Työttömät jotka eivät haluaisi olla työttömiä?

[hoyhenen_kevyt]

No mummoni ei tommoista osaa käyttää. Läppämallin Dorokin aiheuttaa jo sydämentykytyksiä.

 

[carcayu]

Thredissä on hehkutettu paljon työelämän kovia arvoja. Rahaa pitää ansaita, ihmisen pitää pärjätä työmarkkinoilla jne... Itse vierastan dog-eat-dog meininkiä peruskansalaisen arjessa. Nyky-yhteiskunta repeää vauhdilla kahteen kerrokseen. On menestyjät, jotka pärjäävät pelissä ja nauttivat siitä. Sitten on toinen puoli, joka ei pärjää ja tippuu pois. Nähdäkseni vika ei ole pullamössösukupolvessa vaan siinä, että touhu alkaa mennä liian epäinhimilliseksi. Pari artikkelia, jotka kuvastavat paradoksaalista ongelmaa yhteiskunnan näkövinkkelistä: 1 2
Yksilö ei tietenkään voi vaikuttaa vallitseviin oloihin. Yksilö voi kuitenkin vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tämän takia olen pyrkinyt tuomaan esiin yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Tilastokeskuksen artikkeli valottaa hyvin sitä, mikä vaikutus työttömyydellä on ihmisen hyvinvointiin. Väitän että ongelmat eivät johdu niinkään palkan puutteesta vaan elämän tarkoituksettomuudesta. Yksilön vastuulla on rakentaa elämäänsä tarkoitusta nautti hän palkkaa tai ei. Yhteiskunnan tulisi pyrkiä siihen, että yksilö voi kykyjensä mukaan osallistua työelämään rikkomatta itseään.

 

[Bulkviikinki]

Mulle tarjottiin Kiinteistönhuoltajan hommaa, ni aion ottaa sen vaikka kiinteistönhuoltajilla on huono palkka, mutta ei se työkään oo raskasta henkisesti tai fyysisesti lunkkia hommaa... yks kaveri epäili etten mä viihdy kauaa niis hommis ku ei oo mitään haastetta... Jaksanpahan töitten jälkeen aina mennä salille.

 

[mountainer]

^^ Carcauylta hyvin sanottu. Nimenomaan elämän tarkoituksettomuus on se juttu. Sieltä ne ongelmat kumpuavat perimmiltään.
Tuosta yhteiskunnan repeämisestä kahteen kerrokseen en ihan tiedä. Jotenkin tuntuu että taitaa olla osittain vähän niitä "virallisia totuuksia", joita toistellaan mantrana. Noh, mielipidekysymys.

 

[pååtta]

Thredissä on hehkutettu paljon työelämän kovia arvoja. Rahaa pitää ansaita, ihmisen pitää pärjätä työmarkkinoilla jne... Itse vierastan dog-eat-dog meininkiä peruskansalaisen arjessa. Nyky-yhteiskunta repeää vauhdilla kahteen kerrokseen. On menestyjät, jotka pärjäävät pelissä ja nauttivat siitä. Sitten on toinen puoli, joka ei pärjää ja tippuu pois. Nähdäkseni vika ei ole pullamössösukupolvessa vaan siinä, että touhu alkaa mennä liian epäinhimilliseksi. Pari artikkelia, jotka kuvastavat paradoksaalista ongelmaa yhteiskunnan näkövinkkelistä: 1 2
Yksilö ei tietenkään voi vaikuttaa vallitseviin oloihin. Yksilö voi kuitenkin vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tämän takia olen pyrkinyt tuomaan esiin yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Tilastokeskuksen artikkeli valottaa hyvin sitä, mikä vaikutus työttömyydellä on ihmisen hyvinvointiin. Väitän että ongelmat eivät johdu niinkään palkan puutteesta vaan elämän tarkoituksettomuudesta. Yksilön vastuulla on rakentaa elämäänsä tarkoitusta nautti hän palkkaa tai ei. Yhteiskunnan tulisi pyrkiä siihen, että yksilö voi kykyjensä mukaan osallistua työelämään rikkomatta itseään.

