Tupakoinnin lopettaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JN
  • Aloitettu Aloitettu
Eipäs liioitella, jos oletetaan notta ferrari maksaa 300 000€ ja yksi savuke on n. 19snt (LM Maksi = 5,70€/30savuketta) niin olet polttanut ensimmäisellä savukkeella vasta 0,0000633% ferrarista ilmaan.


Ei millään pahalla mutta jotkut ihmiset tajuaa ja jotkut ei tajua tota sanontaa.

Se on vertauskuvallisesti sanottu ja tarkoitettu ymmärrettäväksi. Eli kun ekan röökin menit ottaa niin tuomitsit itelles monen vuoden röökiuran.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei voi erottaa fyysistä ja henkistä addiktiota. Eikä sillä nyt ole mitään merkitystä. Kuten sanotaan jos on kerran johonkin asiaan addiktoitunut niin se useimmiten aiheuttaa ongelmia loppuelämän. "Kerran alkoholisti on aina alkoholisti." Sama tietenkin on tupakan suhteen.

Jokatapauksessa tupakkaa poltetaan, koska sitä voi polttaa. Sosiaalisia sivuvaikutuksia ei ole hirveästi. Jos ryyppäis joka päivä niin äkkiä loppuis työt.

Tiedän kyllä, että nikotiini taisi olla fyysisesti vähintään yhtä addiktoivaa kuin heroiini. Jos käsitellään addiktioita niin ei sillä ole merkitystä mikä addiktio on, koska ainoa este eroon pääsemisessä on korvien välissä. Kaikki sivarit loppuu aikanaan.

Miksi fyysistä ja henkistä addiktiota ei voitaisi erottaa toisistaan? Nikotiinin tapauksessa tämä on aivan täysin selvä juttu mikä on fyysistä (nikotiini esittää asetylikoliinia aivoissa, aivot eivät tottuneet vastaanottamaan niin paljon viestejä niiltä -> luo uusia reseptoreita -> normaali taso ei täytä reseptoreja -> fyysinen addiktio).

Tosin tällä nyt ei ole tosiaan merkitystä, vaan haluan lähinnä edelleen selvennystä tuohon mainitsemaasi teesiin, että "toiset ovat addiktiivisempia kuin toiset", jonka ainakin itse ymmärsin niin, että toiset ihmiset eivät vain yksinkertaisesti addiktoidu tupakkaan, eli heillä ei ole edes mahdollisuutta tähän.
 
Tosin tällä nyt ei ole tosiaan merkitystä, vaan haluan lähinnä edelleen selvennystä tuohon mainitsemaasi teesiin, että "toiset ovat addiktiivisempia kuin toiset", jonka ainakin itse ymmärsin niin, että toiset ihmiset eivät vain yksinkertaisesti addiktoidu tupakkaan, eli heillä ei ole edes mahdollisuutta tähän.
Oletan, että suurin ero on se, että jatketaanko addiktoivan asian tekemistä vai ei jolloin joko syntyy addiktio tai sitten ei. Ei se sitä tarkoita, että polttaa tupakkaa 10v ja sitten miettii, että viittiikö sitä polttaa vai ei.

Jotkut varmasti ajattelevat, että tämä on kivaa/tästä saa nautintoa joten eikun lisää. Toiset taas ajattelevat, että tämä on kivaa joten tähän voi jäädä koukkuun joten asiaa täytyy harrastaa kohtuudella. Edelleen tämä koskee kaikkia asioita ei pelkästään tupakkaa.

Oletan myös, että tästä syystä tupakanpolttajat käyttävät esimerkiksi alkoholiakin enemmän kuin henkilöt jotka eivät polta.
 
Ei millään pahalla mutta jotkut ihmiset tajuaa ja jotkut ei tajua tota sanontaa.

Se on vertauskuvallisesti sanottu ja tarkoitettu ymmärrettäväksi. Eli kun ekan röökin menit ottaa niin tuomitsit itelles monen vuoden röökiuran.

Et sitten yhtään enempää onnistunut kärjistämään? Omassa tupakkaurassa kyllä vituttaa tuo rahapuoli kaikista vähiten, ei sitä viivaa voi noin suoraan vetää kun se raha ei mene kerralla. Vähän sama kun alat tässä itkeä, kuinka paljon on viiden vuoden aikana mennyt johonkin energiajuomaan, tai baariin, tai pillurallin ajamiseen. Toisaalta joidenkin mielestä varmaankin puolet "urastani" on mennyt hukkaan, kun ostan niin paljon lankaa/levyjä/mitä tahansa. Ei se tupakattomuus tarkoita, että rahat säästyisivät.

