Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja jp-84
  • Aloitettu Aloitettu
Vähän päivitystä statistiikasta. Nyt kun noita hakemuksia on pistelty paljon, niin joka 25. johtaa haastatteluun. Ja olen siis laittanut sellaisiin paikkoihin, joihin koulutus ja kokemus sopii hyvin. Viimeisin haastattelu oli tänään Saksaan. Pääsin seuraavalle kierrokselle Münichiin.

Tuo joka 25. paikka saattaa olla aika lähelle omiakin kokemuksia ennen kuin tärppäs. Näissä oli noin 100-150 hakijaa per positio ja ja yleensä haastateltiin 10 henkilöä ekalla kierroksella, joten ihan helpolla ei paikkaa saa vaikka olisikin ulkomaankokemusta, kielitaitoa ja hyvät arvosanat. Myös tuli huomattua, että CV ja Cover letter kannattaa olla ihan tip top kunnossa tai ne heitetään helposti pois jo vaikealukuisuuden takia.

Tällä hetkellä on mielenkiintoista katsoa valmistuneiden kavereiden työnhakua. Järjestäen kaikki joutunut kokemaan pettymyksiä ennen kuin saa paikan. Oman alan kesätöitä ei tunnu saavan ennen maisterivaihetta oikein kukaan, ja varsinkin rahoitusalalla ei oikeen missään vaiheessa opintoja löydy Suomesta kuin muutama paikka.
 
Tässä alkaa vaan yhä pahemmin ja pahemmin mennä lukkoon. En saa aikaiseksi minkäänlaista kunnollista vapaamuotoista hakemusta enkä hyvää CV:tä. Ei ole mitään hyvää täytettä eikä mitään kehumisen aiheita mitä kirjoittaa. Olen vain insinööri jolla urakehitys on alaspäin koska ei ole suhteita, eikä sosiaalisia lahjoja eikä oikeanlaista röyhkeyttä.
Mistään ei oikein saa kunnon apua vaan jokapuolelta saa vain ympäripyöreitä puheita josta kaikki tietävät. Tiedän toki että on taantuma eikä töitä ole juuri kellekään tarjolla.
 
Tietääkö kukaan että pääseekö postinjakajaksi vakituiseen työsuhteeseen alaikäisenä (16 vuotias).
Ps. Ja tarkoitan ihan postin en minkään mainosten.
 
Kertokaas rekrytointeja tehneet ihmiset että näettekö sen negatiivisena asiana jos hakija on ollut jonkun aikaa työttömänä. Onko jotenkin parempi jos hakija on jossain töissä. Olisiko ollut jostain työvoimatoimiston sivuilta kun luin joskus että jo kuukauden työttömyys näyttää työnantajan silmissä huonolta. Aika oudolta kuulostaa jos asia todella näin on.

Tähän liittyen, eli työhistoriassa ja CV:ssa voi olla ns. "pimeitä" jaksoja, eli ettei ole ollut töissä tai koulussa. Käy siis ilmi ettei ole tehnyt mitään. Mielenterveyteen liittyvät sairaudet kun ovat sellaisia, että aikaa toimettomana voi mennä pitkään ja sairausaikaa ei pysty kuitattaamaan sairauslomatodistuksella. Lisäksi eihän CV:hen liitetä sairauslomatodistuksia. Eli käytännössä esim. masennusta ei byrokratian rattaissa pidetä sairautena, koska masennuksen koko aikaa ei olla sairauslomalla. Mitenhän rekrytoinnissa tulkitaan tällaiset tilanteet. Ei siis tiedetä, että mitä henkilö on tehnyt, niin katsotaan vaikkapa hänen istuneen linnassa.
 
Tässä alkaa vaan yhä pahemmin ja pahemmin mennä lukkoon. En saa aikaiseksi minkäänlaista kunnollista vapaamuotoista hakemusta enkä hyvää CV:tä. Ei ole mitään hyvää täytettä eikä mitään kehumisen aiheita mitä kirjoittaa. Olen vain insinööri jolla urakehitys on alaspäin koska ei ole suhteita, eikä sosiaalisia lahjoja eikä oikeanlaista röyhkeyttä.
Mistään ei oikein saa kunnon apua vaan jokapuolelta saa vain ympäripyöreitä puheita josta kaikki tietävät. Tiedän toki että on taantuma eikä töitä ole juuri kellekään tarjolla.