Itse en ole 80-luvulla ollut töissä, mutta vanhempien työntekijöiden puheissa 70-80-luvulla oli työelämä huomattavasti rennompaa. Kaikenlaisia hanttihommia oli olemassa huomattavasti enemmän ja kaikki vähän tyhmemmätkin pystyivät työllistymään ja elättämään itsensä. Mielestäni pitäisi saada aikaan jotenkin muutos, missä työpaikka on oikeus, joka jokaisella on. Tämän seurauksena korkeammasta kokonaiskysynnästä hyötyisi rikkaat ja köyhät yhtälailla.

 

[Zimpanssi]

Thredissä on hehkutettu paljon työelämän kovia arvoja. Rahaa pitää ansaita, ihmisen pitää pärjätä työmarkkinoilla jne... Itse vierastan dog-eat-dog meininkiä peruskansalaisen arjessa. Nyky-yhteiskunta repeää vauhdilla kahteen kerrokseen. On menestyjät, jotka pärjäävät pelissä ja nauttivat siitä. Sitten on toinen puoli, joka ei pärjää ja tippuu pois. Nähdäkseni vika ei ole pullamössösukupolvessa vaan siinä, että touhu alkaa mennä liian epäinhimilliseksi. Pari artikkelia, jotka kuvastavat paradoksaalista ongelmaa yhteiskunnan näkövinkkelistä: 1 2
Yksilö ei tietenkään voi vaikuttaa vallitseviin oloihin. Yksilö voi kuitenkin vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tämän takia olen pyrkinyt tuomaan esiin yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Tilastokeskuksen artikkeli valottaa hyvin sitä, mikä vaikutus työttömyydellä on ihmisen hyvinvointiin. Väitän että ongelmat eivät johdu niinkään palkan puutteesta vaan elämän tarkoituksettomuudesta. Yksilön vastuulla on rakentaa elämäänsä tarkoitusta nautti hän palkkaa tai ei. Yhteiskunnan tulisi pyrkiä siihen, että yksilö voi kykyjensä mukaan osallistua työelämään rikkomatta itseään.

Erinomainen kirjoitus.

Lisäisin vielä, että sitä "menestyjien" osaa kansasta myös kuormitetaan tässä systeemissä joskus ihan kohtuuttomasti. Sitä elämän mielekkyyttä alkaa miettimään, kun palkasta leikataan veroina, eläkemaksuina yms yli40% ja tänäänkin torstaina lähden nyt ennen klo7 liikkeelle ja palaan pe-la yöllä kotiin joskus klo2. Tiedän olevani siinä kovapalkkaisten kategoriassa, mutta siihen ei millään tavalla suhteuteta sitä työmäärää, jonka joutuu tekemään palkan eteen. Kahdeksasta neljään malli kun ei päde enää oikeastaan missään vaativassa työssä nykyaikana.

Kahden pienen lapsen isänä vaimokin noutuu venymään hurjasti, jotta tämä oravanpyörä pyörisi meidän perheemme osalta.

 

[carcayu]

Kahden pienen lapsen isänä vaimokin noutuu venymään hurjasti, jotta tämä oravanpyörä pyörisi meidän perheemme osalta.

Erittäin hyvä pointti. Tuttavani työskenteli asiantuntijatehtävissä. Sitten hän sai pari lasta ja pyrki pitämään työpäivän 8 tunnissa, että ehtii hoitamaan lapsiaan. Seuraavalla YT-kierroksella tuli potkut ja irtosanomisen hoitanut esimies totesi: "No nyt sulla on aikaa perheelle." Viesti on aika selkeä. Maailma eroaa paljon virallisesta totuudesta. Virallisesti ihannoidaan maailmaa missä nainen ja mies hoitavat perheen ja urat tasapuolisesti. Naistenlehdissä menestyjät kertovat miten uran ja perheen voi helposti yhdistää. Tämä on nähdäkseni silkkaa hevonkukkua. Kaksi ura-ammatissa työskentelevää ihmistä ei sovi samaan perheeseen. Jos noista hommista meinaa leipänsä repiä ja samalla perustaa perheen niin rinnalle pitää löytää joku, joka on valmis kantamaan päävastuun perheen pyörityksestä. Jos taas nainen heittäytyy kotirouvaksi niin sitten on työttömän pummin leima otsassa, kun palkka ei juokse.