Terveys onkin sitten toinen juttu. Nyt neljän vuoden tupakattomuuden jälkeen alkaa sentään olla makuaisti kohdallaan. Eipä se tupakka silti ole ainoa "tietoinen virhe" mitä on tullut tehtyä; tiedän senkin, että holtiton juopottelu ei ehkä ole kovin järkevää, mutta teen sitä välillä silti. Vaikka nekin rahat olisi varmasti kannattanut säästää johonkin "fiksuun".
 
Ultimecia: huomasitko selvää muutosta esim. hapenottokyvyn paranemisessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen ja jos nini missä ajassa?
 
Ultimecia: huomasitko selvää muutosta esim. hapenottokyvyn paranemisessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen ja jos nini missä ajassa?

Huomasin. Alkujaan lopettaminen lähti juuri siitä, että en pystynyt juoksemaan kunnolla kun ei saanut happea. Ihan muutamassa viikossa huomasi jo parannusta, mutta tämä vaati jo jonkin verran oman kehon tuntemista, sillä samaan aikaan oli kuitenkin paska olo kaikesta irtoavasta möhnästä. Ehdin kuitenkin polttaa kymmenen vuotta ja siitä ainakin 7 askin päivässä.

Nykyään ei tunnu enää liikkuminen vaikealta, mutta puhdas tupakasta en tietenkään ole, tai siis elimistö ei ole. Muistaakseni jos on yli kymmenen vuotta polttanut niin "puhdistumisaika" on puolet poltetusta ajasta + viisi vuotta, eli olen melkein puolivälissä. Huomattavia etuja on jo tullut, mutta sanoisin, että vuoden verran meni siihen isoimpaan poistumiseen, sen jälkeen on ollut hitaampaa kehitystä. Arvioin tuon ajan siitä, että noin 1,5 vuotta lopettamisen jälkeen maistoin tupakkaa ja oli niin pahaa että tuli oksa. Puolen vuoden kohdalla ei maistunut sen ihmeemmältä, nyt en viitsi enää kokeillakaan. Lopettamisesta on reilu 3,5 vuotta.
 
Ei millään pahalla mutta jotkut ihmiset tajuaa ja jotkut ei tajua tota sanontaa.

Se on vertauskuvallisesti sanottu ja tarkoitettu ymmärrettäväksi. Eli kun ekan röökin menit ottaa niin tuomitsit itelles monen vuoden röökiuran.
Eipäs jeesustella, tiedäthän mitä yhdelle esikuvistasi Jörg Haiderille tapahtui. (Ei liity suoranaisesti asiaan, mutta jotku tajuaa mistä puhun.)

Rest In Pieces.
&
Nevör say nevör.
 
On se hyvä, että ymmärtää noinkin nuorena lopettaa sen sauhuttelun.
Tässä iässä ja 35 vuoden sauhuttelun jälkeen se on helvetin vaikeaa lopettaa. Munkin ukko kuoli tupakasta aiheutuneeseen kehkosyöpään. Se oli silloin jopa hiukan nuorempi kuin minä.
 
Joo-o päivän nyt ollut polttamatta ja olo ei ole mikään parhaimmasta päästä. 12 vuotta tullut sauhuteltua ja nyt sitten päätin jättää röökin. Syynä tupakoinnin lopettamisyritykseen on mm. huono esimerkki jälkikasvulle sekä pyrkimys viimein aloittaa uusi harrastus, johon saan massit kun ei enää röökiin mäne.

On tullut viimoset vuodet poltettua 20-30 sätkää pvässä, riippuen ihan työ- ja koulutilanteista.
 
Tänään pitää polttaa kun pidetään kavereiden kanssa peli-ilta mutta sitten taas huomenna lakko käyntiin :kippis1:
 
tere lopetin paperirossin käryttelyn tuossa 3vk sitten ja hyvältä tuntuu..tosin siirryin nuuskaan joten:P voimia kaikille lopettajille siirtykää nuuskaan. so moro-->
 
Mä aloitin tupakoinnin 14 vuotiaana, ehdin polttaa melkein 20 vuotta. (muutaman vuoden tauko raskaanaolojen ja imetyksien ajan). Yritin lopettaa monta kertaa, välillä jopa monta kertaa viikossa, lyhyin lakko taisi kestää puoli tuntia, pisimmät muutaman kuukauden. Nikotiinilaastareita ja -purkkaa käytin, pahensi vain tupakanhimoa. Nelisen vuotta sitten luin Zyban -nimisestä lääkkeestä ja sitäpä sitten kokeilemaa, olin jo niin epätoivoinen, että reilu 150€ hinta ei tuntunut pahalta. Onnistuin, lopettaminen oli suorastaan naurettavan helppoa. Tupakoimattomuuteen motivoi hyvin juoksulenkit, keskisyke lenkeillä tipahti yli 10 pykälää ja muutenkin olo oli parempi. Suurin voitto oli se järjettömän tupakanhimon (siis kun tärisyttää eikä voi ajatella mitään muuta, oli tilanne mikä hyvänsä) häviäminen.

