Noihin aikaisempiin keskusteluihin viitaten: Eikös se ole ihan tieteellisesti jo todistettukin, että maailmankaikkeus ei ole ääretön vaan jossain tulee vastaan "seinä". Se kuitenkin laajenee kokoajan joten lievästi sanottuna "suuri" se kuitenkin on. :D
Ongelma on siinä, että meidän aivomme eivät pysty ajattelemaan neliulotteisesti, "näkemään" maailmankaikkeuden neliulotteista aika-avaruutta. Siksi nämä
ilmapallojutut, seinä ym. ovat vain vertauksia, kolmiulotteisia analogioita. Ilmapallovertauksessa (seinä) ei pidä kiinnittää huomiota siihen, mihin ilmapallo laajenee, tai missä on se pallon reuna, niillä kysymyksillä kun ei ole siinä todellisessa neliulotteisuudessa mitään mieltä eikä
merkitystä. Ethän kysy kolmiulotteisen pallon tapauksessakaan, missän on sen pallon pinnan (ei siis itse pallon) keskipiste!
Ilmapallovertauksen ydin on siinä, että jokainen piste pallon pinnalla on yhtä lailla "keskellä", samanveroinen, ja että kaikki pisteet loittonevat toisistaan pallon paisuessa, samalla lailla kuin Hubblen laki näyttää todellisen neliulotteisen maailmankaikkeuden paisuvan.
Maailmankaikkeus voi myös olla "pallonmuotoinen" siinä mielessä, että samoin kuin pallon pinnalla suoraan matkaa tekevä muurahainen palaa lopulta takaisin lähtökohtaansa, "pallonmuotoisessa" maailmankaikkeudessa yli valon nopeudella (mikä tietysti on mahdotonta)
suoraan liikkuva palaisi periaatteessa takaisin lähtökohtaansa.
Ei siis ole mitään rajaa tai seinää, jota saavuttaa tai jonka ulkopuolella seistä.
Jos niin haluat ajatella, niin se pallon "pinta" on raja ajassa, ei
paikassa, ja pallon keskipiste on ajan nollakohta. Pallon "pinta"
liikkuu ajassa eteenpäin; avaruus laajenee. Mutta mielikuvaa
todellisesta maailmankaikkeudesta ei voi luoda, koska emme voi ajatella
neliulotteisia "esineitä". Vain matematiikka pystyy niitä käsittelemään,
sangen helposti vieläpä, en tosin itse siitä mitään ymmärrä, mutta ilman matematiikkaa täytyy vain tyytyä
erilaisiin vertauskuviin, kuten tuohon palloon tai seinään.