 

[pååtta]

Erittäin hyvä pointti. Tuttavani työskenteli asiantuntijatehtävissä. Sitten hän sai pari lasta ja pyrki pitämään työpäivän 8 tunnissa, että ehtii hoitamaan lapsiaan. Seuraavalla YT-kierroksella tuli potkut ja irtosanomisen hoitanut esimies totesi: "No nyt sulla on aikaa perheelle." Viesti on aika selkeä. Maailma eroaa paljon virallisesta totuudesta. Virallisesti ihannoidaan maailmaa missä nainen ja mies hoitavat perheen ja urat tasapuolisesti. Naistenlehdissä menestyjät kertovat miten uran ja perheen voi helposti yhdistää. Tämä on nähdäkseni silkkaa hevonkukkua. Kaksi ura-ammatissa työskentelevää ihmistä ei sovi samaan perheeseen. Jos noista hommista meinaa leipänsä repiä ja samalla perustaa perheen niin rinnalle pitää löytää joku, joka on valmis kantamaan päävastuun perheen pyörityksestä. Jos taas nainen heittäytyy kotirouvaksi niin sitten on työttömän pummin leima otsassa, kun palkka ei juokse.

Tuossa vaiheessa olisi saattanut olla lähellä ettei kävisi ko. esimiehen päälle raivonpuuskassa ja takoisi kyseistä jantteria sairaalakuntoon. Mitään järkeähän siinä ei olisi, mutta vittu oikeesti mikä apina.

 

[carcayu]

Tuossa vaiheessa olisi saattanut olla lähellä ettei kävisi ko. esimiehen päälle raivonpuuskassa ja takoisi kyseistä jantteria sairaalakuntoon. Mitään järkeähän siinä ei olisi, mutta vittu oikeesti mikä apina.

Kaveri on kyllä harvinaisen hyvin kartalla sen suhteen missä mennään. Hän arvasi aika hyvin mitä tuleman pitää ja teki valintansa tietoisesti priorisoiden sitä, minkä kokee elämässä tärkeäksi. Mies valitsee itse mitä tekee ja kantaa seuraukset nurkumatta.

 

[Sft]

Elämä on valintoja täynnä, eikös se näin mene.

 

[pååtta]

Kaveri on kyllä harvinaisen hyvin kartalla sen suhteen missä mennään. Hän arvasi aika hyvin mitä tuleman pitää ja teki valintansa tietoisesti priorisoiden sitä, minkä kokee elämässä tärkeäksi. Mies valitsee itse mitä tekee ja kantaa seuraukset nurkumatta.

Eihän yksilöllä hirveästi mahdollisuuksia ole vaikuttaa. Hiekkaahan tässä vain ollaan historian rattaissa. Itse vain sitä haluaisi ajatella, että talous olisi ihmistä varten eikä toisinpäin.

 

[Zimpanssi]

Naistenlehdissä menestyjät kertovat miten uran ja perheen voi helposti yhdistää. Tämä on nähdäkseni silkkaa hevonkukkua. Kaksi ura-ammatissa työskentelevää ihmistä ei sovi samaan perheeseen. Jos noista hommista meinaa leipänsä repiä ja samalla perustaa perheen niin rinnalle pitää löytää joku, joka on valmis kantamaan päävastuun perheen pyörityksestä. Jos taas nainen heittäytyy kotirouvaksi niin sitten on työttömän pummin leima otsassa, kun palkka ei juokse.

Tuo on täysin totta. Yhdistäminen ei onnistu, vaikka ehkä jokin erikoistapaus saattaa jostain löytyäkin. Yleensä todelliset häviäjät ovat valitettavasti ne lapset. Vanhemmat väsyvät, stressaantuvat ja lopulta eroavat. Tällainen väsymysero on aika yleistä.

