Vähän on hapantunutta tietoa, mutta toivottavasti jotain hyötyä:
Merellä vaatimuksena luonnollisesti suomen ja ruotsin kielen taito, ainakin Tukholmanlaivoilla. Viikkarilla radiokieli oli ainakin ennen ruotsi. Lisäksi englanti ja mielellään saksa. Venäjää olisi mukava osata, sen verran on venäläisiä laivoilla.
Meripuolen muusta kokemuksesta on hyötyä, mutta ei ole välttämätöntä. Vakipestiä ei varmasti heti saa, joten keikkoja kannattaa kysellä. Keikkamiehille ei ole pakollista koulutusta (ainakaan ennen).
Keikkatyöläiset välittää
Merivälitys. Sieltä saa ohjeet, mutta tarvitaan mm. voimassaoleva lääkärintodistus, keuhkokuva ym.
Näkökyky vaikuttaa mahdolliseen tehtävään. Keikat tulee päivän-kahden varoajalla, kesto yleensä viikko tai kaksi.
Jos merille mielii, niin kannattanee ensin hakea tuntumaa laivalle esim. varastoapulaisen hommista (tai vähintäänkin hakea järkkärin lisäksi muita tehtäviä joihin rahkeet riittää). Rentoa hommaa, jossa tutustuu ihmisiin ja laivaelämään. Kun ensimmäiselle keikalle on päässyt, aukeaa ovet ja hommia yleensä riittää jos on valmiutta lähteä lyhyillä varoajoilla.
"Laivapoliisin" hommat on kesällä aika lungeja. Tunnin välein palokierroksia, ja hyvin satunnaisesti järjestyksenpidollisia tehtäviä. Vuorot on pitkiä ja rikkonaisia, esimerkkivuoro klo 21-5.30 ja 13-15. Edut on mitättömät, mutta viikkopalkka ihan kohtuullinen.