Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

[bicepking9000]

Saan oikeasti näppylöitä näistä. :face:
Sopiiko kysäistä mitä hommia hauiskunkku tekee?

Älä hyvä mies näppylöitä ota! IMO oli ihan fiksujakin juttuja tuossa kirjassa. Ja ei ole minun kirjoittama/minun yrityksen markkinoima boostaa-elämääsi kirja, joten en myöskään saa taloudellista hyötyä tuota kirjaa suosittelemalla. Hauiskuningas toimii ohjelmistoyrityksessä tuoteasiantuntijana. Eli myyntiä, markkinointia, koulutusta ja aspaa jonkun verran.

 

[Janne]

Minä oon se kymmenes.

No ei sentäs. Noiden vinkkien toimivuus riippuu aika pitkälti siitä minkä tyyppistä paikkaa on hakemassa. Asiakaspalvelutehtävissä on varmasti hyötyä siitä jos pystyy hymyilemään yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia. Asiantuntijatehtävissä saatetaan palkata ennemmin se sosiaalisesti kuollut jurpo joka ei keksisi vitsiä edes viikon varoitusajalla, kunhan pätevyys omiin hommiin on kova. Mun vinkkini työnhakuun on se, että älä ikinä usko mitään yleispäteviä työnhakuvinkkejä jotka toimisivat aina ja kaikkiin mahdollisiin tehtäviiin. Ihan esimerkkinä tuo esimies/asiantuntija -vastakkainasettelu. Vaaditaan melko lailla erilaista lähestymistä koko hommaan riippuen siitä kumpaan pestiin on itseään tyrkyttämässä.

Jos osaa hommansa yhtä hyvin kun epäsosiaalinen urpo niin jätätkö sitten palkkaamatta sen hauskemman juttumiehen?

 

[Leelucky]

Hyviä vinkkejä bicepking9000:lla tuon itsetunto asian osalta. Täällä kanssa kolmikymppinen työtön ingenjööri. Valmistuttu ollaan 2010 alalta, jolla piti olla valmistumisen aikaan hirmuinen "boomi" päällänsä. Terveyspuolen teknologia kyseessä. Alan vienti ja kotimaiset tarpeet kasvavat kyllä kokoajan, mutta toistaiseksi yritykset ovat aika pieniä ja henkilöstöä vähän. Valmistumisen jälkeen tein vähän lisäopintoja ja vajaan vuoden mittaisen pestin teknisessä myynnissä. Nyt vuodenvaihteessa paukahti vuosi täyteen virallista työttömänä olona. Mulla oli ikävuodet 16v-27v aikamoinen putki päällä rekrytointien suhteen, käytännössä sain jokaikisen paikan, missä pääsin haastatteluihin saakka.

Viime vuoden puolella kävin useammassa haastattelussa, osassa työnkuva ja palkkaus aivan toista kuin puhelimessa avoimesta tehtävästä lisätietoja hankkiessa kerrottiin. Esim. myynti-insinöörin tehtävä olikin puhelinmyyntiä ja palkka 1600e/kk, koulutusvaatimuksena insinööri tai DI. Onnistuneen haastattelun jälkeen joutui itse ilmoittamaan, että katselee vielä jotain muita mahdollisuuksia.

Pariin koulutusta vastaavaan "unelmapaikkaan" pääsin viimeiseen haastatteluun saakka ja jäin lopulta toiseksi rekryssa.

Ihan toimettomaksi en oo silti jäänyt vaan oon avitellut ajankuluksi useampaakin taloaan remointoivaa tuttavaa eri remonttitöissä. Palkkaa en ole saanut mutta oon oppinut tekemään asioita, joita en ennen oo osannut tehdä ja joita olen pitkään jo halunnut oppia.

Jos yrittää jotain positiivista löytää työttömyysajasta niin kyllä se minusta on loistava mahdollisuus itsetutkiskeluun ja "kirjaoppimiseen". En ole ikinä lukenut näin paljon tietokirjallisuutta kuin nyt työttömänä ollessani ja toivon sen näkyvän niin, että kun pääsen taas työelämään ei tarvitse hapuilla ja haihatella siinä, miten haluaisi sen oman työuran kehittyvän tulevaisuudessa. Tietää ainakin jotain suuntaviivoja mitä haluaa ja mitä ei.

