Suhteellisuusteorian populääriesityksissä sanotaan valitettavan usein, että mikään ei voi kulkea valoa nopeammin. Valonnopeuden ylittämiseen ei itse asiassa tarvita edes laboratoriota, se onnistuu hyvin kotioloissakin heilauttamalla sormea kynttilän edessä. Sormen varjo pyyhältää vaikkapa Kuun pinnan yli valoa nopeammin. Fiinimpiä tapoja ovat esimerkiksi kvanttifysikaalinen tunneloituminen tai valopulssin ryhmänopeus sopivassa väliaineessa, johon kysyjäkin viittaa. Einstein kieltää ankarasti vain informaation siirtymisen valoa nopeammin, ja mikään näistä keinoista ei siirrä informaatiota paikasta toiseen ylivalonnopeudella. Niillä ei siten voi edes periaatteessa lähettää viestiä mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolelta.
Onko sitten mitään tapaa saada viesti ulos mustan aukon sisältä? Kysymys huolestuttaa pahasti tutkijoita, koska informaation ei pitäisi voida kadota lopullisesti maailmankaikkeudestamme, ei edes mustaan aukkoon. Palaahan ainekin takaisin: jos hyppään mustaan aukkoon, jokaikinen läskigrammani ilmestyy aikanaan takaisin kosmokseen Hawkingin säteilynä. Mutta säteilyn elektroneilta ja positroneilta tuskin kannattaa kysellä, mitä minulle kuuluu. Vai kannattaako sittenkin? "Ei!", sanoo Stephen Hawking. "Kenties...", sanoo Roger Penrose, mies joka opetti Hawkingille mitä mustat aukot ovat.