En todellakaan ymmärrä miksi perheverotusta ei voida ottaa käyttöön Suomessa. Esimerkiksi lapsen ollessa alle5 vuotta voisi perhe valita mallin, jossa perheen tulot lasketaan yhteen ja ne jaetaan vanhemmille puoliksi ja verot maksetaan sitten palkoista tämän mukaan. Antaisi vähän pelivaraa, nostaisi kotiin jäävän eläkettä ja ehkäpä omalta osaltaan helpottaisi sitä stressiä.

 

[carcayu]

En todellakaan ymmärrä miksi perheverotusta ei voida ottaa käyttöön Suomessa. Esimerkiksi lapsen ollessa alle5 vuotta voisi perhe valita mallin, jossa perheen tulot lasketaan yhteen ja ne jaetaan vanhemmille puoliksi ja verot maksetaan sitten palkoista tämän mukaan. Antaisi vähän pelivaraa, nostaisi kotiin jäävän eläkettä ja ehkäpä omalta osaltaan helpottaisi sitä stressiä.

Näin juuri. Alkaa mennä jo ohi aiheesta, mutta minusta Saksan systeemi kuulostaa hyvältä. Perheverotus, toinen vanhempi harvemmin kokopäivätyössä, mutta osallistumista lasten päivähoitoon ja koulunkäyntiin odotetaan. Myös talouslukujen valossa Saksalla pyyhkii pirun hyvin, joten perhekeskeisempi lähestymistapa tuskin Suomeakaan konkurssiin ajaisi.

 

[hoyhenen_kevyt]

Ei vaan tärkeintä Suomessa on, että perjantaina synnyttänyt äiti on maanantaina täydessä iskussa töissä :jahas: Kotona oleminen maksaa liikaa ja kotiäidit syrjäytyy.

 

[Vensku123]

Ei vaan tärkeintä Suomessa on, että perjantaina synnyttänyt äiti on maanantaina täydessä iskussa töissä :jahas: Kotona oleminen maksaa liikaa ja kotiäidit syrjäytyy.

Mihis tää väite perustuu? Mun käsittääkseni Suomessa tuetaan aikamoisen hyvin lastenkotihoitoa, jopa niinkin hyvin että useilla ihmisillä se järkevä ratkaisu rahallisesti on olla 3v kotona lasten kanssa. Vähän lisää tukia niin noilla lapsukaisillahan voisi jo tienata mukavasti :D

 

[hoyhenen_kevyt]

Mihis tää väite perustuu? Mun käsittääkseni Suomessa tuetaan aikamoisen hyvin lastenkotihoitoa, jopa niinkin hyvin että useilla ihmisillä se järkevä ratkaisu rahallisesti on olla 3v kotona lasten kanssa.

Onhan näistä ollut otsikoita silloin tällöin. Tässä yksi Katainen haluaa kotiäidit töihin - Työelämä - Politiikka - Helsingin Sanomat

 

[Vensku123]

Onhan näistä ollut otsikoita silloin tällöin. Tässä yksi Katainen haluaa kotiäidit töihin - Työelämä - Politiikka - Helsingin Sanomat

Jeps, tajusin vähän väärin ton sun ekan postauksen ;)
On tossa kyl Kataisella pointtiakin, esimerkiksi mun emäntä on viimeisen 8v ajalla ollut töissä alle vuoden lapsien takia, tähän kun paukauttaisi taas mukulan tulemaan niin aika vähän olisi työkokemusta 11v ajalle, ja täähän tekee siinä vaiheessa ongelman jos ollaan jossain "taito" alalla töissä, osaaminen ei varmasti ole enää tuollaisen jakson jälkeen millään mittarilla mitattuna hyvää.