Työllistyäkseni oon pitänyt positiivista "meteliä" työttömyydestäni mm. sosiaalisessa mediassa. Tein myös ammatilliset kotisivut itselleni, joita on aina sopivan paikan tullen ollut helppo jakaa netissä. Töitä on tullut kyseltyä myös aika spontaaneissakin tilanteissa. Viimeksi salin pikkujouluissa kun sivukorvalla alkuillasta kuulin, että kymmenkunta tuntematonta miestä keskusteli töistään. Oiva tilaisuus löytää uusia verkostoja. Hakupapereita on tullut päiviteltyä aika tasaiseen tahtiin. Eilen taisi syntyä ansioluettelosta versio 5, joka on supistunut ensimmäisen version kolmesta sivusta erittäin lyhyeen ja selkeään yhdensivun esitykseen. Tuntuu, että homma menee kokoajan luovempaan suuntaan. Työnhakukoulutuksissa on tullut myös käytyä jonkin verran.

Välillä tulee useamman päivän luova breikki, etten edes mieti koko työllistymistä ja oon huomannut, että breikin jälkeen on taas hirmuisesti virtaa suunnitella tulevaisuutta ja työllistymistä. Oon itse aika positiivisella mielialalla varustettu ihminen mutta kyllä välillä meinaa tulla stressi työllistymisen suhteen. Vuosi on jo aika pitkä aika, enkä ihmettele jos joillakin vähemmän positiivisesti elämään suhtautuvilla ihmisillä alkaa tulla epätoivoinen fiilis. Oon koettanut itse hakea myös "lattiatason" työtehtäviä, mutta viesti on ollut aika selkeästi se, että olen ylikoulutettu eivätkä uskalla siksi palkata. Koulutusta vastaaviin virkoihin tulee se arviolta 300-500 hakemusta. Kyllä Suomessa on vielä kovat ajat edessä työllisyyden suhteen mutta pikkaisen jos itsekkäästi ajattelee niin kovalla tsempillä ei toivottavasti ole se viimeinen joka täällä työllistyy. Itsestä on paljon kiinni mut on myös tilanteita, joissa se oma vaikutus ei enää riitä onnistumiseen.

 

[bicepking9000]

Hyvä Janne! Olet jutun ytimessä. Ei kukaan palkkaa pelkkää hymyä, mutta jos hakijalla on kaikki asiat kohdallaan (osaamistaso, älykkyys jne) kuten näissä "en saa töitä" keisseissä aina on, voi puuttuva asia olla se haastattelukäyttäytyminen. Ei näistä jutuista kannata aina poimia sitä yhtä kohtaa mikä omaan korvaan särähtää, tarkoitus olikin kertoa vinkkejä työn hakuun.

 

[Deleted member 96894]

Jos osaa hommansa yhtä hyvin kun epäsosiaalinen urpo niin jätätkö sitten palkkaamatta sen hauskemman juttumiehen?

En tiedä, koskaan ei kohdalle ole osunut kahta niin täsmälleen asiallisilla perusteilla tasavertaista hakijaa että olisin joutunut tekemään ratkaisun hauskojen juttujen perusteella. Hauskalla juttumiehellä olisi tietysti isompi riski juttuineen osua eri huumorintajulokeroon kuin minä, joten siinä mielessä tasaisenharmaalla urpolla olisi parempi tsäänssi, lukitsen sen vastauksen. Jotenkin en näe sitä tilannetta, jossa vaativaan asiantuntijatehtävään palkatessa ajattelisin että no onhan tuokin yhtä pätevä, mutta toi toinen kertoi kyllä hiton hyvän basistivitsin. Tämä ei tarkoita etteikö positiivisella mielikuvalla pääsisi pitkälle, hauskat jutut ja naurattaminen on vaan vähän epävarma keino.

Sosiaalisuus on monessa työtehtävässä tärkeä taito, ja tietysti on hyvä antaa itsestään positiivinen ja myönteinen kuva. Hymyilykin on hyvä taktiikka, jos ymmärtää sammuttaa sen kestohymyn aina niissä kohdissa keskustelua joissa hymyily antaisi lähinnä omituisen kuvan. Hauskojen juttujen kerronta ei ihan välttämättä kuitenkaan ole se asia johon työhaastattelussa panostaisin jos hakisin asiantuntijatehtävää, jos nyt ei tarkoiteta pientä lämmittely-small talkia ja mukavien juttelua. Varsinkin jos haastattelija näyttää suhtautuvan tilanteeseen asiapohjalta, nauratusyritykset saattavat ampua todella raskaasti nilkkaan.

