Mä aloitin tupakoinnin 14 vuotiaana, ehdin polttaa melkein 20 vuotta. (muutaman vuoden tauko raskaanaolojen ja imetyksien ajan). Yritin lopettaa monta kertaa, välillä jopa monta kertaa viikossa, lyhyin lakko taisi kestää puoli tuntia, pisimmät muutaman kuukauden. Nikotiinilaastareita ja -purkkaa käytin, pahensi vain tupakanhimoa. Nelisen vuotta sitten luin Zyban -nimisestä lääkkeestä ja sitäpä sitten kokeilemaa, olin jo niin epätoivoinen, että reilu 150€ hinta ei tuntunut pahalta. Onnistuin, lopettaminen oli suorastaan naurettavan helppoa. Tupakoimattomuuteen motivoi hyvin juoksulenkit, keskisyke lenkeillä tipahti yli 10 pykälää ja muutenkin olo oli parempi. Suurin voitto oli se järjettömän tupakanhimon (siis kun tärisyttää eikä voi ajatella mitään muuta, oli tilanne mikä hyvänsä) häviäminen.
Kun olin ollut melkein 2 vuotta polttamatta, ajattelin että kai sitä nyt joskus voi yhden tupakan polttaa... Ei voinut. Meni viikko ja vetelin taas sen askin päivässä. Meni puoli vuotta ja tajusin olevani taas tosi pahasti koukussa. Uusi Zyban -kuuri ja sauhuttelu loppui taas. Nyt tiedän, että en koskaan enään polta yhtään tupakkaa. Toivon todella, että onnistun pysymään erossa tupakasta. Edelleen näen unia, joissa poltan ja aamulla herään aivan paniikissa. Ja monta kertaa viikossa tulee mieleen, että olisipa kiva käydä tupakalla. Mieliteot kestän kyllä koska tupakoimattomuus on niin paljon parempi olotila.
Taidan kärsiä tavallista voimakkaammasta nikotiiniaddiktiosta.