Ihan tämmöinen tyhmä kysymys, että kannattaako niitä siltoja poltella sen takia, että joku toinen pääsee töihin paikkaan X? Parhaimmillaan tämä voisi poikia sullekin töitä myöhemmässä vaiheessa.
 
Tässä alkaa vaan yhä pahemmin ja pahemmin mennä lukkoon. En saa aikaiseksi minkäänlaista kunnollista vapaamuotoista hakemusta enkä hyvää CV:tä. Ei ole mitään hyvää täytettä eikä mitään kehumisen aiheita mitä kirjoittaa. Olen vain insinööri jolla urakehitys on alaspäin koska ei ole suhteita, eikä sosiaalisia lahjoja eikä oikeanlaista röyhkeyttä.
Mistään ei oikein saa kunnon apua vaan jokapuolelta saa vain ympäripyöreitä puheita josta kaikki tietävät. Tiedän toki että on taantuma eikä töitä ole juuri kellekään tarjolla.
Näitä samoja juttuja huutelit vajaa vuosi takaperin ja sait mielestäni aika monipuolisesti erilaisia vinkkejä palstalta. Onko tässä nyt varmasti kyse oikeasti siitä, että töitä ei ole tarjolla? Jotenkin kun näitä juttuja lukee tai lähinnä tyyliä, millä ne on kirjoitettu, niin ensimmäisenä tulee mieleen pahimman luokan itsetunto-ongelmat ja alemmuuskompleksi. Eli jos yläkerrassa on jotain tuollaisia lukkoja, niin ei ehkä pitäisi hakea niinkään apua työnhakuun vaan pikemminkin sitä... apua.

Mutta ymmärrän kyllä, että hankalaa voi olla varsinkin näinä aikoina. Itselläkin on valmistuminen näiden kuukausien aikana edessä ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan tämänkin päivän piti olla työpäivä. Vaan "kiitos, mutta ei kiitosta" tarjottiin. Sellaista se vaan välillä on. Uutta matoa koukkuun. Katsotaan kuinka kauan itse jaksan ennen kuin on itku kurkussa :)
 
Tässä alkaa vaan yhä pahemmin ja pahemmin mennä lukkoon. En saa aikaiseksi minkäänlaista kunnollista vapaamuotoista hakemusta enkä hyvää CV:tä. Ei ole mitään hyvää täytettä eikä mitään kehumisen aiheita mitä kirjoittaa. Olen vain insinööri jolla urakehitys on alaspäin koska ei ole suhteita, eikä sosiaalisia lahjoja eikä oikeanlaista röyhkeyttä.
Mistään ei oikein saa kunnon apua vaan jokapuolelta saa vain ympäripyöreitä puheita josta kaikki tietävät. Tiedän toki että on taantuma eikä töitä ole juuri kellekään tarjolla.

itse yrittäjänä en ainakaan palkkais tollasta narisijaa!
 
Höh. Ei kai se Hard Justice huvikseen vingu, eiköhän jos vuoden töitä hakee (tässä taloustilanteessa) niin ala olla itsetunto aika matalissa lukemissa. Vaikee sanoa vierestä, että tsemppiä, mutta voisko olla syynä tuo, että potentiaaliset työnantajat saa sinusta negatiivisen kuvan? Millä repisit itsesi superpositiiviseksi voittajaksi? Kyllä työnantajat haluaa niitä voittajia. Täytyy sanoa, että minullekin (yrittäjänä) tuli lähinnä myötätuntoa sua kohtaan kun tämän sivun tekstit luin. Siltikin jätkä, häntä pystyyn ja kohti uusia turpaanottoja, kyllä se unelmaduuni sieltä vielä tulee, mutta SUN ITSE täytyy uskoa siihen!
 
Ihan tämmöinen tyhmä kysymys, että kannattaako niitä siltoja poltella sen takia, että joku toinen pääsee töihin paikkaan X? Parhaimmillaan tämä voisi poikia sullekin töitä myöhemmässä vaiheessa.