Niin joo, en myöskään tiedä miksi kysyisin heti haastattelun jälkeen sainko paikan. En oikein ymmärrä miten tuolla kysymyksellä saisi käännettyä vastauksen kielteisestä myönteiseksi, ja haastattelija voi jopa suhtautua vähän nihkeästi siihen että joutuu selittelemään että kun meillä nyt vielä on tämä toinenkin tulija haastatteluun ja itse asiassa minähän en tätä päätöstä yksin tee vaan johtoryhmässä plaa plaa plaa. Jos taas olette niin loistava että paikka on saman tien teidän vaikka muitakin on vielä tulossa, tuskinpa ne huvikseen sitä tietoa turhan kauan pihtaa ettei helmi karkaa käsistä.

 

[jambo]

Olen tässä työnhakua reenannut reilun kuukauden, eikä tosiaan ole mikään maailman simppelein homma. Olosuhteiden pakosta pitää duunia etsiä Suomesta eikä mulla ole täällä kovin kummoista verkostoa kun pomot ja asiakkaat ovat olleet muualla niin kauan. Ihan tyypillinen vastaus rekrytoijalta on, että samaa paikkaa hakee pari sataa muuta ja että hyviäkin hakijoita on iso liuta. Isoin yllätys on ollut se, ettei kerran pomoksi ryhdyttyään näköjään enää kelpaa tekijähommiin, kun kuulemma hommat ovat minulle liian helppoja ja palkka liian pieni, että olisin motivoitunut.

Kun director tason hommia ei ole tarjolla, niin pitäisi keksiä joku tapa vakuuttaa hakemuksen lukija siitä, että alempitasoisetkin duunit tulisi tehtyä helvetin hyvin enkä olisi välittömästi jalka kaasulla vaihtamassa uuteen paikkaan tilaisuuden tullen. Vaimo ehdotti jotain downshiftaustarinaa, mutta itse ainakin epäröisin palkata ihmistä, joka kertoisi etsivänsä helppoa elämää. Muita ideoita?

Mun mielestä vaimolla on ideaa tuossa ajatuksessa. Jos lähtisit perustelemaan asiaa niin että olette työn vuoksi "joutuneet" koko perhe sitoutumaan sinun työnkuvasi vaatimuksiin (asuminen ulkomailla, vastuut ym.) ja haluat nyt panostaa myös perheeseen? Haluat vakiintua yhteen paikkaan, työtehtävään ja työnantajaan. Tuohon kun saisit vielä perheen lisäksi perustelua jostain ikääntyvistä vanhemmista jotka vaatii aikaa tai järjestöhommista ja ujutat ne keskusteluun mukaan niin eikö siinä ole jo asiaa. Eli haet vakiintuneempaa elämää jossa on enemmän tilaa myös muulle? Tiedä sitten miten nuo teknisellä alalla haastattelussa puree.

 

[AKT]

Ihan tämmöinen tyhmä kysymys, että kannattaako niitä siltoja poltella sen takia, että joku toinen pääsee töihin paikkaan X? Parhaimmillaan tämä voisi poikia sullekin töitä myöhemmässä vaiheessa.

Ma mietin just ihan samaa. Jos joku mun kavereistani saisi huipputyon ja minulla olisi vaikeuksia saada toita, kayttaisin haikailematta suhteitani kaveriin hyvaksi. Onnistuneilta frendeilta voi pyytaa apua hakemuksessa, kysella onko heidan firmassaan paikkoja jne. Suhteet ovat kultaa.

Taa muakin ihmetyttaa. Miks helvetissa pitaa polttaa ne suhteet jos kuitenkin tietaa, etta ne suhteet on varmaan tarkein asia tyonhaussa.


Millasia kokemuksia jengilla muuten on Linkedinista? Onko se hyva paikka loytaa toita jos vaan pitaa profiilinsa kunnossa, vai onko se samanlainen hiekkalaatikko
kuin fb?

 

[manux]

Millasia kokemuksia jengilla muuten on Linkedinista? Onko se hyva paikka loytaa toita jos vaan pitaa profiilinsa kunnossa, vai onko se samanlainen hiekkalaatikko
kuin fb?

Ainakin mulle suurin osa linkedin yhteydenotoista tulee epämääräisiltä headhunttereilta, jotka etsivät asiakkailleen orjia. Ts. ihan turhaa säätöä. Jos joku jobi kiinnostaa niin voi hakea suoraan(kin) siihen firmaan mikä on kohteena. Mut ei kai tuosta haittaakaan ole, kun on jo tottunut siihen että ignooraa melkein kaiken mitä sieltä tulee postilaatikkoon.

Se miksi tykkään linkedin:sta on, että se korvaa nätisit käyntikortit. Linkedin:in avulla pysyy helposti ajantasalla mitä mikäkin entinen työkaveri tai asiakas puuhailee nykyään.