 

[Ultimecia]

Minä olen kohdannut aika paljon sitä, että katsotaan vähän nenänvartta pitkin jos on kauemmin kuin sen vuoden poissa lasten takia. Jokaisen perheen valintahan se on, ja vanhemmista kiinni millainen arki yleensä heille parhaiten sopii. Tuota osa-aikatyön vaikeutta ihmettelen kyllä ihan yleisestikin, kyllä mä ainakin koin sen jotenkin "tuottavammaksi" että tein 60 % työviikkoa ja opiskelin loput kuin jos olisin jäänyt jollekin opintovapaalle.

 

[carcayu]

Minä olen kohdannut aika paljon sitä, että katsotaan vähän nenänvartta pitkin jos on kauemmin kuin sen vuoden poissa lasten takia. Jokaisen perheen valintahan se on, ja vanhemmista kiinni millainen arki yleensä heille parhaiten sopii. Tuota osa-aikatyön vaikeutta ihmettelen kyllä ihan yleisestikin, kyllä mä ainakin koin sen jotenkin "tuottavammaksi" että tein 60 % työviikkoa ja opiskelin loput kuin jos olisin jäänyt jollekin opintovapaalle.

Tämä on tosiaan kummallista. Kaverin vaimo on ollut kotona kohta kymmenen vuotta. Tuntui jotenkin siltä, että Suomessa ratkaisua joutui selittelemään kovasti ja häpeilemään työttömyyttään. Nyt kun perhe muutti Saksaan niin ne onkin yllättäen ihan normiperhe. Siellä kuulemma kohotellaan kulmia jos kuullaan, että pienen lapsen äiti käy kokopäivätöissä. Perheeltä kuitenkin odotetaan osallistumista päiväkodin toimintaan, joten naisella riittää aika paljonkin puuhaa "pakollisissa" talkoissa. Touhuaminen myös ehkäisee tehokkasti syrjäytymistä.

Olen muuten itse jäämässä opintovapaalle, koska koen, että ratkaisu tuottaa elämääni enemmän mielekkyyttä, kuin töissäkäynti. Moni on tätäkin ihmetellyt, koska töissäkäynti tuottaa enemmän euroja mun tilille. Yhteiskunnan kannalta uskon, että uranvaihto on kannattava ratkaisu, koska näen itseni kontribuoimassa tehokkaammin minulle sopivammassa roolissa. Talouden kannalta kysymys on kimurantti. Nykyhommissa tuotan vientiä. Uusissa hommissa en tuota vientiä vaan tulen nauttimaan palkkaa, joka maksetaan verorahoilla. Ansaitsenko tällöin itse elantoni? Jos olisin työtön niin vähemmän verorahoja kiertäisi minun kauttani, mikäli vain pitäisin itseni terveenä. Työttömänä olisin siis halvempi yhteiskunnalle! Ainoa ihminen, jonka tiedän ansaitsevan ihan itse elantonsa Suomessa on Lasse Nordlund. Kaveri ei osallistu talouteen mitenkään.

 

[Vensku123]

Olen muuten itse jäämässä opintovapaalle, koska koen, että ratkaisu tuottaa elämääni enemmän mielekkyyttä, kuin töissäkäynti. Moni on tätäkin ihmetellyt, koska töissäkäynti tuottaa enemmän euroja mun tilille. Yhteiskunnan kannalta uskon, että uranvaihto on kannattava ratkaisu..

Jep, tää on jännä piirre, mulla on itsellä sellainen tilanne että pidän silmät auki jatkuvasti ja luultavasti vaihdan alaa erittäin hyvin palkatusta -> huonommin palkattuun olen tästä maininnut aikamonille kavereille ja vanhemmille joka jumalan kerta saa perustella 30min miksi ihmeessä tekisin noin.. Mun perusteluina on yksinkertaisesti se että 70 000 ei ole sen arvoista että miettii työasioita kotona ja stressaa niin maan perkeleesti, enkä tosiaan tarvitse noin isoa palkaa pittäkseni yllä riittävän elintason.. Hemmetin harva tota tuntuu ymmärtävän. Joku liukuhihnaduuni tai vastaava kuulostaa mun tilanteessa ihan mahtavalta, kellokortin kun leimaa ni se on aina moro.