Ma mietin just ihan samaa. Jos joku mun kavereistani saisi huipputyon ja minulla olisi vaikeuksia saada toita, kayttaisin haikailematta suhteitani kaveriin hyvaksi. Onnistuneilta frendeilta voi pyytaa apua hakemuksessa, kysella onko heidan firmassaan paikkoja jne. Suhteet ovat kultaa.

Minua on alkanut pelottaa vahasen valmistumisen jalkeinen aika. Moni toitottaa, etta hyvalla tutkinnolla ja varsinkin talla alalla ei voi jaada tyottomaksi, mutta silti pelottaa. Kilpailu on ihan jaatavaa, nyt jo tuntuu etta osa luokkatovereista soisi vaikka toisensa elavalta jos silla saisivat unelmaduuninsa. Valilla myos tuntuu etta firmat odottavat superihmisia. Koen olevani huonossa asemassa siina mielessa etta joudun tekemaan opintojeni ohella toita ja se syo aikaa harrastuksilta. Teen 2-4 iltaa viikossa duunia ja toiset pari iltaa menee opiskeluun. En yksinkertaisesti ehdi olla mukana aktiivisesti jarjestoissa ja muussa harrastustoiminnassa, vaikka se nayttaakin kovin hyvalta CV:ssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jaa yrittaa myyda itseani nailla korteilla mita on, eli kokemus eri maissa tyoskentelemisesta ja ahkeruus ja kunnianhimo, joka nakyy tyonteossa.
 
Parhaat duunit menee suhteilla. Alasta ja ajankohdasta riippumatta. Karu fakta.
Olin kaivamassa ojaa lapiolla 90-luvulla, ja ainoa duuni jota en saanut minkään tutun kautta. Aina on joku antanut vinkin tai suositellut tai ollut firmassa rekrytoimassa.

Nykyisessä työssäni tunsin TJ:n jo ennestään. Lomautuksen ajaksi sain nyt töitä, koska entinen pomoni kymmenen vuoden takaa palkkasi minut vähäksi aikaa.
 
Parhaat duunit menee suhteilla. Alasta ja ajankohdasta riippumatta. Karu fakta.
Siksi kannattaakin tyytyä näihin vähän paskempiin joita saa hommattua ihan ite. :)

E: Suhteitakin on kahta lajia, on niitä pomon veljenvaimon kummityttöjä ja on niitä pomolle tuttuja suosittelijoita joiden nimen voi tipauttaa haastattelussa. Jälkimmäisiä suhteita voi oikeastaan hommatakin vasta työuran aikana, harva sellaisilla saa ensimmäisiä työpaikkojaan (jos nyt ei puhuta lastenlikkana olemisesta lukioaikoina).
 
Olen tässä työnhakua reenannut reilun kuukauden, eikä tosiaan ole mikään maailman simppelein homma. Olosuhteiden pakosta pitää duunia etsiä Suomesta eikä mulla ole täällä kovin kummoista verkostoa kun pomot ja asiakkaat ovat olleet muualla niin kauan. Ihan tyypillinen vastaus rekrytoijalta on, että samaa paikkaa hakee pari sataa muuta ja että hyviäkin hakijoita on iso liuta. Isoin yllätys on ollut se, ettei kerran pomoksi ryhdyttyään näköjään enää kelpaa tekijähommiin, kun kuulemma hommat ovat minulle liian helppoja ja palkka liian pieni, että olisin motivoitunut.

Kun director tason hommia ei ole tarjolla, niin pitäisi keksiä joku tapa vakuuttaa hakemuksen lukija siitä, että alempitasoisetkin duunit tulisi tehtyä helvetin hyvin enkä olisi välittömästi jalka kaasulla vaihtamassa uuteen paikkaan tilaisuuden tullen. Vaimo ehdotti jotain downshiftaustarinaa, mutta itse ainakin epäröisin palkata ihmistä, joka kertoisi etsivänsä helppoa elämää. Muita ideoita?
 
aimo ehdotti jotain downshiftaustarinaa, mutta itse ainakin epäröisin palkata ihmistä, joka kertoisi etsivänsä helppoa elämää. Muita ideoita?

Tuttua tarinaa vaikka en nyt sen suuremmassa positiossa olekkaan. Olen laiska mies joka hakee tosiaan helppoa elämää, mutta ei kukaan ole ottamassa minua 'helpompiin' hommiin, koska haasteet puuttuu ja minä karkaan seuraavaan paikkaan. Mä kaipaan haasteiden puutetta, mutta ei sitä suoraan voi hakemukseen laittaa, kun antaa kuvan, että en ole valmis tekemään mitään.
 
Samanlaisia apinoita kuin itsekkin olen/olette ovat myös ne ihmiset niissä paremmissa työpaikoissa. Itselleni se tuli aika isona yllätyksenä kun koulussa tuntui että esim. autoinsinöörin on maailman viisain ihminen ja kaikki korkeakoulutuksen vaativat työpaikat ovat uskomattoman vaativia ja vaikeita. Työnhaku on maailman helpoin asia, kun siihen asennoituu oikein. Tähän mennessä olen päässyt jokaikiseen työpaikkaan, jonka haastatteluun olen päässyt. Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita että olisin todella viisas ja muutenkaan yli-ihminen. Tässä minun resepti onnistuneeseen työnhakuun ja elämään muutenkin, koska työnhakukin on sitä, osa elämää.

1. Lukekaa tämä kirja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_ystäviä,_menestystä,_vaikutusvaltaa

2. Sisäistäkää mitä em. kirjassa lukee

3. Miettikää että millä tavalla ihmiset jotka tekevät teidän mielestä saavuttamattomissa työtehtävissä töitä, eroavat teistä. Vastaus on yleensä tämä: "Eivät ole paljoa älykkäämpi, isoin ero on siinä että heillä on hyvä itsetunto"

4. Kun keksitte eroavaisuudet, ruvetkaa treenaamaan heikompia osa-alueitanne. Kyllä, treenata voi muutakin kuin hauista ja rintaa. Nykymaailma on vaan sen verran kieroutunut, että yleensä fyysiset ominaisuudet nostetaan jalustalle. Fyysinen ja henkinen kehitys kulkevat käsi kädessä enemmän kuin moni uskookaan. Hyvä kroppa nostaa itsetuntoa, hyvä itsetunto helpottaa hyvän kropan saamista.

5. Kun olette mielestänne treenanneet heikkoja puolianne tarpeeksi, testatkaa oletteko treenanneet niitä oikeasti tarpeeksi. Esim. jos olet kärsinyt huonosta itsetunnosta, ja olet nyt treenannut sitä, ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kertoa esim. kaupan kassatädille puujalkavitsiä. Tai laulaa metrossa (selvinpäin).

6. Kun olette saavuttaneet halutut henkiset ominaisuudet, tuppaa ne "ongelmat" häviämään itsekseen. Se nykyinen työpaikka ei ehkä olekkaan maailman paskin. Raha ei ehkä olekkaan tärkein asia maailmassa. Voit säilyttää kaverit jotka saavat paremman työpaikan kuin sinä. Jos se työpaikka on edelleenkin paska, sinulla on noin 17000 kertaa paremmat mahdollisuudet saada haluamasi työpaikka.

Itsetunto/rohkeus on se mistä minua on kehuttu useaan otteseen. Ja ei, se ei ole tullut itsekseen, sen eteen olen joutunut tekemään töitä. Aivot saavat nykyisin niin vähän oikeanlaisia ärsykkeitä, että niitten treenaaminen on yhtä mukavaa kuin salilla käynti alussa. Penkkitulos nousee vaikka tekniikat on päin persettä. Sama homma toimii aivoille.