 

[HITB]

Millasia kokemuksia jengilla muuten on Linkedinista? Onko se hyva paikka loytaa toita jos vaan pitaa profiilinsa kunnossa, vai onko se samanlainen hiekkalaatikko
kuin fb?

Itse en tiedä vielä yhtään kaveria, joka olisi tuota kautta saanut jonkun kunnon työn, vaikka kaikki sitä kyllä hehkuttaa. Näin kärjistettynä tuntuu että eniten tuota tykkää käyttää kaikki verkostomarkkinoijat sun muut, jotka tunkee tuon täyteen hienoja titteleitä, joita on sitten kiva esitellä, kun värvää jotain uusia uhReja johonkin vitamiini/kahvi"bisnekseen". :D Itse ainakin olen kaikki oman alani työt saanut suoraan paikan etsimällä ja hakemalla. Eikä muutenkaan hirveästi huvita laittaa itsestään yksityiskohtaisia tietoja kaikkien luettavaksi.

 

[Dopey]

Millasia kokemuksia jengilla muuten on Linkedinista? Onko se hyva paikka loytaa toita jos vaan pitaa profiilinsa kunnossa, vai onko se samanlainen hiekkalaatikko
kuin fb?

Kaikki aktiiviset työnhakijat ovat nykyään LinkedInissä ainakin akateemisen koulutuksen vaativiin duuneihin. Eipä ole paljoa tullut kyselyitä edes headhuntereilta. Ehkä paras ominaisuus tuossa on pitkän uran aikana luotujen suhdeverkon automaattinen ylläpito, eli jos päätät hakea johonkin kiinnostavaan firmaan töihin, niin aika isolla todennäköisyydellä joku entinen duunikaveri on siellä jo - tällä voikin sitten varmistaa, että ainakin se oma CV edes luetaan. Omalla profiililla ei paljoa tee, väittäisin - ei kukaan tule sen perusteella ehdottelemaan mitään, ellei siellä ole jotain kovassa huudossa olevaa erikoisosaamista mainittuna kompetenssina.

 

[D.Yates]

Omalla profiililla ei paljoa tee, väittäisin - ei kukaan tule sen perusteella ehdottelemaan mitään, ellei siellä ole jotain kovassa huudossa olevaa erikoisosaamista mainittuna kompetenssina.

Kyllä mulle on tullut headhuntterilta yhteydenotto - kerran. Tais olla sellainen keissi että joku firma oli pistämässä toimistoa pystyyn tohon kulmille ja oli haettu sijainnin ja keywordien perusteella jengiä. Itse asiassa tekijöitä aktiivisesti hakevat firmat taitaa käyttää tuota aika paljonkin.

Sullahan on ihan hyvä tarina jo olemassa, sen kun kerrot totuuden että ootte palanneet ulkomailta ja markkinatilanteesta johtuen on vähän hiljaista.

IMO oli ihan fiksujakin juttuja tuossa kirjassa.

En sitä epäile, mutta ei se paikan saanti useinkaan pelkästään tsempistä ja positiivisesta asenteesta ole kiinni.

 

[bicepking9000]

No enhän minä sitä herrajumala ole sanonutkaan. Yleensä vaan se perustarina tuppaa olemaan tämä:

"Olen kaikinpuolin pätevä, sopisin tehtäviin hyvin, cv on mahtava, haastattelut menee putkeen, mutta en saa työpaikkaa, mikä avuksi"

Ja toiseksi, onko siitä haittaa jos se positiivisuus ei sitten paikan saantiin vaikuttanutkaan? Vai voisiko siitä olla hyötyä elämän muillakin osa-alueilla? Ja olisiko mahdollista että kun muut osa-alueet on paremmassa voinnissa, saattaisi niitä töitäkin saada?

Kun nyt ruvetaan oikein urakalla saivartelemaan, niin MISSÄ KOHTI OLEN SANONUT ETTÄ: "työpaikan saa varmasti vaikkei osaa mitään ja ei ole tehtävään pätevä, kunhan antaa haastattelussa hyvän kuvan itsestään"

Kertokaa minulle?

 

[Red28]

Onhan noi ihan näppäriä neuvoja jos joku on hakemassa ihka ekaa työpaikkaansa jäätelökioskille tai mäkkärin kassalle. Mutta ei noilla ole mitään tekemistä pidempään työelämässä viettäneiden rekrytoinnissa.

 

[bicepking9000]

Ei niin, mitä pidempään työelämässä on ollut, sen enemmän haastattelussa kannattaa murjottaa ja unohtaa käytöstavat.

 

[Red28]

No ei kannata mutta ihan oikeasti ykskään vähänkään pidempään työssä olleen rekrytointi ei kyllä hymyllä ratkea. Siellä on vastapuolella pöytääkin yleensä aika pätevä kaveri.

