Ukrainan maaperältä käymän sodan kaikki seuraukset.
Ukrainalla on lännelle (ja sen aseteollisuudelle) pelkää välinearvoa kuten niin monilla valtioilla tätä ennen. Täällä kyllä puhutaan, että Ukraina kävisi vain omaa sotaansa, jota länsi avuliaasti tukee. Ukrainalaisilla on tietenkin joku määrä kansallishenkeä ja maanpuolustustahoa omastakin takaa, mutta ne ovat osin sotapropagandan luomuksia ja muiden käytössä sodan työkaluina.
Rauhasta ei puhu tosissaan yksikään hallitus. Venäjälle ei ole nykyisestä lännestä tarjolla luotettavaa sopimuskumppania eikä Ukrainalle silloin sellaisia takuumiehiä, jotka moneen kertaan petetty Venäjä hyväksyisi. Kaikki ratkaistaan asein. Länsi voi vaikuttaa Ukrainan tulevaan asemaan vain sikäli kuin voi uhata Venäjää aseellisesti. Kaikki mahdolliset taloudelliset ja poliittiset keinot on jo käytetty.
Miksi Zelenskyin hallinto vaatii ohjuksia käyttöönsä ja suostuu ajamaan maansa suorastaan perikatoon? Vastaus voi olla edellä: maansa mutta ei kansansa. Ukrainahan ei ole Zelenskyin ainakaan ainoa kotimaa ja henkinen kotinsa kuten ei myöskään vähän tunnetusti Ukrainan pääministerin tai hiljan erotetun puolustusministerin. Noiden kolmen keskeisimmän henkilön viiteryhmä ja lojaliteetin kohde löytyy eräästä toisesta sotaa käyvästä maasta, jota sitäkin USA ja koko länsiblokki tukee kaikin keinoin. Tämäkin on asia, jota meillä ei tunneta tai katsota voitavan mainita edes sille kuuluvan poliittisen ulottuvuuden yhteydessä.
Zelenskyi joukkioineen ei myöskään jää Ukrainaan vastaamaan mistään sodan seurauksista, vaan hän jatkaa Yhdysvaltain käsinukkena minne hän päätyykin.