PERSPEKTIIVI. Olen aina ollut vannoutunut perspektiivi-fani. Jos pystyt selittämään aivoillesi, miksi sinulla on asiat paremmin kuin sillä stereotyyppisellä afrikkalais-lapsella, pystyt luultavasti nauttimaan elämästä paremmin kuin 99% kanssaeläjistäsi. Ja kaikki voivat/osaavat sanoa, että "minulla on asiat paremmin kuin monella muulla", mutta vain murto-osa ihmisistä saa aivonsa uskomaan sen. Mutta, sama homma kuin esim. 150kg natu-penkin kanssa, lähes kaikki pystyyvät sen saavuttamaan, mutta aika harva jaksaa treenata tarpeeksi siihen tavoitteeseen. Aivojen kanssa toimii onneksi sama juttu kuin tuon penkkituloksen kanssa, jos tähtäät siihen 150 kiloon, ja et pysty saavuttamaan sitä, tuskin sinua harmittaa että sait nostettua 140 kiloa. Jos harmittaa, sinulla on edelleen itsetunto-ongelmia, treenaa lisää itsetuntopuolta.

Minun tarina on se, että olen lapsena ollut huomattavan ylipainoinen, ja koulukiusattu (ei mitenkään hirveästi). Tulen myös pieneltä kylältä josta aika harvat ponnistaa pitkälle. Itse-tunto on ollut todella huono ajottain, ja fyysinen olemus lähinnä kuvottava. Nykyisin teen unelmatyötä, minulla on terve parisuhde (niin kauniin naisen kanssa että en olisi ikinä edes osannut unelmoida teinipullukkana), olen 99% ajasta onnellinen ja kehitys jatkuu koko ajan ylöspäin lähes kaikilla osa-alueilla. Kaikki tämä ei ole tottakai tullut ilmaiseksi. Fyysistä treeniä paljon, henkistä treeniä myös, ja kuten aikaisemmin sanoin, ne kulkevat todella paljon käsi kädessä. Pelkät isot lihakset harvemmin tekevät kenestäkään onnellista, ja isojen aivojen avulla oppii lopulta sanomaan oikeissa paikoissa ja oikeille asioille FUCK IT. Ei ole sen arvoista.

Lopuksi, bicepkingin vinkit työnhakuun:

1. Jos et pääse haastatteluun, vikaa on cv:ssä/hakemuksessa. Korjaa niitä. Kaverit jotka on hyvissä työpaikoissa osaa luultavasti auttaa.

2. Jos pääset haastatteluun, mutta et töihin, vikaa on sinun haastattelukäyttäytymisessä.

-Hymyile koko ajan

-Älä pidä käsiä puuskassa jne, kehonkieli on monesti tärkeämpää kuin cv:n sisältö, jos et osaa kehonkieltä, lue joku sitä käsittelevä kirja.

-Kysy aina haastattelun lopuksi, että saatko paikan! Tätä ei voi korostaa liikaa!

-Ole hauska, 9/10 palkkaa sinut todennäköisemmin jos saat heidät nauramaan. Tähän tulee varmasti kommentteja että "en palkkaisi pelleä" Edelleen, 9/10 palkkaa sen pellen.


Ja lopuksi, älkää miettikö niitä suhteita, itse olen saanut lähes kaikki työpaikat ilman suhteita.

Bonus: Kysykää aina entisestä työpaikasta lähtiessä suosittelijaa!

Onnea työnhakuun murmelit!
 
AIka raakasti eri mieltä

-Hymyile koko ajan

-Älä pidä käsiä puuskassa jne, kehonkieli on monesti tärkeämpää kuin cv:n sisältö, jos et osaa kehonkieltä, lue joku sitä käsittelevä kirja.

-Kysy aina haastattelun lopuksi, että saatko paikan! Tätä ei voi korostaa liikaa!

-Ole hauska, 9/10 palkkaa sinut todennäköisemmin jos saat heidät nauramaan. Tähän tulee varmasti kommentteja että "en palkkaisi pelleä" Edelleen, 9/10 palkkaa sen pellen.


Ja lopuksi, älkää miettikö niitä suhteita, itse olen saanut lähes kaikki työpaikat ilman suhteita.

Jokunen työhaastattelu, onnistunut ja epäonnistunut, on minullakin takana.

E. puhun alasta jossa hakijan tietotasoa (ei välttämättä sama mitä osaaminen) voidaan mitata hyvinkin helpolla lykkäämällä jokunen lyhenne selitettäväksi. Siinä ei hymy, eikä hauskuuttaminen auta.
 
Isoin yllätys on ollut se, ettei kerran pomoksi ryhdyttyään näköjään enää kelpaa tekijähommiin, kun kuulemma hommat ovat minulle liian helppoja ja palkka liian pieni, että olisin motivoitunut.

Erittäin totta. Jostain syystä tuntuisi vallitsevan olettama siitä että esimies-/johtotehtävät ovat parasta mitä ihmiselle voi tapahtua, ja jos joku väittää muuta niin valehtelee. Vaihdoin aikoinani työpaikkaa esimiestasolta asiantuntijaksi, ja aivan uskomaton kädenvääntö käytiin siitä säilyykö mun motivaationi vai lähdenkö kuin ohjus heti kun mulle tarjotaan muutamaa käpyistä alaista jostakin muualta. Mun kohdalla uskoisin että tuo downshiftaus ois tullu nilkoille, koska ei tehtävään etsitty jäähdyttelijää. Alleviivasin ja korostin kaikilla haastattelukierroksilla kuinka tunnen syväluotaavaa kutsumusta nimenomaan asiantuntijana kehittymiseen ja jatkuvaan osaamisen kasvattamiseen, ja alaiset on siinä hommassa ainoastaan ladulla. Rivien välissä annoin ymmärtää ajautuneeni aiempaan esimiespostiin lähinnä käytännön syistä, kun olin talon sisällä luontevin valinta. Sain paikan, mutta tehtävään sisällytettiin varmuuden vuoksi esimiesvastuuta etten vaan kyllästy. Pärjäisin mieluummin ilman...

Lopuksi, bicepkingin vinkit työnhakuun:
2. Jos pääset haastatteluun, mutta et töihin, vikaa on sinun haastattelukäyttäytymisessä.

-Hymyile koko ajan

-Älä pidä käsiä puuskassa jne, kehonkieli on monesti tärkeämpää kuin cv:n sisältö, jos et osaa kehonkieltä, lue joku sitä käsittelevä kirja.

-Kysy aina haastattelun lopuksi, että saatko paikan! Tätä ei voi korostaa liikaa!

-Ole hauska, 9/10 palkkaa sinut todennäköisemmin jos saat heidät nauramaan. Tähän tulee varmasti kommentteja että "en palkkaisi pelleä" Edelleen, 9/10 palkkaa sen pellen.
Minä oon se kymmenes.

No ei sentäs. Noiden vinkkien toimivuus riippuu aika pitkälti siitä minkä tyyppistä paikkaa on hakemassa. Asiakaspalvelutehtävissä on varmasti hyötyä siitä jos pystyy hymyilemään yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia. Asiantuntijatehtävissä saatetaan palkata ennemmin se sosiaalisesti kuollut jurpo joka ei keksisi vitsiä edes viikon varoitusajalla, kunhan pätevyys omiin hommiin on kova. Mun vinkkini työnhakuun on se, että älä ikinä usko mitään yleispäteviä työnhakuvinkkejä jotka toimisivat aina ja kaikkiin mahdollisiin tehtäviiin. Ihan esimerkkinä tuo esimies/asiantuntija -vastakkainasettelu. Vaaditaan melko lailla erilaista lähestymistä koko hommaan riippuen siitä kumpaan pestiin on itseään tyrkyttämässä.
 
Ehkäpä merkittävin osa työnhaussa on se, että työ ja hakija kohtaa. Panosta siis siihen, että haet oikeaa paikkaa ja tee se selväksi, että se on sulle oikea. Jos lisäksi ulosanti ja olemus on myös sellaista, että työnantaja voi kuvitella hakijan pärjäävän työporukassa, niin ollaan aika pitkällä. Väärä rekrytointi on aina kallista!

EDIT: Itsekin muistan kun aikoinani ensimmäistä työpaikkaa hain, että tuli laitettua kaikki mahdollinen osaaminen ja koulusta korostettua niitä mistä olin saanut parhaat arvosanat jne. Ei tärpännyt ei. Myöhemmin vasta olen oikeasti ymmärtänyt, mitä se ihan oikeasti tarkoittaa kun sanotaan, että hakemus pitää aina räätälöidä haettavan tehtävän mukaan.
 
Back
Ylös Bottom