 

[bicepking9000]

toistan: MISSÄ KOHTI OLEN SANONUT ETTÄ: "työpaikan saa varmasti vaikkei osaa mitään ja ei ole tehtävään pätevä, kunhan antaa haastattelussa hyvän kuvan itsestään"

 

[Tartsan]

Ehkä se on vähän tehtävä-/alakohtaista, mutta kyllä tuolta LinkedIn:n kautta itsellekin muutama yhteydenotto vuodessa tulee. Joista ehkä pari harkitsemisen arvoista. Kyllä mä pitäisin sitä ihan kätevänä työkaluna, sillä varsinkin Suomen kokoisesta maasta löytyy helposti yhteisiä tuttuja mahdollisen haastattelijan kanssa. Tietty verkoston karttuminen vie aikansa, mutta eihän kaikkea voi heti saada.

 

[Grand Battement]

Lusikka bicepkingin lämmittämään soppaan: hoidan kasvuyrityksen rekrytointia (kaiken muun ohella) ja olen haastatellut päälle tuhat hakijaa tässä vuosien saatossa, palkannut useita kymmeniä. Alamme on enempi tai vähempi vetävä, eli hakemuksia tulee yleensä riittävästi ja pääsee valitsemaan hyvistä. Tuolla positiivisuudella ON merkitystä, ainakin meille. Kun haetaan voimakasta kasvua, tehdään vaikeeta duunia (kilpailu kovaa), jengin osaamisen pitää olla mielellään ylivertaista, niin osaamisen lisäksi asenne ratkaisee kenet nappaan mukaan veneeseen.

Kerran, toistan KERRAN, olen palkannut negatiivisen ihmisen. Valitti ja vinkui haastattelussa (tosin vasta toisella kierroksella) ja toi ilmi tyytymättömyytensä ja väsymyksensä silloiseen nykyiseen paikkaan. Silti palkkasin, koska oli (ja on) rautainen ammattilainen. Mutta ei mene montaa viikkoa kuukaudessa, etteikö kyseisen ihmisen negatiivisuus työllistäisi minua hänen esimiestään. Olen jopa omalta esimieheltäni (hallituksen puheenjohtajalta) saanut huomautuksen kyseisen ihmisen asenteesta. Ja tässä tämä asenne on pointti. Kun kaikki me teemme pitkää päivää ja työskennellään paineen alla, niin yksi negatiivinen veneessä voi keikuttaa liikaa, vetää liikaa muiden fiilistä. Olen tullut siihen tulokseen, että organisaatio/tiimi kestää yhden negatiivisen kun muut repii häntä positiiviseksi, mutta heti jos on kaksi negatiivista, niin aletaan upota. Tyyppi on hyvä tekijä, mutta näkee aina kaikessa ongelmia ja uhkia, ei mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Kyseisen ihmisen elämä on aina rankkaa. Välillä käy ihan sääliksi tuollainen paska-asenne. Toki esimiehenään tuen häntä ja koitan kääntää positiiviseksi, olen laittanut kursseille ja sitä rataa, mutta senkin ajan ja energian kun voisi käyttää hänen vahvuuksien kehittämiseen, niin avot.

Joten, näin työnantajan vinkkelistä positiivisuudesta EI OLE HAITTAA työnhaussa ja elämässä. Lasini on aina puoliksi täysi, silloinkin kun se on ihan, ihan tyhjä, Ja kyllä, asenteellani (ja kovalla työnteolla) olen noussut assarin paikalta tj:n paikalle. Ja 3-5 vuoden sisällä luette minusta ja firmastani Talouselämästä ja Kauppalehdestä, eikä pelkästään Monsterin mainoksessa ;)

 

[Red28]

Kannattaa eriyttää nyt kaksi asiaa toisistaan; työpaikat joihin voi opettaa kenet tahansa normaalin kaverin ja työpaikat, joihin vaaditaan jotain spesifiä osaamista.


Ja sellainen lähtökohta kannattaa pitää mielessä, että yleensä ollaan palkkaamassa yhtä henkilöä. Kannattaa siis miettiä, mitä ne muut hakijat mahdollisesti on ja toimia sen mukaan.



Grand battement on ilmeisesti yrittäjä?

 

[func]

Perushommissa lienee tärkeämpää työympäristöön ja -kavereihin sopeutuminen ja toimeen tuleminen. Mielellään kaikki samaa sarjaa, yks paskimmista tilanteista on uusi tyyppi joka oppii nopeasti ja tekee kaiken paremmin kuin muut.