Kun olin ollut melkein 2 vuotta polttamatta, ajattelin että kai sitä nyt joskus voi yhden tupakan polttaa... Ei voinut. Meni viikko ja vetelin taas sen askin päivässä. Meni puoli vuotta ja tajusin olevani taas tosi pahasti koukussa. Uusi Zyban -kuuri ja sauhuttelu loppui taas. Nyt tiedän, että en koskaan enään polta yhtään tupakkaa. Toivon todella, että onnistun pysymään erossa tupakasta. Edelleen näen unia, joissa poltan ja aamulla herään aivan paniikissa. Ja monta kertaa viikossa tulee mieleen, että olisipa kiva käydä tupakalla. Mieliteot kestän kyllä koska tupakoimattomuus on niin paljon parempi olotila.

Taidan kärsiä tavallista voimakkaammasta nikotiiniaddiktiosta.
 
Se on jännä, kun toiset koukuttuu tosi nopeasti ja toisilla ei tuu pahemmin viekkareita vaikka ois vetänyt röökiä useamman viikon ajan ja lopettaa kun seinään. Itse oon ollut aina todella helposti koukuttuvaa sorttia, asiassa kuin asiassa :nolo: Peruskoulussa mun polttaminen oli sellasta "jaksottaista"... alotin 11-vuotiaana ja sen jälkeen tuli taukoja etten polttanut jopa muutamaan kuukauteen - välillä taas tapa otti vallan. Enimmillään poltin yhden askin päivässä. Kasiluokan jälkeen tupruttelu rajoittui vain "viihdeiltoihin" ja ammattikoulun viimeisenä vuonna sorruin taas ja (2006-2007) poltin vajaan vuoden ajan. Onneks tajusin viime vuonna lopettaa sen leikin... enkä nykyään polta enää edes sitä yhtä kun siitä tulee niin paha olo. Viimeks poltin kaverilta yhden tupakan (virhe) reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen tuli ihan tajuttoman heikko olo --> puoli tuntia ja laatta lens :urjo: En ois arvannut että jostain yhdestä tupakasta voi tulla oikeesti niin huono olo. No, tiedänpähän etten enää koske mokomiin syöpäkääryleisiin iiiikinä :)
 
mie alotin polttamaan joskus 16-vuotiaana kauheassa angstissa kun muutin kotoa pois ja elämä oli muutenkin AIKA holtitonta :( :rolleyes: tupruttelin pahimmillaan pari askia päivässä, yötä päivää, eihän sitä sillon nukuttu :D..kerran taisin heittää jollekkin kaverille, että lopetan tupakan polton niin se nauro räkäsesti ja totes että "AIJAA" :jahas:..
eka kerran kun yritin lopettaa kokeilin nikotiini laastareita, kuola valu ku ajokoiralla ruokakuppia ootellessa, lakko loppu hyvin lyhyeen arvatenki, muutamat muut kerrat ei vaan ole onnistunu..tänä kesänä sitten mietin asiaa tosi paljon ja aattelin että oonko oikeasti niin heikko että tarvin jotain laastareita ja purkkia saatika lääkkeitä siihen että lopetan tupakan polton?? joka kerta ku alko haluttaan tupakkaa mietin että ole nyt saatana ottamatta ja kato kuoletko siihen kun et polta, ja eihän sitä siihen kuole :david: klisee jos jotain oikeasti haluaa sen myös saa toimii ainaki mun kohalla, tässä asiassa, son vaan kuule mielenheikkoutta kaikki tuo paska :D
 
Mulla ei onnistu ainakaan lääkkeillä. Eka kerran lopetin rajun pahoinvoinnin takia ja nyt kun viimeksi kokeilin niin pahoinvointi oli lähes siedettävää, muutamat aamupalat tuli ulos (ei, en ole raskaana kuten lekuri ekana kysyi) ja muutenkin säpäkälle luonteelleni ei ylimääräinen ärtyneisyys sovi. Vaikka tiesin, mistä vitutus ja ärtyneisyys johtui en aina jaksanut esittää olevani ihan jees tuulella ja ajattelin ettei työkavereiden tarvi kärsiä mun lopetusyrityksistä. Eli ainakin mun kohdalla sivuoireet lääkkeillä oli liian voimakkaat.
Nyt olisi idea olla porukalla polttamatta, saas nähdä miten loppupeleissä käy ja ketkä edes lähtee tosissaan mukaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom